Suuri Muutto

Korjailkaapas kirjanmerkkinne kuntoon, ja siirtykää osoitteeseen
stazzy.net !

Minut löytää sieltä tästä lähtien, tämä ei enää päivity...
ja kommenttimahdollisuuskin jäädytetään pian.


Nähdään uudessa osoitteessa!

Kirves ja haastattelu

Niin, se talouskriisi. Juuri ennustelivat radiossa, että Ranskan työttömyysprosentti kipuaisi yhdeksään ensi vuoden aikana... ja sehän on vain virallinen prosentti. Paljon lienee niitäkin jotka eivät ole kirjoilla ANPE:ssa (Ranskan työvoimatoimisto), kun ei siitä juuri hyötyä ole. Olen ollut seitsemänvuotiaasta koulun penkillä, sitä yhtä aupparivuotta lukuunottamatta. Loogillisinta valmistua juuri silloin kun lama iskee kirveellä.

Mutta minulle on sentään luvassa kaksi haastattelua. Huominen on sellaiseen paikkaan, että jopa vaivaudun pesemään ja laittamaan tukkani ja opettelemaan ulkoa sairaalasertifiointiopasta. Hupaisintahan oli, että kyseinen rekrytointi meni ANPE:n kautta. Piti siis lähettää hakemus anpelle, jopa sitten harkintansa mukaan jakoi niitä eteenpäin klinikalle. Alkuviikosta tuli mailia anpelta, jotta "Hakemustanne ei ole hyväksytty."

Jahas, tant pis, en edes ollut hirveän yllättynyt.
Yllätyin vasta siinä vaiheessa, kun itse klinikan direktööri pari päivää myöhemmin lähetti sähköpostia : "haluaisimme tavata haastattelun merkeissä."

Kukahan tässä nyt on pihalla?

- - -

Asiasta kukkaruukkuun:
Maurelitan blogissa on muistutus siitä, että huomenna on Älä osta mitään –päivä.
Minä taidan ostaa vain bensiiniä, kun pitäisi se laina-Clio palauttaa omistajalleen.

Viikon bongaukset

Onneksi kukaan ei kiellä tekemästä viikon bongauslistaa alkuviikosta. Tai levittämästä sitä kahden viikon ajalle. Olkaa siis kriittisiä sanan "viikko" suhteen.

~ Tuholaismyrkkyjä.
Saksalaiset päättivät sitten ottaa ja tutkia viinirypäleitä. Patonginpurijamaan puolelta joukkoon pääsi 25 lajiketta, joista kaikista löytyi jämiä torjunta-aineista. Useimmissa tapauksissa torjunta-ainejäämät pysyivät sallittujen rajojen alapuolella, mutta tutkimuksen tekijöiden mukaan tilanteesta tekee huolestuttavan rypäleiden kemikaalikocktail : 20% rypäleistä sisälsi yli kymmenen eri aineen jäämiä, ennätyksenä 16... ja muutamissa oli jopa Euroopassa kiellettyjä torjunta-aineita. Lieköhän se punaviinilasillinen ruoan kanssa sittenkään niin hyvä idea?



~ Arkitehti kirjoitti mainiosti rasismista. Asia on vaikea. Niin vaikea, etten minä vieläkään tiedä kumpi voitti, Suomi vai Italia. Tai kuinka "rasismi" tai "älykkyys" pitäisi määritellä. Mutta Arkitehdin tarkoitus ei varmaan ollutkaan tuoda vastauksia vaan kysymyksiä. Käykää lukemassa itse.
(Tosin, yhdestä kohdasta olen eri mieltä: maailman napa ei suinkaan makaa Eiffel-tornin alla vaan Elysée:n makuuhuoneessa.)

