22, rue Menthe

Suuri Muutto

2008-11-28T15:51:00.002+01:00

Korjailkaapas kirjanmerkkinne kuntoon, ja siirtykää osoitteeseen
stazzy.net !

Minut löytää sieltä tästä lähtien, tämä ei enää päivity...
ja kommenttimahdollisuuskin jäädytetään pian.

Nähdään uudessa osoitteessa!

Kirves ja haastattelu

2008-11-27T10:15:00.002+01:00

Niin, se talouskriisi. Juuri ennustelivat radiossa, että Ranskan työttömyysprosentti kipuaisi yhdeksään ensi vuoden aikana... ja sehän on vain virallinen prosentti. Paljon lienee niitäkin jotka eivät ole kirjoilla ANPE:ssa (Ranskan työvoimatoimisto), kun ei siitä juuri hyötyä ole. Olen ollut seitsemänvuotiaasta koulun penkillä, sitä yhtä aupparivuotta lukuunottamatta. Loogillisinta valmistua juuri silloin kun lama iskee kirveellä.

Mutta minulle on sentään luvassa kaksi haastattelua. Huominen on sellaiseen paikkaan, että jopa vaivaudun pesemään ja laittamaan tukkani ja opettelemaan ulkoa sairaalasertifiointiopasta. Hupaisintahan oli, että kyseinen rekrytointi meni ANPE:n kautta. Piti siis lähettää hakemus anpelle, jopa sitten harkintansa mukaan jakoi niitä eteenpäin klinikalle. Alkuviikosta tuli mailia anpelta, jotta "Hakemustanne ei ole hyväksytty."

Jahas, tant pis, en edes ollut hirveän yllättynyt.
Yllätyin vasta siinä vaiheessa, kun itse klinikan direktööri pari päivää myöhemmin lähetti sähköpostia : "haluaisimme tavata haastattelun merkeissä."

Kukahan tässä nyt on pihalla?

- - -

Asiasta kukkaruukkuun:
Maurelitan blogissa on muistutus siitä, että huomenna on Älä osta mitään –päivä.
Minä taidan ostaa vain bensiiniä, kun pitäisi se laina-Clio palauttaa omistajalleen.

Viikon bongaukset

2008-11-25T08:40:00.000+01:00

Onneksi kukaan ei kiellä tekemästä viikon bongauslistaa alkuviikosta. Tai levittämästä sitä kahden viikon ajalle. Olkaa siis kriittisiä sanan "viikko" suhteen.

~ Tuholaismyrkkyjä.
Saksalaiset päättivät sitten ottaa ja tutkia viinirypäleitä. Patonginpurijamaan puolelta joukkoon pääsi 25 lajiketta, joista kaikista löytyi jämiä torjunta-aineista. Useimmissa tapauksissa torjunta-ainejäämät pysyivät sallittujen rajojen alapuolella, mutta tutkimuksen tekijöiden mukaan tilanteesta tekee huolestuttavan rypäleiden kemikaalikocktail : 20% rypäleistä sisälsi yli kymmenen eri aineen jäämiä, ennätyksenä 16... ja muutamissa oli jopa Euroopassa kiellettyjä torjunta-aineita. Lieköhän se punaviinilasillinen ruoan kanssa sittenkään niin hyvä idea?

~ Arkitehti kirjoitti mainiosti rasismista. Asia on vaikea. Niin vaikea, etten minä vieläkään tiedä kumpi voitti, Suomi vai Italia. Tai kuinka "rasismi" tai "älykkyys" pitäisi määritellä. Mutta Arkitehdin tarkoitus ei varmaan ollutkaan tuoda vastauksia vaan kysymyksiä. Käykää lukemassa itse.
(Tosin, yhdestä kohdasta olen eri mieltä: maailman napa ei suinkaan makaa Eiffel-tornin alla vaan Elysée:n makuuhuoneessa.)

~ Idhren taasen kirjoitti taannoin tekijänoikeuslaeista, ja siitä, kuinka 74% ysiluokkalaisista on rikollisia. Kyseisen tekstin kommenttilaatikossa Herra Honkonen lisää vettä myllyyn: "Samalla tavalla absurdia on esimerkiksi se, että pienet nettiradiot joutuvat tälläkin hetkellä maksamaan tekijänoikeuskorvauksia siitä, että soittavat meidän tai jonkun muun Teostoon/Gramexiin kuulumattoman bändin biisejä. Jännää myös on, että tällaisilta pienradioilta ei soittolistoja kerätä vaan rahat jaetaan muille artisteille. Eli käytännössä, jos perustat nettiradion joka soittaa venäläistä noisea ja puolalaista punkkia, maksat tekijänoikeusmaksut, jotka menevät Britneylle, Nightwishille ja Sillanpäälle."

Artisti maksaa.

[ Kuvat tämän lisenssin alla ]

Lunta ja saksaa

2008-11-24T13:18:00.005+01:00

Vai että talouskriisi.
Toisinaan sitä on ihan tyytyväinen, ettei ole suurta omaisuutta tahi pörssisijoituksia.

Työnhaun kannalta tilanne onkin sitten hankalampi. Tarjolla olevien työpaikkojen määrä on ihan selvästi vähentynyt viimeisten parin kuukauden aikana. Ja kun McDo ei oikein kiinnostaisi.
(EDIT: Pariisin seudulla asuville työnetsijöille olisi sen sijaan vinkki: Le Groupe H2A recrute un collaborateur qui travaillera pour le compte de Microsoft, dans le Data Operating Center international de Microsoft France. Ce nouveau collaborateur doit maîtriser la langue Danoise ou Finnoise (langue maternelle si possible) et rejoindra une équipe de 7 personnes qui viennent de Russie et d’Amérique du Sud. Le poste est basé en région parisienne au sein des locaux de Microsoft France.
En löytänyt ilmoitusta sivuilta, mutta kannattanee lähettää s-postia.)

Mutta tarkoitus ei ollut alkaa kitisemään työnhausta. Asioilla kun on taipumuksena järjestyä.

Sen sijaan voisin pitää pienen meteorologisen katselmuksen.
Euroopassa on lumimyrskynnyt.

Kävin Sannan ja Ollin tykönä Strasbourgissa, ja lauantaiaamuna herätessä maisema oli jokseenkin valkoinen.

"Sissus."
"Jahas, vai tämän takia kadun kakarat häritsivät untani kiljahtelemalla."

Strasbourg oli valkoisuutta lukuunottamatta suunnilleen entisensä. Mitä nyt yksi uusi kulutustaivas oli kohonnut kanaalin varteen. Ilmeisesti melkein rajalla asuvilla ei ole tähän mennessä ollut tarpeeksi tilaisuuksia rahojensa kuluttamiseen oman maan puolella. Onhan se vähän vaikeaa kilpailla Saksan kanssa, niin. Mekin olimme luopioita ja kävimme taas kerran DM:ssa. Tuli sitten samalla testattua myös saksan kielen taidot. Putiikin kanta-asiakaskortti kun pitää aktivoida automaattihärpäkkeessä, ja ainoana valittavana kielenä oli saksa. Meni osin vähän arvaamalla.
"Mistäs nyt painetaan?"
"Tarkoittaakohan tuo etu- vai sukunimeä? ...tai liekö sillä mitään väliä."
Joka tapauksessa, tässä on vähitellen muuntautunut kielitaidottomaksi saksaekspertiksi: osaan ainakin tulkita kosmetiikka- ja säilykepurkkien kylkiä ja yksikielisiä kanta-asiakasautomaatteja. Lisäksi osaan sanoa Elsässerdeutsch- painotuksella "ja nai!" ja "geht’s?". (Erityisen ylpeä olen kyvystäni lausua "Schwowebredele". Sana on varsin hyödyllinen tähän aikaan vuodesta.)

Noin muuten viikonloppu meni maistellessa jouluoluita ja ollessa tyytyväinen siitä, etteivät joulumarkkinat ole vielä alkaneet. Siinä jää pieni bloggari toiseksi saksalaisille turisteille. Ystävällinen vinkki kaikille Keski-Eurooppalaista joulumatkailua suositteleville: älkää missään tapauksessa pistäkö nenäänne Strasbourgiin joulukuisina lauantaipäivinä... tai ottakaa ainakin paniikkikohtauslääkkeet mukaan.

Takaisin kommunikaatioaikaan

2008-11-19T13:07:00.003+01:00

Halleluja, olemme palanneet 21:lle vuosisadalle!

Meillä on netti.
Ongelma oli olemattoman pieni ja niin yksinkertainen, että jos esihistoriallinen operaattori olisi suoraan linjaa aukaistessaan lähettänyt puhelinputkimiehen tarkistamaan että homma toimii, ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan.

*tähän semmoinen silmiään pyörittelevä hymiö*

Nyt voin kuluttaa iltani Joomlan opetteluun.
Ehkä uudeksi vuodeksi on luvassa jotain aivan uutta.

Kaiken sortin onnettomuuksia

2008-11-18T09:50:00.002+01:00

Mitä saadaan kun yhdistetään se kuuluisa kokoelman terävin veitsi ja liukas kesäkurpitsa?

Verisiä leikkuulautoja.

Onneksi minulla on kynsi. Tai pitäisi varmaan puhua imperfektissä, oli kynsi. Nyt siitä puuttuu puolet. Mutta kynnen menetys on pientä kun muutama milli sivuun siitä olisi tarkoittanut tikkautusreissua. Tätä varten ne keratiiniasiat sormenpäissä vissiin on tarkoitettu.

Meillä ei vieläkään ole nettiä. Asian pitäisi hoitua tällä viikolla. Pitäisi. Käytännöstähän ei sitten tiedä. Yksi kaverinkaveri totesi viime viikonloppuna, jotta: "Ei se mitään, minä odotin kolme kuukautta". En tiedä oliko se tarkoitettu lohdutukseksi vai masentamaan.

Mutta täällä ongelmat ovat pieniä.
Pariisilaiset eivät pääse töistä kotiin, ja sitten pian ei uskalla mennä metroonkaan, kun Talibanjohtaja uhkaa kaupunkia terroristi-iskulla, jollei Ranska vedä joukkojaan Afganistanista.

Kivaa tämä Nato-maassa asuminen.

Sitten voidaankin arvailla, kohdistuisiko terroristi-isku Eiffel-torniin, metroon vai kenties (ylläolevan) La Défensen alueelle. La Défense on Ranskan Wall Street, päiväsaikaan kyseisten muutaman hehtaarin ihmistiheys on koko maan suurin.

Saisivat vetää ne joukkonsa pois kiltisti, lieneenkö yksi miehitys moisen uhan arvoinen..?

[ kuva :Djof, tällä lisenssillä.]

Liikkumista helpottavaa

2008-11-14T16:34:00.000+01:00

Ranskalaisten kyky lakkoilla ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Tokihan työlainsäädäntö on täällä vähän toisenmoinen, ja lakkoon voi suunnilleen ruveta vessapaperin värin vaihtamiseksi, mutta silti.
Normaali-ihmisellä on välillä ymmärrys vähän tiukoilla.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa SNCF (paikallinen VR).

Osaako joku kertoa minulle kuinka monta päivää siinäkin puljussa on joku taho ollut lakossa viimeisen vuoden aikana? Kolmekymmentä? En tiedä olisiko "keskimäärin kolme päivää kuukaudessa" yhtään liioittelua. Kolme päivää, joiden aikana raideliikenne puolittuu, ihmiset eivät pääse töihin tahi kouluun... vapaa-ajan matkustamista ei kannata suunnitellakaan. Ex-kämppis yritti parin kuukauden ajan käydä kaverinsa luona Brysselissä. Aina kun kämppiksellä olisi ollut pitkä viikonloppu, SNCF lakkoili. Claire pääsi Belgiaan vasta kolmannella yrityksellä.

Suuren yleisön myötätunto rautatieläisten työtaisteluita kohtaan vähenee hieman jokaisen lakon myötä.

Nyt viimeisin mielenosoitustaisto taisi vastustaa sitä yleiseurooppalaista suunnitelmaa, jonka mukaan Unionin rautatieliikenne (siis matkustajaliikenne) avattaisiin pian kilpailulle. SNCF (ja moni muu) menettäisi monopoliasemansa.

Olen toki kuullut puhuttavan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa rautatieliikenteen privatisointi ei ole sujunut aivan kivuitta, mutta taidan silti olla hieman naiivi. Minusta kun pieni annos kilpailua tekisi vallan hyvää. Tällä hetkellä SNCF tekee huipputuloksia vuosi vuoden jälkeen (vaatimattomat miljardi euroa plussan puolella vuonna 2007), mutta lippujen hinnat kipuavat siitä huolimatta. Kaiken muun hyvän lisäksi SNCF:n hinnoittelupolitiikkaa ymmärtääkseen täytyy suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Yhteen ja samaan junaan myydyn menolipun hinta Nancysta Pariisiin voi olla halvimmillaan 17 euroa ja kalleimmillaan 62 euroa. Kakkosluokassa.

Pitäisi varmaan mennä lentokoneella.

Eiku....
Air France on lakossa myös.

[ kuva : Alain Bachellier, tällä lisenssillä. ]

Musiikkiallerginen silittäjä

2008-11-12T15:37:00.000+01:00

Höhöttelin tässä päivänä eräänä Gingerin ja Fifin oudoille tavoille, ja kun kerran molemmilta suunnilta tuli haaste, niin pakko kai sitä on laittaa itsensä alttiiksi muiden höhötykselle.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Mulla ei itseasiassa ole mitään omituisia Tapoja, tai siis, tuo muottiblogi on ainoa. Se ei suinkaan johdu siitä, että olisin jokseenkin täydellinen (tai ainakaan en tunnusta moista täydellisyyttä ääneen), vaan lähinnä siitä, että minun tapani ovat normaaleja. On aivan tavanomaista esim. puhua kolmelle pienelle eläimelle. Ne muiden tavat, jotka eroavat minun tavoistani ovat outoja. Eikös joo?

Joka tapauksessa, voitaisiin olettaa, että keskimääräinen ihmismassa tulkitsisi osan tavoistani ja ajattelukaavoistani (pienellä alkukirjaimella) peruskäyttäytymisestä eroavaksi, joten koetan rasittaa hieman harmaita aivosolujani, ja löytää viisi omituisuuttani.

1) Silitän vuodevaatteet.
Luulin aikuisikään saakka, että vuodevaatteiden (alias (pussi)lakanoiden) silittäminen on ihan normaalia. Mankelointi kuuluu jonnekin esihistorialliseen aikaan, ja sänkyyn ei yksinkertaisesti voi laittaa ruttuisia lakanoita. Väliäkö sillä on, että ne rypistyvät kuitenkin? "Rypistyy-kuitenkin" –logiikalla kaikkien vaatteiden silittäminen olisi turhaa.

2) Olen musiikkiallerginen
Tai noh, en ihan suorastaan allerginen, kyllä minäkin joskus vahingossa kuuntelen jotain niistä osapuilleen neljästä omistamasti CD:stä. Ylenmääräinen merkityksetön taustameteli vain ärsyttää.

Tällä outoudella on sivuvaikutuksia:
- Olen uutisradioaddikti. Jos kerran ei kuuntele musiikkia, jotainhan sitä on kuunneltava. Minulla on siis herätyskelloradiossa asemana France Info ja työmatkalla (jonka siis autoilen tällä hetkellä, en tokikaan omalla autolla) surffaan edellämainitun ja Europe 1:n välillä. Illalla sitten L. saa haluamattaankin lyhennemän päivän pääuutisista. "Kuulin radiosta että…"
- En omista vieläkään mp3-soitinta. Olen todennäköisesti ikäluokkani ainoa sellainen ihminen läntisessä Euroopassa. Osapuilleen kolme vuotta olen yrittänyt ostaa moisen, mutta jotenkin se aina unohtuu.

3) Nukun korvatulppien kanssa.
Emmää nyt tiedä onko tää niin kovin outo tapa, mutta joka tapauksessa ainoita keinoja kyetä nukkumaan. Vanhempani voivat todistaa, että jo kakarana nousin sängystä suunnilleen joka ilta kinuamaan jotta “laittakaa telkkaria pienemmälle”.

Uneni yleisestä keveydestä kertoo jotain se, että korvatulppienkin kanssa herään kelloradioon, ja ennätän sen sulkea, ennen kuin L. on edes ehtinyt tajuta jotakin ääntä huoneessa olevan.

Ja niitä korvatulppia on sitten suunnilleen jokaisen laukun taskussa, ihan vain varmuuden välttämiseksi… Korvatulppien lisäksi mukana on usein villasukat ja purukumia. Kaikkea selviytymisen kannalta oleellista siis.

4) Inhoan suunnilleen kaikkia tuoksuja, en siis omista yhtä ainutta hajuvesipulloa. En myöskään käytä koruja, jos sitä yhtä helminauhaa ja toista rannerengasta ei lasketa.

Olen siis ihan epäkäyttäytyvä ja kummallinen naisihminen, mutta jotenkin korut ja hajuvedet nyt vain kuuluvat maailman turhimpien asioiden joukkoon. Tuoksut sitäpaitsi aiheuttavat päänsärkyä, joten vältteleminen ei ole vaikeaa…

…paitsi silloin kun työpaikan vessassa joku päättää sonnustautua hajupilveensä, ja silloin ei jälkeenpäin saapuva yski suinkaan kakanhajua, vaan silmiä ja kurkkua pistelevää synteettistä parfyymia.

5) Olen lähes vainoharhainen vessanpöntönkansien kanssa.
Niiden on oltava kiinni tai ei tule kesää! Yksi karmeimmista asioista maailmassa on avonainen vessanpöntönkansi. Sen karmeus ylittää esim. hissit, hämähäkit ja tiskisienet. Mustat kissat sen sijaan ovat vallan söpöjä.

Laitan vahingon kiertoon. Sannalle, Ssu:lle, Jennille, Itkupillille ja Arkitehdille.

[ Kuvat : Dotted, tällä lisenssillä ja Sapphiren, tällä lisenssillä]

Jet set -elämää ja keskitysleiri

2008-11-11T20:13:00.000+01:00

Olipahan (pitkä) viikonloppu. Perjantai-ilta ja lauantai menivät jokseenkin jet set -tunnelmissa: tiedättehän ne kosmopoliitit, jotka aloittavat päivänsä shampanjalla Japanin kesämökillään, lennähtävät siitä yksityiskoneella iltapäivän aurinkoon Havaijille, vain jatkaakseen Miamin yöelämään.

Meillä ei ollut yksityiskonetta, ainoastaan yksityis-citroën, mutta aloitimme siltikin illan Ranskassa, syöden maissilastuja ja kuunnellen juutuubista huonoa musiikkia. Jälkiruoan nautimme Luxembourgissa (sieltäkin saa jäätelöä) ja illaksi jatkoimme pieneen tanssibaariin Belgiaan.

Kansainvälistä.

Seuraavana ~~aamuna~~ iltapäivänä palailimme takaisin belgien maalle syömään ranskalaisia perunoita, jotka eivät oikeasti ole ollenkaan ranskalaisia vaan belgialaisia. Mainioita, kyllä Belgia ansaitsee maineensa friteerattujen pottujen tyyssijana. Oudosti mukaan tarttui myös kunnollista olutta. Tuntemattoman bloggarin silmät kirkastuivat kummasti heti marketin oluthylly vieressä: "Nooooin paljon..."

---

Maanantaina sitten (minähän sanoin, että pitkä viikonloppu) suuntasimme tuonne lähimpään vuoristontapaiseen, Vogeeseille. Vuorossa hortoilua metsässä jossa ei lisäksemme ollut ristinsielua, ja paluumatkalla sieluja vähän liikaakin: Konzentrationslager Struthof Natzweiler. Vallan mainiosti ovat jopa aikanaan valinneet kylän, Natzwiller.

Kyseessähän on siis ainoa nykyisen Ranskan alueella sijaitseva keskitysleiri, ja erittäin mielenkiintoinen, joskin raskas turistikohde. Melko vakavia olivat visiteeraajat viimeistään siinä vaiheessa, kun opastettu kierros vei entiseen krematorioon. Melkoisen paljon vaikuttavampia ovat natsien rikokset ihmisyyttä vastaan kun käy itse paikan päällä...

Kaikeesta vakavuudesta huolimatta hieman meinasi hymyilyttää, kun pian paluumatkalle lähdön jälkeen tuli vastaan ihan perinteinen tiekyltti, jossa luki eleettömästi "chambre à gaz", kaasukammio.

Turistikohteiden aatelia. "Käännytäänkö vielä tuonne, chéri..?"

[kuva: catorze14, tällä -lisenssillä]

Iso kurpitsa, leikattuja sormia, outo eläin ja keltaisia lehtiä

2008-11-06T16:51:00.002+01:00

Kun tilaa on huimat nelisenkymmentä neliötä, tuparitkin joutuu järjestämään useammassa osassa. Viime lauantaina oli vuorossa osa nro. 3, ja kun kerran all hallows’ eve osui samalle viikonlopulle, teemaa ei ollut vaikea keksiä.

Jack O’Lanterne löytyi ihan lähimarketista, ja tuntematon bloggari meinasi saada krampin ranteeseensa sitä tyhjentäessään. Nyt meillä on sitten muutama kilo kurpitsaa syötäväksi...

Tyhjä Jack toimi komiana boolimaljana. Jossain vaiheessa iltaa vihreässä nesteessä kellui myös jäinen käsi.

Saw VI. Ranskankielentaitoiset huomannevat sanaleikin.

Sunnuntai siis valkeni vasta iltapäivän puolella, mutta jopa melkein aurinkoisena. Kuten kaikki wanhat pariskunnat, me ja strasbourgilaisvieraamme liikahtelimme sunnuntai-iltapäivän kävelylle kanaalin varrelle ja salaiseen puutarhaan. Syksyn keltaiset lehdet ovat viehättävää kuvattavaa laskevan auringon lomassa, mutta idylliä rikkoi hieman viereisessä puistossa meluava tivoli. Ihmeen kovaa ääntä kykenevätkin pitämään. Joka tapauksessa, turistin leikkiminen on välillä ihan mukavaa kotikaupungissakin.

[Tässä kohti pitäisi olla kuva puistosta, mutta unohdin tietenkin pois usb-tikulta...]

...vaan entäs se outo eläin? Käykää kummastelemassa Tavan puolelta.

Maisemataiteilija

2008-11-03T17:55:00.001+01:00

Jahas. Tässä on ollut parin viikon ajan päiviä, joina kysyy itseltään: "Miksi minä en päättänyt mennä jonnekin Etelä-Ranskaan, kun kerran vapaus oli?" Koilliskulma on harmaa, harmaa ja vielä hieman harmaampi. Meinasin jopa ottaa valo-otoksen, mutta eihän minulla tietenkään ollut kameraa mukana. Maisemaa havainnollistavan kuvan piirtäminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa:

Kuvitelkaa tuohon vielä pari märkää varista ja muutama valotolppa, niin idylli on valmis.

Olisi edes jonkinlainen talvi, eikä tällaista märkää ja harmaata.
Talvella voi lääkitä itseään glühwein:illa, raclettella ja piparkakuilla, eivätkä housujen lahkeet ole koko ajan läpimärät tai kengät rapaiset.

Syksyyn osuu kuitenkin kuolleiden ja muiden harhailevien pyhien ilta, joten seuraavassa postauksessa luvassa iso kurpitsa, outo eläin ja leikattuja sormia.

Torstai-illan huumaa

2008-10-24T18:02:00.002+02:00

Mitä pitää tapahtua kaupungissa, jotta alkoholin myynti ja kaikenlainen julkinen juominen kielletään kokonaiseksi vuorokaudeksi? Myynnistä 350 euron sakot, ja julkijuopottelustakin tuntuva summa tahi jopa putkareissu.

Jalkapalloa.

Noh, ei nyt kuitenkaan ihan mitä tahansa jalkapalloa, vaan Mestareiden liigan ottelu Nancy – Feyenoord. Kyseinen F. tulee jostakin päin Matalia Maita, mikä lie Hollannin liigan mestari. Joka tapauksessa, olivat täällä pelaamassa myös kaksi vuotta takaperin, ja kannustusjoukot aiheuttivat sellaisen tuhon kaupungilla, että tällä kertaa monsieur le préfet päätti ottaa ja kieltää kaikenlaisen alkoholin vähittäismyynnin. Torstaista aamukymmenestä perjantaihin aamuviiteen.

Liikkeelle laitettiin myös tuhatkunta poliisi-ihmistä.

En ole muuten ihan hetkeen nähnyt yhtä hiljaista torstai-iltaa tässä opiskelijapitoisessa kaupungissa. Puolet puarhuoneista piti ovensa tiukasti kiinni, ja lopuissakin näkyi vain muutama hassu ruokailija.

Emme menneet katsomaan ottelua, vaikka stadion ikkunastamme näkyykin.
Sen sijaan meinasimme olla hurjia ja lainsuojattomia, korkata ne kaksi jääkaapista löytyvää olutta, ja mennä nauttimaan mallasjuomaa ulkorapulle. Nollaa hipova iltalämpötila esti kuitenkin aikeemme.

Joimme terästämätöntä teetä, kokosimme sängyn, ja nyt makuuhuone näyttää viimeinkin enemmän makuuhuoneelta kuin leiripaikalta.

Kuva : Riley Lassner, tällä lisenssillä

Pari sanaa tyhmälaatikosta

2008-10-23T13:14:00.001+02:00

Televisio on ihmeellinen vekotin : ilman tulee mainiosti toimeen, mutta annas olla jos semmoinen toimiva nököttää nurkassa, niin johan tulee katseltua. Strasbourgissa telkkaristani, antennipistokkeen puutteessa, näkyi yksi kanava ja sekin virittelyn jälkeen. Sanomattakin selvää, ettei paljoa tullut laitetta käynnisteltyä. Nykyisessä kämpässä on jopa telkkaripistoke, joten tyhmälaatikko näyttää viisi ja puoli kanavaa. (Puolikas on Canal+, jossa suurin osa katseltavasta ohjelmasta on piiloon koodattua.)

Mutta kohta…
(Kohta = sitten kun Neuf-télécom-nykyään-SFR saa linjansa toimimaan. Viimeisin hotlinen vastaus oli ”älkää huoliko, kyllä teille joskus soitetaan”. Hiphurraah.)
...kohta sitä vasta taivas aukeneekin. Televisiosta pitäisi paketin mukaan näkyä ties kuinka monta kymmentä kanavaa.

Onkohan niillä jotain katseltavaakin? Lampaita laskettaviksi?

Taivaan aukeamista ja satavia lampaita odotellessa pari sanaa patonginpurijoiden ohjelmatarjonnasta:
Tokihan täällä näytetään niitä samoja amerikkalaissarjoja kuin Suomessakin, eikä kenellekään tule uutisena, että kaikki on dubattua. Dubbaukseenkin tottuu, mutta taannoin katselin elokuvan, jonka vuorosanat tunnen melkein ulkoa, ja olin kieltämättä hieman katkera, kun yhtäkkiä setä sanookin ihan väärin...
Tietyt ohjelmat sitäpaitsi jätän suosiolla väliin dubattuina: oikeasti, kuka voi katsoa Simpsoneita ranskaksi???

Uutislähetykset kestävät vähintään puolitoista tuntia, ne tulevat yhtä aikaa neljältä kanavalta ja paikallisuutisilla on vahva asema. Onhan se toki oikein söpöä kuulla peräjälkeen Sarkozyn Senegalinmatkasta ja paikallisen kurpitsanviljelijän ongelmista.
Pistää asioita tärkeysjärjestykseen. (?)
Parasta uutisantia on kuitenkin Canal+:n Grand Journal, joka ei edes oikeastaan ole mikään uutisohjelma, vaan ennemminkin satiiripohjalta tehty päivittäiskatsaus. Isoinuutisten ohessa seikkailevat myös Guinol:t, eli ”uutislähetys” hieman suomalaisten Itse valtiaiden tapaan. Täällä vain lyövät välillä niin terävällä pilkkakirveellä että oikein hirvittää. Poliitikot ovat tunnetusti masokistista sakkia, mutta ääriryhmään kuuluvat ne, jotka uskaltautuvat Grand Journalin vieraiksi: ainakin Rama Yadella oli paikoitellen hymy meleko tiukassa iltana taannoisena...

Ranskassa tykätään myös mystisistä tietotaitokilpailuista: osa on sellaisia, joiden säännöt eivät
aukene tyhmälle suomalaiskatsojalle vielä kolmannetoistakaan ihmettelykerralla (pyyy-raaaa-mide). Kesällä lajityyppiä edustaa vääjämättä France 3:n Intervilles, joka aikoinaan jätti minuun pysyvat traumat. Huumoripitoisen kilpailuohjelman konsepti on niin karmea, ettei sitä pysty edes kunnolla kuvailemaan. Sanottakoon vain, että se sisältää kaksi kilpailevaa kaupunkia, hiekkarannan, huonoja vitsejä ja härkiä. Jos joku haluaa tietää lisää, France kolmosen intterwepsivut kertonevat. Minä en kärsi.

Parhaiten ranskalaista televisiota kuitenkin kuvannee amerikkalaisen kirjailijan T. Stengerin*
kommentti "Mais Dieu que votre télévision est bavarde" (Herranjesta miten televisionne on suulas). Lauantai-iltana parhaaseen katseluaikaan ei ole harvinaista joutua ihmettelemään jonkun juontajakuuluisuuden johtamaa keskusteluohjelmaa, jossa puhutaan tuntikaupalla, useimmin neljä henkeä samaan aikaan. Välillä joku vieraista käy laulamassa biisin uusimmalta albumiltaan, ja sitten jatketaan puhumista. Suomalaiskatselijalle kyseinen ohjelmatyyppi käy mainiosta kielitaidon mittarista:
Jos ymmärrät kaiken siinä vaiheessa kun lauma (puoli)julkkisia puhuu toistensa suuhun, osaat ranskaa.

Keskusteluohjelmien kesto muuten kuvastaa loistavasti ranskalaisia: synteettinen vastaus on häpeä. Argumentti tulee vasta taivaanrantoja maalailevan johdatuksen jälkeen. Ottakaa mukava asento, kyllä se joskus asiaan pääsee…

Näin tässä analogisessa maassa.

* T. Stenger: Sacrés Francais!

Minulla ei ole ikinä ollut verenpaine koholla... paitsi viimeviikkoisella työterveyskäynnillä

2008-10-19T14:37:00.005+02:00

Niin, arvatkaa huviksenne, onko meillä kotona nettiä?
Ei?

Homma on tosiaan kuin lottoamista, linja ei vain jostain syystä toimi. Ei tietoa onko vika historiallisessa operaattorissa vai Ysi-telecomissa itsessään. Meinasivat kuitenkin lähettää puhelinputkimiehen paikalle. Paitsi, että kyseinen puhelinputkimies ei ole soittanut tapaamista vaatiakseen (kuten luvattiin), ja kun Ysin puhelinpalveluun soittaa, kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja, olkaa hyvä ja soittakaa myöhemmin uudelleen.

