keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Immeisten kun moahan immeiset tuopi

No, Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loisti raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkaus alkaa - purkaus alkaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalkaa Lentävä Kalakukko!


Väsyneitä jalkoja oikoivat tosin vain turistit, ja sitäkin vasta reissun jälkeen.
Puijo on kuitenkin yllättävän korkealla. Ennen vaellusta Alpeilla pitänee harjoitella vähän enemmän.

Mutta sissus että oli komiat maisemat.
Minullakin on mennyt ihan selkeästi liian kauan viimeisestä käynnistäni kyseisellä kukkulalla, kun olin unohtanut miten paljon järviä ja saaria Savoon mahtuu.


Pienet eläimet Puijon korkeuksilla.


Noin muun aikaa mielessäni kuljeskeli pitkälti se viime postauksessani ilmennyt syvä miksi. Miksi?


Oikeasti, jos päätämme mennä tältä istumalta naimisiin, saatte pistää minulle polttarikengiksi nuo kumitossut. Muuten en vain osaa käsittää.

3 kommenttia:

  1. Ooooon ne Crocsi(ntapaise)t ihan passelit makkaranmyynti- ja roskanvientitöppöset... :D Mutta enhän minäkään niitä nyt siis vakavissani pitäisi!

    VastaaPoista
  2. Söpöjä nuo sinun pienet eläimet, jotka seikkailevat mukana - olen bongannut ne jo useista kuvista :D

    Crocseja voi käyttää vain pimeässä peiton alla, siinä minun tuomio moisista ;))

    VastaaPoista
  3. Tiia,
    Tarkistan onko makkaranmyyjällä kun tulen visiteeraamaan!

    Elegia,
    Peiton alla... pyh, nehän on seksintappajat. ;)

    VastaaPoista