torstaina, lokakuuta 23, 2008

Pari sanaa tyhmälaatikosta

Televisio on ihmeellinen vekotin : ilman tulee mainiosti toimeen, mutta annas olla jos semmoinen toimiva nököttää nurkassa, niin johan tulee katseltua. Strasbourgissa telkkaristani, antennipistokkeen puutteessa, näkyi yksi kanava ja sekin virittelyn jälkeen. Sanomattakin selvää, ettei paljoa tullut laitetta käynnisteltyä. Nykyisessä kämpässä on jopa telkkaripistoke, joten tyhmälaatikko näyttää viisi ja puoli kanavaa. (Puolikas on Canal+, jossa suurin osa katseltavasta ohjelmasta on piiloon koodattua.)

Mutta kohta…
(Kohta = sitten kun Neuf-télécom-nykyään-SFR saa linjansa toimimaan. Viimeisin hotlinen vastaus oli ”älkää huoliko, kyllä teille joskus soitetaan”. Hiphurraah.)
...kohta sitä vasta taivas aukeneekin. Televisiosta pitäisi paketin mukaan näkyä ties kuinka monta kymmentä kanavaa.

Onkohan niillä jotain katseltavaakin? Lampaita laskettaviksi?

Taivaan aukeamista ja satavia lampaita odotellessa pari sanaa patonginpurijoiden ohjelmatarjonnasta:
Tokihan täällä näytetään niitä samoja amerikkalaissarjoja kuin Suomessakin, eikä kenellekään tule uutisena, että kaikki on dubattua. Dubbaukseenkin tottuu, mutta taannoin katselin elokuvan, jonka vuorosanat tunnen melkein ulkoa, ja olin kieltämättä hieman katkera, kun yhtäkkiä setä sanookin ihan väärin...
Tietyt ohjelmat sitäpaitsi jätän suosiolla väliin dubattuina: oikeasti, kuka voi katsoa Simpsoneita ranskaksi???

Uutislähetykset kestävät vähintään puolitoista tuntia, ne tulevat yhtä aikaa neljältä kanavalta ja paikallisuutisilla on vahva asema. Onhan se toki oikein söpöä kuulla peräjälkeen Sarkozyn Senegalinmatkasta ja paikallisen kurpitsanviljelijän ongelmista.
Pistää asioita tärkeysjärjestykseen. (?)
Parasta uutisantia on kuitenkin Canal+:n Grand Journal, joka ei edes oikeastaan ole mikään uutisohjelma, vaan ennemminkin satiiripohjalta tehty päivittäiskatsaus. Isoinuutisten ohessa seikkailevat myös Guinol:t, eli ”uutislähetys” hieman suomalaisten Itse valtiaiden tapaan. Täällä vain lyövät välillä niin terävällä pilkkakirveellä että oikein hirvittää. Poliitikot ovat tunnetusti masokistista sakkia, mutta ääriryhmään kuuluvat ne, jotka uskaltautuvat Grand Journalin vieraiksi: ainakin Rama Yadella oli paikoitellen hymy meleko tiukassa iltana taannoisena...

Ranskassa tykätään myös mystisistä tietotaitokilpailuista: osa on sellaisia, joiden säännöt eivät
aukene tyhmälle suomalaiskatsojalle vielä kolmannetoistakaan ihmettelykerralla (pyyy-raaaa-mide). Kesällä lajityyppiä edustaa vääjämättä France 3:n Intervilles, joka aikoinaan jätti minuun pysyvat traumat. Huumoripitoisen kilpailuohjelman konsepti on niin karmea, ettei sitä pysty edes kunnolla kuvailemaan. Sanottakoon vain, että se sisältää kaksi kilpailevaa kaupunkia, hiekkarannan, huonoja vitsejä ja härkiä. Jos joku haluaa tietää lisää, France kolmosen intterwepsivut kertonevat. Minä en kärsi.

Parhaiten ranskalaista televisiota kuitenkin kuvannee amerikkalaisen kirjailijan T. Stengerin*
kommentti "Mais Dieu que votre télévision est bavarde" (Herranjesta miten televisionne on suulas). Lauantai-iltana parhaaseen katseluaikaan ei ole harvinaista joutua ihmettelemään jonkun juontajakuuluisuuden johtamaa keskusteluohjelmaa, jossa puhutaan tuntikaupalla, useimmin neljä henkeä samaan aikaan. Välillä joku vieraista käy laulamassa biisin uusimmalta albumiltaan, ja sitten jatketaan puhumista. Suomalaiskatselijalle kyseinen ohjelmatyyppi käy mainiosta kielitaidon mittarista:
Jos ymmärrät kaiken siinä vaiheessa kun lauma (puoli)julkkisia puhuu toistensa suuhun, osaat ranskaa.