Otsasuoni hätää kärsimässä.

Kävin myös päivänä taannoisena sanomassa alakerran naapurille melko tiukkaan sävyyn, jotta "rajansa kaikella". Ei, emme elä luostarissa hiljaisuuslupauksen tehneinä, mutta jos minä sekä kuulen että tunnen alakerran musiikkivehkeen bassot kotonani, lattioita ja seiniä pitkin, niin volyymia on himpun verran liikaa. Kolme kilttiä huomautusta asiasta ei auttanut, neljännellä kerralla olin tosiaan lähellä sanoa pahasti.

Puhutaanko myös mahahaavasta?

Meidän pitää tehdä sopimus lämmityskattilan vuosittaisesta tarkastuksesta, vuokranantajan vaatimuksesta. Aikamme jahkailtuamme soitimme lämmitysihmiselle, joka lupasi tulla "ensi maanantaina kello 19". Paitsi että ei tullut. Liekö kuollut vai unohtanut, ei tietoa. Pitäisi ottaa yhteyttä johonkuhun toiseen.

Mutta muuten menee hyvin.

Kerrankin Pariisissa ei satanut

2008-10-13T18:01:00.003+02:00

TGV on melkoisen nopea.
Nancy on käytännössä Pariisin esikaupunkialuetta: puolitoista tuntia Pariisin keskustaan. Maailman mittasuhteet menevät vallan uusiksi.

Pariisissa käyminen aiheuttaa joka kerta vallan jakomielisiä tunteita. Toisaalta kaupungin huomaa pian aivan liian suureksi. Joka paikkaan liikkuminen kestää, kaikkialla on tungosta ja ihmisiä ja ahdistusta ja turisteja ja niiiiin paljon kaikkea. En ikinä voisi asua.

Mutta toisaalta…
Välillä pienten hetkien ajan käy mielessä, että sittenkin. Siellä olisi niiiiin paljon kaikkea, ja jos asuisi vain pari-kolme hassua kuukautta, ehtisi jo nähdä vaikka mitä, ja sen ajanhan asuisi vaikka jossain 13 neliön luukussa. Kunhan ei tarvisisi esikaupungeista kulkea.

Kukahan tarjoaisi kolmen kuukauden duunin työsuhdeasunnolla?

Tämänkertainen pikkuviikonloppu sisälsi paitsi eettistä muotia (josta lisää Tavan puolella), myös Maurelitaa, Kotia ja Art Deco –museota.
Oli muuten kiva päästä viimeinkin treffaamaan pariisilais"kollegoja"! Maurelitan blogista voi ihmetellä pizzalounaan kuvia.

Musée Art Décossa on muuten vielä kuun loppuun saakka 100% Finlande à l’affiche, eli näytillä suomalaisia mainosjulisteita ajalta ennen sotia aina viime Vuoden Huippuihin asti.

Noin niinkuin pysyvämpi näyttely sisältää kaiken sortin kalustusta, keskiajalta nykyparakkeihin. Art Nouveau –osastolla pääsivät eturiviin école de Nancyn taidonnäytteet.

Museosta (joka sijaitsee Louvren siivessä) on komia näkymä kaupungin yli. Ikkunat vain ovat pirun likaiset :

Pienet eläimet pääsivät poseeraamaan. Huomatkaa joukon uusivanha tulokas, joka avopariutumisen myötä löysi Hemmingin ja Poron seuraan. Perheenkasvu saa jäädä toistaiseksi tähän, jo Petit-Jean on vähän hankala kuljettaa mukana…

Maaseutua, maaseutua

2008-10-07T18:08:00.002+02:00

Niin, että juuri kun pääsin kiroamasta pyöräväylättömyyttä, töihin polkiessa on lähes koko matka pyöräväylää, kuin ihmeen kaupalla. Se ilahduttaa siinä vaiheessa kun tietää, että matkaa on siltikin suuntaansa nelisenkymmentä minuuttia.

Tätä ilmeisesti kutsutaan hyötyliikunnaksi?

En aio kuitenkaan poljeskella koko kahta kuukautta, eiköhän sitä joku kepoisempikin kulkuväline löytyne pellon reunaan pääsemiseksi.

Ranska nähdään helposti kaupunkiensa kautta: Ranska on siis yhtä kuin sekoitus Pariisia, Cannesia ja Strasbourgia. Tosiasiassa maa on kuitenkin varsin maaseutu- ja pikkukylävoittoinen. Iso kansanosa elää viljelyksillään tai eläinlaumojensa avituksella, viiniä tietenkään väheksymättä. Vaikea sanoa, kumpi on sitä aidompaa Ranskaa. Joka tapauksessa, ihmiset ovat tottuneet asumaan 700 asukkaan kylissä ja istumaan junassa kolme varttia joka aamu töihin/ kouluun selvitäkseen. Suomalaisten kaupunkien kasvatille tilanne oli ensialkuun outo: "Mitä, sinä siis asut kotonasi, ja ajelet joka aamu ensin vartin verran asemalle ja sitten istut 30 minuuttia junassa päästäksesi luennolle? Eikö se ole vähän kaukana?" Mutta ei, ei se tuntunut ihmisiä häiritsevän.

Kaupungista poispäin lähdettäessä maaseutu hyökkää silmille hyvinkin pian. Lehmikarjat ja lammaslaumat seuraavat toisiaan peltoaukeiden ja viininviljelysten lomassa. Veikkaan, että ne ovat vähitellen asettumassa asemiin vallankumousta varten.

Työmatkallani näyttää tältä:

Keltaisia pyöräilijöitä

2008-09-30T08:16:00.004+02:00

On yllättävän vaikeaa päivittää blogia kun kaikki kallisarvoinen aika netissä (silloin kun werkkoon yhdistetyn tietokoneen ääreen pääsee) menee tärkeämpien asioiden parissa.

Lisäksi minua vaivaa kulttuurishokki!
Olen selkeästikin siirtynyt poies patonginpurijoiden Pohjanmaalta, täällä on mäkiä! Se tekee pyöräilystä hieman rassaavampaa. Lisäksi pyöräilyinfrastruktuurit ovat... noh, kehnoja. Kaupunki yrittää edistää ekologista liikkuvuutta, mm. tiputtamalla ydinkeskustan ajonopeudet kolmeenkymppiin ja nyt ihan viimeiseksi lanseeraamalla VélOstan'lib:in. Kyseessä on siis Pariisin Vélib'in tyyliin "automaateista" vuokrattavia polkupyöriä.

Kaikki nämä kuitenkin tuntuvat varsin pseudoparannuksilta, kun katuja ei ole mitoitettu millään tasolla kuin autoille ja jalankulkijoille. Pyöräväyliä on olemattoman vähän, ja lisäksi ne on ripoteltu outoihin paikkoihin. Vai millä logiikalla keskustasta päin tultaessa pyöräväylä loppuu 500 metriä ennen kaupungin suurinta kampusta??

Asiasta hieman kukkaruukkuun, samassa aiheessa pysyen. Tavan puolelle postasin joskus tämän:

Lain mukaan Ranskassa liikkuvista autoista pitää löytyä keltainen liivi sisätiloista ja varoituskolmio takakontista. Oikeastaan niin on pitänyt olla jo kesäkuusta lähtein, mutta kaupat eivät olleet valmistautuneet lakiehdotukseen, ja liivit loppuivat. Nyt ha(r/n)inta-aika kuitenkin päättyy, ja poliisit saavat ruveta jaeskelemaan sakkoja huolimattomille.

Eilen opin sen vähemmän yleisessä tiedossa olevan faktan, että pyöräilijödenkin kannattaisi moinen Ruma Keltainen hankkia. Samainen laki nimittäin velvoittaa myös taajama-alueiden ulkopuolella pimeän aikaan liikkuvat pyöräiljät pukeutumaan liiviin. Sakkouhka 35 euroa.

Tästähän saattaa tulla ihan muoti-ilmiö.

EDIT: Mut hei! Mulla on töitä! Ok, vain kuudeksi viikoksi, mutta pelastaa jo paljon.

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2

2008-09-25T16:14:00.001+02:00

Kiersimme puoli päivää kaupunkia ottamassa selvää siitä, kuinka 45 neliöön saisi nettiliittymän.

Ja totesimme, että internet-palveluntarjoajien tarjoukset ovat pelkkää huuhaata. Käytännössä on pakko ottaa koko paketti; internet, puhelin ja TV, jos haluaa selvitä siedettävällä summalla. Siitä ilosta maksetaan kolmekymppiä kuussa. Firmat tarjoavat toki myös pelkkää internetiä, noin 15 € kuussa, mutta siihen päälle pitää sitten maksaa Historiallisen Operaattorin* puhelinlinja (16 euroa) ja adsl-modeemin vuokra (noin 5 euroa).
Tehkää yhteenlasku.

Ainoastaan kolmenkympin paketilla palveluntarjoajat ostavat puhelinlinjan Historialliselta Operaattorilta.

Mietimme myös kaapelin kautta toimivaa nettiä. "Iloksemme" ainoa sen sortin operaattori vaatii vähintään vuoden sitoutumista, ja lisäksi kanaalin tällä puolen ei vielä toimi moinen systeemi. Ei, vaikka asumme noin 400 metrin päässä Numéricablen putiikista.

Kävelimme siis pääkadulla sijaitsevaan pienenpieneen putiikkiin, jossa lyhyttukkainen naisihminen myi Neuf télécomin nettiliittymiä. Nainen lähetti meidät ensisuoraan avaamaan puhelinlinjaa, ja istuksimme puoli tuntia Historiallisen Operaattorin liikkeessä odottamassa, josko joku vaikka haluaisi meille moisen tehdä. Historiallinen Operaattori on nykyään pakotettu avaamaan puhelinlinjan, vaikka useat asiakkaat vallan muualle loikkaavatkin aivan suoriltaan... mutta silti meille yritettiin sitkeästi myydä internetiä. Kilpailu on kovaa, täälläkin.

Linja on siis aktivoitavana. Katsellaan nyt, vielä ehtii mennä monessa paikassa pieleen...

Tavan puolelta voitte käydä toteamassa omin silmin porraskäytävän kapeuden. Ei, se satakuuskytsenttinen runkopatja ei noussut portaita pitkin.

* France Télécom:iin (vrt. Tele) viitataan internet-palveluntarjoajien käyttöehdoissa aina nimikkeellä operateur historique. Ilmeisesti suoraan nimeäminen on kiellettyä, vaikka France Télécom onkin vieläkin ainoa, joka käytännössä pystyy puhelinlinjoja avaamaan.
Vähän kuin puhuisi takapuolesta nimellä "kaksi lihasta joiden päällä istutaan".

Stazzy etsii itseään (rumien verhojen ja nettikatkoksen seasta)

2008-09-19T12:12:00.004+02:00

Ompelin verhoja pari iltaa sitten. Olohuoneen verhot.. noh, en ole vielä osannut päättää ovatko ne koomisen kitch vai yksinkertaisesti hirveät. Katsellaan nyt, miltä ne näyttävät ikkunassa.

Tämä postaus on itseasiassa koomaantumisilmoitus. 22, rue Menthe talvehtii hetken tästä illasta lähtien, sillä suuntaan Nancyyn, ja meillä ei vielä ole internetyhteyttä... ja tämän maan tuntien hommassa menee muutama viikko. Älkää nyt kuitenkaan peljästykö ja hyljätkö minua täysin, palajan vielä linjoille!

Tänään on myös viimeinen työharjoittelupäivä, eli pian en ole enää laiska laboratoriotyöläinen. Laiska kyllä, se ei mihinkään muutu. Viikon päästä en ole enää opiskelijakaan, joten mitenkähän sitä oikein oppii uuden sosiaalistatuksensa kantajaksi? Mikä minä olen? Työtön? Vuokratyöläinen? Susjparin naispuoleinen osa? Nancéienne?

Tänä aamuna ulkoviimassa pähkäilin small talkin tarpeellisuutta. Tai siis, joku lienee jollakin tutkimuksella todistanut kohteliaisuushöpöttelun terveellisyyden, mutta tänään suomalaisjuntti epäili moisia tuloksia.

Olin pihalla vaihtamassa pyöräni rengasta, kun eräs naapurisnainen pöhähtää siihen paikalle:
"Bonjour, onko sinulla ongelmia pyöräsi kanssa?"
(Eeeei, kun ihan vain huvikseni tässä riehun...)
"Harmillista, mutta minä en nyt voi auttaa."
(En kyllä olisi tarvinnutkaan tähän soppaan enää enempää käsipareja, mutta kiitos silti siitä, että päätit informoida minua asiasta.)
"Että hyvää päivänjatkoa vaan."

Kohteliasta, mutta niin... turhaa.

---
Palaillaan astialle satunnaisesti, ja viimeistään sitten kun saan tietokoneeni kaapelin jatkeeksi. Siihen saakka etsin itseäni.

EDIT: Aww, sain työkavereilta ehkä parhaan läksiäislahjan ikinä: ompelukoneen! Nyt vaan sitten arvaillaan kuinka selviän tänä iltana hengissä junalla Nancyyn: polkupyörä, rinkka, tietokone, ompelukone, käsilaukku + ruokakassi ja satunnaisia nyssyköitä. Osa taitaa vieläkin jäädä tyhjään huoneeseen (palaan tänne vielä yhdeksi yöksi ensi viikon lopulla.)

EDIT2: Strassin S:lle, joka edellisen kirjoituksen kommenttilaatikossa kyseli sairausvakuutuksesta, annan neuvon. Sama neuvo toki myös muille Ranskaan vaihtareiksi tulleille, jos tätä joku semmoinen lukee. Mene heti suoraan käymään CPAM:lla sen eurooppalaisen sairaanhoitokorttisi (ja passisi ja opiskelijakorttisi ja rib:n ja kaikkien mahdollisten papereiden) kanssa. Pyydät niitä jo rekisteröimään sinut listoilleen, jotta sen kerran kun käyt lääkärissä, homma hoituu nopeammin, koska olet jo saanut "rekisteröintinumeron". Muuten numeron saannissa voi kestää pari-kolme kuukauttakin.

[kuva: Mewzii, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Henkilörekisteri, mikä henkilörekisteri?

2008-09-17T12:32:00.005+02:00

Suomessa on eräs asia, jota Ranskassa asuessa kaipaan tasaisin väliajoin.
Keskitetty henkilötietorekisteri, johon esim. osoitetiedot päivittyisivät yhdellä ilmoituksella. Estäisi ikäviä tilanteita, jollaiselta minä näytän nipin napin säästyneen jonkin hyvän haltijan toimesta.

Käväisin ensiavussa eräänä sunnuntai-iltana viime vuoden elokuussa. Sieltä sitten läheteltiin perään poliklinikka- ja laboratoriomaksua ja ties mitä, moneen otteeseen ja ainakin kolmessa eri osassa. Papereiden moninaisuuden takia ilmeisesti unohdin yhden osan maksamatta (eikä asiasta tietenkään huomautettu silloin, kun muita maksoin), ja Hôpitaux universitaires on sitten lähetellyt karhuja perään. Osoitteeseen, jossa en ole asunut enää sitten viime joulukuun.

Homma toimii.

Nyt sitten kävin kyseisellä asunnolla hakemassa aivan muuta, ja kämppikset olivat onneksi säästäneet viimeisimmän kirjeen; sen jossa uhataan huonekalujen (ja ties minkä) ulosotolla, jos en maksa ennen ensi lauantaita. Olin tosiaan autuaasti siinä uskossa, että kaikki oli maksettu, mutta nähtävästi siellä pitää vielä huomenissa pistäytyä.

Mietin vain pienessä mielessäni, että mitenkähän se huissier olisi aikonut minut (ja huonekaluni) tavoittaa, kun osoite tosiaan muuttuu jo toiseen kertaan..?

Isoveli valvoo, mutta täällä saisi joskus valvoa paremminkin.

---

Aiempaan kirjoitukseeni viitaten: Afges on tehnyt Strasbougissa tutkimuksen kolmannen asteen opiskelijoiden elinoloista. Sen mukaan 39% ranskalaisista opiskelijoista asuu vielä kotona, Strasbourgin alueella 23%, mikä tekee kuitenkin noin 12 000 henkeä. Suurin ongelma ovat korkeat vuokrat... Rahanpulan ja yleisen tietämättömyyden takia myös noin 5%:lla opiskelijoista (noin 2600 henkilöä) ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa.

20minutes, joka tutkimuksesta raportoi, jätti kertomatta, ovatko sosiaaliturvattomat opiskelijat ranskalaisia vai kenties ulkomaalaisia...

---

Vielä yksi lisäys: tänään on se päivä, jolloin pitäisi sammuttaa kaikki elektroniset laitteet ja valot kymmeneksi minuutiksi. Ranskaksi asiasta kertoo mm. eco-sapiens tai Tunisian babnet.

Valojen ja aparaattien sammuttaminen tapahtuu Ranskassa klo 21:50 - 22:00. Vaikka jutussa puhutaankin maailmanlaajuisesta operaatiosta, tämän maan ulkopuolella taidetaan elää enemmän Earth Hour -aikaa. Noh, ranskalaiset ovatkin aina halunneet tehdä kaiken toisin.

[Kuvat: Donald Duck's pics, Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssillä ja Thomas Hawk, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Runkopatja, mikä runkopatja?

2008-09-16T11:43:00.001+02:00

Kahdeksankyt kertaa kakssataa! Ei yhdeksänkyt kertaa sataysikyt, vaan kahdeksankyt kertaa kakssataa...

Kulttuurishokki iski taas kerran.
Aiemmassa postauksessa mainitsin, että jouduimme luopumaan sängystä.
Nyt onkin sitten ongelman nimi "uusi sänky".

Kertokaa, oi rakkaat Ranskassa asustelevat lukijani, kuka myisi edullisia runkopatjasänkyjä? On vain sommier à lattes ja sommier ties-mitä-tapissier mutta se sommier à ressorts jopa kahden metrin pituisena ja järkevän levyisenä (80 cm) on mahdoton tehtävä.

Tämä oli oikeastaan ainoa fiksu löytämäni, mutta että muka ostaisin sängyn kokeilematta..?

(Toim.huom; Nojoo, ostinhan minä edellisenkin...)

Kosteita pahvilaatikoita

2008-09-15T11:28:00.002+02:00

Eräs ranskalaissuomalainen pariskunta valitsi loistavan päivän muutto-operaatiolleen:

Mmmikä pluie faible? Ei se kyllä ollut heikkoa sadetta nähnytkään.
Koko päivän satoi. Ja satoi. Ja satoi.
Tuntematon bloggari oli aivan varma sairastuvansa keuhkotautiin kantaessaan laatikoita ensin kolmannesta kerroksesta alas ja sitten kolmanteen kerrokseen ylös.

Hermoromahduksen vaara oli välitön viimeistään kahdeksan maissa illalla (yhä vielä satoi), kun autossa (joka blokkasi koko puoli metriä leveän kadun) oli enää sänky. Minun kahden hengen runkopatjasänkyni. Alakerrassa kävi ilmi, että sänky ei millään ilveellä nouse rappuja pitkin, mutkaisten rappujen leveys on hädintuskin metrin. Ikkunasta oli ihan turha miettiä nostavansa, sillä rautakaide peittää puolet ikkunatilasta (ja aina vaan satoi).
Hylkäsimme sängyn suosiolla ala-aulaan

Sunnuntaiaamuna heräsimme kaaoksen keskeltä, makuuhuoneeseen levitetyiltä patjoilta, kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Veimme sängyn Emmaukselle. Käytimme reissun matkailuhyödyksi ja pysähdyimme ihmettelemään Château de Stanislas'ia.

Illasta asunto alkoi jo muistuttaa asuntoa.

Olohuoneessa on kirjahyllyn lisäksi sohva jolla voi istua katselemassa televisiovastaanotinta. Kuvaa siitä ei näy, sillä meillä ei ole antennikaapelia, saati juuri tuon telkkarin ja dvd-soittimen väliin sopivaa härpäkettä.

Keittiön ikkunasta näkyy ylivalottunut kattokasvi.

Viimeistään kadulle katsoessa voi todeta, että enää ei olla hienostokaupunginosassa.

EDIT: Mystillisesti kadonneen kaasusähkömiehen arvoitus ratkesi. Kukaan ei vaivaantunut informoimaan minua siitä tosiasiasta, että kaasumittarit ovat ala-aulassa, asunnossa on vain sähkö- ja vesimittarit.

Lempeä jaettavana

2008-09-13T12:36:00.000+02:00

Lukijoidensa harhauttamiseksi viekas Tuntematon Bloggari on ajastanut tämän postauksen.
Itsehän olen tähän aikaan lauantaina todennäköisesti jossakin päin Koillis-Ranskaa pakettiauton puikoissa.
Tai piällysmiehenä kirjahyllyn siirtäjille.
Tai kantamassa jääkaappia.
Tai hermoromahduksen partaalla.
Tai.. well, you got the idea.

Maurelitalta tipahti tällainen sievä viestintapainen, jossa lukee selkeällä enklannilla, jotta I love your blog. Ha, voiko tuon selkeämpi olla? Kiitän kauniisti, ja laitan eteenpäin uskollisille kommentoijilleni ja muutamalle muulle inspiroijalle. Moni jää vielä poiskin listasta, mutta älkää ahdistuko, sivupalkki kertoo lisää.

Voilà, napatkaa omanne: Karkki, Ginger, Sari, Kettu, Nei, Terkut täältä ja Idhren.

Näh, vaikeaa valita tällaisia, kun Blogilistalla on montakymmentä suosikkia ja muuten luettavinakin ties minkälainen kasa...

Cherche JF pour colocation

2008-09-12T13:19:00.001+02:00

Onks tää ny niitä asioita joissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa?

DNA:ssa oli juuri pari päivää sitten juttua siitä, kuinka kaaauhean vaikeaa opiskelijoiden on löytää asuntoa tähän aikaan vuodesta. Kun ei ole tarjolla tai sitten on tarjolla vain kaukana keskustasta ja plaa plaa. Minun kämppikseni etsivät jotakuta tilalleni; ihan ok asunto vaikka parempikuntoisiakin on nähty, lähellä keskustaa ja kampusta, vuokra enemmän kuin kohtuullinen. Ja ei kelpaa.

Mitähän ne asunnottomat opiskelijat oikein kaipaavat?
Tiedänhän minäkin miten kettumaista asunnon etsintä voi olla, mutta jos sen kämpän haluaa vain kuudeksi kuukaudeksi, niin saa olla varma etteivät vuokraisännät suorastaan riemusta kilju... tahi ne kämppikset, jotka joutuvat sen kuuden kuukauden jälkeen taas etsimään jonkun jakamaan vuokran. Täällä kun kimppakämpässä on useimmiten vain yksi vuokrasopimus, kaikki ovat yhdessä vuokravastuussa. Eli kun yksi lähtee, hänenkin osuutensa on maksettava.

Lisäksi, Ranskassa kommuuniasuminen on vieläkin melkoisen uusi juttu, jotain sellaista joka on tullut pinnalle ja lehtien sivuille vasta ihan viime vuosien aikana, kun vuokrahinnat nousevat nousemistaan. Opiskelijat ovat aina asuneet joko asuntolassa tai kotonaan... tai yksiössä jos kykenevät sellaisen maksamaan. Melkoisen moni muuttaa kotoa vasta työelämää aloitellessaan. (Ei nyt pidä kuitenkaan liioitellla, asuvat monet itsellisestikin, mutta kyllä minulla tänäkin vuonna oli useampi luokkakaveri joka ihan kotopedissä nukkui.) Eli asunnon ja elämän jakamisen ihan vieraiden ihmisten kanssa on paljon harvinaisempaa kuin Suomessa. Meillä pohjoisessahan sitä piti olla kulttuuri jossa arvostetaan omaa tilaa ja rauhaa ja niin edes päin.

Mutta, jospa tuohon huoneeseen joku innokas löytyisi. Eihän se suuri ole, mutta siinä on sentään jotain ranskalaisittain hyvin eksoottista: kaksi seinään upotettua vaatekaappia.

[Kuvat: Dimmerswitch, Creative Commons Attribution-Noncommercial-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä ja Bandita, Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä]

Veitsenterällä

2008-09-11T12:15:00.003+02:00

Uusi banneri jotta vähitellen siirtyilisin henkisesti täältä Melkein Rajalta lännempään.

Tuossa aamulla soitettiin tuntemattomasta numerosta. EDF bonjour, minä olisin tässä teidän alaovella, miten tästä pääsee sisään? ~~Toista soittoa ei ole kuulunut, joten kai siellä sitten oli joku asuntoon päästämässä.~~
EDIT: Arvakaa vaan, selvisikö se kaasusähkömies alaovelta ylös saakka? Ei. Kuulemma kukaan ei ole käynyt, ja nyt tässä sitten selvitellään, että mitä helevettiä on tapahtunut.

- - -

Tiedättekö, toisinaan tulee niitä hetkiä, joina kristallinkirkkaasti tajuaa, että minun kimppakämppäelämälleni on viimeinkin tultava loppu. Eilen oli niistä yksi.

Minulla on yksi kunnollinen keittiöveitsi. Fiskarsin huipputerä ja minun silmäteräni. Säilytän sitä veitsitelineessä, pesen suoraan käytön jälkeen... olen joskus jopa miettinyt sen viemistä omaan huoneeseeni, ettei kukaan muu koskisi. Kuitenkin, koska Veitsi on saanut jäädä rauhaan, olen antanut sen olla keittiössä.

Eilen tulin töistä, pyörin keittiössä ja yhtäkkiä silmäni nauliintuvat johonkin:
Minun Veitseni on tökätty terä edellä pystyyn ruokailuvälineiden kuivausastiaan muiden sekaan!
Sellaista ei tehdä!
Se on rikos veitsisyyttä vastaan!

Nappasin Veitsen nopealla ranneliikkeellä pois kärsimästä.

Onneksi yksikään kämppis ei osunut keittiöön juuri sillä hetkellä kun Tuntematon Bloggari seisoi siellä hullunkiilto silmissään ja kokoelmansa terävin veitsi kädessään.

[Kuva: Mylor, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 1

2008-09-09T15:20:00.000+02:00

Saako vielä avautua muuttamisesta Ranskasta? Saako?
Jeps, teen sen piakkoin, ensin kommentoin lievää pettymystäni: se liesi ei ollutkaan vaaleanvihreä. Minulla oli hahmotushärö, joka muutti valkoisen, vaaleanvihreässä keittiössä olevan lieden värin.

Muuten asunto on suunnilleen kuten muistinkin. Pieni mutta rempattu, varsin valoisa.. ja, kröhöm, en taida enää asua hienostokaupunginosassa. Keittiön ikkunasta näkyy muuri jonka päällä kasvaa puu ja katu on juuri ja juuri niin leveä, että kun varteen on pysäköity ihmisen parhaita ystäviä (ei niitä karvaisia), ohi mahtuu henkilöautolla.

Niin mutta, päivän "innostuksen" aihe on tänään EDF-GDF.
Hauska kirjainyhdistelmä tulee nimestä Electricité de France - Gaz de France. Eli se pulju, joka suurimpana tarjoaa sähkö- ja kaasupalveluja immeisille. En jaksanut ainakaan vielä lähteä etsimään sen kauempaa, sillä ajattelin, että periaatteessa sopimuksen muuttamisen minun nimiini entiseltä vuokralaiselta pitäisi hoitua puhelinsoitolla.

Niin, periaatteessa.

Homma lähti menemään mutkille siinä vaiheessa, kun la Propriétaire totesi eilen, että "Niin, entinen vuokralainen on tosiaan jo irtisanonut sen kaasusopimuksensa. Teidän pitää tehdä uusi ennen 11. päivää, tai kaasun tulo katkeaa." (Siis lämmin vesi ja hellan toiminta.)

Oookei, mitäpä sitä mainitsemaan asiasta aiemmin. Minäpä kuitenkin reippaana tyttönä valmistaudun kaikin mahdollisin paperein ja jonotushermoin soittamaan tänään ruokatunnilla. Pääsen läpi alle kahdessa minuutissa, kaikki sujuu kuin unelma, toisessa päässä oleva mies artikuloi selvemmin kuin ala-asteen opettaja.

Ja sitten, naps.

"Olisikos teillä mahdollisuutta tulla käymään tänään tai huomenna Nancyn EDF:n toimistolla allekirjoittamassa nämä paperit? Kun jos minä lähetän nämä postissa, ne eivät ole takaisin ennen 11. päivää, ja sitten se kaasu katkotaan. Sitten teidän pitää sopia tapaaminen kaasun uudelleenaktivoimiseksi."

"Noh tuota ei ole, monsieur, en ole Nancyssa."

"Minä sitten laitan nämä postissa, ja paperit palautettuanne sovitte tapaamisen kaasun avaamiseksi."

Öäh? Yhden hemmetin kaasuhanan aktivoimiseksi pitää henkilökohtaisesti saapastella jonkun henkilön X eteen, jotta hän voi sopia napin painamisesta. Ja firma ei edes vaihdu. Mitään oleellista ei muutu. Mutta silti pitäisi itse ja ihan omakohtaisesti ehtiä käymään toimistolla ihmettelemässä uudelleenaktivointipaperia. Hankalia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Hieman myöhemmin yksi työkaveri vinkkaisi, että voisin pyytää öödeeäffää faksaamaan sopimuksen tänne labraan, ja niin teinkin. Eli jonotin taas ja muuta kivaa. Nyt paperit ovat allekirjoitettuina valmiina lähtöön. Ratkaistakoon vielä viimeinen ongelma: ketä naapuria uskaltaisi pyytää avaamaan oven, kun kaasusähkömittarinlukija torstaiaamuna ilmaantuu työvelvoitteidensa myötä? (joo, torstaiaamuna, klo 8 ja 11 välillä. Ei mihinkään muuhun aikaan, ei minään muuna päivänä, pas possible, ja ei me voida sanoa tarkkaa aikaa.)

"Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2" ilmestyy ruuduillenne todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kokeilemme avata nettiliittymää asuntoon jossa ei ole aktiivista puhelinlinjaa. Tiedättepähän miksi blogi saattaa olla koomassa muutaman ~~päivän~~ viikon.

[kuva: Brad&Sabrina, Creative Commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä.]

Näitä aamuja

2008-09-08T11:18:00.001+02:00

Argh.
Nyt minä ymmärrän mistä se agressiivisuus liikenteessä johtuu.
Esimerkiksi siitä, että joutuu tulemaan töihin autolla* ja toteaa, että matkaan kuluu ainakin viisi minuuttia enemmän kuin polkupyörän selässä. Helposti kuvittelisi toisin. Miten ihmiset sietävät moista päivästä toiseen?

