perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Merkittyjä tuotteita

Viime vuosien aikana kuluttajat ovat (onneksi) alkaneet kiinnittää huomiota ostamiensa tuotteiden kylkiin painettuihin pieniin merkkeihin. Tavoitteena on usein kuluttaa hieman vastuullisemmin, syödä luomua, välttää sademetsien tuhoutumista tai delfiinien tappamista. Vastustaa lapsityövoimaa ja yrittää olla myrkyttämättä itseään.

Näitä labeleja ja sertifikaatteja on joka lähtöön, ja taustalla sellainen viidakko, että kuluttajan on oikeasti varsin vaikea tietää mitä mikin kuva tai lyhenne tarkoittaa...

Heitetäänpä siis silmäys erinäisiin tuotteiden kylkiin painettuihin merkkeihin, niin Suomessa kuin Ranskassa (Huom! ISO-logot vaihtelevat maasta ja sertifioineesta tahosta riippuen, lyhenne pysyy samana):


ISO 9001

ISO 9000 -sarjan normit ovat laatunormeja. Suomeksi se siis tarkoittaa, että yrityksen tuotanto on suunniteltu asiakasta ja mahdollisimman suurinta asiakastyytyväisyyttä ajatellen. Uusin ISO 9001 -normi pyrkii myös ottamaan huomioon muiden kuin asiakkaiden tarpeet; henkilökunnan, alihankkijoiden, jne.
ISO 9001 on kuitenkin vain "miniminormi". Se ei tarkoita että tuote tai yritys olisi täydellinen, se on vain minimilähtökohta yleismaailmalliselle vertailulle.


ISO 14001

ISO 14001 on hengeltään hyvin samankaltainen kuin edellämainittu ysitonninen, mutta tällä kertaa ympäristönormi. ISO 14001 -sertifioidun yrityksen on pitänyt tehdä ympäristöriskianalyysi ja suunnitella mitä asioille voisi tehdä. Suunta on hyvä, mutta tälläkin kertaa kannattaa huomata, että kyseessä on vain miniminormi. Vakavamieliseen luonnonsuojeluun on vielä pitkä matka.


CE-merkintä

Varmasti melkein jokainen on kuullut "ostathan vain CE-merkittyjä sähkölaitteita" -mantran. Mutta mikä sitten on CE-merkintä?
Jos useimmat sertifikaatit ovat vapaaehtoisia, CE-merkintä on Euroopan Unionin direktiivien määräämä merkintä tietyille riskiryhmiin kuuluville tuotteille. Näiden tuotteiden pitää täyttää turvallisuuskriteerit ja käydä läpi laboratoriotestit. CE-merkinnällä varustettuja tuotteita saa vapaasti myydä unionin alueella, mutta ne on siis voitu valmistaa missä päin maailmaa hyvänsä.
CE-direktiivin tuotteisiin kuuluvat mm. lelut, sähkölaitteet, suojavarusteet, hissit, veneet, jne.

Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä on autosertifiointi. Tuotetta ei siis välttämättä tarkista mikään ulkopuolinen taho, vaan CE-merkinnällä valmistaja sitoutuu noudattamaan vaatimuksia.

CE-merkintöjä on kahta tyyppiä, kuten kuvista näkyy. Toinen on se varsinainen autosertifikaatti, pelkkä "CE", toisessa taas on perässä numerosarja.
Numerosarjalliset ovat noin pääosin käyneet läpi hieman tiheämmän syynin ja tyyppitestit kolmannen osapuolen laboratorioissa kuin ne tuotteet, joissa on pelkkä "CE". Esimerkiksi lelut kuuluvat niihin tuotteisiin, joissa pelkkä valmistajan vakuutus riittää merkitsemiseen...


Max Havelaar

Max Havelaarin logon tuntenevat jo lähes kaikki, ja hyvä niin. Se on tällä hetkellä ymmärtääkseni ainoa järjestö, jolla on lupa sertifioida reilun kaupan tuotteita. Merkin kriteerit asettaa Saksassa majaansa pitävä Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Reilun kaupan merkillä varustetuista tuotteita on maksettu tuottajille minimihinta joka on korkeampi kuin yleinen markkinahinta, ja yhä useammin tuotteet ovat myös luomua. Max Havelaarin logo ei kuitenkaan takaa tuotteen luomuutta, siihen on joka maassa omat merkintänsä.


Rainforest Alliance

Tähän merkkiin tutustuin aivan vasta äskettäin, kun näin teepaketin kyljessä vihreän sammakkologon, ja tottahan alan ihmisen oli uteliaisuuttaan päästävä nettiin tutkimaan. Kyseessä on yhdysvaltalaisen järjestön merkintä, jota Suomessa näkyy ainakin Chiquita-banaaneissa ja Ranskassa Twiningsin teessä. Järjestöllä on kriteerit banaaneille, kahville, teelle, sitruksille, kaakaolle, kukille ja puulle. Rainforest Alliance pyrkii tukemaan kestävää maataloutta, nimensä mukaisesti sademetsäalueilla, mutta kyseessä ei ole reilun kaupan tai luomumerkki; myyjä ja ostaja neuvottelevat hintansa. Rainforest Alliancen sertifiointikriteerit ottavat kuitenkin huomioon tuotanto-olojen organisoinnin. Näin pyritään työntekijöille järjestämään paremmat elinolot.


