keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Opiskelija ei ole opiskelija

Alkuun kaksi pientä kommenttia aikaisempiin kirjoituksiini:
~ Osuin ihan vahingossa blogiin, jonka pitäjä oli kasvattanut rämemajavia lemmikkeinä. Ok, se oli vuonna -75, mutta silti... Niin ruma kuin Vesipyyseli onkin aikuisena, niin täytyy myöntää, että tuo vauvaversio on ihan söpö.

~ Shaun the Sheep on oikeasti melkoisen koomillisen oloinen sarja. Mulle deeveedee kans!


Ja sitten päivän tapaukseen.
Joko teinien kanssa työskentely katkeroittaa, tai sitten muutamat ihmiset ovat vaan ihan käsittämättömiä kusjpäitä. Törmäsin taas tänään tapaukseen, joka taitaa olla varsinainen työyhteisön ilostuttaja.

Selitän ensin taustoja: Minähän tosiaan teen kandia, mutta opetuksemme on lähinnä lukion tiloissa, ja osa lehtoreista on lukion henkilökuntaa. Syön myös satunnaisesti lukion kanttiinissa, johon pitää olla kortti. Kerrottakoon vielä myös, että ranskalaisen systeemin mukaan lukiolainen ei ole opiskelija.

Koulu- eiku akateeminen vuosi alkaa olla lopuillaan, ja menin tänään palauttamaan kanttiinikorttiani ja kysymään, saisiko siitä jäljelläolevat kolmekymppiä takaisin. Marssin hiljaiseen kansliaan, ja kansliatäti pyytää asiaa udellessani lappua jossa olisi tilitietoni. Annan kyseisen lappusen (RIB), ja hetken sitä katsottuaan täti toteaa, että "Niin, tämä summahan palautetaan vain vanhemmille."

Ihmettelen pari sekuntia suu auki, ja selitän sitten, että "Niin kun minä sitä kandia teen täällä, vanhemmat ovat 3000 kilometrin päässä, ja näin 25-vuotiaana olen tottunut hoitamaan raha-asiani ihan itse, ja niin edespäin..."

Sillä hetkellä jostain selkäni takaa ilmestyy miesihminen, joka ärähtää, että "Ne kortit korvataan vain vanhemmille!"
Noh, minähän oletan ettei mies ole kuullut selitystäni ja aloitan alusta, jolloin saan vastaani uskomattoman huutoryöpyn:
"Mademoiselle, minulle ei merkitse mitään minkä ikäinen te olette tai missä teidän vanhempanne asuvat!! Te olette lukiolainen! Olettekos te niinkuin näitä tässä asuntolassa asuvia? * "

Johon minä sitten aloitan vielä kerran, että "Eei, ku minä teen sitä kandia täällä, olen yliopiston opis..." VIRHE.

"Mademoiselle EI OLE MIKÄÄN OPISKELIJA, OLETTE LUKIOLAINEN, MINÄ TIEDÄN MIKÄ TE OLETTE, LUKIOLAINEN!! TEILLÄ EI OLE OPISKELIJASTATUSTA!"

Siinä vaiheessa kun minulle huudetaan päin naamaa, niin en millään malta olla puolustautumatta, vaikkei idioottien kanssa pitäisikään väitellä. "Kyllä minä ihan olen kirjoilla yliopistossa enkä suinkaan täällä, että opiskelijastatus löytyy."

"TE OLETTE LUKIOLAINEN, TÄÄLLÄ ON VAIN LUKIOLAISIA, MINÄ TIEDÄN!!"
Tässä vaiheessa päätin jättää asian sikseen, ja mies poistui paikalta mutisten jotain siitä, kuinka pitäisi kirjoitaa kirje koulun johtokunnalle ja pyytää sieltä erikoislupaa ja ties mitä muuta...

Kansliatäti seisoo vieressä korvat punaisina ja toteaa minulle kuiskaten, että saan tokikin ne rahani, mutta vasta siinä menee vielä kuukausi -pari.

Ulos päästessäni en voinut kuin nauraa ääneen.
Mukavia tällaiset miesihmiset, jotka tietävät kaiken mahdollisen minun elämästäni, opiskelijastatuksestani ja oman työpaikkansa toiminnasta ja ovat vielä vallan väärässä.

Jos lukion tiloissa opiskelemalla muuttuu automaagisesti lukiolaiseksi, niin voi niitä lukiolaisparkoja, jotka remontin takia joutuvat alakoulun tiloihin opiskelemaan...



*EDIT: Niin, koska vanhempani ovat 3000 kilometrin päässä, minun aivan loogisesti pitää asua lukion (sisäoppilaitos-muotoisessa) asuntolassa. Eihän nyt herranjesta aikuista ihmistä uskalla päästää omilleen asumaan.

4 kommenttia:

  1. Voi ei. :D Vallan ihaaastuttava tilanne epäilemättä.

    VastaaPoista
  2. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Vai onko ne ranskalaiset noin kuumaveristä porukkaa aina? Ihailtavan tyynesti suhtauduit tilanteeseen.

    VastaaPoista
  3. Jaah, ei se liene yksin ranskalainen piirre. Näitä kaikesa kaiken tietäviä räyhääjiä mahtuu joka kansallisuuteen...

    VastaaPoista
  4. Oikeasti isä on ainoa mies maailmassa joka tietää kaikesta kaiken. Vastaansanomaton fakta ilman räyhäämistäkin.

    VastaaPoista