Lisä-ärsytystä saattaa aiheuttaa sekin, kun aamulla kiireessä huomaa kämppikseen harrastaneen siivoamista. Eli siis raikonneen jotakin oleellista omisuuttani ilmeisesti alakerran kellarikomeroon, jonne minulla ei ole avaimia.

Riemuitsen kaikesta sydämestäni kimppakämppäilyn loppumisesta, vaikka muuton riemut ovatkin vielä edessäpäin.

Kaikki tämähän tapahtuu samana päivänä, jona minulla on työhaastattelu, asunnon kuntotarkistuksen tekeminen, työharjoitteluraportin palauttaminen... ja vieläkin ellottava olo viikonloppuna kärsityn ruokamyrkytyksen takia. Loistava päivä edustamiseen.

Pitäisiköhän kokeilla sitä joogaa?

* Lainatulla autolla. En minä sentään vielä niin porvariksi ole ryhtynyt, että oman auton omistaisin.

Onks tää ny sitä kuluttajan harhaanjohtamista?

2008-09-06T12:02:00.000+02:00

Olen jo jonkin aikaa katsellut kylppärissämme hämmentävää aurinkorasvapurkkia, jonka joku kämppis on hankkinut ilmeisesti Italiasta tai Espanjasta.

Rasvan nimi, Bioetyc, sai minut katsomaan purkkia lähemmin.
Ensinnäkin, Total protection on melkoinen lupaus, toimiikohan se myös sukupuolitauteja ja varkauksia vastaan?

Toisekseen, takana oleva teksti on... epäilyttävä:

Treehold protection (UVA/UVB/IR) and a 100% natural "bio" active ingredient to prevent aging and protect sensitive skin from sunburn, heat rash and freckling. Recommended for children's delicate skin. Hypoallergenic, dermatologically tested.

Mikä ihmeen "bio"? Mitä tarkoittaa "bio" lainausmerkeissä? Ei ainakaan luomua, se olisi labeloitu.

100% natural active ingredient? Eli siis vain yksi aktiivinen ainesosa on 100% luonnollinen? Ei suinkaan koko rasva? Jaa-a, mitähän asiasta sanoo INCI-lista?

Aqua, Octyl methoxycinnamate, Dimethicone, Octyl dimethyl paba, Glyceryl stearate, PEG-100 stearate, Titanium dioxide, Propylene glycol, Hydrogenated palm kernel oil, Butyrospermum parkii, Cetearyl alcohol, Dimethiconol, Vitis vinifera, Aloe barbadensis, Glycoproteins, Oryzanol, Palmitic acid, Caprylic glycerids, Almina, Methylparaben, Triethanolamine, Mica, Imidazolinyl urea, Silica, Parfum, Benzophenone-3, Sodium polyacrylate, Sodium dehydroacetate, Tetrasodium EDTA, Diazolidinyl urea, Glyceryl distearate, Ascorbyl palmitate, Citric acid, Propylparaben, BHT, CI 77891

Hrrrh, näyttääpä tosi luonnolliselta.
Jos verrataan INCIa vaikkapa tähän Iskuryhmän Elämäsi tärkeimpään listaan, niin sieltähän löytyy näppärästi niin parabeeneja, silikonia, alkoholia kuin hajusteitakin. Propylene Glycol taas tämän sivun mukaan "is a petroleum derivative. It penetrates the skin and can weaken protein and cellular structure. Commonly used to make extracts from herbs. PG is strong enough to remove barnacles from boats!" Kivaa, mä olenkin aina tykännyt petroolijohdannaisista ihollani!

Valitettavasti kyseinen aurinkorasva ei suinkaan ole ainoa "biona" mainostettava joka ei sitten yhtään naturelli todellisuudessa olekaan. Ja sitten ihmiset ostavat, kun "tää sopii lastenkin iholle!" Jättäisin väliin.

Ympäristöystävällisempi tietokone?

2008-09-05T13:08:00.003+02:00

Jogurtti- / vanukas- / härpäkehyllyn edessä supermarketissa ahdistuu poikkeuksetta.

Kaikki kivan näköiset purkit ovat joko Nestléa tai Danonea. Etenkin ensimmäistä boikotoin kategorisesti. Joskus tulee otettua paketti Kahden lehmän luomumustikkajogurttia, kun se vaan on niiiin hyvää, mutta sekin pulju sai taannoin omistajakseen Danonen. Vaikeaa olla luomu ja eettinen yhtä aikaa.

Olen periaatteessa myös ilmaisjakelulehtiä vastaan. Karmeaa paperintuhlausta.
Nyt kuitenkin mukaan tarttui veljessarjan uusin keksintö. Ranskassa lanseerattiin taannoin kiiltäväpintainen aikakauslehti, jota jaellaan ilmaiseksi, ja jonka nimi on:

Joo-o, PiliPili.

Aiheuttaa minussa suunnatonta huvittuneisuutta.

Samaisesta lehdestä kävi ilmi, että Asus on juuri tuonut markkinoille "ekologisen tietokoneen". Kyseessä olisi siis kannettava, jonka kuori tehdään bambusta ja sisäosat ovat tavallista kierrätettävämpiä. Lisäinfoa löytyy esim. *täältä*. Asus noin muutenkin markkinoi itseään "vihreänä", joten bambuläppäriin sijoittaminen tuntuu loogiselta.

Hinnasta en tiedä mitään sanoa, mutta harmi että kone on toistaiseksi myynnissä vain 12 ja 11 tuuman näytöillä. Minä kun en tarvitse ultrakannettavaa vaan ihan raahattavan pöytäkoneen korvaajan...

EDIT: Voi jumalavita taas bloggerin kanssa. Ainakin kymmenkunta kuvaa kadoksissa, kaikki pitää ladata uudelleen. Alan prkl linkittämään suoraan Flickrista.

Tämän viikon bongauksia

2008-09-04T10:49:00.000+02:00

Bioklimaattisia koulukkaita

Ranskassa lähdettiin syksyn koulutielle pari päivää sitten. Tämä vuosi on täynnä ranskalaisten lempisanaa, reformeja. Opetusta lisätään ranskan kielessä ja matematiikassa, ja alakoululaiset pääsevät vihdoinkin eroon agraarisesta jäänteestä: lauantain koulupäivistä. Ei silti kannata kuvitella että lapset olisivat koulussa keskiviikkoisin, eihän toki. Mitä sitä turhaan tekemään vanhempien elämästä helppoa?

Heiligensteinissa (joo, se on jossain päin Elsassia) yläkoululaiset aloittivat vuotensa uudenuutukaisessa bioklimaattisessa koulurakennuksessa. Bio-missä? Pieni googlettaminen selvensi asiaa. Kyseessä on yksinkertaisesti ympäristön ja maalaisjärjen mukainen tapa rakentaa: luonnolliset, hengittävät ja myrkyttömät materiaalit, maalämpö, kunnon eristys... kaikkea tällaista vallan vallankumouksellista. Ilmeisesti se niksi on siinä, että yritetään ilmastoida ja lämmittää rakennus mahdollisimman vähän energiaa käyttäen.

Joka tapauksessa, asiasta innostuneet heiligensteinilaiset suunnittelevat vaihtoprojektia jonkin suomalaisen yläkoulun kanssa. Koska Suomi on metsien maa.
No se.

[Kuva : DNA Obernai]

Hulluja nuo roomalaiset!

"Asfaltilla lipsumme kuin lehmät jäällä."
Joukko saksalaisia (vai pitäisikö sanoa baijerilaisia?) historianopiskelijoita otti ja päätti taivaltaa 500 kilometriä jalan roomalaisten sotilaiden varusteissa. Tiedättehän, Astérix ja niin edespäin. Nahkatossujen metallikuulilla varustetut pohjat eivät kuulemma oikein pidä asfaltilla, joten reissu sujuu mukavammin peltojen poikki.

Rekonstruktoitu matka myötäilee Gallenuksen sotilaiden marssia 200-luvulta j.a.a., Itävallan Petronellista Saksan Regensburgiin. Paitsi nahkatossuihin, nuoret miehet ovat sonnustautuneet myös noin 35 kiloa painaviin sotilasvermeisiin ja syövät ajalle tyypillistä ruokaa.

Lopputavoitteena on paitsi päästä hengissä perille, myös tehdä tutkimus roomalaislegioonioiden psyykkisistä ja fyysistä olosuhteista.

Aihe sekin. "Ad majorem scientiae gloriam!"

[Kuva DNA 03/09/2008]

Ottakaa oppia!

2008-09-03T14:30:00.002+02:00

Idhren kirjoitti taannoin huuto.net -ahdistuksesta. Tai siis tarkemmin ottaen siitä, kuinka kauhein tavoin äidinkieltämme voidaan runnella moisissa ilmoituksissa.

Asiasta tuli vallan mieleeni, että osaavat ne muutkin kuin suomalaiset. Ebay on aivan karmeaa luettavaa jokaiselle, jolla on pieninkin käsitys ranskan oikeinkirjoituksesta ja/tai kieliopista.

Jaan kanssanne muutaman esimerkin. Jos olette helposti järkyttyvää sorttia, suosittelen jättämään väliin.

"LOT DE 16 Femme Vetements (36 ~ 38) + 1 Chaussure (37)"
(Kuudentoista vaatenaisen paketti (36 - 38) + yksi kenkä (37))

Tuota, kukahan oikeasti haluaa ostaa jotakin ihmiseltä joka ei kykene laittamaan kenkää monikkoon ja myy naiset paketissa?

"Jean le Temps des cerises Curb Red F Del Rags4 T 25"
(Farkut "Temps des cerises" Curb Red F Del Rags4 T 25)

Curb Red F Del Rags4 T 25 ????
Kommunikoiko myyjä Saturnuksen kanssa vai olenko minä se ymmartämätön?

"Très sympa le loock de cette robe CACHE COEUR actuelle"
(Tosi symppis loock tällä nykyaikaisella cache-coeur -mekolla)

Noh, hauskaa että tiedät mikä on minun mielestäni symppistä, ja osaat jopa melkein kirjoittaa lauseen ainoan englanninkielisen sanan oikein.

"JOUET A TIRER JEUX D'EVEIL ROUL'ESCARGOT DE VTECH TBE"
(Vedettävä lelu opetuslelu Vtechin "Roul'esgargot" TBE)

TBE on niinku Très Bon Etat, eli erittäin hyvässä kunnossa. Mutta mitäpä sitä turhaan opettelemaan välimerkkien tai pienten kirjainten käyttöä. Eihän sekään, jolle lelu on tarkoitettu, vielä osaa. Eikä kyllä opikaan tuossa perheessä.

"WooW SEXY GLAMOUR SHIRT AVEC FACE PRINT NOIR T: 40/12"

"#511 HOT DIRTY Shirt OPEN rückenfrei [schwarz]"

Jaa-a, mitä noihinkaan voi enää sanoa. Onks nää vähän niinku Glamour Dollsseille tarkoitettuja vai? Myyjä puolustautukoon sillä että on saksalainen.

"SAC A MAIN SOCO COLLECTION HIVER 2008!!!!!!!!!!!!!"
(Käsilaukku Soco, talven 2008 mallisto)

Jaa!!!!!!!!!!! Talvi tulee!!!!!!!!!!! Vähemmällä emme olisikaan ymmärtäneet. Haluaisitko myydä muutaman välimerkin sille tyypille joka kauppaa opetuslelua?

"JE VEND LE MANTEAU DE MON FILS QU IL N A PAS EU LE TEMP DE PORTER BLOUSON DOUDOUNE DE COULEUR BLEU FONCE, la doublure et bleu plus clair, logo adidas sur poitrine,a capuche valeur magasin 45e"

Tämä on ihan eräästä ilmoituksesta. Eikä suinkaan valitettavasti ainoa esimerkki lajissaan.
Paitsi, että välimerkit puuttuvat, löydän myös nopealla vilkaisulla kuusi (6) oikeinkirjoitusvirhettä. [tähän kohtaan sellainen silmiään pyörittelevä hymiö]

Olen... sanaton.

MusiikilLista

2008-09-03T11:20:00.000+02:00

Olen hyvin epämusiikillinen ihminen. Laulan mielelläni, mutta hieman nuotin vasemmalta puolen. En jaksa kuunnella musiikkia kuin hyvin harvoin, ylipäätään ylimääräiset äänet ärsyttävät. Siitä huolimatta joskus on joku laulu joka ihan oikeasti iskee, ja aloinkin tässä iltana eräänä pähkäilemään, millaisen listan saisin tehtyä, jos minun pitäisi valita kolme lempibiisiäni ikinä.
Donc, voilà, kurkistus Stazzyn satunnaisesti käytettävälle levylautaselle Youtube-linkkien muodossa.

Numero kolome.
Midge Ure : Breathe.
Breathe tuli vastaan ekaa kertaa vuosia sitten jollakin saksalaisella musiikkikanavalla (kyllä, Suomessa on näkynyt sellaisiakin). Kadotin biisin pitkäksi ajaksi, ja uudelleentutustuminen oli ilo. Muusta Uren tuotannosta en tiedä tuon taivaallista, 80-luvun tähdet eivät kuulu minun erikoisalaani.

Numero Kaksj.
Angie Stone : Wish I didn't Miss You.
Tää nyt vaan on toimiva, etenkin kertosäe tuo kylmät väreet. Suurempi syy siihen että pidän biisistä niin kovin lienee kuitenkin se mistä se muistuttaa. Eka kesä ajokortillisena, auton kasettimankassa radiosta nauhoitettu Angie Stone, sade ulkona ja Wish I didn't Miss You vähän liian kovaa sisällä. Muistan jopa tuoksun.

Ja se ykkönen.
Shirley Bassey : Killing me Softly (With his Song).
Tätä ei ollut vaikea valita. Ainakin kymmenen vuotta takaperin tapahtunut ensikohtaaminen tämän Killing Me Softlyn version kanssa oli rakkautta ensi kuulemalla. Vaikka sittemmin olenkin hankkinut omistukseeni ison osan Dame Basseyn levytuotannosta, kyseinen biisi pysyy ehdottomana johtotähtenä. Mutta on siellä muutakin hienoa, suosittelen tutustumaan.

Nih. Koska top 3 -listan teko ei ole helppoa, extramaininnan ja hymytyttöpatsaan saavat Jeanne Cherhal (Rondes larmes), Aretha Franklin (I say a little prayer) ja Ultra Bra (Minä suojelen sinua kaikelta)

Sänkyjen iloja

2008-09-02T12:29:00.000+02:00

Niin, enkös minä sanonutkin olevani mystizen zen?
Olenhan minä toki joskus muuttanut neljänkin päivän varoajalla.

Madame la Propriétaire soitti viimein ja ilmoitti haluavansa tehdä "asuntotarkastuksen" (ja nähdä meidät silmästä silmään, I guess) ensi maanantaina.
"Maanantai, madame, on pikkuisen hankala päivä, minä kun olen ja työskentelen Strasbourgissa." Olokoot, vaihdan vapaan iltapäiväni torstaista maanantaille, turhapa tuosta on ongelmaa tehdä.

Puolentoista viikon päästä pitäisi kai sitten muuttaa. Siitä se riemu syntyykin.

Kerrottakoon, että minulla on parvisänky. Semmoinen Ikean metallinen parvisänky, joka ei itseasiassa ole minun vaan L:n. Se on minulla vain lainassa. Kun viime joulukuussa muutin, purimme ja uudelleenkokosimme sen L:n kanssa. Ilman ohjeita, illasta jo äärimmäisen väsyneinä.
Tällä kertaa L. kieltäytyi kategorisesti koskemasta sänkyyn. "Pyydät Ollin tai jonkun auttamaan. En halua aloittaa yhteiselämäämme avokriisillä."

Muuttaminen on muutenkin huiman kivaa. Niinkuin silloin kun muutin Strasbourgiin. En tuntenut juuri ketään, joten muuttoapuna oli L. ja yksi kaveripoika. Minä olin kuumetaudissa ja siis miltei kykenemätön mihinkään raskaampaan... niin ja muutin viidenteen kerrokseen hissittömään taloon. Siinä vaiheessa kun minun parisänkyäni raahattiin ylös, paikalle osui onneksi asunnosta poismuuttava nuorisohenkilö kavereidensa kanssa. Muuten olisi saattanut sänky jäädä kadulle "viekää pois!" -lapun kanssa.

Jyväskylän aikoihin tein muuton neljän päivän varoajalla. Kämppikseni soitti maanantai-iltana, jotta meille olisi uusi asunto tarjolla nyt. Koska kämppis oli kesätöissä toisaalla, minä haalin muuttoporukan (lähinnä silloisista naapureistani ja yhdestä kaverista) ja tosiaan hoidettiin operaatio saman viikon torstaina.
Silloinkin sängynruoja aiheutti ongelmia. Pojat kantoivat sängyn rappusia kuudenteen kerrokseen, sillä se ei kuulemma mahtunut hissiin.
Oudosti, vuotta myöhemmin poismuuttaessani, sama sänky mahtui kyseiseen hissiin. Aina ei voi onnistua.

Nancyssa ensimmäinen asuntoni oli tosiaan suuresti rakastamani (not) asuntolahuone, ja toisena oli tarjolla 18 neliötä. Yksiö. Pieni kuin koirankoppi, mutta ah, oma rauha, oma kylppäri, oma "keittiö". Aerobiccaava naapuri. Oi niitä aikoja.

Nyt odotan innolla sitä vaihetta kun pitää kantaa pesukone kolmanteen kerrokseen.
Ja pesukoneen asennusta. Arvatkaa kuka ei ehkä anna poikaystävänsä ryhtyä siihen hommaan... Minä olen meistä se jolla pysyy vasara kädessä!

Eräänä syksynä

2008-09-01T15:17:00.000+02:00

Vuonna noin 2008 jälkeen ajanlaskumme alun, kesän muuttuessa kesästä syksyksi ja lasten lähtiessä kouluteille, koillis-ranskalaisessa pikkukylässä eräs tuntematon ulkosuomalaisbloggari ahdistuu työharjoitteluraporttinsa kanssa.

Moisesta taidonnäytteestä puuttuu noin kaksi sivua tekstiä. Kaksi vaatimatonta, mutta ah niin vaikeaa sivua. Bloggarin tekee mieli käskeä ulkona leikkiviä lapsia lopettamaan kiljuntansa. Bloggari tekee itselleen sikuri-pikakahvia, merkiltään Summa. Liekö vaarallistakin ainetta, pohtii hän, sillä turhien pohdinta onnistuu tehokkaammin kuin älyllisen tekstin kirjoittaminen. Vaarallista. "Vänrikkimme Summaan kuoli, vääpeli on jalkapuoli, soittoniekka sokea ja minä onneton".

Bloggarin henkilökohtainen oikolukija-sanakirja-henkinen-tuki ilkeää jopa tehdä kommentteja tekstistä. Lause "Ce « Mini-projet 5S » a été le fruit de ma propre proposition et résulte, non seulement d'un état relativement désordonné de réserve, mais aussi du fait que l'ordinateur sur lequel je travaille a passé plusieurs jours en réparation..." on kuulemma "varsin ammattimainen tapa sanoa 'ei ollut mitään tekemistä niin siivosin varaston'."
Noh, niinhän sen on tarkoituskin... Liioitella voi, valehdella ei parane.
Synonyymisanakirja on bloggarin paras kaveri.

Teksti etenee noin kahdeksan rivin tuntivauhtia. Siinä välissä bloggari ehtii ihmetellä kanaalilla kelluvia saksalaisveneitä ja juoda vielä toisenkin kupillisen vaarallista pikakahvia.

100 asiaa

2008-08-30T13:06:00.004+02:00

Minulla on selkeästikin inspiraatiopula bloggaamisen suhteen. Nappasin siis Mamãen blogista hauskan "100 asiaa minusta" -meemin. Elämän suolahan on omasta navastaan puhuminen.

1. Minulla on käsittämätön fiksaatio lampaisiin. En tiedä sen alkuperää.
2. Osaan piirtää ainoastaan lampaita, mikä on sääli, sillä isäni on vallan lahjakas piirtäjä.
3. Toivon, että lapseni saisivat yllämainitun taiteilijageenin, sillä se on hypännyt minun ylitseni.
4. Olen lukenut koulussa pitkää ranskaa. Se oli tuskaisin aine lukiossa ja kirjoitin B:n.
5. Siitä huolimatta päädyin pariksi vuodeksi lukemaan ranskaa yliopistoon.
6. Opiskelin myös liikuntapsykologiaa. Perusopinnoista puuttuu kaksi opintoviikkoa.
7. Olen ollut uintivalmentaja. Pidin siitä kovasti, ja toisinaan harmittaa etten ole ehtinyt soluttautua altaan laidalle Ranskassa.
8. Mietin valmennusta jopa ammatikseni, onneksi en päässyt Liikunnalle sisään.
9. Demitän. Jo vuodesta 2000. Silloin kuuluin kohderyhmään. Olen ihan aikuisten oikeasti oppinut ison osan argumentointitaidoistani Demissä.
10. Inhoan suolakurkkuja.

11. Asun ulkomailla, mutta en ole koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolella.
12. Puhun sujuvasti kahta kieltä, englannilla tulen toimeen, ruotsi on erittäin kankeaa, espanjaksi pärjäisin lomalla.
13. En ole koskaan käynyt Espanjassa (jos Kanariansaaria ei lasketa).
14. "Tuhannesta paikasta jotka kuuluu nähdä elämän aikana" minä olen nähnyt 15. Vielä taitaa riittää näkemistä.
15. Lempikirjailijani on Ken Follett. Minulla on uusinta kirjaa ja yhtä muuta lukuunottamatta koko Follettin tuotanto kirjahyllyssäni.
16. En ole kovinkaan järjestelmällinen tai siivousintoinen ihminen.
17. En tanssinut Vanhojen Tansseissa. Sen sijaan kuvasin ne videolle kahtena vuotena.
18. Näyttelin ekana lukiovuonnani West Side Storyssa.
19. Minulla on ollut locksit, joita rastoiksikin kutsutaan, pian seitsemän vuotta.
20. Aikana ennen takkuja tukkani on ollut mm. kirkkaanoranssi ja käynyt läpi kaikki punaisen sävyt.

21. Olen ollut leaderina kielimatkalla Englannissa. En tiedä millä kielitaidolla hommaan pääsin.
22. Olen käynyt rippikoulun, mutta eronnut sittemmin kirkosta.
23. Olen asunut kaiken kaikkiaan seitsemän ihmisen kanssa. Luvussa eivät ole mukana satunnaiset kämppisten kesäalivuokralaiset.
24. Seuraava ja kahdeksas "kämppis" onkin sitten toivottavasti se viimeinen. Kyllä me vielä syyskuussa muutetaan.
25. Olen liian kärsimätön katsoakseni usein taide-elokuvia tai lukeakseni klassikoita.
26. Disneyn piirretyistä ehdoton lempparini on Aladdin.
27. Paras kirpputorilöytöni oli uudenuutukainen Suomen kielen perussanakirja -sarja 7 eurolla.
28. Olen aina ollut melko hyvä koulussa, olematta koskaan luokan paras.
29. Jos syitä edelliseen pitää etsiä, niin mainittakoon laiskuuteni läksyjen teossa.
30. Pidän brittikomedioista.

31. Kuten myös musikaaleista.
32. Aion rakentaa kompostisysteemin seuraavaan asuntoomme.
33. Kierrätän kaiken mahdollisen.
34. Nukkuminen on ehkä paras ajanviete maailmassa. Kykenen nukkumaan kellon ympäri ja vähän enemmänkin.
35. Pelasin joskus salibandya, maalivahtina.
36. Silitän lähes kaiken, jopa lakanat.
37. ...silloin kun en laiskuuttani luista operaatiosta, sillä en vieläkään omista kunnon silityslautaa.
38. Olen muuttanut kahdeksan kertaa viimeisten kuuden vuoden aikana. Ensi kuussa yhdeksäs kerta.
39. Inhoan siis muuttamista, vaikka pidänkin paikanvaihdosta.
40. Asun kaupungissa jossa on Euroopan korkein katedraali.

41. Jossa minä en vieläkään ole käynyt sisällä.
42. En pääse eroon Kanaalista (Canal de la Marne au Rhin). Näen sen täällä joka päivä, näen sen viikonloppuisin L:n kotikotona ja Nancyssa muutamme ihan kanaalin varrelle.
43. Käytän liikaa aikaa tietokoneen ääressä.
44. En kuitenkaan ole koskaan ollut innostunut pelaamisesta : ainoat pelit jotka olen pelannut läpi, ovat Super Mario 3 (tietokoneella) ja Yoshi's Island (lainatulla Super Nintendolla).
45. Minulla on vaaleanpunainen Nintendo DS lite jonka sain lahjaksi.
46. Se on ensimmäinen omistamani pelikonsoli.
47. Rupesin meikkaamaan kesällä ennen seiskaluokkaa.
48. Minulla on hyvät kynnet, varsin pitkät vaikken niitä tietoisesti kasvatakaan.
49. Selkäni prakaa tällä hetkellä, todennäköisesti vuosia sitten hankitun nikamansiirtymän takia.
50. Olen ollut au pairina Angers'ssa, Länsi-Ranskassa.

51. Sain sen vuoden aikana tarpeekseni lastenvahtimisesta.
52. Minulla on Ranskassa kaksi pankkitiliä, joista toinen pitäisi sulkea, sillä en käytä sitä koskaan.
53. Minulla on myös shekkivihko!
54. Opin juomaan olutta ja punaviiniä vasta Jyväskylän vuosina. Ruojat humanistit!
55. En ole erityisen lahjakas ruoanlaittaja.
56. En kuitenkaan kuole nälkään jääkaapin ja hellan välille.
57. Olen, harmikseni, allerginen omenoille ja liudalle muita hedelmiä.
58. Pidän perunoista, mutta olen ihmeen laiska laittamaan niitä ruoakseni.
59. Laulan mielelläni, mutta varsin väärin. En siis julkisesti.
60. Kuuntelen olemattoman vähän musiikkia.

61. Lempilaulajani on kuitenkin Shirley Bassey.
62. Olen perheeni ainoa lapsi. En ole tietääkseni koskaan kärsinyt asiasta.
63. Opin lukemaan 4 tai 5 -vuotiaana.
64. Kirjoitan runoja, mutta hyvin satunnaisesti.
65. En aio jäädä Ranskaan loppuiäkseni.
66. En kuitenkaan tiedä mihin tästä seuraavaksi suuntaisi.
67. Inhoan puhelimessa puhumista, etenkin ranskaksi.
68. Minulla on ajokortti muttei autoa.
69. Liikun lähinnä polkupyörällä.
70. ...tai raitiovaunulla, lähes poikkeuksetta pummilla. Olen saanut kaksi sakkoa siitä ilosta.

71. Tiedän myös millä väleillä kulkea ilman lippua junassa ja kuinka uudelleenkäyttää lähijunalippuja.
72. Omistan ainoastaan kaksi paria korkokenkiä.
73. Pidän kovin suklaasta. Liikaakin.
74. Kykenen syömään ranskalaismallisen makean aamiaisen. En kuitenkaan sentään joka päivä.
75. Olin lukioaikoinani Suomen Lukiolaisten Liiton paikallisjärjestön hallituksessa.
76. Ja Jyväskylässä vuoden verran ainejärjestömme puheenjohtaja.
77. Joka kevät minulla on ikävä haalarivappuja.
78. Tämän syksyn vakaa päätös on Savate-tunti kerran viikossa. Älkää säikkykö, en todellakaan ole kiinnostunut ottelemisesta tai turpiini ottamisesta.
79. Omistan rullaluistimet. Harmikseni en ole luistellut koko kesänä selkäni takia.
80. Näin joskus televisiosta dokumentin häkkikanaloista. Se järkytti minua niin, etten ole sen koommin ostanut häkkikanojen munia.

81. Ostan myös maitoni poikkeuksetta luomuna.
82. Osaan käytännössä ulkoa F.H. Burnettin Pikku prinsessan
83. Inhoan kimppakämppäaamuja, sillä olen kykenemätön kommunikoimaan ensimmäiseen tuntiin heräämiseni jälkeen.
84. Inhoan myös tiskaamista ja haaveilen siis tiskikoneesta.
85. Koska inhoan tiskaamista, jäljiltäni löytyy tee- ja kahvikuppeja ympäri asuntoa.
86. Jos osaisin piirtää, olisin ehkä teollinen muotoilija. Olen myös haaveillut mm. toimittajan ammatista.
87. Vanhin kaapissani oleva vaate on viisikymmentäluvulta peräisin oleva musta villakankainen jakku, joka on käynyt jopa Presidentin linnan juhlissa.
88. Elän sujuvasti ilman saunaa, vaikka tokihan siellä on kiva lomalla käydä.
89. Sen sijaan, kylpisin ammeessa useammin jos se ei olisi niin karmeaa vedentuhlausta. Kynttilät ja naistenlehti, you know.
90. Mummu nimitti minut lapsena "Rantaruipiksi", sillä olin jatkuvasti kesämökillämme.

91. Inhoan kaikenlaista ylimääräistä meteliä, kiljumista, musiikkia kovalla...
92. Vaadin, että vessanpöntön kansi on pidettävä kiinni.
93. Seuraavalla lomallani haluan nähdä vuoristoa. Tuosta Alpeilta voisi aloittaa kun saisi aikaiseksi.
94. Minulla on aina laukussa purukumia ja nenäliinoja. Useimmiten myös rasvaa, käsidesi ja kamera.
95. Minä ihan oikeasti puhun Porolle ja Hemmingille.
96. Poron nimi on Poro, sillä "Hirvi" oli mahdoton äännettävä ranskalaiselle.
97. En pelkää hammaslääkäriä.
98. Sen sijaan pelkään korkeita paikkoja jos jalkani eivät ole maanpinnalla. Voin siis nousta kalliolle mutten Eiffel-torniin.
99. Pelkäsin lapsena myös hissejä, enkä nykyäänkään ole aivan sinut kyseisten koppien kanssa.
100. Minun pitäisi aivan vakavissani harkita joogaamista. Mahtaisi tehdä melko hyvää yleistilalle, stressille ja illoille joina en saa unta.

Ainiin, muistattehan vielä mitä sanoin Herra Murphysta viime sunnuntaina? Eilen, tullessani töistä kuulin oudon flop, flop, flop -äänen takarenkaastani. Asiaa tarkastellessa kävi ilmi, että renkaaseen oli uponnut pienen pieni, mutta erittäinkin terävä ruuvintapainen.
Talutin pyörän kotiin.
Paikkasin renkaan.

Seuraavaa odotellessa.

Mitä muistoja sinulla on minusta?

2008-08-28T10:12:00.005+02:00

Tähän menneiden muisteluun sopii hyvin jatkoksi Maurelitalta tullut meemihaasteentapainen.
"Mitä muistoja sinulla on minusta?"