~ Idhren taasen kirjoitti taannoin tekijänoikeuslaeista, ja siitä, kuinka 74% ysiluokkalaisista on rikollisia. Kyseisen tekstin kommenttilaatikossa Herra Honkonen lisää vettä myllyyn: "Samalla tavalla absurdia on esimerkiksi se, että pienet nettiradiot joutuvat tälläkin hetkellä maksamaan tekijänoikeuskorvauksia siitä, että soittavat meidän tai jonkun muun Teostoon/Gramexiin kuulumattoman bändin biisejä. Jännää myös on, että tällaisilta pienradioilta ei soittolistoja kerätä vaan rahat jaetaan muille artisteille. Eli käytännössä, jos perustat nettiradion joka soittaa venäläistä noisea ja puolalaista punkkia, maksat tekijänoikeusmaksut, jotka menevät Britneylle, Nightwishille ja Sillanpäälle."

Artisti maksaa.

[ Kuvat tämän lisenssin alla ]

Lunta ja saksaa

Vai että talouskriisi.
Toisinaan sitä on ihan tyytyväinen, ettei ole suurta omaisuutta tahi pörssisijoituksia.

Työnhaun kannalta tilanne onkin sitten hankalampi. Tarjolla olevien työpaikkojen määrä on ihan selvästi vähentynyt viimeisten parin kuukauden aikana. Ja kun McDo ei oikein kiinnostaisi.
(EDIT: Pariisin seudulla asuville työnetsijöille olisi sen sijaan vinkki: Le Groupe H2A recrute un collaborateur qui travaillera pour le compte de Microsoft, dans le Data Operating Center international de Microsoft France. Ce nouveau collaborateur doit maîtriser la langue Danoise ou Finnoise (langue maternelle si possible) et rejoindra une équipe de 7 personnes qui viennent de Russie et d’Amérique du Sud. Le poste est basé en région parisienne au sein des locaux de Microsoft France.
En löytänyt ilmoitusta sivuilta, mutta kannattanee lähettää s-postia.)

Mutta tarkoitus ei ollut alkaa kitisemään työnhausta. Asioilla kun on taipumuksena järjestyä.

Sen sijaan voisin pitää pienen meteorologisen katselmuksen.
Euroopassa on lumimyrskynnyt.

Kävin Sannan ja Ollin tykönä Strasbourgissa, ja lauantaiaamuna herätessä maisema oli jokseenkin valkoinen.

"Sissus."
"Jahas, vai tämän takia kadun kakarat häritsivät untani kiljahtelemalla."

Strasbourg oli valkoisuutta lukuunottamatta suunnilleen entisensä. Mitä nyt yksi uusi kulutustaivas oli kohonnut kanaalin varteen. Ilmeisesti melkein rajalla asuvilla ei ole tähän mennessä ollut tarpeeksi tilaisuuksia rahojensa kuluttamiseen oman maan puolella. Onhan se vähän vaikeaa kilpailla Saksan kanssa, niin. Mekin olimme luopioita ja kävimme taas kerran DM:ssa. Tuli sitten samalla testattua myös saksan kielen taidot. Putiikin kanta-asiakaskortti kun pitää aktivoida automaattihärpäkkeessä, ja ainoana valittavana kielenä oli saksa. Meni osin vähän arvaamalla.
"Mistäs nyt painetaan?"
"Tarkoittaakohan tuo etu- vai sukunimeä? ...tai liekö sillä mitään väliä."
Joka tapauksessa, tässä on vähitellen muuntautunut kielitaidottomaksi saksaekspertiksi: osaan ainakin tulkita kosmetiikka- ja säilykepurkkien kylkiä ja yksikielisiä kanta-asiakasautomaatteja. Lisäksi osaan sanoa Elsässerdeutsch- painotuksella "ja nai!" ja "geht’s?". (Erityisen ylpeä olen kyvystäni lausua "Schwowebredele". Sana on varsin hyödyllinen tähän aikaan vuodesta.)

