...ja vielä luomuakin

Ylävasemmalta alkaen:
1) Yleiseurooppalainen luomumerkki
2) Ranskan virallinen Agriculture biologique -merkki
3) Suomen virallinen luomumerkki
4) Luomu-liiton leppäkerttumerkki
5) Biodynaamisen maatalouden Demeter -merkki
6) Ruotsin virallinen Krav -luomumerkki
7) Saksan virallinen luomumerkki

Jatketaan nyt sitten kun kerran sertifiointiasiaan päästiin. Ohesa muutamia, ja vain muutamia, Euroopassa käytettyjä luomumerkkejä, niitä joita useimmin Suomessa tai Ranskassa näkee. Jossakin EU-maassa valvottu ja hyväksytty luomutuote voidaan myydä luomutuotteena myös muissa EU-maissa, mutta silti eri merkkien vaatimukset saattavat hieman vaihdella.

Onko joku siis luomumpi kuin toinen, ja mitä sitä oikein uskaltaa ostaa?

1) EU:n tähkämerkki voidaan myöntää EU-maista peräisin oleville elintarvikkeille. 95% tuotteen aineksista tulee olla luonnonmukaisesti tuotettuja. Tämä merkki noudattaa EU:n luomuasetuksen määräyksiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että tähkämerkki on sallivampi esim. tuholaismyrkkyjen ja muuntogeenien suhteen kuin monet kansalliset merkit. GM-ainesosia sallitaan 0,9%, kun monien maiden merkit eivät salli niitä käytännössä ollenkaan.

2) Agriculture biologique. Yksityisten, hommaan akkreditoitujen organismien myöntämä merkki, joka on Ranskassa se virallinen luomumerkki. 95% aineksista pitää olla peräisin luomutuotannosta, ja esim. eläimet on ruokittu vähintään 90%:sesti luomulla.

3) Suomen virallinen luomumerkki on aurinkomerkki. Tässäkin 95% aineksista pitää tulla luomutuotannosta, ja merkki voidaan myöntää niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin elintarvikkeille. Suomessa valvontaorganisaatio on maa- ja metsätalousministeriö.

4) Suomen luomu-liiton (mmmikä yhdysviiva?) leppäkerttumerkki noudattaa omia "leppäkerttuehtojaan", jotka ovat osin tiukemmat kuin virallisen luomumerkin. Tuotteen kotimaisuusasteen tulee olla 100 % (alkutuotteissa) tai 75 % (jalosteissa).

5) Demeter-merkki on kansainvälinen biodynaamisten tuotteiden laatumerkki. Kussakin maassa merkin käyttöä valvoo maan kansallinen Demeter-organisaatio. Tuotteen aineksista 90% tulee olla biodynaamisesti viljeltyjä.

6) Ruotsalainen Krav-merkki voidaan myöntää elintarvikkeiden lisäksi myös esim. ravintoloille, kaupoille tai tekstiileille. Tuotantoehdot eroavat eurooppalaisista ehdoista lähinnä kotieläintuotteiden osalta.

7) Saksan virallista luomumerkkiä (Bio-Siegel) näkee paljon etenkin täällä melkein rajalla, jossa sekä kaupungin luomukaupoissa, että sitten tietenkin rajan toisella puolella myydään paljon kuusikulmiolla varustettuja tuotteita. Bio-Siegelin vaatimukset perustuvat isolta osin EU:n luomuvaatimuksiin.

Taitaa tämä merkkeihin ja sertifikaatteihin huomion kiinnittäminen muodostua vähitellen ihan ammattitaudiksi...

Niin, ja miksi luomua kannattaisi harkita (kilkkaamalla suuremmaksi):



[lähteet: luomu.fi, Bio-Siegel, AgricultureBio.org]