Maurelitan blogi oli tokikin hyvin pitkälti niitä, jotka minua motivoivat aloittamaan bloggauksen, joten ensimmäinen muisto on ihan siinä.

Mutta jos etsitään kouriintuntuvampia kommenttimuisteloja, niin laitetaanpa vaikka seuraavat:

Torstai 30/08/2007

Hello ! Hauska tutustua, tulin oitis vastavierailulle.

Maurelita Pligaa
http://www.u-blog.net/maurelita

(Kommentti aivan minun blogini alkuajoilta.)

Tiistai 04/09/2007

Lohduttaisko tieto että se on ammattilaisten tekele ?!

Et ihmetellyt että mimmi väittää olleensa Ranskassa 3v mutta puhuu täydellistä KOROSTUKSETONTA ranskaa ? Ja oletko kuullut sen suusta sanaakaan suomea ?!

Podcastit taas ovat ammattimaisempia kuin Pariisin ykkösblogittajan DeeDeen joka sentään haastattelee PPDA-uutisankkuria ym. Ja blogin koodi on puhdasta ammattilaisen käsialaa - pelkästään koska se on lemon buzz -toimiston tilaustyö arvaas kelle ?! Paljastuu kun yritât voittaa sen palkintomatkan ja luet säännöt. Heh.

Lukijat alkavat vihdoin tajuta sen olevan silkka markkinointituote, mutta monta kuukautta se ehti hurmata ranskalaisMIEHIÄ. =D

Maurelita Pligaa
même pas jalouse !
http://www.ublog.com/maurelita

P.S. Kirjotin juuri piiiiiiiiitkän jutun ranskalaisesta koulusysteemistä mutta se tuhoutui kun blogipalvelin reistaili - vaikka tallensinkin joka 2. min. Olen raivoissani mutta yritän tehdä se uudestaan huomenna rauhoituttuani. Mutten unohda sua ! ;-)

(Ja kysehän oli Briser la Glace -blogista, jota ei taida enää olla olemassakaan. Suomen matkailun markkinointitemppu, "Suomalainen Pariisissa". Meni minuun täydestä ensilukemalta. Nykyään olisin fiksumpi.)

Perjantai 19/10/2007

Hei minuakin kiinnostaa jos kehität lämmittävät ämpärikuulokeläpät ! Jos niistä sais lämmön pois / sâädettäväksi metromatkan ajaksi se olisi top luxe...

Jotain muodikasta kuosia, etnistä tai seepraa tai kustomoitava ?! Tilaan heti ! =)

(Viitaten edellisessäkin postauksessa esiteltyihin kuulokekorvaläppiin...)

Ja hieman tuoreempaa...
Lauantai 31/05/2008

Shaun ze Sheep rocks ! Pojat saivat dvd:n juuri lahjaksi Suomesta jossa se kuulemma on telkassa. HERVOTON !!!!!!!!!!!

=D
KS tunnari : http://pligaa.vox.com/

(Niin, ja kyse tosiaan oli Shaun the Sheepista, joka suomalaisittain näkyy olevan Late Lammas.)

Mitä armaat lukijani minusta muistavat?
Kertokaa ihmeessä kommenttilaatikkoon. Meemiä saa myös ottaa eteenpäin omaan blogiinsa se urhea joka intoutuu.

[kuva]

27. elokuuta 2007

2008-08-27T08:00:00.002+02:00

Olen onneton muistamaan syntymäpäiviä.
Ihme, että muistin tämänkään. Vuosi takaperin kuitenkin rekisteröidyin livejournaliin, ja kirjoitin sen Ensimmäisen Blogitekstin. Pienen hassun esittelyn itsestäni. Annoin pikkusormen ja se rutale vei koko käden. Vuodenvaihteessa kaipasin enemmän muunneltavuutta, ja siirryin Melkein rajalta tänne bloggeriin. Blogin nimi vaihtui saman tien sellaiseksi, joka ei ole niin sidottu asuinpaikkaan.

Koska blogiseni täyttää tänään kunnioitettavan yhden vuoden, teen pienen retrospektiivisen katsauksen kuluneisiin 52 viikkoon. Tällä kerralla ei tökitä silmään ketään, joka kanssani vanhoja muistelee!

* Vuoden lempilaulu on ehdottomasti Suomen murheellisin joululaulu. Tuosta melankolisemmaksi ei pääse!

* Vuoden oudoin ruoka on arvattavasti lättypizza, alias tarte flambée. Kannattaa silti kokeilla, se ei maistu suolelta tai näädältä.

* Vuoden muotikeksintö on vieläkin lanseeraamatta. Mutta kuulokekorvaläppien aika koettaa vielä!

* Vuoden kannanotto sai 48 kommenttia ja kaksinkertaisti kävijämääräni pariksi päiväksi.

* Vuoden tragikoomisimmat tekstiviestit tulivat juuri silloin kun en voinut katsella puhelintani.

* Vuoden yritys olla fiksu kattoi kasan kaikenlaisia merkintöjä. Ja moni vielä unohtuikin. Olen silti melkein ylpeä itsestäni.

* Vuoden eläin on ehdottomasti monsieur Vesipyyseli! (Hemminki ja Poro tosin lienevät kuuluisampia ja vuoden valokuvatuimpia eläimiä.)

* Vuoden typerimmästä baarireissusta en ole muistanut avautua, mutta toiseksi tai kolmanneksi typerin tehtiin Pyhän Patrickin päivän aikoihin.

* Vuoden "Piru kun en osannut sanoa mitään nasevaa" -tilanne melkein teki minusta lukiolaisen.

Alla vielä henkilökohtainen lempparini vuoden valokuvista. Kerrankin osuivat värit ja kontrasti kukkien ja aidan välillä kohdilleen:

Olkoon se myös synttärikimppu Minttutielle.
Tästä on hyvä lähteä uusien aluevaltausten kimppuun, omaa varsinaista kotia unohtamatta.

[kynttilä]

Maissia, tomaattia vai maissia?

2008-08-26T14:35:00.006+02:00

Nyt kun kännyköiden säteilystä on puhuttu niin paljon, niin *tämä video* on melkoisen pelottava.
Ainakin jos ei ole lavastettu. Minkälaisia mahtavat ollakaan pitkän ajan vaikutukset elimistölle, jos kännyä esim. kuljetetaan koko ajan samassa taskussa...

Mutta, siitä en varsinaisesti aikonut puhua.

Voisin vaikka siirtyä eteenpäin ja lainata Kemikaalicocktailin Nooraa:

Kuitenkin kannattaa muistaa, että mikäli laitat suuhusi suomalaista possua, syöt eläintä, joka on ruokittu gmo-rehulla. Muista se ja puntaroi, haluatko oikeasti tehdä niin. Possumme syövät gmo-rehua, kakkivat pelloillemme gmo-rehukakkaa ja me ihmiset syömme gmo-rehulla ruokittua lihaa - ja se on ihan laillista. Aika huolestuttava suunta.

Yh, eipä tee juuri mieli possua syödä. Eikä kyllä myöskään niitä samassa jutussa mainittuja tomaatteja joihin on istutettu kampelan kylmänsietogeeni. Mitä kauhistuttavia muutoksia pitää tapahtua tomaatissa, jotta siihen saadaan kiinni kampelan kylmänsietogeeni?! Juu kiitos ei.

Ostan vastakin tomaattini luomuna.

Noora totesi samassa kirjoituksessaan, että onneksi Suomessa ei kuitenkaan vielä tarvitse olla hirveän huolissaan geenimanipuloidusta ruoasta. Täällä en olisi ihan yhtä varma...
Le Monden sivuilla uutisoitiin viikko takaperin siitä, kuinka joukko aktivisteja on tuhonnut peltopalstan OGM MON810 -maissia* Ranskassa.

Une centaine de faucheurs volontaires emmenés par José Bové ont détruit vendredi 15 août dans la Vienne deux parcelles de maïs OGM MON810, dont la culture est interdite en France. Cette opération s'est déroulée sans incident en milieu de journée à proximité de la centrale nucléaire de Civaux, à une trentaine de kilomètres au sud-est de Poitiers, sous la surveillance d'une dizaine de gendarmes, qui ne sont pas intervenus, se bornant à prendre des photos.

Jos ylläoleva lainaus ei olisi huolestuttava, se olisi suorastaan koominen. Tuhosivat palstan maissia jonka viljely on kielletty Ranskassa. Pellot sijaitsivat ydinvoimalan vieressä, ja valvomassa oli joukko poliiseja jotka eivät puuttuneet operaatioon vaan ottivat valokuvia.

Taidan ostaa maissinikin luomuna.

* MON810 viitannee suoraan Monsantoon

Näitä aamuja

2008-08-25T10:14:00.004+02:00

Tänään oli jokseenkin... hmm... surrealistinen aamu.

Meillä talon edessä tehdään jonkinlaisia katutöitä. Kun aamulla herää ja luopuu korvatulpista, joutuu heti suoraan sulkemaan ikkunan. Tänä aamuna en kuullut edes puolen metrin päässä korvastani olevaa radioselostusta. totesin, että ovat levittäneet työt talon edestä myös sen taakse. Hienoa loistavaa. Pidetään sitten kiinni keittiön ja kylppärinkin ikkunat.

Lisää melusaastetta oli luvassa kun kylmiä väreitä tuntien totesin, että lemppariaamuradio-ohjelmani (lemppari + aamu + radio + ohjelma) on palkannut jotakin päivittäisreportaasia tekemään Michel Druckerin. Yyyh, jos voi ihmisellä olla antipatioita jotain juontajaa kohtaan. Onneksi ohjelma kuitenkin taitaa tulla sen verran myöhään aamulla, etten joudu kuuntelemaan. Mutta silti, mikä osoitus huonosta mausta Europe 1:ltä.

Druckerhan on siis se ihminen, joka juonsi Ranskan Euroviisilähetyksen vuonna 2006. "Nuo joutaisivat Pariisin eläintarhaan. Suomi ei ole koskaan voittanut, eikä voita ainakaan näiden pellejen esityksellä. Miten tuollainen pääsee Euroviisuihin?" Kaikkihan varmaan arvaavat/muistavat ketkä olivat lavalla. Eipä silti, ei se minun Drucker-inhoni Euroviisuista johdu, vaan siitä että miehen asenne tuntuu olevan jokseenkin samanlainen omahyväinen koko ajan...

Vaan, ei siitä sen enempää.
Lähdin tänään sen korjatun takarenkaan voimin töihin pyörällä ekaa kertaa loman jälkeen.
Muistattehan kun kerroin siitä kevyen liikenteen sillasta, joka aiheutti minulle epämääräisiä kiertoteitä koska oli ensin korjattavana ja sitten blokattu koska mösjöö Sarkozy?
Tänään ajelen rauhassa oikeaan suuntaan, ja mitä näenkään!
Tai siis, en näe:

Tuossa piti olla silta.
Joutuu varmaan etsimään jonkin fiksun kiertoreitin, polkupyöräni ei vielä osaa levitoida.

Tramissa mustaan pukuun ja Picasso-kravattiin pukeutunut liikemies kuunteli Shakiraa.

Purukumilla me paikkasimme sen

2008-08-24T14:25:00.010+02:00

On hetkiä joina minä toivoisin omistavani jonkinlaisen kannettavan musiikkisoittimen.
Musiikin kuuntelu saattaisi kummasti rauhoittaa esim. siinä tilanteessa, kun polkupyörän takarengas taas hajoaa, ja sitä taistelee uuteen. Seuraavan kerran siirryn tämännäköisen vempeleen käyttöön:

Nii-in, Vapriikissa Tampereella oli polkupöränäyttely, ja siellä sai kiiveä tuollaisen laitteen selkään jos uskalsi. Seurueen pienimmillä ei päätä huimannut.

Se on muuten niin tasan Murphyn laki, että kun yhdellä renkaalla on hajoamistaipumuksia, se on aina se sama rengas joka pettää. Tällä kertaa vaihtaminen kävi suhteellisen sujuvasti, mutta ensimmäinen kerta olisi sopinut oivaksi oppitunniksi suomalaisista kirosanoista. Silloinkin aurinko paahtoi niin ettei paremmasta väliä.

Samalla esittelen myös sunnuntaipäivän muotia ja upeaa pihaamme, joka tosin taitaa hieman hävitä Maurelitan pihalle... Syytän siitä sitä tosiasiaa, että kyseessä on ihan kerrostalopiha. Tosin, yläkerran naapurit saisivat siitä huolimatta laittaa lapsensa juoksemaan vaikka sitten siihen betonille, eilen sitä ravaamista kesti vain seitsemän tuntia.
Noh, onneksi en enää pitkään ole tämän katon alla.

EDIT: Bloggerkin aiheuttaa kiroilua. Kuvat häviävät, ensin yhdestä banneri ja sitten täältä minun rakas lampaani ja kiljoona muuta kuvaa. Ei hyvä, ei.

Tie parempaan elämään käy suolen kautta

2008-08-23T12:17:00.003+02:00

Vessameditointi on vallan oivallinen ajanviete ja saattaa jopa aiheuttaa reissujen pitkittymistä. Sen sijaan herra ei ole vielä minulle puhunut, vaikka lapussa niin luvataankin. Pitäisiköhän uhrialttarilla olla esim. vihreää hajustettua vessapaperia?

Savonlinnan sataman eräässä yleisövessassa käyneellä sen sijaan olivat arvot paikallaan. Mutta toisaalta, vessa ei nyt ehkä kuitenkaan ole se otollisin paikka ohjeistaa kasvispitoiseen ruokavalioon.
Tai, ehkäpä tofu on todettu oivalliseksi ummetuksen poistajaksi?

I believe I can fly

2008-08-22T09:24:00.003+02:00

Yyh. Tiedänhän minä, että tilastollisesti minulla on selkeästi suurempi todennäköisuus heretä hengittämästä kotonani tai autobaanalla kuin lentokoneessa. Silti nuo Madridin turman kaltaiset uutiset eivät suorastaan ilahduta. Minä olin jo kauhuissani paluumatkalla viikko takaperin, kun koko matkan oli melkoisen reipasta turbulenssia: "Jos minä keskityn oikein huolellisesti tähän kahvikupilliseeni, saatan saada sen juoduksi läikyttämättä päälleni, ja lisäksi saan jotain muuta ajateltavaa kuin 'Tää tippuu, tää tippuu'..."

Niinkuin Gad Elmaleh sketsissään totesi: "Jos kerran lentomatkustaminen on niin turvallista, niin minkä pirun takia liikkeelle lähdetään terminaalista?" (Sivumennen sanoen, Gad kuuluu niihin harvoihin stand up -koomikkoihin jotka ovat mielestäni oikeasti hauskoja.)

Oikeastaan voisikin ottaa ekologista itseään niskasta kiinni, ja mennä seuraavan kerran Suomeen jollain junalla tai auto-lautta-yhsitelmällä. On vain vallan harmillista, että moiset keinot on tehty kovin vaikeiksi ja kalliiksi. Interraillippu maksaisi kolmanneksen enemmän kuin lentolippu. Myöskään bensa ei ole ilmaista, lauttamatkasta tai auton vuokraamisesta puhumattakaan.

Ja sitäpaitsi, olisin kauhuissani myös siitä tiedosta, että allani on kymmeniä metrejä Itämerta.

Eli, jos kerran haluttaisiin ratkoa ympäristöongelmia, junamatkustuksesta pitäisi tehdä puoli-ilmaista. Köyhä opiskelija tekee usein matkustus- (ja muut) ratkaisunsa lompakon perusteella, ja valitettavasti lentäminen tulee vallan monesti halvimmaksi näin Euroopan mittakaavassa.

Ihmisillä on monesti se käsitys, että bussi- ja junamatkailu tulee selkeästi lentomatkailua halvemmaksi. Ehkä näin onkin, jos matkustaa lomallaan useamman välin, esim. reilatessa. Yksittäisillä parin-kolmentuhannen kilometrin matkoilla ei pidä ollenkaan paikkaansa. Muistan katselleeni, että Eurolinesin bussi, joka kulkisi Saksan Karlsruhesta Tallinnaan puolitoista vuorokautta, maksaisi nuorisohinnalla siinä 170 euroa per suunta. Sitten vielä Tallinnasta lammikon yli Suomeen. Minun bussi-lentokoneyhdistelmäni Frankfurtin kautta maksoi 230 euroa menopaluu.

Löydä siitä sitten porkkana lentomatkailun vähentämiseen...

Mutta ehkä ensi kerralla. Jos on loma-aikaa ja innostusta, reilaaminen Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen on ehdottomasti toteutuskelpoinen idea. Vielä ei edes ole lapsia joita pitäisi raahata mukana.

[kuva]

Muillakin on aksenttia

2008-08-20T17:35:00.003+02:00

Minulla on aksenttia kun puhun ranskaa. Melko paksultikin, oletan.
Ihmiset kuitenkin yleensä ymmärtävät (jo nykyään) mitä haluan... ainakin henk.koht. asiakaspalvelussa.

Puhelin onkin sitten asia erikseen.
Minä en aina ihan ymmärrä, eikä toisessa päässä oleva ihan ymmärrä minua.
Jos sanelen nimeni toistamatta kahteen kertaan, että "V comme Vache", sukunimeni keskellä on B.

Mutta en selkeästikään ole pahimmasta päästä.
Jos olet jo lukenut läpi aasiakas.netin tarinat, käy katsomassa sen englanninkielistä kumppania, (the customer is) not always right -sivustoa. Menee taas tovi ääneen hekotellen, ja tulee muutama kuukausi lisää elinaikaa. Vahingonilo se paras ilo.

*Tämä* on ihan minun ehdoton suosikkini. :-D

Niin, ja toisaalta voisi kehitellä jotain *tämän* kaltaista niille hetkille, kun se seuraava vatipää tulee ääneen ihmettelemään, että: "Kylmä, eihän sinulla voi olla kylmä, sinähän olet Suomesta..."

Ja minä kun luulin olevani "liikkuva"...

2008-08-20T09:07:00.003+02:00

Etsin töitä.

Kaiken muun olennaisen ohella:
työharjoittelu,
raportin teko (siis työharjoitteluraportin teko),
pyörän renkaan vaihtaminen (savolainen projekti *),
New Super Mario Bros,
blogin ulkoasun säätäminen,
nukkuminen,
ostoslistan kirjoittaminen seuraavalle Saksanreissulle...

Tiedän, että työpaikan hankkiminen nykymaailmassa (ja maassa jossa työttömyysprosentti hipoo kahdeksaa) tarkoittaa pitkäjänteistä etsimistä, valmistautumista, kirjeitä ja puhelinsoittoja. En ole kuin vasta aloittanut. Muut ovat samassa jamassa jo paljon pidemmältä ajalta.

Silti vähän tympii.
Ei kukaan minulle väittänytkään että se helppoa olisi, mutta eikö se siltikin voisi olla, jooko?

"Kiitos mutta ei kiitos, toivotamme teille onnea etsintöihinne" tulee lähes aina ihan oikeana kirjeenä. Kaikkeen käyttävätkin paperia, olisin minä meilinikin lukenut. Mutta onneksi silti ilmoittavat. Yhteen paikkaan oli laitettu Monster-sivustolle ilmoitus perjantaina. Maanantaina laitoin s-postia ja vastauksena oli "On jo löydetty joku". Mitvit? Viikonloppuna? Ja se ilmoitus on siellä vieläkin...
Ei tainnut minun naamavärkkini tai yläreunan "Finlandaise" miellyttää rekrytoijaa.

[Grup michlään]** etsii laatuassistenttia ulkomaille. 24 kuukauden koulutusjakso Euroopan tehtaissa, ja siitä sitten expatrioimaan jonnekin Kiinaanthaimaahan. Tuollaisten, varsin houkuttavien, tarjousten edessä joutuu miettimään omia prioriteettejaan ja motiivejaan. Me ollaan hei vasta muuttamassa yhteen L:n kanssa:
Olenko minä huono nuorisohenkilö, jos en (vielä tänä vuonna) tartukaan kansainvälisyystarjoukseen?
Eikö liikkuvuus olekin nykyään työmarkkinoiden avainsana?

On melkein hupaisaa, että paasataan liikkuvuudesta ja sen tärkeydestä uran kannalta, kun kuitenkin tosiasiassa niin vallan harva ilman hammastenkiristystä lähtee kovin kauas töihin ilman kumppaniaan... ja siihen taas tarvitaan kumppani jolla on mahdollisuus seurata.

Taidan hyvällä omallatunnolla jättää ex-ranska-patrioinnit väliin ja olla pari seuraavaa vuotta ihan nancéienne. Kyllä sielläkin varmaan joku minut vielä laatuassistentikseen haluaa...

* Savolainen projekti = aloittamista vaille valmis.
** Groupe Michelin

Estetiikkaa taitamattomalle

2008-08-18T22:52:00.002+02:00

Joka kerta, kun ihmettelen muotiblogien valokuvia, sellaista-ja-sellaista vaatetyyliä, muotilehdistä skannattuja otoksia, tunnen itseni vallan ei-esteetikoksi. En vain jaksa kiinnostua kuvasta jollei se ole todella pysäyttävä, ja sittenkään harvemmin useaan kertaan. Jollei blogissa ole (hyvää) tekstiä, kyllästyn. (Aiemmin mainitsinkin, että ruotsalaiset muotiblogit ovat käsittämättömiä juuri tuon takia.)

On kuitenkin yksi pieni asia, joka saa nukuksissa olevan sisäisen esteetikkoni
heräämään satunnaisesti: blogin itsensä ulkoasu. Itseäni eniten miellyttävistä poimin ideoita melkoisen häpeämättömästi, vaikka etenkään kuvankäsittelytaitoni eivät aivan riitäkään Sen Täydellisen Ulkoasun rakentamiseen.

Onneksi on ihmisiä jotka osaavat auttaa taidottomia ja/tai laiskoja...
Tässä muutamia inspiroijiani tai muuten vain kivoja ulkoasuja, voilà.
(Screenshotit aukenevat suurempina kun klikkaa, totutusti.)

* Heijastuspinnassa on kaikkea kivaa pikkuhilpettä, selkeä pohja ja kivat boordit. Pohja on muokattu täältä löytyvästä Hobitista.

* Quisiera ser una mosca:n banneri nyt vaan on ihana ja sinisen sävy juuri oikea valkealla pohjalla. Miellyttää minimalistista minua. Ja tämähän siis on alkujaan Agua...

* Waterfalls and Honey Days -blogin pohjana on vallan viehättävä Colibri. Ei tosin mahda olla kovinkaan helppo viritellä toimimaan. Sitkeille ja niille joiden kotoa löytyy tietotekniikkaihme, latausosoite on täällä. Lue kommentit kunnolla, niistä löytyy vihjeitä.

* Aspire -pohjan "revitty paperi" -idea on hauska, vaikkeivat värit minua viehätäkään. En ole ruskea ihminen. Kuten moni muukin, Aspire löytyy halukkaille Eblog templates -sivulta.

* Artica on jotenkin hirveän kiva kanssa, etenkin koska se on yksinkertainen ja siinä on vihreää... Joskaan en ole nähnyt ihan käytössä. Halukkaille tarjolla tässä osoitteessa.

Toisaalta voisi tietenkin kysyä, missä ovat ne kivathauskat ulkoasut, jotka eivät perustu johonkin jo netissä tarjolla olevaan pohjaan? Pitääkö olla ihan kerrassaan ohjelmoija ja graafinen suunnittelija yhdessä paketissa kyetäkseen tekemään jotain omaperäistä ja sievää?

Mystizen zen

2008-08-18T14:54:00.004+02:00

Uskollisimmat lukijani muistanevat taannoisen pullantekokatastrofin.
Eilen jouduin toteamaan, että leipäkonekin voi olla yllättävän hankala vehje.

Tiedättehän, koneessa on sen astian pohjalla sellainen "siiveke", joka hoitaa taikinan vaivaamisen. Siivekkeen saa toki irti, pitäähän se käytön jälkeen pestä. Eilen sitten laitoin kiltisti kaikki mahdolliset aineet astiaan, astian koneeseen, napista ohjelma päälle. Nnrunn, nnrunn, nnrunn... Ääni kuulosti siltä miltä pitikin, mutta taikina ei liikkunut yhtään. Hetken ihmettelyn jälkeen silmäni osuivat pöydällä lojuvaan siivekkeeseen. Ei auttanut kuin keplotella se vesijauhoseoksen läpi paikalleen astian pohjalle. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä siivekkeessä oleva reikä tukkiintuu hetkessä siitä liisteristä.

Mutta, lopulta leivästä tuli vallan syötävä. Mitään muuta ei sitten asunnossa juuri olekaan syötäväksi, pitäisi varmaan käydä kaupan puolella.

Alan vissiin viimeinkin oppia tähän ranskalaiseen aina-sinne-jotenkin-selviää -mentaliteettiin. Muutenhan minun pitäisi olla hirveän huolissani siitä, ettei meillä ole vieläkään vuokrasopimusta siihen luvattuun asuntoon (mutta Madame la propriétaire on kyllä sitä vieläkin meille luovuttamassa. Enkä todellakaan suostu näkemään piruja pöydänkulmalla, mehän saadaan se! Nih!). Madame ei nimittäin tiedä milloin nykyiset vuokralaiset pääsevät muuttamaan siitä pois.
Oletettavasti ennen 22. syyskuuta.
Oletettavasti.
Höhö.

Sitten saatte kuvia vaaleanvihreästä liedestä.

Päivän "mitähän tästäkin nyt ajattelisi" -osio:
Prioriteetit kohdillaan.

Se, jota ei osattu otsikoida

2008-08-17T16:41:00.001+02:00

Olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jonkin "vielä on kesää jäljellä", mutta olisin inhonnut itseäni synkeästi kliseen takia, joten jätin väliin. Sitä kuitenkin näyttää olevan jäljellä vielä täällä Ranskanmaalla, jossa julkismittari näytti +31 astetta kun eilen Strasbourgiin saavuimme.

Nukuin sujuvasti miltei koko bussimatkan Frankfurtista, mutta ehdin kuitenkin loppumatkasta katselemaan maissipeltojen takana häämöttäviä pikkukyliä, rautateitä ja autoliikkeitä.
"Kah, taidan olla kotona."
Joskaan tunne ei ollut ihan sama kuin neljä viikkoa sitten, kun maissipeltojen tilalla ihmettelin järveä toisensa jälkeen.

Selvisin kotiin, käsimatkatavaroissa rontatut viinilasit olivat ehjiä, nukuimme koko lauantain.

Perjantaina nimittäin toimimme kuten vakavastiotettavan nuorisohenkilön pitääkin: Rahtasimme kamat Helsingin keskustan kupeessa asustelevan kaverin luokse ja lähdimme baariin. Kuka sitä nyt nukkua viitsii, jos lento lähtee jos seitsemän aikaan? Olimme melkein ajoissa kentällä, lähtöselvitys oli tukossa, ja taisimme olla viimeiset koneeseen chekatut matkustajat. Esittelimme passeja kahdesti. Eli, kun menomatkalla ei esitelty ollenkaan, siitähän tulee mukava "kerta per suunta" -keskiarvo.

Unettoman yön lisäksi loppulomaan mahtui Särkänniemeä (Ei edes satanut!), maaseutua ja Korkeasaarta.

Pienet eläimet ja iso Näsinneula

Pienet eläimet ja hyvin iso itkevä patsas Retretin seisakkeella

Tuntematon bloggari piilottelee lasiaan ja

esittelee tyttökenkiään Baker'sin "terassilla"

Tästä onkin sitten hyvä palata arkeen, stressaamaan töittenhausta-koulusta-muutosta. Elämä on.

Tieto on valtaa. Luottokorttitiedot ylivaltaa.

2008-08-08T18:36:00.005+02:00

Tampereella sataa.
Ainakin tänään ja koko hemmetin päivän. En edes selvinnyt torille ihmettelmään Tiiaa, sillä erehdyin torista. Jonkun olisi pitänyt varoittaa siitä, että "tori" voi merkitä muutakin kuin Keskustoria! Mutta olkoot.

Kävimme museoissa. Vapriikin Tiibet-näyttely oli näkemisen arvoinen ja vallan värikäs, ja Finlaysonin rakennuksissa sijaitseva Vakoojamuseo ihan hupaisa.

Jälkimmäsessä totesin myös, että kun Visa-korttinsa lätkii ultraviolettivalon alle, Visa-logon keskelle ilmestyy violetti V-kirjain. Haa, jännää! Mistä saadaankin vallan mainio tulviva aasinsilta...

Tähän prenikkaan. Tai siis korttiin.

Kiitän kauniisti ja kerron mistä on kyse. Hmmh:

1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award.

1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2. …joista neljä seuraa blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri puolella maailmaa.
4. Linkitä siihen blogiin, josta sait tämän tunnustuksen.

Toi blogging friends forever on jotenkin tosi lutuinen. Onks tää ny tarkotus niinku antaa luottoblogeille vai hä? Sitten pitäisi vielä päättää keille tuon antaisi, ja arvuutella ketkä mahtavat blogiani seurata... Aloitetaas siis.

Ekaksi Sirokolle, jota kohtaan tunnen suurta sympatiaa. Ehkä etenkin sen takia, että molemmat päivitämme blogiamme outoihin aikoihin. Sitten Sannalle, ~~blogging~~ friends forever.
Seuraavaksi Idhrenille, jonka "tyyliblogista" löytyy paljon muitakin kiinnostavia asioita kuin muotia. Neljäs luottokortti lähtee Brysseliin, ja se viides menköön sitten kirjaimellisesti toiselle puolen maailmaa Mrs Morbidille.

Voilà. Tiedättepähän olevanne luettuja!

---

Lopuksi pelastan hämeenlinnalaisten ja lähistöllä asuvien viikonlopun! Menkää katsomaan upeaamahtavaa kesäteatteria! Edes sadetta ei tarvitse pelätä, ladossa on katto pään päällä ja lämmittävää viiniä tarjolla baarissa.
Aulangon kesäteatteri esittää tältä kesältä viimeiset näytökset Nummisuutareista tänä viikonloppuna. (Lauantaina klo 21 ja sunnuntaina klo 15)

Tiedättehän, että ihmisen pitäisi nauraa varttitunti päivässä? Tässä saa viikon annoksen kerralla. Sinne, hus!

Hämeen Sanomat: "Esitys on riemukasta ja raikasta kesäteatteria.
Klassikkotarinasta saadaan irti uusia tehoja.
Tulos on sydämeenkäyvä ja hulvaton"

...ja niin he saivat toisensa

2008-08-04T11:12:00.001+02:00

Jahas, nyt on sitten selvitty häistä, ja minun turkoosi mekkoni ja tyttökenkäni olivat oikein oiva yhdistelmä. Niissä korkkareissa olin sitkeästi pitkälle iltaan saakka, todistivatpahan ainakin olevansa hyvät jalassa.