Noin muuten viikonloppu meni maistellessa jouluoluita ja ollessa tyytyväinen siitä, etteivät joulumarkkinat ole vielä alkaneet. Siinä jää pieni bloggari toiseksi saksalaisille turisteille. Ystävällinen vinkki kaikille Keski-Eurooppalaista joulumatkailua suositteleville: älkää missään tapauksessa pistäkö nenäänne Strasbourgiin joulukuisina lauantaipäivinä... tai ottakaa ainakin paniikkikohtauslääkkeet mukaan.

Takaisin kommunikaatioaikaan

Halleluja, olemme palanneet 21:lle vuosisadalle!

Meillä on netti.
Ongelma oli olemattoman pieni ja niin yksinkertainen, että jos esihistoriallinen operaattori olisi suoraan linjaa aukaistessaan lähettänyt puhelinputkimiehen tarkistamaan että homma toimii, ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan.

*tähän semmoinen silmiään pyörittelevä hymiö*

Nyt voin kuluttaa iltani Joomlan opetteluun.
Ehkä uudeksi vuodeksi on luvassa jotain aivan uutta.

Kaiken sortin onnettomuuksia

Mitä saadaan kun yhdistetään se kuuluisa kokoelman terävin veitsi ja liukas kesäkurpitsa?

Verisiä leikkuulautoja.

Onneksi minulla on kynsi. Tai pitäisi varmaan puhua imperfektissä, oli kynsi. Nyt siitä puuttuu puolet. Mutta kynnen menetys on pientä kun muutama milli sivuun siitä olisi tarkoittanut tikkautusreissua. Tätä varten ne keratiiniasiat sormenpäissä vissiin on tarkoitettu.

Meillä ei vieläkään ole nettiä. Asian pitäisi hoitua tällä viikolla. Pitäisi. Käytännöstähän ei sitten tiedä. Yksi kaverinkaveri totesi viime viikonloppuna, jotta: "Ei se mitään, minä odotin kolme kuukautta". En tiedä oliko se tarkoitettu lohdutukseksi vai masentamaan.

Mutta täällä ongelmat ovat pieniä.
Pariisilaiset eivät pääse töistä kotiin, ja sitten pian ei uskalla mennä metroonkaan, kun Talibanjohtaja uhkaa kaupunkia terroristi-iskulla, jollei Ranska vedä joukkojaan Afganistanista.


Kivaa tämä Nato-maassa asuminen.

Sitten voidaankin arvailla, kohdistuisiko terroristi-isku Eiffel-torniin, metroon vai kenties (ylläolevan) La Défensen alueelle. La Défense on Ranskan Wall Street, päiväsaikaan kyseisten muutaman hehtaarin ihmistiheys on koko maan suurin.

Saisivat vetää ne joukkonsa pois kiltisti, lieneenkö yksi miehitys moisen uhan arvoinen..?


[ kuva :Djof, tällä lisenssillä.]

Liikkumista helpottavaa

Ranskalaisten kyky lakkoilla ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Tokihan työlainsäädäntö on täällä vähän toisenmoinen, ja lakkoon voi suunnilleen ruveta vessapaperin värin vaihtamiseksi, mutta silti.
Normaali-ihmisellä on välillä ymmärrys vähän tiukoilla.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa SNCF (paikallinen VR).

Osaako joku kertoa minulle kuinka monta päivää siinäkin puljussa on joku taho ollut lakossa viimeisen vuoden aikana? Kolmekymmentä? En tiedä olisiko "keskimäärin kolme päivää kuukaudessa" yhtään liioittelua. Kolme päivää, joiden aikana raideliikenne puolittuu, ihmiset eivät pääse töihin tahi kouluun... vapaa-ajan matkustamista ei kannata suunnitellakaan. Ex-kämppis yritti parin kuukauden ajan käydä kaverinsa luona Brysselissä. Aina kun kämppiksellä olisi ollut pitkä viikonloppu, SNCF lakkoili. Claire pääsi Belgiaan vasta kolmannella yrityksellä.

Suuren yleisön myötätunto rautatieläisten työtaisteluita kohtaan vähenee hieman jokaisen lakon myötä.

