Sieneytyneenä

Olen muutamaan kertaan ihmetellyt kämppiksieni kummallista taipumusta kiljahdella. Taisin kirjoittaa asiasta joskus aiemminkin, mutta minä en vain tajua sitä hyvin periranskalaista taipumusta alkaa huutamaan heti kun pikkuisenkaan innostutaan/ keskustellaan/ juodaan alkoholia/ [insert sopiva tilanne]. Eihän siinä muuten mitään olisi, mutta kun se kiljahtelu saattaa alkaa aamuseitsemältä, ja meillä on onneton ääneneristys.

Tai sitten tämä on vain jonkin korkeamman tahon keino valmistella minua (vielä kaukaisen) tulevaisuuden lapsiperheelliseen elämään.

On toinenkin asia jota en kämppiksissäni ymmärrä:
Joku jättää aina se tiskaussienen lavuaarin pohjalle likaisena ja märkänä.
Hyi helekatti. Tiskaussienet ovat jo ylipäätään yksi ällöttävimpiä asioita tässä maassa, ja sitten sitä ei edes nosteta altaan reunalle kuivumaan, vaan se jätetään sinne lavuaarin pohjalle kahvin ja riisinjämien sekaan hautumaan. Yyyyyyh...
Arvatkaa onko minulla Ihan Oma Tiskiharja? Pitäisiköhän minun varastaa labrasta jotain desinfiointiainetta ja laittaa altaan reunalle kulho, jossa olisi desinfiontivettä pari senttiä.
Ylle lappu: "Sienet TÄHÄN."


Lisäisiköhän tehoa, jos laittaisi lappuun myös listan kaikista bakteereista jotka siinä sienessä mahdollisesti majailevat? E. coli, Klebsiella pneumonia, Streptococcus, Salmonella, Staphyloccus aureus... Parikymmentätuhatta kappaletta per sieni.

---
Reilun viikon päästä lopputentit, tosin kandi olen vasta ensi syyskuun lopulla, kunhan työharjoitteluraporttini esittelen ja "väittelen". Asia on olennainen mainita siksi, että ensi viikolla harrastan tavallista enemmän opiskelua, mikä tarkoittanee vähemmän blogia. Tai sitten välttelen opiskelua bloggaamalla. Saa nähdä.

(Kuva myhouseiskillingme.com -sivulta)