Häissä riitti juomaa ja musiikkia. Jos ei viini virrannut, niin olut ja booli (maitotonkasta) senkin edestä. Morsio oli kaunis kuten asiaan kuuluu, mutta taidan yksityisyyden suojaamiseksi jättää kuvan julkaisematta. Kadehtisitte kuitenkin.

Oikealla kaksi morsiamelle kuuluvaa jalkaa (tosin ei enää häämekossa).
Vasemman jalkaparin omistaja sanokoot 'hep' jos tunnistaa itsensä.

Minä siirryin nukkumatin maille kello kahdeksan aamulla, kuin paraskin nuorisohenkilö. Olin kuulemma istunut sängyn laidalla selittäen, jotta: "J'sais pas ce qu'elle essaie de dire, donc j'peux pas traduire en une langue difficile quelque chose que je ne comprends pas en finnois..." Ymmärrys oli selkeästi hakusessa joka suunnassa.
Jahas, nyt on sitten täynnä kuukauden kiintiö ylipitkiä öitä.

Ompa tietty tietyssäis,
Mesi marja mielessäis,
Leppälintu liitossais,
Sinisorsa suojassais,
Joka on mieltynyt minuhun,
Minä mieltynyt hänehen!

Kesähittibongausta

2008-08-01T15:06:00.004+02:00

Olen näiden puolentoista viikon aikana huomannut, että Ranskassa olen varsin vieroittunut populäärikulttuurista. Ei auta vaikka kuinka on intterwebbi; kun ei lue kylddyyrilehtiä eikä katso telkkaria, sivuuttaa autuaasti kasan Kaikelle Nuorisolle ™ olennaisia tietoja.
Kuten vaikkapa sen, että tämä vallan sievä naisihminen on myös Brittien listaykkönen. Tai sen, miltä kuulostaa vuoden 2006 kesähitti 'Mikä kesä?'.
Todettakoon, että se kuulostaa käsittämättömän huonosti artikuloidulta rallatukselta.

Lisäksi Mikä kesä? tuo erehtymättömästi mieleeni ainakin pari muuta hyvin samantapaista rallatusta. Niistä saisi kasaan jotain tällaista:
Tästä kesä voi alkaa,
nostakaatten jalkaa,
elämä on iisii
ja mankka jauhaa biisii...

Kokeilkaa vaikka, se sopii mainiosti säveleen.

Tai jos ette halua kiusata naapureita jollotuksella, voitte mainiosti syventyä ihastelemaan Brita Koivusen pikkuvanhaa kampausta vuodelta 58 ja suorastaan häkellyttäviä miesnaamoja jotka yhtäkkiä ilmestyvät porraskaiteen takaa. Onkohan tämä nyt komediaa vai kauhua?

Immeisten kun moahan immeiset tuopi

2008-07-30T20:09:00.004+02:00

No, Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loisti raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkaus alkaa - purkaus alkaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalkaa Lentävä Kalakukko!

Väsyneitä jalkoja oikoivat tosin vain turistit, ja sitäkin vasta reissun jälkeen.
Puijo on kuitenkin yllättävän korkealla. Ennen vaellusta Alpeilla pitänee harjoitella vähän enemmän.

Mutta sissus että oli komiat maisemat.
Minullakin on mennyt ihan selkeästi liian kauan viimeisestä käynnistäni kyseisellä kukkulalla, kun olin unohtanut miten paljon järviä ja saaria Savoon mahtuu.

Pienet eläimet Puijon korkeuksilla.

Noin muun aikaa mielessäni kuljeskeli pitkälti se viime postauksessani ilmennyt syvä miksi. Miksi?

Oikeasti, jos päätämme mennä tältä istumalta naimisiin, saatte pistää minulle polttarikengiksi nuo kumitossut. Muuten en vain osaa käsittää.

Järve.

2008-07-28T18:37:00.003+02:00

Blogiaddiktin kesäloman alku on mennyt sähköttömänä, ja siis varsin kaukana tietokoneista. Minähän siis kykenen melkein vastaamaan Kemikaalicocktailien taannoiseen lomakehoitukseen.
Mutta mitenköhän pitkään menee toipuessa kaikista niistä traumoista joita kesämökkipaikkakunnan ja muiden suomalaisalueiden Crocs-vallankumous on saanut aikaan? Ihmisethän käyttävät niitä julkisesti! Sissus.

Sen lisäksi ranskalaisturisti on saanut sydämensä kyllyydestä suomalaista maalaisromantiikkaa. Olen muun muassa todistellut ihmettelyä siitä, kuinka vielä 30 kilometrin päässäkin voidaan olla saman järven rannalla ja miten helkatin paljon tässä maassa on itikoita. Niin, ja viimeinkin olen myös kuunnellut ihan oikeaa suomen opiskelua. Välillä pitää ihan itsekin pysähtyä miettimään sitä, kuinka epäloogista suomi toisinaan osaakin olla:

- Mennään järviin.
- Se on järveen, ei järviin. Järviin on monikko.
- Sii-is... yksikön perusmuoto on siis järve?
- Eiku järvi.
- Vaikeita olette.

Todetusti, Hemmingillä on oma tie.

Tuntematon bloggaaja virittää itsensä
lisäksi myös riippukeinua.

Lisäksi olemme syöneet.
Noh, "hyvin" olisi vähättelyä, lähinnä "erinomaisesti", suurimman osan aikaa jopa todellista lähiruokaa. Haukea, kirjolohta, muikkuja muikkuja ja muikkuja. Viimeisimmät uivat vielä kolme tuntia ennen savustuspöntöstä ulos tuloa. Ja sieniä, monen sorttisia sieniä.

Mitenkä tästä enää ranskaneväille tokenee?
Mutta, vieläpä ei tarvitsekaan, loma on vasta aluillaan...

...mikä tarkoittaa, että nythän me vasta ryhdymme matkustelemaan. Varokaatteen kaikki blogilliset ja blogittomat tuttavat, saatamme koputtaa ovellesi!

Melkeinterroristit ja muuta lomailua

2008-07-22T14:10:00.001+02:00

Että Suomessa.

Tosin, meinasi jäädä lähtemättä.
Tiedättehän, että aina lentolippuja nostaessa matkatoimistot alleviivaavat, kuinka lentojen aikataulut pitäisi varmistaa netistä tai yhtiölle soittamalla ennen lentoa. Niin noh, en ole koskaan tehnyt, pitäisi ehkä.

Lentolipussa luki, että Lufthansan yhteysbussi Strasbourgista lähtee 8:30. Kun saavuimme kiljoonan mutkan kautta (sunnuntaiaamu, eikä juuri julkista liikennettä) asemalle klo 8:18, Lufthansan pysäkin vieressä luki, että bussi oli lähtenyt 8:15.
Ooh merde. Puolen minuutin harkinnan jälkeen otimme taksin Hotelli Hiltonille, jossa tiesimme bussin pysähtyvän vielä ennen kaupungista poistumista, ja ehdimme nipin napin.

Lentokentällä sitten totesimme nykyisten turvajärjestelyjen naurettavuuden. Varsinaisia terrorismihaukkoja.
Tiedättehän, että Euroopan lennoille ei enää nykyään saa viedä kuin hyvin pieniä määriä nesteitä, minigrip-pussiin pakattuina. Vesipullot on tyhjennettävä, sellaisestahan voi vaikka aiheuttaa tulvan lentokoneeseen.

Sen sijaan, pääsimme lennolle näyttämättä kertaakaan kenellekään henkilöllisyyspapereita, ja veimme myös käsimatkatavaroissa sinne erheyksessä jääneen Sveitsin armeijan linkkuveitsen... se meni läpi turvatarkastajan syynistä, sillä pisin terä oli juuri alle 6 senttiä pitkä.

Ilmeisesti minä olen ainoa, jonka logiikalla jämäkän linkkuveitsen uhka on paljon suurempi kuin nestemuotoisen pommin...

Vaan selvisimme lomalle.

Turisti löysi koivikon...

...ja Pienet Eläimet löysivät Olavinlinnan.

Kiellettyjen nousujen maa

2008-07-19T20:52:00.001+02:00

Huomisaamuna pitäisi suunnata Suomeen.
Tällä kertaa voisin ihmetellä kuukauden verran jotain muuta kuin Onnettomien Joululaulujen Maata.

Sitä tosin en tiedä, mahtaako Suomessa olla klo 14:47 lähteviä junia, joiden määränpäänä on Kielletty Nousu...

Muistattehan leimata matkalippunne ennen junan lähtöä.

Hyvät lomat kaikille, niille jotka lähtevät kotimaahan, niille jotka lähtevät ulkomaille... ja vielä niillekin jotka eivät rajoja ylittele!

Ikea-askartelua

2008-07-19T13:53:00.000+02:00

Kulutusjuhla toi silmieni eteen varsin hupaisan linkin, ja eksyinkin pitkäksi toviksi surffailemaan IKEA-hakkereiden blogissa. Mainioita uudelleenkäyttöideoita, yksi lemppareistani lienee ehdottomasti alla oleva junaratapöytä.

Toisaalla samassa blogissa oli myös mainioita ideoita yksinkertaisen Grönö -lampun herättämisestä henkiin. Pakkohan minun oli kokeilla, kun kerran moinen valonlähde lipaston päällä rauhaisasti elelee... ja sitäpaitsi minulla jopa oli sellaista découpage -liimalakkaa, joka tarkoitukseen on vallan käypä.

Katsokaa, oi, tulos:

Loppuun voisin, samassa teemassa, todeta päätyneeni jotakin kautta Ikea-nimigeneraattoriin. Tai siis, jos tarkkoja ollaan, kyseessä on Swedish Furniture Name Generator. Stazzysta tuli oivasti Stjåzzii, melkein-kahden-hengen sänky.

Taisi generaatori tunnistaa lempiuonekaluni...

Merkkivaateshoppailja

2008-07-18T10:35:00.002+02:00

Tää on niin tätä alennusmyyntikäyttäytymistä.

Eksyin aivan muissa asioissa Printempsille, josta en herranjesta osta alennusmyyntien ulkopuolella mitään. (vrt. Stockmann)

Päätin sitten katsella, josko valikoimissa olisi mustaa perustunikaa.

Ostin farkut.

Tosin, perustelin ostostani sillä, että ehdottomat lempifarkkuni ovat Morganin viisi vuotta sitten sikamaisella alennuksella ostetut kukkakirjotut, jotka olen rakastanut miltei puhki. Taitaa sitä paitsi olla ainut merkkivaatteeni. Kun nyt hyllyssä oli Morganin farkkuja kolmeenviiteen, retkahdin. Jos nämä uudetkin kestävät sen viisi vuotta, ostos on varsin kohtuuhintainen.

Nyt ne pitää sitten roudata Suomeen ompelukoneen ääreen ja lyhentää. Minkäs sille voi kun on persjalkainen.

Etsiskelin, josko farkuista sattuisi olemaan kuvaa intterwepissä, ja päädyin jostain mystisestä syystä Sergio Rossin putiikin sivuille. Sainpahan uutta ihmettelemisen aihetta.
Miksi kukaan haluaisi maksaa näistä 935 euroa??

[Hämmentävän ruma kenkä]

EDIT: ihmettelyni poiki sentään Lumppuihin kesäkenkien esittelyn.

On ilmoja pidellyt

2008-07-16T13:55:00.006+02:00

On niitä päiviä, joina tuntuu, että mister Murphyn lemmikkipuutiainen on sitkeästi tarttunut nilkkaan ja aiheuttaa koko ajan jotain pikkuharmia.

Eilen huomasin töistä lähtiessä, että polkupyörän takarengas oli littana. Eihän tästä olekaan kuin pari kuukautta kun sen vaihdoin. Ei auttanut kuin kävellä hepoa rontaten kotiin (toki osittain tramin avustamana). Puolessamatkassa huomasin, että kävelysiltani oli taas suljettu, ja jouduin tekemään ylimääräisen lenkin helteessä.

Tänä aamuna unohdin kaiken. Ensin puhelimen, jota palasin hakemaan. Ehdin juuri ja juuri myöhässä olevaa bussiin, jossa huomasin että muutakin olennaista unohtui. En tajunnut jäädä bussista pois oikealla pysäkillä, missasin varttia vaille kymmenen tramin... ja päädyin töihin myöhässä. (Ihan kuin kukaan olisi edes tajunnut puuttumistani.) Jopa supermarketti oli minua vastaan, ja hyllystä puuttuivat juuri ne tarte flambéen pohjat joita etsiskelin.

Tällä täytyy olla jotain tekemistä maanantaina näkemäni tien yli juosseen mustan kissan kanssa. Ei auttanut vaikka kuinka syljeskelin vasemman olan yli.

Mutta, enää kaksi ja puoli päivää lomaan, ja sähköposti ilmoitti minulle suorastaan loistavista loppukokeiden arvosanoista!

Sitten voisimme vaikka valittaa säästä.
Tai itse asiassa en aio valittaa säästä vaan ihmetellä ihmisluonnetta, jonka on aina pakko valittaa säästä. Jopa tänä kesänä, vaikka Strasbourgia on hellitty ehkä Euroopan parhailla lomasäillä: Alkukesän ukkosmyrskyt ja neljänkymmenen päivän vedenpaisumukset jotka vaivasivat koko Keski-Eurooppaa, kiersivät Mustan Metsän laakson. Meillä oli vain kuumaa tai enemmän kuumaa... ja ok, pari pientä ukkosta. Sitten on ollut lämmintä, kuumaa, vähän sadetta ja taas lämmintä. Aurinkoa, ei kuivuutta eikä tulvia.

Tänä aamuna radioloihtija luetteli lupauksiaan päivälämpötiloista: Lille +19°C, Paris, Nantes +22°C, Metz, Poitiers +24°C, Nancy +25°C, Grénoble +27°C... Strasbourg +28°C. ”Jahas, taidan lähteä liikkeelle t-paidassa.”

Mutta annas olla jos on kaksi päivää pilvisempää, niin jo joku on sanomassa, kuinka ”hänen lapsuudessaan kesätkin olivat aurinkoisempia, lomat pidempiä ja hämähäkit pienempiä...”

Mut mä olenkin tehnyt sopimuksen säidenhaltijan kanssa!

Asuntovisiteerausta, vol. II

2008-07-15T10:13:00.004+02:00

Eräs L:n kaveri muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen männäviikolla. Asiassa minua ei niinkään huvittanut se, että he ovat seurustelleet vasta puolisen vuotta, vaan se, että kuulin tytön nimen ensimmäistä keraa vasta viikko takaperin. Se tosin kertonee enemmän minusta kuin tyttöystävästä.

Joka tapauksessa, juhlimme perjantai-iltana tupareita, ja pikkukissa Darwin löysi lämpimän ja rapsuttavan sijan Tuntemattoman Bloggarin sylistä.

Aamulla pariskunta M&L heräsikin sitten kello kuusi, ja suuntasi täysissä hengen ja ruumiin voimissa Nancyyn katsastamaan itselleen asuntoa. *Haaaaukotus*

Ensimmäiseen kämppään ihastuimme heti molemmat. Vanha talo, mutta vasta pari vuotta sitten rakennettu asunto, tilava keittiö jossa vaaleanvihreä kaasuliesi ja tilaa pesukoneelle, vähän pieni mutta asuttava olohuone. Hiljaistakin hiljaisempi pikkukatu, jolla koko visiitin aikana liikkui tasan kaksi kissaa. Mainiota. ”Käydään nyt vielä katsomassa ne kaksi muutakin.”

Toinen asunto oli hieman suurempi, ulko-ovi avautui suoraan olohuoneeseen, ja lattiassa kaakelit. En ole oikein koskaan tajunnut kaakeloituja lattioita kettiön tai kylppärin ulkopuolella. Keittokomeron ja olohuoneen ikkunat antoivat rauhaisalle sisäpihalle, mutta makkarin ikkunan ulkopuolella olikin sitten vilkas katu. Bof.

Kolmas asunto olikin sitten korttelissa, jossa L. on tähänkin saakka asunut. Odottelimme talon edessä Omistajatarta saapuvaksi, vaan emme yksin. Paikalla oli myös vähän-päälle-nelikymppinen hyvinpukeutunut pariskunta. Tiedättehän, keskiluokkaisia ranskalaisia. Totesin siinä, että kaksi nuorta rastatukkaa, joista toinen on vieläpä tummaihoinen ja toinen epäilyttävä ulkomaalainen, eivät oikein taida pärjätä vertailussa.
Omistajatar saapui, sanoi bonjourit pariskunnalle ja hädintuskin tervehti meitä. Kiipesimme kaikki yhdes koos asuntoon, jossa tällä hetkellä vuokralla oleva nuoripari näytti paikkoja. Iso asunto, ihmeen pieni keittiö, naurettavan pieni kylppäri. Valtava makuuhuone, jossa punaiset seinät. Pieni vierashuone jopa.

Omistajatar viihdytti ranskalaista pariskuntaa (joka itseasiassa katsasti asuntoa pojalleen), ja kun olimme suunnilleen asunnon nähneet, lykkäsi meille käteen aanelosen, johon oli kirjoittanut yhteystietonsa. "Täytätte tämän sitten ja lähetätte minulle jos kiinnostaa. Nyt kiitos käynnistä, voittekin jättää meidät kolminkesken, näkemiin.." KLOMPS.
...ja niin ulko-ovi sulkeutui perässämme.

Siinä sitten seisoimme hetken rappukäytävässä tuijottaen toisiamme: "Kuvittelenko minä, vai heitettiinkö meidät juuri ulos tuosta asunnosta?"
Se tummaihoinen rastatukka kiersi kätensä hartioideni ympärille, ja totesi, että: "Jos Omistajatar on tuollainen connasse, ei me oltaisi sitä asuntoa haluttukaan..."

Paluumatkalla soitimme ensimmäisen asunnon omistajalle, joka oli sitä mieltä, että jos olemme oikeasti kiinnostuneita asunnosta, se on sitten meidän. Varausshekki vaan postiin, vuokrasopimus kirjoitetaan kunhan palaamme Suomesta elokuussa.

Sissus, tässähän pitäisi avopariutua.
Joko saa alkaa suunnittelemaan sisustusta, joko?

Vai että Shirley Temple...

2008-07-14T15:25:00.000+02:00

Tiuliina päätti heitellä minua meemillä, johon jo melkein kaikki muut ovat osallistuneet. Mut määkin sitten nyt.

"Vastaa kysymyksiin etsimällä vastaukset Googlen kuvahaun avulla. Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta." Apunani toimikoon HooSeek.

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

(Emicad Altervista.org)

2. Minne haluaisit matkustaa?

(miniwiki.org)
Mussa on tällä hetkellä jokin mystinen Iso-Britannia -kuume. Haluaa kuulla muutakin kuin ranskaa!

3. Lempipaikkasi?

(trendifrendi.blogspot.com)
Mun sänky on vähemmässä määrin hieno, mutta nukuttava nyt kuitenkin.

4. Lempitavarasi?

(Synamap)
Saako tähänkin vastata että "sänky"? Näh, ei vai? noh, valitsen sitten korvatulpat, säästävät monelta harmilta. Toi ylemmän näköinen paketti tällä hetkellä käytössä.

5. Lempiruokasi?

(Forum Doctissimo)
Höh, siellei ollu kunnollista poropataa. Sellaista, jota saa vain jouluna. Piti sitten valita katkaravut. Haulla "poropata" tuli mm. Saksan koripallo-bundesliigan kuvia...

6. Lempieläimesi?

(Gauche populaire antilibérale)

7. Lempivärisi?

(Le chat qui brode)

8. Tämänhetkinen tunnetilasi?

(kallioaho.vuodatus.net)
Onko "hyvinsyönyt" tunnetila?

9. Kulkuneuvosi?

(Les hotels Paris rive gauche)

10. Mitä teit viime lauantaina?

(Morzinet)
Visiteerasin asuntoja L:n kanssa. Mutta siitä enemmän huomenissa...

11. Mitä teit viime sunnuntaina?

(Ville de Wimereux)
Kiipesin taskulampun valossa linnanraunioiden juurelle katselemaan kansallispäivän aaton ilotulitusta. Siitäkin ehkä enemmän huomenna.

12. Keneltä näytät?

(Keeping Pace)
Jonkin "Ketä julkimoa muistutat" -sivun mukaan näytin Shirley Templelta. Voiko tuotakaan nyt sit ottaa kohteliaisuutena?

Koska olen olen ilkeä ihminen, heitän meemin vielä etiäpäin. Pakkohan blogistaniassa on olla joku, joka ei ole vielä tehnyt... Eli: Sanna, Emmi ja Pete, vassokuu.

Tulos: bof

2008-07-11T13:07:00.003+02:00

Piti kirjoittamani siitä paastosta.
Olen siis vieläkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Itseasiassa neljä päivää meni naurettavan helposti. Oli erittäinkin yllättävää huomata, ettei minulla ollut missään vaiheessa nälkä. Ainakin oppi erottamaan sen Ihan Oikean Nälän ja proosallisen "haluaisin syödä jotain" -olon. Heikotusta tai muutakaan ei tullut, tokana päivänä pikkuisen päänsärkyä.

Jollain ääripaastolla olisi tietysti ollut eri asia olla, mutta minähän sain kuitenkin energiaa mehuista, sellaisen kuutisensataa kcal päivässä. En tosin vieläkään kyennyt ymmärtämään, miten muslimit voivat Ramadanin aikaan paastota koko päivän täysin juomatta, ja sitten illalla ahtaa hirveitä määriä ruokaa. Voisin huonosti minä.

Ja todettakoon, että saksalainen luomuporkkanamehu on erinomaista.

Käytiin sitten eilen hortoilemassa helteessä Nancyssa. Tarkoituksena käydä visiteeraamassa kolme asuntoa. Tulos: bof.
- Ensimmäisen omistaja oli unohtanut meidät, eikä siis ilmaantunut paikalle.
- Toinen oli vallan liian pieni. Ullakkoasunto, joten L. mahtui seisomaan suorassa noin kolmasosassa makuuhuonetta. Ja porraskäytävässä haisi kissa.
- Kolmas oli iso ja kiva, mutta vilkkaan kadun varrella. Ei toivettakaan nukkumisesta ikkuna auki. Eikä paikkaa polkupyörille, joka meidän kohdallamme on melkoinen miinus. Ei oikein viitsi jättää kadullekaan varastettaviksi.

Lauantaina ei voi kuin käydä parempi tuuri. Tosin tästä parempaan ei enää paljoa tarvita.

Loman alkuun ja Suomenreissuun enää viikko aikaa, ja asunnon olisi melkein löydyttävä ennen sitä.
Mitenniin tiukka aikataulu..?

Des détours

2008-07-10T10:10:00.001+02:00

Jahas, tämä on kai sitten joku ylemmän tahon lähettämä merkki siitä, että minun pitäisi olla jo lomalla. Töihin pääseminen on ollut nyt kahtena viime päivänä yllättävän vaikeaa.

Eilen ajelin iloisena öllötellen Bischheimia kohden, kun huomasin, että pieni kävelysilta jonka normaalisti ylitän, olikin kiinni. Joidenkin tietöiden takia. Jouduin sitten kiertämään melkein kaikki Euroopan Insituutiot päästäkseni oikeaan suuntaan, ja ne eivät ole ihan pieniä rakennuksia ne. Hikipäässä ajelin pyöränselässä kun luulin olevani myöhässä.

Tänä aamuna olin jo kääntymässä toiseen suuntaan, kun ilokseni huomasinkin sillan olevan auki. Yli vain. Noin sata metriä myöhemmin törmäsin poliisimieheen (ja –autoon), joka totesi, jotta: "Tästä ei voi mennä."
"Entäs tuosta?" (tuntematon bloggari osoittaa vasemmalle)
"Ei siitäkään, pitää tehdä U-käännös ja mennä jostain muualta."
"Minkä takia kaikki on blokattu?"
"Koska monsieur Sarkozy."

Selevä. Päättivät sitten sulkea puoli kaupunginosaa yhden presidentin takia. Jopa ratikkalinjoilla on jotain hidastuksia, niillähän on herranjesta pysäkki Europarlamentin vieressä! John F. Kennedy –syndrooma, sanoisin.

Nyt voin rehellisesti todeta, että presidentti S. tekee tavallisen ihmisen elämästä vaikeaa.

Ruoka-asiaa ja vihreä käärme

2008-07-09T12:54:00.000+02:00

En ole mitenkään ahkera tai huippulahjakas ruoanlaittaja. Pullien valmistus muistuttaa suuresti *tätä katastrofia*, ja tarvitsen ihan oikeasti hyviä ideoita, jotta saisin aikaan jotain tonnikalapastaa mielenkiintoisempaa.

Toisinaan turvaudun myös valmisruokaan tahi puolivalmisteisiin.
Sen jälkeen on tarpeellista palauttaa itsensä maan pinnalle lukemalla Turistin kirjoitus valmisruoista ja ruoanlaitosta. Jos olisi olemassa joku "Jaa tämä kolmelle parhaalle koskaan lukemallesi blogikirjoitukselle" -prenikka, edellämainittu pääsisi epäröimättä listalleni.

Mehupaaston lisäksi pienen ulkosuomalaisen elimistöön hiipii satunnaisesti tietoisuus siitä, että iso osa syödyistä aineksista voisi olla ihan fiksua hankkia luomuna. Paitsi, että onnistuisi välttämään saarioistenlihapullien kaltaiset health hazard:it ja lukuisat E-lisäaineet, voisi myös ainakin kuvitella pelastavansa pienen palan maapalloa.

Minä olen täällä Melkein Rajalla vallan onnellisessa tilanteessa: täällä kun on tarjolla parhaat palat sekä Ranskan että Saksan luomuvalikoimasta. Varsinkin Saksan puolella hinnat tuntuvat olevan hieman opiskelijaystävällisempiä.

Lisäksi Strasbourgista löytyy maanmainio luomusupermarketti Serpent Vert, jonka valikoima jaksaa vieläkin toisinaan hämmästyttää minua (ja ovat viimeinkin avanneet nettisivut!). Lisäksi Vihreässä Käärmeessä miellyttää vallan paljon tietynlainen "tiedostavaan elämäntapaan" liittyvä kiireettömyys. Jonossa kiroavia asiakkaita ei juuri näy, ja hedelmänsä saa punnituttaa juuri sellaisessa pussissa kuin miellyttää. Minusta on tullut kanta-asiakas, vaikka ihan kaiken ostamiseen luomuna ei vielä lompakko taivukaan. Ostin paastomehunikin Serpent Vertista, olen juonut jo niin paljon Reinin toiselta puolen tullutta Bio Karottensaftia, että lienen ihan oranssi pari viikkoa...

Jos minun tulee poismuuttaessa jotakin Strasbourgista ikävä, niin kulman pientä vihreää käärmettä.

[Kuva]

10 +1 turhaa faktaa Ranskasta

2008-07-08T11:40:00.001+02:00

Jos että tienneet näitä entuudestaan, älkää huoliko.
Lukemisen jälkeen voitte unohtaa.

1.) Ranskassa on noin 36 860 kuntaa. Kol-me-kym-men-tä-kuu-si-tu-hat-ta ja risat. Kuntaliitos taitaa olla tuntematon käsite. Pienimmissä on alle kymmenen asukasta, suurimmissa muutama miljoona.

2.) 196:n kunnan nimi alkaa W:llä. Wancourt, Wandignies-Hamage, Wangen, Wiencourt-l'Equipée, Wy-dit-Joli-Village... Oma lempparini lienee silti joko Niederschaeffolsheim tai Scharrachbergheim-Irmstett. Alla oleva esimerkki on Korsikalta... ei pienintäkään käsitystä miten tuo pitäisi lausua.

3.) Ranskan tunnuseläimenä pidetään kukkoa. Mikään virallinen symboli se ei silti ole, ennemminkin Den glider in -syndrooman aikaansaannos. Aikoinaan "kukko" ja "gallialainen" olivat sama sana, gallus. Keskiajalla viholliskansat nimittivät ranskalaisia sanaleikin myötä ylpeiksi kukoiksi, ja tottahan piti kukko nostaa pöydälle ja taittaa haukulta niskat nurin.

4.) Joka kymmenes Ranskassa asuva on syntynyt ulkomailla. Viimeinkin minäkin tunnen kuuluvani johonkin joukkoon!

5.) Farkut ovat kotoisin Languedoc-Roussillonin alueelta. Levi Strauss kuljetti paksun puuvillakankaan Kaliforniaan tehdäkseen kestäviä työvaatteita kullankaivajille. Denim tulee siis sanoista "de Nîmes".

6.) Muistelisin lukeneeni jostakin, että yhä vielä on voimassa pykälä, jonka mukaan on laitonta nimetä sika Napoléoniksi. Mahtaisiko olla luvassa ankarakin rangaistus? Aikanaan oli myös olemassa laki, joka kielsi myymästä nukkeja joilla ei ollut ihmiskasvoja.

7.) Ranska on pinta-alaltaan Länsi-Euroopan suurin maa, mutta silti karvan verran Teksasia pienempi. Voimmeko siis olettaa, että Teksasissa kaikki on isoa?

8.) Ranskassa käy vuosittain ulkomaalaisia turisteja enemmän kuin maassa on asukkaita. Pariisi on maailman vierailluin turistikohde.

9.) Pisin tavanomaisesta sanakirjasta löytyvä ranskankielinen sana on anticonstitutionnellement. Vain 25 kirjainta. Eivät osaa yhdyssanojen laatimisen taitoa nämä patonginpurijat. Lääketieteellisestä sanastosta sen sijaan löytyy sana hexakosioihexekontahexaphobie, joka tarkoittaa luvun 666 pelkoa.

10.) Code Napoléon, johon Ranskan perustuslaki pohjautuu, määräsi vuonna 1804 avioliiton solmimisen alaiäksi tytöille 15 vuotta ja pojille 18. Tyttöjen ikä nostettiin tuosta kahdeksaantoista vasta vuonna 2006.

+ 1) Sana ”sadismi” on ranskalaista alkuperää, ja viittaa, kehenkä muuhunkaan, kuin Markiisi de Sade:een. Vallan lohduttava tieto.

Lähteet: CIA World Fact Book, Wikipedia + yleinen Googletus.

Kolme yötä jouluun on

2008-07-07T16:17:00.001+02:00

Tai vähän enemmän.
Vielä pitäisi malttaa nukkua 13 yötä ennen lentoa Suomeen.
Pikkuisen alkavat lapsella kärsimättömyys ja matkakuume nousta pintaan.