Keskusteluohjelmien kesto muuten kuvastaa loistavasti ranskalaisia: synteettinen vastaus on häpeä. Argumentti tulee vasta taivaanrantoja maalailevan johdatuksen jälkeen. Ottakaa mukava asento, kyllä se joskus asiaan pääsee

Näin tässä analogisessa maassa.



* T. Stenger: Sacrés Francais!

8 kommenttia:

  1. Joo noi keskusteluohjelmat on niin tuttuja :D En vielä tunnusta osaavani ranskaa...

    Ja Pyramiidi on tosi outo, Question pour un champion oli semmoinen jonka vielä käsitti, tuli joskus TV cinqiltä ammoisina aikoina ja taitaa tulla vieläkin.

    VastaaPoista
  2. Hmm mussa on varmaan jotain vikaa kun en tunne puoliakaan mainituista ohjelmista. (En kato telkkaa tarpeeksi ??!)

    Suosikkejani ovat ne yökyöpeliohjelmat (On n'est pas couché, Frédéric Taddeï, ammoinen On ne peut pas plaire à tout le monde...) ja Karl Zéro joka on BFM-uutiskanavan myöhäisohjelmissa. (Kohta teilläkin TNT:n avautuessa...)

    VastaaPoista
  3. Hehe, kuulostaa ihanan... ranskalaiselta. Tuli ihan ikävä TV5:iä, joka koto-Suomessa sunnuntaisia krapulapäiviäni piristi. Just niitä toistensuihinhuutamisohjelmia tarkoitan. :)

    Meillä ei penthousessa telkkua ole. En sitä muuten kaipaa, mutta ranskaa olisi mahdollisten työpaikkahaastattelujen kynnyksellä kiva kyllä verestellä siltä varalta, että ne testaa CV:ssä väitettyjä competent conversational frenchejä. Ja muutenkin, onhan se sääli, että opittu kieli on ihan kahvilla tätä nykyä. Epäilen tosin, että mun kielitaito riittäisi abouttiarallaa St Tropez'n ihmettelyyn. :D Meenkin samantien tutkailemaan, josko ranskalaiset tv-kanavat näyttävät ohjelmiaan täällä netissä niin kuin Kanaalin takaiset brittivastineensa...

    VastaaPoista
  4. Tuli viimeisestä paragrafistasi mieleen hyvä ystävävni täällä, joka on sattumoisin ranskalainen, ja joka aina pulisee toisten juttujen päälle omiaan, ja tosiaan aloittaa ihan mistä sattuu eikä pysy asiassa mutta aina osaa ottaa kantaa kumminkin:) Ja hänestä on siis tosi tyhmää, kun aussit ja suomalaiset ovat sellaisia jököttäjiä, jotka istuvat ruokapöydässä hiljaa ja kuuntelevat yhtä kerrallaan!:)

    Varmaan saisin sanähkyn, jos asuisin Ranskassa ja joutuisin jatkuvasti kuuntelemaan polveilevaa, epäloogistakin (!:) "sisällöntuotantoa". En kyllä oikein ymmärrä miten suomalainen voi siellä asua, mutta kai siihen tottuu... Siis tuo on oiekastaan kysymys.:)

    VastaaPoista
  5. mrs morbidi,

    En minäkään aina ymmärrä, siksi varmaan kirjoitankin blogia. :D Ja avaudun tv-ohjelmista.

    VastaaPoista
  6. Hyvä postaus! =D Oon ranskalaiselle telkkarille kiitollinen, sillä se sai meikäläisen sanaisen arkun aukeamaan aikoinaan. Mutta totta, että nykyään sieltä tulee kyllä kaikkea ihan turhaa. Canal+ taitaa olla ainoa kanava jota meillä tosissaan töllötetään. Leffojen takia.

    Lauantai-illat on pahimpia. Joka (?!) kanavalta tulee joku musiikki-iloittelu, jonka teema vaihtelee discosta Top 100 balladeihin. Itse asiassa niiden tarkoitus on vain mainostaa viimeisimpiä levyttäneiden uutuusalbumeita. *huoh* Entäs Patrick Sebastian?!? Siinä vasta viihdyttäjä ja loppuyhteislaulut on aika spessuja! =D

    VastaaPoista
  7. Jos Suomen tv-kanavia tulee ikävä kannattaa kokeilla TVkaistaa. Tällä linkillä saa 2 viikkoa ilmaista testiä:
    http://www.tvkaista.fi/netpvr/Registration?paymentcode=2_viikon_kokeilu&campaign=vip_blogi&setview=flash

    VastaaPoista