Nyt viimeisin mielenosoitustaisto taisi vastustaa sitä yleiseurooppalaista suunnitelmaa, jonka mukaan Unionin rautatieliikenne (siis matkustajaliikenne) avattaisiin pian kilpailulle. SNCF (ja moni muu) menettäisi monopoliasemansa.

Olen toki kuullut puhuttavan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa rautatieliikenteen privatisointi ei ole sujunut aivan kivuitta, mutta taidan silti olla hieman naiivi. Minusta kun pieni annos kilpailua tekisi vallan hyvää. Tällä hetkellä SNCF tekee huipputuloksia vuosi vuoden jälkeen (vaatimattomat miljardi euroa plussan puolella vuonna 2007), mutta lippujen hinnat kipuavat siitä huolimatta. Kaiken muun hyvän lisäksi SNCF:n hinnoittelupolitiikkaa ymmärtääkseen täytyy suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Yhteen ja samaan junaan myydyn menolipun hinta Nancysta Pariisiin voi olla halvimmillaan 17 euroa ja kalleimmillaan 62 euroa. Kakkosluokassa.

Pitäisi varmaan mennä lentokoneella.

Eiku....
Air France on lakossa myös.



[ kuva : Alain Bachellier, tällä lisenssillä. ]

Musiikkiallerginen silittäjä

Höhöttelin tässä päivänä eräänä Gingerin ja Fifin oudoille tavoille, ja kun kerran molemmilta suunnilta tuli haaste, niin pakko kai sitä on laittaa itsensä alttiiksi muiden höhötykselle.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Mulla ei itseasiassa ole mitään omituisia Tapoja, tai siis, tuo muottiblogi on ainoa. Se ei suinkaan johdu siitä, että olisin jokseenkin täydellinen (tai ainakaan en tunnusta moista täydellisyyttä ääneen), vaan lähinnä siitä, että minun tapani ovat normaaleja. On aivan tavanomaista esim. puhua kolmelle pienelle eläimelle. Ne muiden tavat, jotka eroavat minun tavoistani ovat outoja. Eikös joo?

Joka tapauksessa, voitaisiin olettaa, että keskimääräinen ihmismassa tulkitsisi osan tavoistani ja ajattelukaavoistani (pienellä alkukirjaimella) peruskäyttäytymisestä eroavaksi, joten koetan rasittaa hieman harmaita aivosolujani, ja löytää viisi omituisuuttani.

1) Silitän vuodevaatteet.
Luulin aikuisikään saakka, että vuodevaatteiden (alias (pussi)lakanoiden) silittäminen on ihan normaalia. Mankelointi kuuluu jonnekin esihistorialliseen aikaan, ja sänkyyn ei yksinkertaisesti voi laittaa ruttuisia lakanoita. Väliäkö sillä on, että ne rypistyvät kuitenkin? "Rypistyy-kuitenkin" –logiikalla kaikkien vaatteiden silittäminen olisi turhaa.


2) Olen musiikkiallerginen
Tai noh, en ihan suorastaan allerginen, kyllä minäkin joskus vahingossa kuuntelen jotain niistä osapuilleen neljästä omistamasti CD:stä. Ylenmääräinen merkityksetön taustameteli vain ärsyttää.

Tällä outoudella on sivuvaikutuksia:
- Olen uutisradioaddikti. Jos kerran ei kuuntele musiikkia, jotainhan sitä on kuunneltava. Minulla on siis herätyskelloradiossa asemana France Info ja työmatkalla (jonka siis autoilen tällä hetkellä, en tokikaan omalla autolla) surffaan edellämainitun ja Europe 1:n välillä. Illalla sitten L. saa haluamattaankin lyhennemän päivän pääuutisista. "Kuulin radiosta että…"
- En omista vieläkään mp3-soitinta. Olen todennäköisesti ikäluokkani ainoa sellainen ihminen läntisessä Euroopassa. Osapuilleen kolme vuotta olen yrittänyt ostaa moisen, mutta jotenkin se aina unohtuu.