Lisäiloa näihin pariin tulevaan viikkoon tuovat
a)motivaatiokirjeiden vääntäminen ja
b)asunnon etsintä.
Molemmat voi pistää lokeroon "tuskaista", sillä:

a) Viralliskuuloinen ranska on ihan oma kielensä. Voi herranjesta mitä koukeroita saa välillä yrittää synnyttää. Lisäksi minä olen KAPINALLINEN, ja kirjoitan kirjeeni tietokoneella. Perusranskalainen kirjoittaisi käsin, ja joihinkin työpaikkoihin vaaditaan vielä nykyäänkin käsin väännetty hakemus. Miksikö? Nokun teettävät kuulemma grafologisia testejä. Siinä sitä onkin valintaperuste viimeisen päälle...

b) Tarvitseeko tätä edes kommentoida muuten kuin sanalla "TAAS".

Joka tapauksessa, loman ja muuton alla pää on taas sekaisin niistä monista ikuisuuskysymyksistä, joita on aina välillä ranskanvuosiensa aikana mielessään pyöritellyt.

Miksi tähän maahan integroituminen on niin pirun vaikeaa? Saattaahan tietysti olla, että minä olen jotenkin epäsosiaalinen poikkeus, mutta syvempien ystävyyssuhteiden aikaansaaminen ranskalaisten kanssa tuntuu olevan vallan arpapeliä. Emme kei vain ole ihan samalla aallonpituudella. Kaikki vähänkään paremmat kaverini ovat (olleet) ulkomaalaisia. Vaikka Nancy onkin kaupunkina tuttu, niin melkein ahdistaa ajatus siitä, että pitää jättää taakseen kiva kaupunki ja ystävät, joita ei tosiaan joka orrella istu.
Tuulimyllyjä päin vain, orhiseni!

Olisiko elämä vihreämpää aidan toisella puolen? En tarkoita edes Suomea vaan Jotakin-Muuta-Maata. Kummallisuutensa kullakin, mutta löytyisikö jostakin Ranskan rajojen ulkopuolelta enemmän minunluonteisiani ihmisiä?

Mahtaako sitä enää koskaan palata takaisin Suomeen? Ainakin joksikin aikaa varmastikin, mutta yltyisikö kaukokaipuu taas liian vahvaksi kun olisi aikana kotomailla oleillut? Waikeaa.

Kai sitä on vain muistutettava itselleen, että asioilla on taipumuksena järjestyä. Ei tämä tästä stressaamalla paremmaksi muutu. Muutan Nancyyn, löydän töitä ja rakennan tätä kieroa palapeliä, jota elämäksikin sanotaan, taas vähän etiäpäin...

Nälkälakko

2008-07-07T12:31:00.000+02:00

Bongattua 3 :

Paastoava bloggari.

Oi kyllä, höyrähdin ja seurasin (taas kerran, pitäisi tehdä joku pysyvä viite) Kemikaalicocktailin Nooran ohjeita, ja päätin kokeilla paastoamista. Jätin jo pari viikkoa takaperin ruokavaliostani pois kahvin, tavallisen teen ja alkoholin... niitä paria ”luokkaretkellä” juotua viinilasillistahan ei lasketa? Pari viimeistä päivää söin kuuliaisesti hedelmiä ja vihanneksia.. ja tyhjensin mahaani luumuilla ja luontaistuotekaupasta saatavilla hedelmä-kuitu-kuutioilla.
Masentavan tehokasta.

Viimeinen valmisteluilta tosin oli tahtojen taistelua, sillä eksyin grillijuhliin: söin lähinnä perunoita, mutta sipsipussi oli kuitenkin vahvempi kuin minä.

Nyt olen ollut vuorokauden nestelinjalla. Ihmeen hyvin menee, jos niitä paria eilisiltaista mahakramppia ja hirvittävän pahaa kasviscocktailmehua ei lasketa.
Ei ole edes nälkä. Sen sijaan tekee mieli kaikkea.

Suklaajäätelöä!
Aprikooseja!
Tuoretta leipää!

Lisäraporttia piisaa jos säilyn täysissä hengen ja ruumiin voimissa.

Bongattua

2008-07-05T19:48:00.003+02:00

Bongattua 1:

Ruotsinristeiljä laskeutui kanavaan.
Myöhemmin kuulin, että kyseinen "pieni paatti" on tosiaankin tehty jonkin kuuluisan risteilijän mukaan. Eikä edes tehdastyötä, vaan jonkun tylsistyneen omassa puutarhassaan kokoon kasaama. Toisilla on aikaa ja viitseliäisyyttä.

Bongattua 2:

Kemikaalicocktailista varastetulla ohjeella tehdyt bataattiröstit ilmestyivät muutama päivä sitten koristamaan parvekkeemme pöytää suuren valkean lautasen ohessa. Hyviä olivat, vaikka teinkin köyhän naisen version ja osa parmesaanista oli korvattu ihan emmantalilla. Tuokiota myöhemmin lautanen oli oudosti tyhjä. Ensi kerralla teen tosin kevyemmän version, korvaamalla osan juustosta kananmunalla.

I'm siiinging in the rain...

2008-07-03T21:29:00.009+02:00

Tänään on satanut suurimman osan aikaa. Suunnilleen kaatamalla. Niinä hetkinä kun ei satanut, oli kirkas auringonpaiste ja +25 astetta lämmintä. Päätä siinä sitten miten pukeutua.

Minä joka tapauksessa päädyin kaupungille sateessa, pikkukengissä, ison käsilaukun kanssa ja tietokone selkärepussa. Ja kun vielä tietää, että koneeni on nimestään huolimatta ennemminkin raahattava kuin kannettava, niin voitte arvata valtaisan motivaationi kenkäkaupoissa kiertelyyn.

Kävin kuitenkin muutamassa. Toteamassa että mitään ei ole. Ostamassa porkkanoita.
Väsyneenä raahauduin tramia kohden, kunnes päätin vielä pistäytyä ohimennen Andréssa, joka yleensä on ihan liian kallis minun kukkarolleni.

Ja siellä ne olivat. Viimeisen alehyllyn nurkassa. Viimeinen sopivankokoinen pari tökötti lattialla kuin minua odottamassa. "Ma foi, taisin löytää kengät."
28 euroa.
Kaksikymppiä mösjöö Andrélle (jonka nimi ei varmaankaan ollut André ja joka puhui puhelimeen koko asiakaspalvelutilanteen ajan. "Pusi pusi niin mäkin sua") ja kahdeksan suutarille joka vaihtoi suoriltaan korkolaput.

Mutta ne ovat söpöt. Koroilla jopa pysyy mukavasti pystyssä. Kävelemisestä ei sitten puhutakaan mitään.
Minun omat tyttökenkäni <3

Ja sopivat jopa mekonkin kaveriksi. Tummat sukkahousut taas sitten eivät sovi, mutta olkoot nyt epämäärävaloisen kuvan ajan.

Huomenna pitäisi olla koululla klo 7:50 esittelemässä tutoroitu projekti. En taida kuitenkaan taiteilla paikalle näissä kaunottarissa. Tyydyn ihan vaan mustiin ballerinoihin. Huomisen jälkeen enää loppuraportin kirjoittaminen ja esittely. Tässähän uhataan valmistua syyskuussa.

Opiskelijasta aikuiseksi. Hui.

Kenkäprobleema

2008-07-03T09:40:00.001+02:00

Eilisillan paras uutinen oli Ingrid Betancourtin vapauttaminen. Viimein. Maailmassa tapahtuu joskus hyviäkin asioita.
Mutta minun ongelmani ovat pinnallisia. Minulla on ken-kä-on-gel-ma. Pitäisi löytää kuukauden sisällä korkokengät turkoosiin tunikamekkooni. Mutta kun olen nirso ja köyhä. Ei hyvä yhdistelmä.

Ne eivät saisi olla mustat. Eivät kyllä valkoisetkaan. Tai punaiset.
Ennemminkin siniset, turkoosit, violetit, harmaat...

Pitäisi olla korkoa, mutta ei liikaa. Kuusi senttiä on jo paljon, ja jos se on piikkikorko, hajoitan nilkkani.

Ei terävää kärkeä, näyttävät ihan kummilta. Mutta ei välttämättä sandaalikaan.

Ja sitten vielä halvat.

Voitte uskoa, että olen etsinyt jo kolme kuukautta, niitä täydellisiä kenkiä. Kenkien pitäisi olla suunnilleen allaolevien risteytys. Etenkin nuo liukuvärjätyt miellyttävät, mutta miksi hemmetissä nainen pakotetaan taiteilemaan kymmenen sentin korkeudella jos haluaa kauniit kengät??

Alan vähitellen epätoivoistua, ja sitten kun en löydä mitään mieluista, menen paikalle joissain wanhoissa sandaaleissa.

Jos jollakin armaista lukijoistani on käsitys siitä, missä piileskelevät Täydelliset Kengät, saa toki jakaa salatietonsa.

Kengät: [ 1 ], [ 2 ], [ 3 ], [ 4 ]

Gallialaisittain

2008-07-02T12:00:00.000+02:00

Taannoin totesin, että suomalaiset ja saksalaiset ilmeisesti ajattelevat ihan samalla kaavalla. Missä muussa maassa kylmälaukkua myytäisiin sloganilla: "Tähän mahtuu kaksi sixpackia!"

Ne ranskalaiset, jotka tuollaisen kylmälaukun ostaisivat, asuvat jossain Niederschaeffolsheimissa tai muualla syvällä Elsassissa. Ranskalaiset eivät kittaa päkillisiä kaljaa. Ranskalaiset siemailevat samaa valkoviinilasillista koko illan. Kavereitani täällä ei ilmeisesti voi määritellä ranskalaisiksi. Germaanian raja on liian lähellä.

Germaaniasta aasinsilta Reinin yli Galliaan, eli tämän kaupungin ylioppilastaloon. Komia vanha rakennus, joka on palvellut ylioppilastalona jo päälle 80 vuotta. Nykyään löytyy puarihuonetta, opiskelijaravintolaa ja asuntolaa, paikallisen ylioppilaskunnan tilojen lisäksi. Taitaa sitä paitsi olla Ranskan ainoa opiskelijajärjestön ylläpitämä yliopistoruokala.

Talon nimi heijastelee alueen kirjavaa kaksimaista (kaksinaamaista?) menneisyyttä. Niihin aikoihin, kun Alsace-Moselle oli osa Saksan valtakuntaa tahi muuten vain valloitettuna, talon nimi muutettiin Germaniaksi. Sotien jälkeen palattiin vanhaan kunnon Galliaan.

Minä en ole vieläkään kokeillut käydä Gallian kuuluisassa kellarissa. Huono opiskelija. Muttakun pidän paikoista, joissa kuulee oman äänensä.

Ruotsalaiset...

2008-07-01T15:20:00.000+02:00

Alkuun, ah armaat lukijani, auttakaa minua ulkoasuongelmassa ja vastatkaa viereiseen kalluppiin koskien tuota taustalammasta.

---

Jos minulla vaikka sitten olisi rohkeutta kirjoittaa (taas kerran, vini vini), muotiblogeista. Tällä kertaa en suomi finskiraukkoja, vaan siirryn lahden toiselle puolelle Ruotsiin, jossa muotiblogit tuntuvat ovan huomattavasti kuumempi sana kuin täällä meillä.

Siinähän kirjoittavat. Eiku. Eivät kirjoita.

En vain ihan tajua ruotsalaista tapaa tehdä muotiblogia. Ymmärrän tietysti, että muotiblogissa asut ovat pääosassa, mutta ainakin minä tympäännyn tosi pian jos sisältö on lajia "Kävin kirppiksellä. Ostin ihanan kaulakorun. Aurinko paistaa ja linnut ruikkivat. Piste." Och samma på svenska.

Ja näitähän riittää sinivihreillä. Jos Ebba ei ole kuuluisastunut kirjoittajantaitojensa ansiosta, niin ei sitä ole myöskään tehnyt Lisa, Linn tai Elin...

Pitääkö tästä tehdä se päätelmä, että länsinaapurissa ollaan lukutaidottomia ja -haluttomia, vai olenko se vain minä joka ei ymmärrä pelkkien kuvien tarkoitusta, ja ei niin ollen jää koukkuun? Mun pitäis kai vaan enemmän seurata muotia ja vähemmän lumppuja. Enhän minä edes tiedä, ovatko kirjavat sukkahousut ja mustat shortsit muotia. Kääntyvätkö päät takanani siis koska olen niin järkyttävän muodikas, vai ihan vähemmän mieltäylentävistä syistä?

Koska kuitenkin pääsin aiheeseen, saan oivan aasinsillan esitellä päivän asuni. Ei se ei ole juNppapuku. Vaan mustat shortsit (alennusmyynnit) ja musta t-paita (alennusmyynnit...) Kameran tarkennus ei itselaukaisimella ole parasta A-luokkaa. Olkapään takana on muuten cycle PDCA, jonka pistin oveen näkyville että opin kunnolla ulkoa. Eivätkä sitten edes kysyneet tenteissä. Bäh.

Ja kerrottakoon, että ulkona on melkein +30°C lämmintä, mutta sukkikset ovat pakolliset ilmastoiduissa sisätiloissa työskennellessä...

Oodi tarpeettomuudelle

2008-07-01T00:32:00.000+02:00

"Ambition is a poor excuse for not having sense enough to be lazy."

Edgar Bergen

Tänään ajatukseni eivät ole omia ajatuksiani. Lainaaminen on ajattelevan ihmisen velvollisuus, eiku miten se nyt menikään.

Törmäsin joskus taannoin Hesarin Nyt-liitteessä jutuntapaiseen Tom Hodgkinsonista, joka toimittaa joutilaisuuteen perustuvaa The Idler -lehteä. Silloin tulostin ja saksin seinälleni Hodgkinsonin elämänohjeet. Niistä paranisi ihmisten ottaa mallia. Vähän ekstremistihän tuo on, ja minä en erityisesti pidä ekstremisteistä. Kuitenkin, inhoan sydänjuuriani myöten välinpitämättömyyttä, de je-m'en-foutisme. Se saa minut aina näkemään punaista. Joten, jos ihmiset edes yrittäisivät...

Hodkinsonin elämänohjeet

Älä ahdistu. Elä huolettomasti. Aja polkupyörällä.
"Ahdistus on kapitalistisen järjestelmän vallankäyttöä. Se pitää osata karistaa niskoiltaan."

Heitä pois rannekellosi.
"Rannekellon käyttäminen ilmoittaa muille, että sen käyttäjä on sitoutunut nykyajan teolliseen vauhtiin."

Lakkaa kilpailemasta.
"Kun ihmiset lopettavat toistensa kanssa kilpailun, he voivat elää sopusoinnussa."

Unohda valtiovalta. Lopeta äänestäminen.
"Edustuksellinen demokratia on opportunististen poliitikkojen ja ilottomien byrokraattien järjestelmä."

Lopeta shoppailu. Heitä televisiosi menemään.
"Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta ostaa, sitä vapaampia työn ikeestä he ovat."

Pakene kaupungista. Hanki itsellesi vuokrapalsta.
"Jos et voi muuttaa maalle, voit aina hankkia puutarhapalstan."

Älä velkaannu. Leikkaa luottokorttisi kahtia.
"Pankit ja luottoyhtiöt ovat nykyajan koronkiskureita."

Älä ota lainaa. Ole onnellinen kulkuri. Jaa kotisi.
"Laina orjuuttaa. Asuntovelallinen maksaa korkoina enemmän kuin asuntonsa hinnan."

Älä käytä supermarketteja. Kasvata omat vihanneksesi.
"Supermarketit ovat absoluuttisesti pahoja. Ne tuhoavat kaupunkikuvan tappamalla pienet liikkeet."

Lopeta valitus. Ole onnellinen kaikesta, mitä sinulla on.
"Ota vastuu elämästäsi. Valitus on vastuun väistämistä."

Hodgkinsonin kanssa minulla on ainakin pari samaa piirrettä: Ajan polkupyörällä, en omista luottokortteja enkä aio ottaa asuntolainaa... eikä minulla myöskään ole rannekelloa (puhelimen kelloahan ei lasketa, eihän?)

Kierrätyssisustusta ja tuettavia assosiaatiota

2008-06-30T16:52:00.000+02:00

(Jeps, ulkoasu on ihan uuden värinen.)

Kirpputorit ovat nyt vissiin suuressa huudossa.
Tosin, en tiedä milloin eivät olisi olleet. Viiskytluvun lipastot ja antiikki tuntuvat menevän kaupaksi, ja tant mieux, säästyypähän luonnonvaroja muuhun kuin ikeakalusteiden tuottamiseen. (Ja ihankuin minulla ei olisi puolet kalustuksesta IKEAsta... Puolustuksekseni kerron, etten ollut vielä löytänyt Emmausta.)

Viime viikkoina netissä surffaillessa on sattunut silmiin pari kierrätyssisustusvinkkiä, ja aion jakaa ne kanssa silläkin uhalla, että vaikutan Tee Se Itse -lehdeltä.

Mites olisi huivi (tai vaikka sukka) -säilö säilykepurkeista? Vaatii tietysti tiskaamista, hieman jotain sopivaa askartelumaalia ja, etenkin, purkinavaajan jolla saa sileät reunat. Ympärille vain kangaspala, ja kaappiin roikkumaan.

Kaapittomille keski-eurooppalaisille, ja niille joita vain muuten on purrut matkakärpänen, suosittelisin reissua antiikkiliikkeisiin etsimään muutamaa vanhaa matkalaukkua. Vilhakkaimmat maalaavat ne uusiksi, laiskemmat ihan vain puhdistavat ja pinoavat johonkin nurkkaan. Paitsi sisustuselementti, niin onhan siinä myös säilytystilaa. Joskaan varmaan ei kannata alimpiin säilöä ihan päivittäin tarvittavia tavaroita...

---

Ja lopuksi meinaan vielä viitata otsikon tahalliseen käännösvirheeseen.

Kemikaalikocktailin Noora kirjoitti taannoin siitä, kuinka paljon googlettaminen kuluttaa energiaa.
Energiankulutuksen uhallakin haluan esitellä Patonkimaassa hengaaville (tai muuten kieltä taitaville) uuden hakukoneen, HooSeekin. Lähteenäänhän tämäkin laite käyttää Googlea tai Yahoota, valinnan mukaan, mutta poikkeuksena on se, että hakujaan tekemällä tukee valitsemiensa yhdistysten toimintaa.
"Chaque recherche génère combien en gros ?
En moyenne, chaque recherche web génère environ 0,2 centime (soit 0,002 euro) qui sont divisés par autant d'associations que vous avez sélectionné.
Donc si vous soutenez 4 associations, il faut faire environ 20 recherches pour que leurs compteurs affichent 0,1 centime."

Kiva idea, ja jopa kohtuullisen toimiva koje. Harmi vain, että yhdistyksiä on kiljoona, niistä on vaikea valita neljä "omaansa". Pitäisi ehkä suuntautua luontoa säästävään suuntaan googlettamistaan kompensoidakseen...

[kuva] ja [kuva]

Laadukasta matkailua

2008-06-27T22:12:00.012+02:00

Home sweet home.

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen viikosta?
Kuumuus. Maksimissaan kuuden tunnin yöunet. Pitämättömät aikataulut. Tuntikaupalla bussissa istumista. Karmeat hotellit. Kuumuus. Paaaljon ruokaa.

Ja silti oli hirveän kivaa. Matkustaminen seurueessa, jossa ainakin muutamasta ihmisestä on hyvää seuraa on oikeastaa melko antoisaa.

Mutta aloitetaanpa kronologisessa järjestyksessä, eli viime lauantaista ja L:n synttäreistä. Illasta minulla on tasan yksi kuva, mutta sitten lauantaiaamuna juhannus oli meillä herttainen, kirkas taivas vallan sininen. Ja kuumuus pakotti teltasta ulos varjoon nukkumaan jo kahdeksan aikaan aamulla. (Kuten totuttua, kuvat saa klikkamalla suuremmiksi)

-----

Ja sitten siihen matkakertomukseen.
Tai siis oikeastaan kuvakertomukseen, sillä en taida kyllästyttää teitä yksityiskohdilla siitä, kuinka paljon istuimme bussissa. Tai siitä, miten kuuma oli jatkuvasti. Tai siitä, että halppishotellin minihuoneissa oli seinillä hometta ja kylppärissä vessanpöntönkansi irti. Eh.

Joka tapauksessa, kävimme katsastamassa viiden päivän aikana kaiken kaikkiaan seitsemän eri alan yritystä, Lyonista Arlesin kautta Aix-en-Provencen nurkille ja siitä takaisin Lyoniin. Turismiin oli aikaa tasan yksi iltapäivä ja yksi ilta, joten melkein tätä voisi työmatkailuksi kutsua.

Valtaisa hotellihuone ja käNppikset.

Turvakengät.

Pienet eläimet Arles'n roomalaisteatterin varjossa.

Jäätelöä illalla Arles'ssa.
Huomaattehan kuinka viileää on kymmenen aikaan...

~~Laakeri~~ Oleanteri kukassa...

...kuten myös yksi Etelä-Ranskaa kansoittavista
monituisista laventeleista. Melkoisen huumaava tuoksu.

Lähdössä kiertämään vanhaa Lyonia sähköpolkupyörillä.
Opas oli vallan mignonne ja tietäväinen.

Salamatkustajat.

Taustalla Lyon koko komeudessaan.

Joku tuntematon bloggari kirkon edessä.

Torstai-illan ravintola oli kotimaahinkuiselle
nostalgisesti sijoitettu.

Melkein koko konkkaronkka viimeisenä iltana
hotellin patiolla.

Että, sujuihan se. Kyllä siellä varmaan jotain opinkin. Sen, kuinka ilkeää on siirtyä +30 asteen helteestä -23 asteiseen pakastetilaan. Ja sen, kuinka tehdään créme brulée. Ilman munan valkuaisia.

Käyttökatkos

2008-06-22T12:30:00.002+02:00

Tämä lapsi on tosiaan vielä melkein hengissä ja lähtee reissuun. Eikä todellakaan tietokoneen kanssa...
Jonkinlaista taantuvaa raporttia tulee kunhan selviän takaisin etelästä viikon päästä: silloin luvassa L:n synttäreitä melkein juhannusfiilingein, fête de la musique ja meitin luokkaretki.

Lammas kuittaa.

Siihen saakka voitte viihdyttää itseänne maanmainion matkablogin, Trippinballs:n seurassa...

Melkeinjuhannus

2008-06-20T13:20:00.003+02:00

Juhannus on yliarvostettu.
Täällä sentään juhlitaan L:n synttäreitä.
(Ja sitä että mä selvisin hengissä tenttiurakasta.)

Joskin hyvin samalla kaavalla. Vai mitä sanoisitte laumasta nuorisohenkilöitä, viunaksista, teltoista ja nuotiosta? Järveä tosin ei ole, ja kanaalin varren jätimme väliin: joku sinne olisi kuitenkin tipahtanut, ja kanaali ei ole sorttia "asteittain syvenevä". Lisäksi, halusimme välttää nurkille asettautuneiden saksalaisveneilijöiden pahat katseet.

Joten suunta on ylös. 548 metriä merenpinnasta, ja tarpeeksi kaukana lähimmän kylän taloista. Eivätpähän tule valittamaan metelistä.

Niin, jotain sentään puuttuu: sade, ja etenkin se yötön yö. (snif)

Viimeisimpiin leireilysynttäreihin osallistuin huhtikuussa. Seuraava aamu näytti hieman tältä:

Toivottavasti tällä kertaa olisi edes vihreämpää.

Korjattuja rivejä ja tuote-esittelyä

2008-06-19T18:14:00.006+02:00

Tänään lähdin toista kertaa peräjälkeen ensimmäisenä tentistä pois. En suorastaan aikaisin, mutta ennen muita. Vertausryhmäni tosin on naurettavat 16 kappaletta, joten mitään kovin suuria tilastollisia "olen muita nopeampi" -johtopäätöksiä tästä ei voi vetää.

Silti. En saa rauhaa. Mietin, että johtuuko se siitä, että olen
a) muita fiksumpi ja nopeammin reagoiva vai
b) siitä, että täytän paperini hutiloiden..?

Joka tapauksessa, tämä ei ole mitenkään uutta. Olen aina kuolussa lähtenyt kokeesta pois ensimmäisten joukossa. En koskaan oppinut sitä yläasteella ja lukiossa syötettyä toimintamallia, jonka mukaan pitäisi tehdä hirviät suunnitelmat ja mind-mapit paperille, jäsennellä asiansa ja kirjoittaa vasta sitten. Johdanto, asia, konkluusio. Minä laitan muutaman päässäni pyörivän oleellisimman sanan paperin nurkkaan, ja sitten kirjoitan. Suoraan. Takeltelematta ja katumatta.

Okei, välillä tulee tehtyä virheitä, unohdettua asioita välistä. Sen voisi varmaan välttää huolellisemmalla etukäteisellä jäsentelyllä. Tenteissä ei ole edes mahdollisuutta lisätä kappaleita väliin, kuten koneella kirjoittaessa on. Mutta se on pieni harmi se, verrattuna siihen, jos minun pitäisi toimia ihan oman luontoni vastaisesti.

Ainiin, ja täällä Ranskassa tutustuin asiaan, joka on pelastanut minut monelta sotketulta riviltä. Joidenkin kanssasuomalaisten mielestä kyseessä on turhake, mutta tämähän on aivan loistava keksintö:
Pyyhittävä muste.

Kaikilla ranskalaisilla on mustekynä. Kaikilla ranskalaisilla on myös korjauskynä. Avot, vähemmän stressiä, minä kun en kykene kolmea sanaa kirjoittamaan tekemättä pientä virhettä...

Minun kynässäni on yllättäen lampaita. Ja yksi susi lammasten vaatteissa. Kynässä on myöskin perinteinen "sulkakärki", jolla on vallan mukava kirjoittaa jos se on hyvin tehty eikä tukkeudu. Tuo oli muuten ihan syntisen kallis kynä, jonkun 10 euroa. On toisaalta palvellutkin jo pari vuotta kitisemättä.

Kynän kavereina toimivat mustepatruunat (useimmiten sinisiä, saa muissakin väreissä) ja korjauskynä (useimmiten sininen, saa muissakin väreissä), jonka toinen pää siis pyyhkii ja toinen korjauskirjoittaa (pyyhityn kohdan päälle ei enää muste tartu). Tuolla korjaajalla vieläpä pompöösi nimi: super magic.

Ja toimiiko se sitten? Joo-o, todetkaa seuraavasta:

Väliaikainen katoamisilmoitus ja muita kohokohtia

2008-06-18T13:10:00.004+02:00

Yksi kolmesta ohi.

En oikein osaa päättää kumpi on ollut tähän mennessä päivän kohokohta:
a) neljä tuntia tenttiä vai
b) se kun vetäisee henkeen linssikeittoa, joka jo alunperinkin oli aivan liian tulista.
(Mitenniin ois kannattanu laittaa vaan puolikas siitä chilipalosta..?)

Joka tapauksessa, tulin vain siis ilmoittamaan (kun kaikkia kiinnostaa), että olen stressaantunut, poissaoleva ja opiskeleva nyt loppuviikon.

Sitten se olisi ohi.

Viikonloppuna luvassa L:n synttärit leireilyperiaatteella, ja sunnuntaina lähtö "luokkaretkelle", Lyonin ja Marseillen suuntaan. Että varmaan jää blogin päivittäminen melko vähäiseksi näiden puolentoista viikon aikana.
(Kuvassa hailakka Lyon parin vuoden takaa.)

Mullekin tulee jo vieroitusoireita, joten mitenkähän te pärjäätte ilman minua...?

Lounatuuli tuo pienen laulun

2008-06-16T10:00:00.001+02:00

Kenelle tuuli kertoo sen?
Niille joilla on nauravat korvat
ja joilla silmät on lapsien.

Selässä lounatuulen ajaa
viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa
sylissään hilpeät sävelet.

Mitä se lounatuuli nauraa?
Se nauraa jos joku on iloinen.
Se nauraa kun hyvän kaverin löytää
lohikäärme tai ihminen.

En kylläkään ymmärrä, että mitä tuo lohikäärme yhtäkkiä tekee tuolla laulun keskellä, viiriäisten ja ihmisten seassa...

Lounatuuli on soinut minulla päässä ärsyttävästi jo kaksi päivää. Vaivan laukaisi vähän viiveellä Juutuubbi, ja siellä nähdyt Tenavatähtipätkät, etenkin siis *tämä*. Noiden katsominen aiheuttaa sekavan nostalgia-aallon: "Tämän minä muistan, ja tämänkin.. ja tuon... ja vielä muuten tuonkin". Toivottavasti en ole ainoa, joka noita lapsuudestaan muistaa... Onks Tiina kotona, mullois vähän asiaa, niin niin niin vähän asiaa...
Samalla mielessä kummittelee lievä myötähäpeä ysikytluvun vaatteista ja lavastuksista. Mutta se oli kai muotia silloin.

Silloin kun Tenavatähti muuttui Karuselliksi, hommasta meni jotenkin maku, tai sitten minä olin jo liian iso.

Eipä tainnut tuostakaan ohjelmasta kovin montaa tulevaisuuden tähteä tulla?

Tai ehkä sieltä vielä joku ponnistaa pinnalle jälkikäteen, vähän niinkuin Jonna Tervomaa, jonka läpimurtorallatus minut syvästi traumatisoi lapsuudessani. En edes valehtele, jos kerron että pystyin kuuntelemaan tuon laulun läpi viime viikolla ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen... ja vieläkin aiheuttaa puistatuksia.

Toinen jokavuotinen pakkokatsottava lapsuudessa oli se Bolognan lastenlaulukilpailu (Lapset laulavat lapsille). Mieleen on kummasti syöpynyt Mariele Ventren johtama ylienerginen pikkolo-kuoro, jossa samat lapset lauloivat vuodesta toiseen, senttien lisääntyessä vain siirryttiin edestä takariviin.
Aika pitkälti samaa henkeä noissa näyttää vieläkin olevan, ja ihan samalta tuo italia kuulostaa lasten suusta nytkin :D Tämän vuoden marraskuussa käydään 51. kisa. Ensimmäisten kuorojen lapsukaiset siirtyvät jo eläkkeelle...

Tässäpä teille 50-vuotiaan Zecchino d'Oro:n voittaja syksyltä 2007. Virgilia Siddi - "Ma che mondo l'acquario"

Iso Fooding

2008-06-15T18:46:00.002+02:00

Minä en oikeasti vieläkään tiedä mitä "fooding" tarkoittaa. Jos joku armaista lukijoistani kykenee ilmaisun ymmärrettävästi suomentamaan, olen kiitollinen.

Joka tapauksessa, tänään oli Sannan, Ollin ja Ollin isoveljen seurassa vuorossa le grand fooding d'été. Käytännössä siis iiiso piknik, jonka tuotto meni nälän vastaiseen hyväntekeväisyyteen, ja jossa ruoan tekivät melkein-Michelinkokit. Ei ehkä ihan tähtiä, mutta laadukasta silti, viidellä eurolla. Ruoka oli hyvää, mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Juomaa sen sijaan oli. Anjoun viinit ja Ricard sponsoreina. Sadettakin nähtiin vain yhden varttitunnin verran.

