torstaina, kesäkuuta 05, 2008

Got Carried away...

Minä oikeasti epäilen, että joku korkeampi taho oli estämässä meitä menemästä katsomaan Sinkkuelämää. Päätimme vakaasti mennä viikko sitten ensi-iltaan, ja unohdimme sen pienen asian, että Sanna ei ollut kaupungissa. Sitten välissä oli vierailevia vanhempia, kavereiden läksiäisiä, ja kun tiistaina vihdoin suuntasimme leffateatteria kohden... olimme myöhässä ja näytös oli alkanut ilmoitettua aiemmin. Noh, ei sit. Olin pukeutunutkin ja kaikkea, mutta koska kamerani on edelleen labrassa, saatte nauttia mekostani vasta kun Sanna suvaitsee lähettää kuvansa minulle.

Eilen sitten vihdoin ja viimein onnistuttiin.
Leffa oli positiivinen yllätys. Tahdiltaan hieman hitaampi kuin sarja, mutta kesti vallan hyvin koossa sen kaksi tuntia. Eikä edes ihan niin ennelta-arvattava kuin olisin kuvitellut. Välillä sai nauraa ääneen, mutta minä paatunut leffanyyhkyttäjä olin myös ison osan aikaa tippa linssissä (jos sinulla on taipumuksia samaan, suosittelen nenäliinan mukaan ottamista).
Alkuosa meni logoja ja nimiä kankaalta bongatessa: laskekaa kuinka monta löydätte siitä kohtauksesta, jossa Carrie esiintyy useammassa hääpuvussa.

Luulen että miellyttää ihan sarjan fanejakin :)

Mutta nyt, gone with the rain. Ilma on surkea, supply chain management ei kiinnosta, mutta pakko se kai olisi lähteä liikkeelle. Onneksi tätä ei enää ole paljoa jäljellä. Nyt minulla onkin sitten onni siirtyä kertaamaan loppukokeita varten...

EDIT 06.06.: niin, se mekko, vihdoin ja viimein. Minikokoinen Carrie-kukka on varastettu naapurin ruusupuskasta. En sentään iljennyt kiivetä hakemaan suurempia.

9 kommenttia:

  1. hyvä että vinkkasit nenäliinoista. minä kun itken katsoessani mitä vain - ihan sama tuleeko telkkarista formulat vai house.

    VastaaPoista
  2. heh, formulakisoissa itkeminen on jo aika lahjakasta :D

    VastaaPoista
  3. Siinä leffassa oli kyllä pari ihan äärimmäisen ennalta-arvattavaa kohtaa, joissa se ilmeinen arvaus ei sitten kuitenkaan edes osunut oikeaan. Ei Charlotten tytär toisella kerralla enää vastannutkaan puhelimeen sillä hah-hauskalla tavalla! Eikä Samanthan Carrielle syöttämä mömmö ollutkaan mitään meksikolaista megatulista!

    Niissä hei me kierrellään marketissa -kohtauksissa näkyi kanssa ihan kiitettävästi tuotemerkkejä - ja mitäköhän Starbucks oli maksanut siitä, että työhaastattelun kaffimukeissa oli kissan kokoinen logo?

    VastaaPoista
  4. Kantoihan Carrie myös niitä Starbucks-kahveja kotiin assistentilleen.

    Itsehän olin lähinnä pitkästynyt leffassa, koska se oli ennalta-arvattava hyvinkin pitkälle. Kaksi tuntia ja vartti on ihan liikaa tuollaiselle mainosleffalle. Puolitoista tuntiakin olisi riittänyt ihan hyvin.

    VastaaPoista
  5. Tiia,
    Varmaan Starbucksikin, mutta entäs L. Vuitton tahi Mercedes-Benz...

    Sanaton,
    Minä en ihme kyllä tosiaan pitkästynyt, mutta ei elokuva varmastikaan todellakaan kaikkia miellytä. Mainostus on pirun läpinäkyvää kuitenkin.,,

    VastaaPoista
  6. Sini,
    Kiits. Lemppareitani, vaikka onkin valkoinen ja oudon mittainen.

    VastaaPoista
  7. punaiset rintsikat heti alta pois ja vähän mekon pituutta lyhemmäksi sillä nyt ulottuu pohkeen leveimpään kohtaan ikävästi. muuten ihan kiva mekko =)

    VastaaPoista
  8. Höhö, anonyymi pääsi jättämään mielipiteensä. Parempi vaihtoehto nuo punaiset ovat kuin ne masentavan kulahtaneet valkoisen rintsikoiden olkaimet :) Ja pituus on tosiaan minulle väärä, en oikeastaan koskaan käytä tuon mittaisia hameita, mutta ompelukoneettoman on paha lyhennellä...

    VastaaPoista