3) Nukun korvatulppien kanssa.
Emmää nyt tiedä onko tää niin kovin outo tapa, mutta joka tapauksessa ainoita keinoja kyetä nukkumaan. Vanhempani voivat todistaa, että jo kakarana nousin sängystä suunnilleen joka ilta kinuamaan jotta “laittakaa telkkaria pienemmälle”.

Uneni yleisestä keveydestä kertoo jotain se, että korvatulppienkin kanssa herään kelloradioon, ja ennätän sen sulkea, ennen kuin L. on edes ehtinyt tajuta jotakin ääntä huoneessa olevan.

Ja niitä korvatulppia on sitten suunnilleen jokaisen laukun taskussa, ihan vain varmuuden välttämiseksi… Korvatulppien lisäksi mukana on usein villasukat ja purukumia. Kaikkea selviytymisen kannalta oleellista siis.


4) Inhoan suunnilleen kaikkia tuoksuja, en siis omista yhtä ainutta hajuvesipulloa. En myöskään käytä koruja, jos sitä yhtä helminauhaa ja toista rannerengasta ei lasketa.

Olen siis ihan epäkäyttäytyvä ja kummallinen naisihminen, mutta jotenkin korut ja hajuvedet nyt vain kuuluvat maailman turhimpien asioiden joukkoon. Tuoksut sitäpaitsi aiheuttavat päänsärkyä, joten vältteleminen ei ole vaikeaa…

…paitsi silloin kun työpaikan vessassa joku päättää sonnustautua hajupilveensä, ja silloin ei jälkeenpäin saapuva yski suinkaan kakanhajua, vaan silmiä ja kurkkua pistelevää synteettistä parfyymia.


5) Olen lähes vainoharhainen vessanpöntönkansien kanssa.
Niiden on oltava kiinni tai ei tule kesää! Yksi karmeimmista asioista maailmassa on avonainen vessanpöntönkansi. Sen karmeus ylittää esim. hissit, hämähäkit ja tiskisienet. Mustat kissat sen sijaan ovat vallan söpöjä.


Laitan vahingon kiertoon. Sannalle, Ssu:lle, Jennille, Itkupillille ja Arkitehdille.

[ Kuvat : Dotted, tällä lisenssillä ja Sapphiren, tällä lisenssillä]

Jet set -elämää ja keskitysleiri

Olipahan (pitkä) viikonloppu. Perjantai-ilta ja lauantai menivät jokseenkin jet set -tunnelmissa: tiedättehän ne kosmopoliitit, jotka aloittavat päivänsä shampanjalla Japanin kesämökillään, lennähtävät siitä yksityiskoneella iltapäivän aurinkoon Havaijille, vain jatkaakseen Miamin yöelämään.

Meillä ei ollut yksityiskonetta, ainoastaan yksityis-citroën, mutta aloitimme siltikin illan Ranskassa, syöden maissilastuja ja kuunnellen juutuubista huonoa musiikkia. Jälkiruoan nautimme Luxembourgissa (sieltäkin saa jäätelöä) ja illaksi jatkoimme pieneen tanssibaariin Belgiaan.

Kansainvälistä.

Seuraavana aamuna iltapäivänä palailimme takaisin belgien maalle syömään ranskalaisia perunoita, jotka eivät oikeasti ole ollenkaan ranskalaisia vaan belgialaisia. Mainioita, kyllä Belgia ansaitsee maineensa friteerattujen pottujen tyyssijana. Oudosti mukaan tarttui myös kunnollista olutta. Tuntemattoman bloggarin silmät kirkastuivat kummasti heti marketin oluthylly vieressä: "Nooooin paljon..."