Ensi vuonna hyökätään portille heti kun se aukeaa, nyt aikaa meni turhaan standeille jonottamisessa, ja lopussa oltiin paikalla jopa vähän liian myöhään. Loistava idea, liian vähän henkilökuntaa. Nuudelikana oli ehdottomasti päivän paras annos.

Mutta cadre oli mainio, Strasbourgin taidekoulu, école des arts décoratifs. Kuvista voitte myös bongata toisen tuntemattoman suomalaisbloggarin (se blondi)...

Arvatkaa tympäiseekö jatkaa opiskelemista tämän päälle...

PS: Miksi oi miksi melkein kaikilla viime viikkoina HelLooksiin kuvatuilla tytöillä on legginsit jalassa? Vähän mielikuvitusta nyt ihmiset hei! Ja jos mielikuvituksettomuus ei riitä syyksi, niin sanottakoon, että se ei ole enää muotia Ranskassa. Nih.

...ja vielä luomuakin

2008-06-15T00:12:00.005+02:00

Ylävasemmalta alkaen:
1) Yleiseurooppalainen luomumerkki
2) Ranskan virallinen Agriculture biologique -merkki
3) Suomen virallinen luomumerkki
4) Luomu-liiton leppäkerttumerkki
5) Biodynaamisen maatalouden Demeter -merkki
6) Ruotsin virallinen Krav -luomumerkki
7) Saksan virallinen luomumerkki

Jatketaan nyt sitten kun kerran sertifiointiasiaan päästiin. Ohesa muutamia, ja vain muutamia, Euroopassa käytettyjä luomumerkkejä, niitä joita useimmin Suomessa tai Ranskassa näkee. Jossakin EU-maassa valvottu ja hyväksytty luomutuote voidaan myydä luomutuotteena myös muissa EU-maissa, mutta silti eri merkkien vaatimukset saattavat hieman vaihdella.

Onko joku siis luomumpi kuin toinen, ja mitä sitä oikein uskaltaa ostaa?

1) EU:n tähkämerkki voidaan myöntää EU-maista peräisin oleville elintarvikkeille. 95% tuotteen aineksista tulee olla luonnonmukaisesti tuotettuja. Tämä merkki noudattaa EU:n luomuasetuksen määräyksiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että tähkämerkki on sallivampi esim. tuholaismyrkkyjen ja muuntogeenien suhteen kuin monet kansalliset merkit. GM-ainesosia sallitaan 0,9%, kun monien maiden merkit eivät salli niitä käytännössä ollenkaan.

2) Agriculture biologique. Yksityisten, hommaan akkreditoitujen organismien myöntämä merkki, joka on Ranskassa se virallinen luomumerkki. 95% aineksista pitää olla peräisin luomutuotannosta, ja esim. eläimet on ruokittu vähintään 90%:sesti luomulla.

3) Suomen virallinen luomumerkki on aurinkomerkki. Tässäkin 95% aineksista pitää tulla luomutuotannosta, ja merkki voidaan myöntää niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin elintarvikkeille. Suomessa valvontaorganisaatio on maa- ja metsätalousministeriö.

4) Suomen luomu-liiton (mmmikä yhdysviiva?) leppäkerttumerkki noudattaa omia "leppäkerttuehtojaan", jotka ovat osin tiukemmat kuin virallisen luomumerkin. Tuotteen kotimaisuusasteen tulee olla 100 % (alkutuotteissa) tai 75 % (jalosteissa).

5) Demeter-merkki on kansainvälinen biodynaamisten tuotteiden laatumerkki. Kussakin maassa merkin käyttöä valvoo maan kansallinen Demeter-organisaatio. Tuotteen aineksista 90% tulee olla biodynaamisesti viljeltyjä.

6) Ruotsalainen Krav-merkki voidaan myöntää elintarvikkeiden lisäksi myös esim. ravintoloille, kaupoille tai tekstiileille. Tuotantoehdot eroavat eurooppalaisista ehdoista lähinnä kotieläintuotteiden osalta.

7) Saksan virallista luomumerkkiä (Bio-Siegel) näkee paljon etenkin täällä melkein rajalla, jossa sekä kaupungin luomukaupoissa, että sitten tietenkin rajan toisella puolella myydään paljon kuusikulmiolla varustettuja tuotteita. Bio-Siegelin vaatimukset perustuvat isolta osin EU:n luomuvaatimuksiin.

Taitaa tämä merkkeihin ja sertifikaatteihin huomion kiinnittäminen muodostua vähitellen ihan ammattitaudiksi...

Niin, ja miksi luomua kannattaisi harkita (kilkkaamalla suuremmaksi):

[lähteet: luomu.fi, Bio-Siegel, AgricultureBio.org]

Merkittyjä tuotteita

2008-06-13T14:23:00.005+02:00

Viime vuosien aikana kuluttajat ovat (onneksi) alkaneet kiinnittää huomiota ostamiensa tuotteiden kylkiin painettuihin pieniin merkkeihin. Tavoitteena on usein kuluttaa hieman vastuullisemmin, syödä luomua, välttää sademetsien tuhoutumista tai delfiinien tappamista. Vastustaa lapsityövoimaa ja yrittää olla myrkyttämättä itseään.

Näitä labeleja ja sertifikaatteja on joka lähtöön, ja taustalla sellainen viidakko, että kuluttajan on oikeasti varsin vaikea tietää mitä mikin kuva tai lyhenne tarkoittaa...

Heitetäänpä siis silmäys erinäisiin tuotteiden kylkiin painettuihin merkkeihin, niin Suomessa kuin Ranskassa (Huom! ISO-logot vaihtelevat maasta ja sertifioineesta tahosta riippuen, lyhenne pysyy samana):

ISO 9001

ISO 9000 -sarjan normit ovat laatunormeja. Suomeksi se siis tarkoittaa, että yrityksen tuotanto on suunniteltu asiakasta ja mahdollisimman suurinta asiakastyytyväisyyttä ajatellen. Uusin ISO 9001 -normi pyrkii myös ottamaan huomioon muiden kuin asiakkaiden tarpeet; henkilökunnan, alihankkijoiden, jne.
ISO 9001 on kuitenkin vain "miniminormi". Se ei tarkoita että tuote tai yritys olisi täydellinen, se on vain minimilähtökohta yleismaailmalliselle vertailulle.

ISO 14001

ISO 14001 on hengeltään hyvin samankaltainen kuin edellämainittu ysitonninen, mutta tällä kertaa ympäristönormi. ISO 14001 -sertifioidun yrityksen on pitänyt tehdä ympäristöriskianalyysi ja suunnitella mitä asioille voisi tehdä. Suunta on hyvä, mutta tälläkin kertaa kannattaa huomata, että kyseessä on vain miniminormi. Vakavamieliseen luonnonsuojeluun on vielä pitkä matka.

CE-merkintä

Varmasti melkein jokainen on kuullut "ostathan vain CE-merkittyjä sähkölaitteita" -mantran. Mutta mikä sitten on CE-merkintä?
Jos useimmat sertifikaatit ovat vapaaehtoisia, CE-merkintä on Euroopan Unionin direktiivien määräämä merkintä tietyille riskiryhmiin kuuluville tuotteille. Näiden tuotteiden pitää täyttää turvallisuuskriteerit ja käydä läpi laboratoriotestit. CE-merkinnällä varustettuja tuotteita saa vapaasti myydä unionin alueella, mutta ne on siis voitu valmistaa missä päin maailmaa hyvänsä.
CE-direktiivin tuotteisiin kuuluvat mm. lelut, sähkölaitteet, suojavarusteet, hissit, veneet, jne.

Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä on autosertifiointi. Tuotetta ei siis välttämättä tarkista mikään ulkopuolinen taho, vaan CE-merkinnällä valmistaja sitoutuu noudattamaan vaatimuksia.

CE-merkintöjä on kahta tyyppiä, kuten kuvista näkyy. Toinen on se varsinainen autosertifikaatti, pelkkä "CE", toisessa taas on perässä numerosarja.
Numerosarjalliset ovat noin pääosin käyneet läpi hieman tiheämmän syynin ja tyyppitestit kolmannen osapuolen laboratorioissa kuin ne tuotteet, joissa on pelkkä "CE". Esimerkiksi lelut kuuluvat niihin tuotteisiin, joissa pelkkä valmistajan vakuutus riittää merkitsemiseen...

Max Havelaar

Max Havelaarin logon tuntenevat jo lähes kaikki, ja hyvä niin. Se on tällä hetkellä ymmärtääkseni ainoa järjestö, jolla on lupa sertifioida reilun kaupan tuotteita. Merkin kriteerit asettaa Saksassa majaansa pitävä Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Reilun kaupan merkillä varustetuista tuotteita on maksettu tuottajille minimihinta joka on korkeampi kuin yleinen markkinahinta, ja yhä useammin tuotteet ovat myös luomua. Max Havelaarin logo ei kuitenkaan takaa tuotteen luomuutta, siihen on joka maassa omat merkintänsä.

Rainforest Alliance

Tähän merkkiin tutustuin aivan vasta äskettäin, kun näin teepaketin kyljessä vihreän sammakkologon, ja tottahan alan ihmisen oli uteliaisuuttaan päästävä nettiin tutkimaan. Kyseessä on yhdysvaltalaisen järjestön merkintä, jota Suomessa näkyy ainakin Chiquita-banaaneissa ja Ranskassa Twiningsin teessä. Järjestöllä on kriteerit banaaneille, kahville, teelle, sitruksille, kaakaolle, kukille ja puulle. Rainforest Alliance pyrkii tukemaan kestävää maataloutta, nimensä mukaisesti sademetsäalueilla, mutta kyseessä ei ole reilun kaupan tai luomumerkki; myyjä ja ostaja neuvottelevat hintansa. Rainforest Alliancen sertifiointikriteerit ottavat kuitenkin huomioon tuotanto-olojen organisoinnin. Näin pyritään työntekijöille järjestämään paremmat elinolot.

UTZ -serifikaatti

Suomessa ainakin Pauligin Mondo-kahvin kyljessä on UTZ certified -logo. Mikä UTZ?
UTZ -järjestö takaa kahvilleen paremman jäljitettävyyden ja järkevän tuholaismyrkkyjen käytön (sic!) "UTZ CERTIFIED coffee growers monitor their business processes for traceability purposes and keep records of fertilizers and agricultural chemicals used. [---] UTZ requires certified producers to train its employees on health and safety procedures and the correct use of pesticides."
UTZ -kahvi ei siis ole luomukahvia nähnytkään, eikä edes reilun kaupan kahvia siinä mielessä, että mitään minimitakuuhintaa ei ole. Tuottajille tosin maksetaan hieman markkinahintaa enemmän, ja sertifikaatilla pyritään rajoittamaan kahvinviljelyn ympäristövaikutuksia.

Suojattu alkuperänimitys (SAN) / Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Appellation d'origine protégée (AOP) / Indication géographique protégée (IGP)

Vieressä olevat logot ovat nykyään ihan yleiseurooppalaisia, ja niillä pyritään suojaamaan paikallisia ruokaerikoisuuksia.
Suomessa SAN-merkintä on tälla hetkellä vain Lapin puikuloilla, mutta muualta Euroopasta ja etenkin Ranskasta lötyy runsaasti tuotteita, joiden nimitys on merkillä suojattu.
Kyseistä nimeä ei siis saa käyttää kuin tietyn alueen tuotteista:
esimerkiksi SAN (AOP) -juustoja löytyy Euroopasta yli 150, yksi kuuluisimmista lienee Feta.

...ja sitten vielä perään pari ranskismerkkiä.

Label rouge

Label rouge on ehkä Ranskan tunnetuin maataloustuotemerkki. Kyseessä on puhtaasti laatumerkintä: maun pitää olla kohdallaan, elukoitten ranskalaisia ja ylipäätään tuotannon tulee vastata l'Institut national de l'origine et de la qualité:n vaatimuksia. Jos on huolissaan lintuinfluenssasta, kannattaa etsiä punamerkkiä. Jos taas kaipaa luomua, niin se vihreä AB on varmempi vaihtoehto...

Saveur de l'année

Tämän yleensä varsin näkyville painetun logon kohdalla suositelisin kriittisyyteen. Kyseessä ei ole minkäänlainen laatutae, vaan yksinkertaisesti kuluttajien maistelupaneelin perusteella jaettu palkinto. Le saveur de l'année -kisaan pitää osallistua, ja osallistuminen maksaa (maltaita?), joten keltapunaisen logon kylkeensä saaneet tuotteet ovat usein isojen monikansallisten firmojen tuotteita. Hyvä että maistuu, mutta kannattaakohan makua pitää ainoana kriteerinä...

Haute Qualité Environnementale

HQE on varsin mielenkiintoinen initiative Ranskassa. Kyseessä on siis rakentamiseen liittyvä sertifikaatti, jolla pyritään kannustamaan rakentajia tai remontoijia kestävään kehitykseen.
Sertifikaattia on tosin vielä kritisoitu liian löyhäksi, sillä rakentaja saa osin valita listasta se tavoitteet, joita noudattaa. Kuitenkin, eteenpäin menoa tämäkin: rakennuksessa pitää ottaa huomioon mm. päivänvalon käyttö, energiataloudellisuus, myrkyttömien materiaalien kayttö, akustinen ja visuaalinen mukavuus... ja niinkin erikoinen asia kuin esimerkiksi vesivahinkojen ennaltaehkäisy. Home ilmeisesti ymmärretään pikkuhiljaa vaaralliseksi asiaksi.
Esimerkkinä HQE-rakentamisesta vaikkapa Ecole Nicolas Hulot.(Mikä yllättävä nimi...)

Olihan noita. Kuinkahan monta tärkeää vielä jäi puuttumaan..?

EDIT: Varmaan muuten ainoa aihe, josta minä olisin oikeasti pystynyt helpommin kirjoittamaan ranskaksi. On "pikkuisen" hakusessa suomenkielinen sanasto.

EDIT 2: CE-merkinnän lisäys. Unohtui alkuperäisestä.

Asuntohaaveilua

2008-06-12T21:12:00.008+02:00

Se on vissiin se aika vuodesta.

Ainakin Bisquits-neiti ja Gemma ovat viime aikoina haaveilleet täydellisestä asunnosta, oli se sitten oma tai vuokralla.

Itsellä alkaa olla vähän sama tilanne, kun ensi syyskuussa pitäisi lähteä pois rajalta (harmi), ja siirtyä takaisin Nancyyn. Ja muuttua aikuiseksi. Avovaimoksi, quoi. Eli, olen taas vähän samassa tilanteessa kuin vajaa vuosi takaperin: etsimässä asuntoa. Nyt tosin pienemmällä stressillä, sillä etsin kämppää vähän sopivampaan aikaan, halvemmasta kaupungista... ja ihan vain proosallista kaksiota kimppakämpän sijaan.

Silti, tässä maassa suomalaisittain asumiskelvollisen asunnon löytäminen ei välttämättä ole se yksinkertaisin asia. Edullinen hinta näkyy hyvin nopeasti asunnon kunnossa ja varustelussa.
- Keittiö on tyhjä, tai siis siellä on Keski-Euroopan tyyliin vain lavuaari.
- Kylppäri pieni ja kulunut.
- Ikkunat mitä sattuu. (Tästä kirjoitin aiemminkin)
- Se kirotun kirottu kokolattiamatto.
- Mystinen vessa ilman käsienpesumahdollisuutta.
- Puhumattakaan asuntola-asumisen iloista...

Minä siis haluaisin asunnon, josta "puuttuisi" kaikki tuo... Kriteerejä on, kriteerejä:
- Kunnon keittiö. Ei kiinnosta alkaa ostamaan kaikkia tarvittavia kodinkoneita, joku pesukone maksaa jo aivan tarpeeksi.
- Kunnon keittiössä olisi ideaalitapauksessa hyvä kaasuhella, sähköuuni ja jopa keskikokoinen pakastin. Sekä tiskipöydän päällä tilaa asentaa astiankuivauskaappi.
- Parveke. Ei ehdoton, mutta olisihan se kiva. Sinne saisi pienen matokompostinkin.
- Siisti kämppä: normaali ääneneristys, ei näkyviä kosteusvaurioita (eikä tietenkään mielellään näkymättömiäkään), ei kokolattiamattoa. Asunto joka on remontoitu edes jossain vaiheessa elämäänsä.
- Tarpeeksi tilaa. Jotenkin en vain miellä, että 30 neliötä voisi olla kahden ihmisen asuttava kaksio.
- Ne tuplaikkunat.
- Ei sähkölämmitystä, ainakaan jos kyse ei ole jostain modernista varaavasta systeemistä. Maksaa omaisuuden eikä liene kovin ympäristöystävällinenkään.
- Kaappitila olisi enemmän kuin ihme, mutta saahan sitä haaveilla.
- Ja sitten kun ei vielä olisi naapureita yläkerrassa... ei ainakaan lapsiperhettä :-D

Yhden tarjolla olevan löysin jo netistä, saa nähdä tarttuuko verkkoon ja millainen on sitten ihan oikeasti... Ilmoitus oli melkein liian hyvä ollakseen totta "double vitrage, cuisine équipée, chauffage individuel gaz, parfait état, trés lumineux, plein sud, vue dégagé..." Ja kuvatkin söpöjä.

Maanpinnalle putoamista odotellessa olisi kiva kuulla lukijoiden omia karmeimpia asuntokokemuksia...

Koin

2008-06-12T11:39:00.005+02:00

Aamulla koin
löysin
metsästin
nitistin

Syömästä sukkaani.

Illalla koin
ilon
unelmoin
näin

Elämän laihassa keitossa.
Sattumia.

(Runotorstai)

Polkupyöränkuljetusongelma (ja muita yli pitkiä yhdys sanoja)

2008-06-11T12:44:00.006+02:00

(Klikkaamalla suuremmaksi.) Wagner kiteyttää melko hyvin sen, miksi minä yleensä juon olutta puarhuoneissa.

Nyt kyllä tekisi mieleni olutta muutenkin. Polkupyörän kuljet(ut)taminen pisteestä A (Suomi) pisteeseen B (Ranska) tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.
- Lüfthansa ei halua hepoistani lennolleen, sillä matkan jälkimmäinen osuus kuljetaan bussilla, ja siihen ei kuulemma mahdu polkupyörää.
- Posti (vai mikä Itella se on) ei myöskään liene kovin innoissaan, sillä paketin kokonaiskoko olisi liian suuri.
- Ulkomaanmuutto ei tule kysymykseen, sillä vaikka minulla onkin muutakin tavaraa jonka Suomesta mukaani haluaisin, en todellakaan ala maksamaan muutamasta kuutiosta tonniviittäsataa plus aa-äl-vee.
- Tällä kertaa en myöskään ole innostunut lähtemään resuamaan junalla, siinä menisi päivätolkulla aikaa.. ja sitäpaitsi lentoliput on jo hankittu.

Oi siis armas lukijani, jos koet ahaa-elämyksen ja keksit keinon saada yksi vaivainen polkupyörä maasta toiseen, jaa toki ideasi kanssani. Myös kaikki vinkit pakettimatkailuautolla Eurooppaan reissaavista naapureista/ sukulaisista/ kummeista/ takapiruista otetaan vastaan.

Ei tämä oikeasti voi olla näin vaikeaa.

Tai sitten voi.

---

Lopuksi vielä totean, että käykääpä Lumpuissa ja Lureksissa lukaisemassa kuinka pukeutua vuoden tanssitapahtumaan, ja miten tuoda lisää pysyvyyttä elämään...

---
EDIT klo 15.40.
Jos eilen kuolin, niin en tätäkään nähnyt.
Ensimmäistä kertaa eläissäni minulle soitettiin ja pyydettiin kesätöihin, sinne viimekesäiseen Yksinkertaiseen Markettiin. Ja nyt sitten jouduin kieltäytymään. Tasan ei käy ja niin edespäin.

Toiset osaavat valokuvata

2008-06-10T10:02:00.000+02:00

Ooh. 10 000. Blogini kymmenestuhannes kävijä oli Hämeenlinnasta, mikäli oikein Sitemeteria tulkitsin. Virtuaalinen ruusu sinne. @-->---

Niin, en ole koskaan ollut kuvablogi-ihminen. Blogissa pitää olla tekstiä, ja mieluiten vielä hyvää tekstiä, jotta jaksan käydä siellä paria kertaa useammin. Nyt kuitenkin viime aikoina olen törmännyt muutamiin kuvablogeihin, jotka saattaisivat muutamia lukijoitani (katselijoitani?) kiinnostaa.

Eli, linkkejä linkkejä...

~ Jos kärsit hääkuumeesta, sen parantamiseen ei ainakaan tehoa häitä ja muita tapahtumia kuvaavan Mary Tellezin Fresh Focus -blogi. Persoonallinen ote ja kauniita kuvia ihan tavallisista ihmisistä.

~ Javier Carralin Los Lugares Hablan on aivan tuore blogi täynnä ympäri maailmaa otettuja kuvia. Iloa ja kurjuutta, pysäyttävää mustavalkoisuutta ja hämmentävää värikkyyttä.

~ City Daily Photo -projekti on mielenkiintoinen. Sivuilta löytyy linkkejä blogeihin telluksen joka kolkalle. Osallistujat esittelevät kotikaupunkiaan yhden kuvan verran päivässä: Oulu, New York, Saigon, Auckland... Strasbourgia ei listassa ollut, mutta kelpaisiko entinen (ja tuleva) kotikaupunkini Nancy?

~ Jacques Maladroit kuvaa Suomessa, ilmeisestikin ranskalaisen linssin läpi. Tekstittömät kuvat jättävät tilaa katsojan tulkinnoille.

Tuntematon siirtolaisdirektiivi

2008-06-09T09:35:00.000+02:00

13 artikla. 1. Jokaisella henkilöllä on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa valtion piirissä.
2. Jokaisella on oikeus jättää maa, myös oma maansa, ja palata maahansa.

14 artikla. 1. Jokaisella henkilöllä on vainottaessa oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys syytteestä, joka todella perustuu yleisen lain rikkomiseen tai tekoihin, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Olen parin viimeisen päivän aikana oppinut uusia asioita.

Valitettavasti.

Olen suurimman osan aikaani autuaan tietämätön mistään politiikkaan liittyvästä. Pienessä kuplassa on hyvä asustaa ja olla turvassa. Silti, välillä ei voi olla kuulematta asioita, jotka suorastaan huolestuttavat. Ritviecav kirjoitti eilen blogiinsa Maria Kirbasovan karkoitusuhasta. Moiset uutiset ovat täällä patonkimaassa arkipäivää, ja olen asiasta jo aiemminkin raapustellut.

Mutta tiedättekö te, mikä on "mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia" ?

Minä opin sen eilen. Kyseessä on direktiiviehdotus, jota ranskassa kutsutaan ei-niin-ystävällismielisesti nimellä diréctive de la honte. Eli, Europarlamentissa äänestetään 17. kesäkuuta EU:n yhteisestä maahanmuuttajapolitiikasta.

Ehdotuksen eniten kritisoidut kohdat:
- EU-maasta karkoitettu laiton maahanmuuttaja voidaan asettaa koko unionin kattavaan viiden vuoden paluukieltoon.
- "Väliaikainen säilöönotto" voidaan pidentää jopa 18 (?*) kuukauden mittaiseksi.

"Säilöönottolaitos" on myös vallan mielenkiintoinen termi. "Pidätetyt sijoitetaan tarkoitusta varten perustettuihin laitoksiin. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää pidätetyn henkilön majoitusta erityislaitoksessa vaan joutuu turvautumaan vankilamajoitukseen, koska erityislaitoksissa ei ole tilaa, jäsenvaltion on varmistettava, että pidätetyt kolmannen maan kansalaiset pidetään jatkuvasti erillään vankilaan sijoitetuista vangeista."

Olisipa mukavaa viettää jopa 18 kuukautta vankilassa, rikoksena oleskeluluvattomuus...

Mutta, mikä olikaan direktiivin perustavoite ja tarkoitus? Kaunis, mutta hieman ontuva:
"Direktiivissä tehdään selväksi, että laittomasti oleskelevien on lähdettävä Euroopasta. Direktiivillä ei pyritä laittomuuden todentamiseen vaan pelkästään varmistamaan, että palauttamisprosessi on avoin. Toisaalta palauttamismenettelylle asetetaan ensimmäistä kertaa vähimmäisstandardit, jotta voidaan varmistaa ihmisarvoinen kohtelu. Kansallisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä parannetaan palauttamisprosessin kaikilla tasoilla. Muun muassa näillä keinoilla luodaan eurooppalaista lisäarvoa. Henkilö voidaan asettaa koko Euroopan kattavaan maahanpaluukieltoon. Tämä tuottaa lisäarvoa vahvalle ja yhtenäisenä esiintyvälle Euroopalle. Toimien keskeinen tekijä on kuitenkin vapaaehtoisen palaamisen periaate. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vapaaehtoista palaamista tukevia rakenteita."

EU on tämän päivän Eldorado. Vaurautta, rauhaa, töitä ja tulevaisuutta.
Minä kiitän onneani siitä, mitä minulla on. Antaako se minulle oikeuden arvostella niitä, jotka haluaisivat samoja asioita..?

*En ihan ymmärtänyt tekstistä mikä on nyt se viimeinen ehdotus säilöönottoajan maksimiksi...

[lainatut mietintötekstit: europarlamentin sivuilta]

100% frissons

2008-06-08T23:28:00.002+02:00

En taas ihan ymmärrä ihmisiä.

Istuin tänään tramissa rinkka selässä, eli käytännössä vieden kaksi paikkaa, sillä tilaa oli. Yhden naisihmisen oli kuitenkin pakko päästä istumaan siihen minun viereeni, vaikka herranjesta hyvin näki, että olin jo muutenkin hankalassa asennossa. Nopealla vilkaisulla laskin, että valittavana olisi ollut ihan vieressä kuusi (6) muutakin aivan samanlaista, ja tyhjää istumapaikkaa. Kaksi jopa nenä menosuuntaan. Ärfm.

Mutta joo, jottei menisi ihan kitisemiseksi, niin todettakoon, että 100% Finlande -vuosi jatkaa suomalaisen tietotaidon tuontia patonginpurijoiden silmien alle. Tällä kertaa vuorossa oli suomalainen Desing Forum Finlandin järjestämä Frisson -muotinäytös, joka toi lavalle ainakin Hanna Sarénia, Nansoa, Minna Parikkaa ja ketä niitä muita olikaan. Harmi että kuvia löytyy nihkästi, mutta seuraavassa vähän antia:

Ja ei, en ollut itse paikalla. Kerpeleet järjestävät kaiken kivan Pariisissa. Mikä desentralisaatio häh?

[kuvat: Jean-Philippe Baltel]

Sieneytyneenä

2008-06-06T20:01:00.004+02:00

Olen muutamaan kertaan ihmetellyt kämppiksieni kummallista taipumusta kiljahdella. Taisin kirjoittaa asiasta joskus aiemminkin, mutta minä en vain tajua sitä hyvin periranskalaista taipumusta alkaa huutamaan heti kun pikkuisenkaan innostutaan/ keskustellaan/ juodaan alkoholia/ [insert sopiva tilanne]. Eihän siinä muuten mitään olisi, mutta kun se kiljahtelu saattaa alkaa aamuseitsemältä, ja meillä on onneton ääneneristys.

Tai sitten tämä on vain jonkin korkeamman tahon keino valmistella minua (vielä kaukaisen) tulevaisuuden lapsiperheelliseen elämään.

On toinenkin asia jota en kämppiksissäni ymmärrä:
Joku jättää aina se tiskaussienen lavuaarin pohjalle likaisena ja märkänä.
Hyi helekatti. Tiskaussienet ovat jo ylipäätään yksi ällöttävimpiä asioita tässä maassa, ja sitten sitä ei edes nosteta altaan reunalle kuivumaan, vaan se jätetään sinne lavuaarin pohjalle kahvin ja riisinjämien sekaan hautumaan. Yyyyyyh...
Arvatkaa onko minulla Ihan Oma Tiskiharja? Pitäisiköhän minun varastaa labrasta jotain desinfiointiainetta ja laittaa altaan reunalle kulho, jossa olisi desinfiontivettä pari senttiä.
Ylle lappu: "Sienet TÄHÄN."

Lisäisiköhän tehoa, jos laittaisi lappuun myös listan kaikista bakteereista jotka siinä sienessä mahdollisesti majailevat? E. coli, Klebsiella pneumonia, Streptococcus, Salmonella, Staphyloccus aureus... Parikymmentätuhatta kappaletta per sieni.

---
Reilun viikon päästä lopputentit, tosin kandi olen vasta ensi syyskuun lopulla, kunhan työharjoitteluraporttini esittelen ja "väittelen". Asia on olennainen mainita siksi, että ensi viikolla harrastan tavallista enemmän opiskelua, mikä tarkoittanee vähemmän blogia. Tai sitten välttelen opiskelua bloggaamalla. Saa nähdä.

(Kuva myhouseiskillingme.com -sivulta)

Got Carried away...

2008-06-05T09:24:00.004+02:00

Minä oikeasti epäilen, että joku korkeampi taho oli estämässä meitä menemästä katsomaan Sinkkuelämää. Päätimme vakaasti mennä viikko sitten ensi-iltaan, ja unohdimme sen pienen asian, että Sanna ei ollut kaupungissa. Sitten välissä oli vierailevia vanhempia, kavereiden läksiäisiä, ja kun tiistaina vihdoin suuntasimme leffateatteria kohden... olimme myöhässä ja näytös oli alkanut ilmoitettua aiemmin. Noh, ei sit. Olin pukeutunutkin ja kaikkea, mutta koska kamerani on edelleen labrassa, saatte nauttia mekostani vasta kun Sanna suvaitsee lähettää kuvansa minulle.

Eilen sitten vihdoin ja viimein onnistuttiin.
Leffa oli positiivinen yllätys. Tahdiltaan hieman hitaampi kuin sarja, mutta kesti vallan hyvin koossa sen kaksi tuntia. Eikä edes ihan niin ennelta-arvattava kuin olisin kuvitellut. Välillä sai nauraa ääneen, mutta minä paatunut leffanyyhkyttäjä olin myös ison osan aikaa tippa linssissä (jos sinulla on taipumuksia samaan, suosittelen nenäliinan mukaan ottamista).
Alkuosa meni logoja ja nimiä kankaalta bongatessa: laskekaa kuinka monta löydätte siitä kohtauksesta, jossa Carrie esiintyy useammassa hääpuvussa.

Luulen että miellyttää ihan sarjan fanejakin :)

Mutta nyt, gone with the rain. Ilma on surkea, supply chain management ei kiinnosta, mutta pakko se kai olisi lähteä liikkeelle. Onneksi tätä ei enää ole paljoa jäljellä. Nyt minulla onkin sitten onni siirtyä kertaamaan loppukokeita varten...