UTZ -serifikaatti

Suomessa ainakin Pauligin Mondo-kahvin kyljessä on UTZ certified -logo. Mikä UTZ?
UTZ -järjestö takaa kahvilleen paremman jäljitettävyyden ja järkevän tuholaismyrkkyjen käytön (sic!) "UTZ CERTIFIED coffee growers monitor their business processes for traceability purposes and keep records of fertilizers and agricultural chemicals used. [---] UTZ requires certified producers to train its employees on health and safety procedures and the correct use of pesticides."
UTZ -kahvi ei siis ole luomukahvia nähnytkään, eikä edes reilun kaupan kahvia siinä mielessä, että mitään minimitakuuhintaa ei ole. Tuottajille tosin maksetaan hieman markkinahintaa enemmän, ja sertifikaatilla pyritään rajoittamaan kahvinviljelyn ympäristövaikutuksia.


Suojattu alkuperänimitys (SAN) / Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Appellation d'origine protégée (AOP) / Indication géographique protégée (IGP)


Vieressä olevat logot ovat nykyään ihan yleiseurooppalaisia, ja niillä pyritään suojaamaan paikallisia ruokaerikoisuuksia.
Suomessa SAN-merkintä on tälla hetkellä vain Lapin puikuloilla, mutta muualta Euroopasta ja etenkin Ranskasta lötyy runsaasti tuotteita, joiden nimitys on merkillä suojattu.
Kyseistä nimeä ei siis saa käyttää kuin tietyn alueen tuotteista:
esimerkiksi SAN (AOP) -juustoja löytyy Euroopasta yli 150, yksi kuuluisimmista lienee Feta.


...ja sitten vielä perään pari ranskismerkkiä.

Label rouge

Label rouge on ehkä Ranskan tunnetuin maataloustuotemerkki. Kyseessä on puhtaasti laatumerkintä: maun pitää olla kohdallaan, elukoitten ranskalaisia ja ylipäätään tuotannon tulee vastata l'Institut national de l'origine et de la qualité:n vaatimuksia. Jos on huolissaan lintuinfluenssasta, kannattaa etsiä punamerkkiä. Jos taas kaipaa luomua, niin se vihreä AB on varmempi vaihtoehto...


Saveur de l'année

Tämän yleensä varsin näkyville painetun logon kohdalla suositelisin kriittisyyteen. Kyseessä ei ole minkäänlainen laatutae, vaan yksinkertaisesti kuluttajien maistelupaneelin perusteella jaettu palkinto. Le saveur de l'année -kisaan pitää osallistua, ja osallistuminen maksaa (maltaita?), joten keltapunaisen logon kylkeensä saaneet tuotteet ovat usein isojen monikansallisten firmojen tuotteita. Hyvä että maistuu, mutta kannattaakohan makua pitää ainoana kriteerinä...


Haute Qualité Environnementale

HQE on varsin mielenkiintoinen initiative Ranskassa. Kyseessä on siis rakentamiseen liittyvä sertifikaatti, jolla pyritään kannustamaan rakentajia tai remontoijia kestävään kehitykseen.
Sertifikaattia on tosin vielä kritisoitu liian löyhäksi, sillä rakentaja saa osin valita listasta se tavoitteet, joita noudattaa. Kuitenkin, eteenpäin menoa tämäkin: rakennuksessa pitää ottaa huomioon mm. päivänvalon käyttö, energiataloudellisuus, myrkyttömien materiaalien kayttö, akustinen ja visuaalinen mukavuus... ja niinkin erikoinen asia kuin esimerkiksi vesivahinkojen ennaltaehkäisy. Home ilmeisesti ymmärretään pikkuhiljaa vaaralliseksi asiaksi.
Esimerkkinä HQE-rakentamisesta vaikkapa Ecole Nicolas Hulot.(Mikä yllättävä nimi...)

Olihan noita. Kuinkahan monta tärkeää vielä jäi puuttumaan..?



EDIT: Varmaan muuten ainoa aihe, josta minä olisin oikeasti pystynyt helpommin kirjoittamaan ranskaksi. On "pikkuisen" hakusessa suomenkielinen sanasto.

EDIT 2: CE-merkinnän lisäys. Unohtui alkuperäisestä.

4 kommenttia:

  1. Hyvä postausaihe! Mukavaa, kun joku on jaksanut listata nämä "labelit" nyt sitten kerralla samaan postaukseen. Minulle ainakin välittyi myös uutta tietoa. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia vaan tietopaketista,ymmärrän nyt ISO-mainostanikin paremmin :).
    Osa näistä olikin tuttuja osa ei, mutta harvoin niihin mihinkään TÄÄLLÄ kiinnittää huomiota. Kiva kun listasit.

    VastaaPoista
  3. Sirokko, muistan sen sun nurmikon Label rougen. :D
    Silloin mietin, että "syödäänköhän tuota Algeriassa...?"

    VastaaPoista