---

Maanantaina sitten (minähän sanoin, että pitkä viikonloppu) suuntasimme tuonne lähimpään vuoristontapaiseen, Vogeeseille. Vuorossa hortoilua metsässä jossa ei lisäksemme ollut ristinsielua, ja paluumatkalla sieluja vähän liikaakin: Konzentrationslager Struthof Natzweiler. Vallan mainiosti ovat jopa aikanaan valinneet kylän, Natzwiller.

Kyseessähän on siis ainoa nykyisen Ranskan alueella sijaitseva keskitysleiri, ja erittäin mielenkiintoinen, joskin raskas turistikohde. Melko vakavia olivat visiteeraajat viimeistään siinä vaiheessa, kun opastettu kierros vei entiseen krematorioon. Melkoisen paljon vaikuttavampia ovat natsien rikokset ihmisyyttä vastaan kun käy itse paikan päällä...



Kaikeesta vakavuudesta huolimatta hieman meinasi hymyilyttää, kun pian paluumatkalle lähdön jälkeen tuli vastaan ihan perinteinen tiekyltti, jossa luki eleettömästi "chambre à gaz", kaasukammio.

Turistikohteiden aatelia. "Käännytäänkö vielä tuonne, chéri..?"

[kuva: catorze14, tällä -lisenssillä]

Iso kurpitsa, leikattuja sormia, outo eläin ja keltaisia lehtiä

Kun tilaa on huimat nelisenkymmentä neliötä, tuparitkin joutuu järjestämään useammassa osassa. Viime lauantaina oli vuorossa osa nro. 3, ja kun kerran all hallows’ eve osui samalle viikonlopulle, teemaa ei ollut vaikea keksiä.


Jack O’Lanterne löytyi ihan lähimarketista, ja tuntematon bloggari meinasi saada krampin ranteeseensa sitä tyhjentäessään. Nyt meillä on sitten muutama kilo kurpitsaa syötäväksi...


Tyhjä Jack toimi komiana boolimaljana. Jossain vaiheessa iltaa vihreässä nesteessä kellui myös jäinen käsi.


Saw VI. Ranskankielentaitoiset huomannevat sanaleikin.

Sunnuntai siis valkeni vasta iltapäivän puolella, mutta jopa melkein aurinkoisena. Kuten kaikki wanhat pariskunnat, me ja strasbourgilaisvieraamme liikahtelimme sunnuntai-iltapäivän kävelylle kanaalin varrelle ja salaiseen puutarhaan. Syksyn keltaiset lehdet ovat viehättävää kuvattavaa laskevan auringon lomassa, mutta idylliä rikkoi hieman viereisessä puistossa meluava tivoli. Ihmeen kovaa ääntä kykenevätkin pitämään. Joka tapauksessa, turistin leikkiminen on välillä ihan mukavaa kotikaupungissakin.

[Tässä kohti pitäisi olla kuva puistosta, mutta unohdin tietenkin pois usb-tikulta...]

...vaan entäs se outo eläin? Käykää kummastelemassa Tavan puolelta.

Maisemataiteilija

Jahas. Tässä on ollut parin viikon ajan päiviä, joina kysyy itseltään: "Miksi minä en päättänyt mennä jonnekin Etelä-Ranskaan, kun kerran vapaus oli?" Koilliskulma on harmaa, harmaa ja vielä hieman harmaampi. Meinasin jopa ottaa valo-otoksen, mutta eihän minulla tietenkään ollut kameraa mukana. Maisemaa havainnollistavan kuvan piirtäminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa:


Kuvitelkaa tuohon vielä pari märkää varista ja muutama valotolppa, niin idylli on valmis.

Olisi edes jonkinlainen talvi, eikä tällaista märkää ja harmaata.
Talvella voi lääkitä itseään glühwein:illa, raclettella ja piparkakuilla, eivätkä housujen lahkeet ole koko ajan läpimärät tai kengät rapaiset.

Syksyyn osuu kuitenkin kuolleiden ja muiden harhailevien pyhien ilta, joten seuraavassa postauksessa luvassa iso kurpitsa, outo eläin ja leikattuja sormia.