EDIT 06.06.: niin, se mekko, vihdoin ja viimein. Minikokoinen Carrie-kukka on varastettu naapurin ruusupuskasta. En sentään iljennyt kiivetä hakemaan suurempia.

Opiskelija ei ole opiskelija

2008-06-04T17:09:00.001+02:00

Alkuun kaksi pientä kommenttia aikaisempiin kirjoituksiini:
~ Osuin ihan vahingossa blogiin, jonka pitäjä oli kasvattanut rämemajavia lemmikkeinä. Ok, se oli vuonna -75, mutta silti... Niin ruma kuin Vesipyyseli onkin aikuisena, niin täytyy myöntää, että tuo vauvaversio on ihan söpö.

~ Shaun the Sheep on oikeasti melkoisen koomillisen oloinen sarja. Mulle deeveedee kans!

Ja sitten päivän tapaukseen.
Joko teinien kanssa työskentely katkeroittaa, tai sitten muutamat ihmiset ovat vaan ihan käsittämättömiä kusjpäitä. Törmäsin taas tänään tapaukseen, joka taitaa olla varsinainen työyhteisön ilostuttaja.

Selitän ensin taustoja: Minähän tosiaan teen kandia, mutta opetuksemme on lähinnä lukion tiloissa, ja osa lehtoreista on lukion henkilökuntaa. Syön myös satunnaisesti lukion kanttiinissa, johon pitää olla kortti. Kerrottakoon vielä myös, että ranskalaisen systeemin mukaan lukiolainen ei ole opiskelija.

~~Koulu- eiku~~ akateeminen vuosi alkaa olla lopuillaan, ja menin tänään palauttamaan kanttiinikorttiani ja kysymään, saisiko siitä jäljelläolevat kolmekymppiä takaisin. Marssin hiljaiseen kansliaan, ja kansliatäti pyytää asiaa udellessani lappua jossa olisi tilitietoni. Annan kyseisen lappusen (RIB), ja hetken sitä katsottuaan täti toteaa, että "Niin, tämä summahan palautetaan vain vanhemmille."

Ihmettelen pari sekuntia suu auki, ja selitän sitten, että "Niin kun minä sitä kandia teen täällä, vanhemmat ovat 3000 kilometrin päässä, ja näin 25-vuotiaana olen tottunut hoitamaan raha-asiani ihan itse, ja niin edespäin..."

Sillä hetkellä jostain selkäni takaa ilmestyy miesihminen, joka ärähtää, että "Ne kortit korvataan vain vanhemmille!"
Noh, minähän oletan ettei mies ole kuullut selitystäni ja aloitan alusta, jolloin saan vastaani uskomattoman huutoryöpyn:
"Mademoiselle, minulle ei merkitse mitään minkä ikäinen te olette tai missä teidän vanhempanne asuvat!! Te olette lukiolainen! Olettekos te niinkuin näitä tässä asuntolassa asuvia? * "

Johon minä sitten aloitan vielä kerran, että "Eei, ku minä teen sitä kandia täällä, olen yliopiston opis..." VIRHE.

"Mademoiselle EI OLE MIKÄÄN OPISKELIJA, OLETTE LUKIOLAINEN, MINÄ TIEDÄN MIKÄ TE OLETTE, LUKIOLAINEN!! TEILLÄ EI OLE OPISKELIJASTATUSTA!"

Siinä vaiheessa kun minulle huudetaan päin naamaa, niin en millään malta olla puolustautumatta, vaikkei idioottien kanssa pitäisikään väitellä. "Kyllä minä ihan olen kirjoilla yliopistossa enkä suinkaan täällä, että opiskelijastatus löytyy."

"TE OLETTE LUKIOLAINEN, TÄÄLLÄ ON VAIN LUKIOLAISIA, MINÄ TIEDÄN!!"
Tässä vaiheessa päätin jättää asian sikseen, ja mies poistui paikalta mutisten jotain siitä, kuinka pitäisi kirjoitaa kirje koulun johtokunnalle ja pyytää sieltä erikoislupaa ja ties mitä muuta...

Kansliatäti seisoo vieressä korvat punaisina ja toteaa minulle kuiskaten, että saan tokikin ne rahani, mutta vasta siinä menee vielä kuukausi -pari.

Ulos päästessäni en voinut kuin nauraa ääneen.
Mukavia tällaiset miesihmiset, jotka tietävät kaiken mahdollisen minun elämästäni, opiskelijastatuksestani ja oman työpaikkansa toiminnasta ja ovat vielä vallan väärässä.

Jos lukion tiloissa opiskelemalla muuttuu automaagisesti lukiolaiseksi, niin voi niitä lukiolaisparkoja, jotka remontin takia joutuvat alakoulun tiloihin opiskelemaan...

*EDIT: Niin, koska vanhempani ovat 3000 kilometrin päässä, minun aivan loogisesti pitää asua lukion (sisäoppilaitos-muotoisessa) asuntolassa. Eihän nyt herranjesta aikuista ihmistä uskalla päästää omilleen asumaan.

Miksi minä en...

2008-06-03T12:40:00.000+02:00

Niin. Elämässä on asioita joita pitää osata välttää. Myös vaatteista puhuttaessa.

Eli, Miksi minä en...

...pukeudu slim-farkkuihin?
Ok, voidaan aloittaa esimerkiksi siitä tosiasiasta, että minun mielestäni slim-farkut ovat rumin yleiskäytössä nähtävä vaate, jonka muodinluojat ovat onnistuneet markkinoille tuomaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Ja minä en pidä vaattei(s)ta jotka ovat rumia. Sen lisäksi, olen varsin tietoinen siitä mikä ei minulle sovi: tulos olisi lähinnä yhdistelmä britneyspearsia ja lihavaa kissaa.

...pukeudu nahkalegginseihin?
Älkää ymmärtäkö väärin, minä rakastan Greasea. Paljon. Etenkin nuorta John Travoltaa ja kaikkia niitä leffan tanssiaismekkoja. Sen sijaan en halua näyttää Olivia Newton Johnilta elokuvan loppukohtauksessa. Eh.

...käytä gladiaattorisandaaleja?
Tuota, IMHO, ihan sama mitä muotilehdet sanovat, ne nyt vain ovat rumat. Olivat sitten pitkät tai lyhyet. Gladiaattorisandaalit olivat todennäköisesti muotia vuonna 12 JKr. Olette varmaankin kuulleet puhuttavan miehistä joita kutsuttiin apostoleiksi. Pitkiä matkoja jalan, kuumuus, hiekkaa varpaiden väleissä... silloin kyseiset sandaalit olivat todennäköisesti melko kätevät. Mutta kun nyt ollaan vuodessa 2008.

...osta enää ikinä tuulihousuja?
Tässä maassa on karmea nuorisomuoti-ilmiö: Yhdistetään vaaleat (vaaleanpunaiset, -siniset tai valkoiset) tuulipuvun housut nahkatakkiin tai vastaavaan pusakkaan, pikkulaukkuun ja isoihin kultaisiin korviksiin. Hrrrrrh... Minä en ilmeisesti ole vielä sisäistänyt ranskalaisen tyylin perusteita, mutta minusta yhdistelmä on vain ja yksinkertaisesti karmea. Joka kerta kun törmää näin pukeutuneisiin lukiolaisiin tramissa, tekee mieli kysyä, että "Teillä on vissiin urheilupäivä tänään?" Mikään muu ei voi selittää moista.

Vesipyyseli on aina vesipyyseli

2008-06-02T13:57:00.003+02:00

Olen lukenut mm. Jennin ja Fifin blogeista siitä, kuinka Etelä-Ranskassa koko toukokuu on ollut masentavan sateinen ja viileä. Vaikea uskoa, kun täällä Melkein Rajalla elellään tänäänkin pitkälti +25 Celciusta ylittävissä lämpötiloissa. Harminsa kullakin.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan.
Joudun tekemään oikaisun, ja tunnustamaan, että tämän blogin toimittajakunta ei loista eläintuntemuksellaan. Taannoisella Ste-Croixn eläinpuistoreissulla minulle selvisi, että aiemmin esittelemäni monsieur Vesipyyseli ei suinkaan ole rat musqué (eli ondatra zibethica, eli piisami).

Kyseessä on sen sijaan otus nimeltä ragondin (eli Myocastor coypus, eli rämemajava, eli nutria).
"Il se distingue du rat musqué par sa taille plus importante et par la section de sa queue, ronde chez le ragondin alors qu'elle est ovale chez le rat musqué." (wikipedia)

Etelä-Amerikasta peräisin oleva rämemajava on tuotu Ranskaan turkkinsa takia metsästettäväksi. En kyllä ole vielä kenenkään nähnyt ottavan haulikkoa ja ampuilevan noita naapurin vesipyyseleitä. Samoin, ainakin minun huonon eläintietoni mukaan, täältä puuttuvat otuksen luonnolliset viholliset puuma ja kaimaani.

Rauhassa saa eleskellä, ruma vesipyyseli.

Tämän oikaisun myötä pahoittelen myös kaikille mahdollisille piisamibongareille aiheuttamaani vaivaa.

Uusi look ja sukkahousujen ostamisen sietämätön keveys

2008-05-31T09:35:00.000+02:00

On hieman kenkkua yrittää tehdä kunnianhimoista muotiblogipostausta kun unohtaa kameransa labraan. Ette siis pääse ihastelemaan minun päivänasuani, raukat. Joskaan en tiedä olisitteko päässeet muutenkaan.

Joka tapauksessa, viikonlopun aloittajaisiksi päätin assumoida sen materialistisen puoleni ja lähdin eilissäiltana töiden jälkeen shoppailemaan. Tavoitteena ITT (ihan tavallinen t-paita), sukkahousut turkoosin koltun seuraksi ja polvisukat. Halleilla oli ihanan tyhjää: kaikki kaupat ovat kahdeksaan saakka auki, mutta kunnon ihmiset ovat jo seitsemän pintaan siirtymässä ruokapöytään. Sain rauhassa vaellella rekkien välissä eikä kassoillekaan tarvinnut juuri jonottaa. Tämän ratkaisun teen seuraavankin kerran.

Alkuun pistäydyin tänne pari viikkoa sitten avatussa New Lookissa. Ihania mekkoja ja vallan sieviä korkokenkiä. Sopivan koon puuttuminen kuitenkin pelasti harkitsemattomalta hankinnalta. Ihan ilman heräteostoksia en kuitenkaan päässyt ulos. Jotenkin se vain tarttui lahkeesta kiinni, nimittäin pari Shaun-lampaalla varustettuja pikkuhousuja (anna mun kaikki kestää) :

Mussa on selkeästi villainen heikko kohta. I'm a sheep trapped in a human body.

Sitten jouduin toteamaan todeksi jo pitkään epäilemäni asian: joidenkin-muiden-kuin-ihan-tavallisten-mustien sukkahousujen hankita Ranskassa on enemmän kuin työn ja tuskan takana. Helskatti, sukkahousujen. Ei auta vaikka kuinka kiertää nyyluukkia, hooetämmää ja jopa ihan erikoisliikkeita, aina niitä samoja mustia ja puuterinvärisiä (tai hirviän kalliita).

Pelastajani saapui uloskäynnin vierestä, ja oli nimeltään C&A. Oli sukkahousua ja tuplapareja polvisukkaa... ja parantelin jopa halpakauppaan eksynyttä omatuntoani ostamalla luomupuuvillaisen limenvihreän t-paidan. Siinä on semmoinen kummallinen kaulan ympärille solmittava (?) asia, joten kai tää on nyt sitä kuuluisaa sailori-lookkia. Olenkohan mä jo vähän myöhässä?

Lopuksi voisi jopa muistuttaa, että tänään on se vuoden odotetuin juhlapäivä, ja jos et ole vieläkään keksinyt valmistujaislahjaa, suosittelen pistäytymään Lumpuissa ja tekemään vuosikerran tilauksen.
Edullinen, toivottu ja etenkin tyylikäs lahja.

Noidan taikapussi oli piilossa kynnysalla

2008-05-30T12:00:00.002+02:00

Il a fait beau ces derniers jours
Il a fait chaud, il a fait lourd
Mais c'est bizarre depuis hier
C'est le cagnard, c'est le calvaire

Jeanne Cherhalin Canicule on näihin muutamaan viimeiseen päivään loistavasti sopiva biisi. Voisin vaikka yrittää etsiä sen juutuubista ja liittää tuohon loppuun. Ei täällä ihan canicule* ole, mutta maanantaista asti ilma on ollut tukkoinen, kuuma ja ahdistava. Eilen se sitten purkautui, ja voi sissus, en ole ihan muutamaan vuoteen sellaista ukkosta nähnyt. Ei siinä mitään, että se alkoi aivan yhtäkkiä, tai että sade piiskasi vaakatasossa. Mutta se jatkuva salamointi ja jyrinä. Olisi voinut istuskella ulkona (katosalla** jopa) lukemassa laatukirjallisuutta siinä valossa.

Tänäänkin on kuuma, mutta vihdoin ja viimein positiivisesti kuuma.
Pystyy hengittämään. Arvatkaa kaksi kertaa, houkuttelisivatko enemmän järvi ja rantasauna kuin sisäinen auditointi ja lievän päänsäryn paranteleminen...
Istuimme nimittäin eilen iltaa Sannan, Ollin ja Sannan suloisen pikkusiskon seurassa. Minäkin sain suomentuliaisia. Jenkkiä :)

Jotain mun piti vielä tähan sillisalaattiin lisätä... Ainiin, Pariisin nurkilla hengaavat, käykäähän Musée Arts Décossa kuljeskelemassa metsässä. Minä ainakin käyn, jos ikuna onnistun tänä kesänä cityyn saakka itseni raahaamaan.

* Olen tainnut joskus aiemminkin selittää tämän sanan alkuperän: Canicule tulee latinan sanasta canicula, pieni koira. Se on myös Sirius-tähden toinen nimi, ja sanaa onkin alunperin käytetty lämpöaalloista ainoastaan 24.7. ja 24.8. välisenä aikana.

** "Taivasalla muodostuu sanoista taivas ja alla, ja se on monien kielitajussa läpinäkyvä, selvä yhdyssana. Samanhahmoisia, kansanomaisen sävyisiä, sanoja on jokusia muitakin: "Vaatteet kuivattiin katosalla (= katoksen alla)", "Halkopino on räystäsalla (= räystään alla, alapuolella)." Sanan kynnysalla merkitys on 'kynnyksen alla' ("Noidan taikapussi oli piilossa kynnysalla"), 'kynnyksen edessä tai vieressä' ("Koira makaa kynnysalla").

Sanat taivasalla, katosalla, räystäsalla ja kynnysalla ovat rakenteeltaan poikkeuksellisia. Yleensä ilmaus on taivaan alla, räystään alla jne., substantiivin genetiivimuodon ja alla-postposition muodostama sanaliitto. Tätä harvinaista yhdyssanatyyppiä edustavat myös pohjalaismurteiden porrasedessä (= portaiden edessä) sekä semmoiset murresanat kuin aatosalla (= "aatosten alla", ajatuksissaan) ja arvelusalla (= arvellen, epäröiden)." (lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus)

(Näiden muotoilijoiden satoa)

En päivääkään antaisi pois

2008-05-28T20:05:00.000+02:00

Bisquits-neiti avasi blogissaan kaappiensa ovet, ja jakoi lukijoidensa kanssa kymmenen tavaraa tahi asiaa, joista ei haluaisi luopua. Päätin tarttua haasteeseen minäkin. Katsellaan mihin numeroon asti saan listaa aikaiseksi. Aiemminhan luettelin viimeisen vuoden parhaita ostoksiani.

1) Pienet eläimet
Tätä ei varmaan tarvitse edes sen kummemmin perustella. Hemminki ja Poro ovat siirtyneet pehmoeläinten kastista lemmikkien sarjaan. Ja lemmikkihän on yhtä kuin perheenjäsen...
Pienten eläinten matkagalleria sai muuten täydennystä eläinpuistoreissun myötä.

2) Tietokone
Ihan jo itse tietokonekin on varsin oleellinen asia, mutta kai sitä on myönnettävä, että internetistä luopuminen se tiukempaa tekisi. Tosin, ei minulla nettiä ollut kotona puoleentoista vuoteen Nancyssa asuessani, viikon vieroitusoireiden jälkeen pärjäsi kummasti. Silloin en kylläkään blogannut :)

Minun bébéni on itseasiassa jo vanhus ja joutuu joskus lähitulevaisuudessa antamaan tilaa nuoremmalle. Mutta kun toistaiseksi toimii kohtuullisen kiltisti, niin ei tee mieli tehdä lovea opintolainaan...

3) Fotoaparaatti
Ranskalaiset ovat vaikeita. Kun sanoo jotta caméra, niin oletetaan että puhutaan videokamerasta. Valokuvaukseen tarkoitettu härpäke on appareil photo, fotoaparaatti. En ole missään tapauksessa lahjakas kuvaaja enkä edes laske valokuvausta harrastuksekseni, mutta olen mieltynyt digikameran helppouteen.

Oma kamera on lähes yhtä wanha kuin tietokone, eli melkoinen möhkäle. Mutta toisaalta kuljetan laukussani niin paljon kaikkea muutakin, että nätistihän möhkis sinne mahtuu. Maailman kirjavimmassa kameralaukussa (joka muistaakseni on alkuperältään Hennesin kempparipussi).

3) Polkupyörä
En omista autoa, eikä minulla ole sellaista tarkoituskaan hankkia ennen kuin on pakko. Kuvittelen pitäväni ekologisen jalanjälkeni pienempänä. Mutta en myöskään tykkää kävellä, joten jäljelle jää vain yksi vaihtoehto: polkupyörä. Nykyinen heponi on jo kolmas (!) näiden Ranskanvuosieni aikana. Ensimmäisen myin pois, sillä tarvitsin monivaihteisen pyörän noustakseni päivittäin tappomäkeä töihin leirintäalueelle. Numero kakkonen olikin sitten Décathlonin maastopyörä, jonka joku viime kesänä päätti varastaa vaivoikseen. Nykyponi on näistä kolmesta lempparini: ei liikoja venkutuksia ja toimii kuin junan vessa.

Silti haaveilen, että saisin tuotua rakkaan Nopsani Suomesta tänne...

4) Lammasmuki
Lammasmuki vetäisee sisäänsä puoli litraa. Pääosin teetä, mutta ei tuo vielä ole kahvinkaan kohdalla ruvennut riitelemään. Baaaah vaan teillekin.

5) Kunnon sänky
Jos ihmiset luokiteltaisiin nukkumistapojensa mukaan, minä saisin otsaani lapun "vaikea" (kysykää vaikka vanhemmiltani). Meteliä oli aina liikaa siihen saakka kunnes löysin korvatulpat. Sänky on aina liian kova tai liian pehmä tai muuten vain kumma. Nyt minulla on oikeasti hyvä sänky, joka tosin tällä hetkellä majailee tilanpuutteen takia Lutzelbourgissa autotallissa. Ensi syksyä odotellessa...

6) Takut
Jos minä kutsun näitä rastoiksi, tulee joku puristi paikalle inahtelemaan, että "rasta(farius) on elämäntapa, sitä tukkaa sanotaan lockseiksi". Oli oikea ilmaus sitten mikä tahansa, nämä takut ovat kuin vanha kaveri. Välillä ärsyttävät, mutta eipä noista eroonkaan osaisi hankkiutua. Ehkä joskus tulee se hetki kun pitää ottaa sakset käteen (nyyh), mutta toistaiseksi roikkuvat kiltisti mukana hamaan tulevaisuuteen.

Koska minä noin muuten olen vallan konservatiivinen pukeutuja, eivät nämä edes ole työnsaantia estäneet. Rastafari jakkupuvussa. Höhö.

7) Aurinkolasit
Vaikka minulla muuten onkin erinomainen näkö, olen suunnilleen sokea auringossa ja saan pääni kipeaksi hetkessä, joten puolet vuodesta kuljen sitkeästi aurinkolasit silmillä.
Lunettes de star.
Tulevaisuus häikäsee.

8) Suklaa
Niin. Tätäkään ei oikein voi perustella millään muulla kuin sillä, että suklaa on varmastikin ollut paras ihmisen tekemä keksintö. Muistakaa kierrätys ja luontoa säästävät elämäntavat: maapallo on ainoa planeetta jolta löytyy suklaata.

...jahas. Kahdeksan sain sujuvasti kokoon, melkein kaikesta muusta materiasta voisin tiukan paikan tullen luopua.
Mitähä, pitäisikö mun vielä haastaakin joku? Nooh, jos vaikka osoittaisi virtuaalisella sormella Nooraa, Gemmaa, Sannaa, Piccolinaa, Turrea häähumun keskellä ja itseään Tampereen kirjeenvaihtajaa.

"Varrella virran viiniä" ja viikon muita outouksia

2008-05-28T12:03:00.006+02:00

Hienoa. Meillä on koita. (Onko tuo oikeallinen monikon partitiivi?) Noh, joka tapauksessa niitä lentäviä koi-eläimiä, jotka syövät villapaidat ja jauhot. Lisäksi olen todennut, että asunnossa lentelee jättikokoisia hormonihyttysiä. Wiii-iiii-ii-iii. Eläinrakkaudellanikin on rajansa.

Nyt sitten pitäisi vissiin lähteä metsästämään laventelia tahi seetripuukuulia. En halua kenenkään syövän villasukkiani tai sitä nenäliinan kokoista Vuittoniani.

~ Kuluneella viikolla ranskikset ovat taas kunnostautuneet outouksissa. Sitä jopa Hesarin sivuille päässyttä sankaria, joka sitkeästi haluaisi laskuvarjohypätä 40 kilometristä, en edes kummemmin kommentoi. Raukalla on vielä nimi, joka eroaa vain parilla kirjaimella tänään tuomittavasta sarjamurhaajasta (Michel Fournier - Michel Fourniret), joten välillä ihan hämmentyy otsikoita lukiessaan. Fourniret'n tapaus onkin melkoisen uskomaton: niinhän sitä sanotaan, että sairaimmat sarjamurhaajaleffat saavat inspiraationsa tosielämästä, mutta silti lehtiä selatessa pitää aivan muistuttaa itseään, että "Tämä ei ole fiktiota".

~ Kevyempiin outouksiin voisi laskea sen tilallisen, joka selkeästikin on päättänyt muuttaa veden viiniksi... eiku siis.

276 pullollista Arbois'n viinejä upotettiin pari päivää takaperin erään tekojärven pohjaan ihan tarkoituksella. Kokeen takana olevan viininviljelijän on tarkoitus nostaa aina kahdenkymmenen vuoden välein 24 kappaleen laatikollinen ylös, ja verrata vedenalaisen viinin kehittymistä tavallisessa kellarissa lojuneeseen viiniin.
Siinä on urakkaa vielä jälkipolvillekin.

~ Tänä iltana olisi Sex and the Cityn ensi-ilta, mutta minä taidan raahautua paikalle vasta perjantaina, kunhan Sanna kotiutuu Pariisista. Kaikki tilaisuudet ylipukeutua pitää käyttää hyväksi. Toisaalta, minä ja minun merkkituoteinhoni... Libération kirjoitti taannoin artikkelin elokuvassa näkyvistä kiljoonista tuotemerkeistä. Muistan Tom Cruisen puhuneen joskus Nokian communicatoriin, mutta SATC kuuntelee muutakin kuin Tomppaa: elokuvassa nähdään 163 tuotemerkkiä, joista kahdeksan on virallisia partnereita (esim. Mercedes ja Swarovski).

Sa-ta-kuus-kyt-kol-me.

Sissus.

When a blind sensory-impaired badger picks my clothes out for me

2008-05-27T08:38:00.001+02:00

Näitäkin päiviä on.

Viime aikoina olen pukeutunut hameeseen enemmän kuin noin keskimäärin, ja jopa vilkaissut kahdesti peiliin ennen kotoa poistumistani (se toinen kerta on ihan hyödyllinen jos haluaa hiustensa muistuttavan muutakin kuin valtaisaa haikaranpesää).

Silti on päiviä, jolloin puolessavälissä tajuaa, että kukallisiin farkkuihin voisi yhdistää jotain muuta kuin kukallisen keltaisen t-paidan. Molemmat ovat ihania erikseen, mutta yhdessä vaikutus on lähinnä se, että vastaantulijoille iskee sietämätön halu lähteä polttelemaan pilveä. Joko tointuakseen tai sitten kukkaloiston vaikutusta vahvistaakseen... motiivinsa kullakin.

Minä en sentään luojan kiitos patsastele moisessa yhdistelmässä punaisella matolla. Tai ehkä pitäisi. Löysin nimittäin muutaman ehdokkaan vuoden muoti-ikoneiksi. Pitäisikin varmaan järjestää Lumppujen puolella Miss Lumppuja ja Lureksia 2008 -kisa. Oheiset neitoset olisivat todennäköisesti kärkikaartissa.

Tämä herättää minussa vastustamattoman halun esittää kysymyksiä, joihin en koskaan saa vastausta:
Leopardia ja hukkunut hameenhelma? Kuinka monta riikinkukkoa kärsi karmean kohtalon rintavarustuksen takia? Korsetti ja Legolas-tossut? Isän villatakki? Mmmitkä ihmeen tennarit ja mitä mekolle tapahtui? Miksi siniset rintaliivit? Miksi?

[Kuvat täältä, täältä ja täältä]

Lampaiden rapsutusta ja vaarallisia eläimiä

2008-05-26T12:14:00.010+02:00

Höh, olisi taas ihan liikaa ideoita ja asioita joista voisi kirjoittaa. Pitää kai vain tallettaa pieneen mieleen ja tonkia sieltä esille kunhan aika koettaa inspiraatiopuutteen. (Sanajärjestykseni varsin erikoinen on.)

Mutta tärkeimmät ensin. Tai siis, siirryn kuvablogeilemaan.

Oltiin L:n kanssa eilissäpäivänä Sainte-Croix'n eläinpuistossa. Kyseessä ei siis ole varsinainen eläintarha, vaan suuri metsän keskellä sijaitseva puisto, jossa elää lähinnä tämän leveysasteen eläimiä puolivapaudessa. Ja, mikä tärkeintä, siellä oli myös lampaita. Paljon lampaita. Silitettäviä lampaita.

Utelias karitsa löysi tiensä tuntemattoman bloggarin rapsutettavaksi. Huomatkaa myös kainalosta kurkistava Hemminki.

Noh, oli siellä vuohiakin. Etenkin pieniä silkkisiä vuohia, jotka yrittivät syödä kaiken eteen osuvan.

Puiston eläväisimmät eläimet olivat sellaisia alle metrin mittaisia, juoksivat ympäriinsä ja pitivät kovaa meteliä. Jotkut saattaisivat nimittää ihmislapsiksi. Onneksi météo oli ollut meidän puolellamme ja luvannut sadetta, joten suuret lapsiperhemassat olivat jääneet kotiin. Kuvista voi todeta kuinka paljon lopulta satoi: ainakin seitsemän pisaraa.

Niin, oli siellä siis muitakin eläimiä kuin lampaita ja vuohia. Biisoneita, susia, poroja, ja ilmiselvästi äärimmäisen vaarallisia oravia ja kaloja:

Niin noh. Vapaaksi päässyt orava voi olla hengelle yhtä suuri uhka kuin esim. susi... ja eipä lammikossa kannata paljoa jalkojaan uitella, ajatelkaa jos särki puraisee!

Ympyröissä

2008-05-24T00:03:00.005+02:00

Minähän olen kykenemätön analysoimaan laulutekstejä, mutta muut näköjään kykenevät.
Tunnustettakoon, että hörähdin ääneen Teräsbetonitulkinnoille.

*Tästä* osoitteesta löytyi seuraava geograafinen oletus:

Saman voi todeta myös tietokoneemmin, mutta aivan yhtäläisellä logiikalla:

Ranska ei voita tänäkään vuonna. Piisi on pliisu. Tai ainakin jakaa mielipiteitä liikaa. Viimevuotinen Fatal Picardsin L'amour à la française oli mielestäni aivan loistava, mutta minä nyt tykkään bändistä muutenkin. Oikeasti, on melko vaikeaa olla pitämättä, kun sanoitukset menevät melkein Juicesti: "Mon père était tellement de gauche, on a eu tout pleins d’accident / Il refusait la priorité à droite systématiquement." Isäni oli niin vasemmalta (vasemmistolainen), että jouduimme jatkuvasti onnettomuuksiin. / Hän ei millään hyväksynyt oikealta tulevan etuajo-oikeutta...

Mut mä oon sentään ollu hyvä kakkonen Juuroviisuissa! Vuonna 2005.
Eiks ollakin söpöjä?

Kolttuja ja veroja

2008-05-22T19:41:00.004+02:00

Vaikeaa on tämä veroilmoituksen teko.
Vaativin osa oli löytää netistä sopiva kaavake ja osoite johon ilmoitus pitää lähettää.
Sen sijaan lappusten täytössä ja tulostamisessa meni ainakin 10 minuuttia. Mutta minä deklaroinkin ainoastaan ne hurjat 2213 euroa jotka viime kesänä verotettavaa nettosin. Ja saan jopa kuusi (!) euroa hyvityksiä, kun menin lahjoittamaan kympin yleishyödylliseen hyväintekeväisyyteen.

Sen lisäksi selitin sujuvasti, että kämppis maksaa asumisveron, multa sitä on turha erikseen vaatia (totta). Ruksin myös kohdan "asumuksessani ei ole televisiota" (valhetta). Mutta tuosta laitteesta näkyy kaksi kanavaa, en aio maksaa lupamaksuja.

Mahtaa verokarhu paljonkin hyötyä minusta.

Miksi sitten edes vaivauduin tekemään ilmoituksen? Ihan siitä hyvästä, että toisinaan on mukava olla mustaa valkoisella verotus (tai verottamattomuus) -tiedoistaan.

Sitten lyhyempää, eli Ebayattuja tunikamekkoja.
Yritin etsiä kolttua ensi kesän hääjuhliin, johon varmaan pitäisi ihan pukeutua ja laittautua. Löysin kaksi ehdokasta, joten en sitten osannut päättää kumpi olisi kivempi, eli olin nainen ja otin molemmat. Nyt pitäisi vain sitten onnistua tekemään päätös.

Oikeanpuoleinen on ovelampi, mutta minulle nykylihoissa ehkä hieman liian makkarankuori, ainakin kuvan perusteella. Eli vähän sopimaton juhla-asuksi. Menee paremmin ihan perustunikana. Naah, onhan minulla elokuuhun aikaa päättää ja vaihtaa mieltä säännöllisesti. Pysyypähän puhtaampana.

(Sissus miten likainen peili tässä huoneessa.)