keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Immeisten kun moahan immeiset tuopi

No, Riihimäki, Lahti, Kouvola, Mikkelj - Kouvola, Mikkelj.
Siipilöissä loisti raota ja nikkelj, Lentävä Kalakukko!
Kuopijossa ollaan, purkaus alkaa - purkaus alkaa.
Asemalla oekoo väsynyttä jalkaa Lentävä Kalakukko!


Väsyneitä jalkoja oikoivat tosin vain turistit, ja sitäkin vasta reissun jälkeen.
Puijo on kuitenkin yllättävän korkealla. Ennen vaellusta Alpeilla pitänee harjoitella vähän enemmän.

Mutta sissus että oli komiat maisemat.
Minullakin on mennyt ihan selkeästi liian kauan viimeisestä käynnistäni kyseisellä kukkulalla, kun olin unohtanut miten paljon järviä ja saaria Savoon mahtuu.


Pienet eläimet Puijon korkeuksilla.


Noin muun aikaa mielessäni kuljeskeli pitkälti se viime postauksessani ilmennyt syvä miksi. Miksi?


Oikeasti, jos päätämme mennä tältä istumalta naimisiin, saatte pistää minulle polttarikengiksi nuo kumitossut. Muuten en vain osaa käsittää.

maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

Järve.

Blogiaddiktin kesäloman alku on mennyt sähköttömänä, ja siis varsin kaukana tietokoneista. Minähän siis kykenen melkein vastaamaan Kemikaalicocktailien taannoiseen lomakehoitukseen.
Mutta mitenköhän pitkään menee toipuessa kaikista niistä traumoista joita kesämökkipaikkakunnan ja muiden suomalaisalueiden Crocs-vallankumous on saanut aikaan? Ihmisethän käyttävät niitä julkisesti! Sissus.


Sen lisäksi ranskalaisturisti on saanut sydämensä kyllyydestä suomalaista maalaisromantiikkaa. Olen muun muassa todistellut ihmettelyä siitä, kuinka vielä 30 kilometrin päässäkin voidaan olla saman järven rannalla ja miten helkatin paljon tässä maassa on itikoita. Niin, ja viimeinkin olen myös kuunnellut ihan oikeaa suomen opiskelua. Välillä pitää ihan itsekin pysähtyä miettimään sitä, kuinka epäloogista suomi toisinaan osaakin olla:

- Mennään järviin.
- Se on järveen, ei järviin. Järviin on monikko.
- Sii-is... yksikön perusmuoto on siis järve?
- Eiku järvi.
- Vaikeita olette.


Todetusti, Hemmingillä on oma tie.


Tuntematon bloggaaja virittää itsensä
lisäksi myös riippukeinua.


Lisäksi olemme syöneet.
Noh, "hyvin" olisi vähättelyä, lähinnä "erinomaisesti", suurimman osan aikaa jopa todellista lähiruokaa. Haukea, kirjolohta, muikkuja muikkuja ja muikkuja. Viimeisimmät uivat vielä kolme tuntia ennen savustuspöntöstä ulos tuloa. Ja sieniä, monen sorttisia sieniä.

Mitenkä tästä enää ranskaneväille tokenee?
Mutta, vieläpä ei tarvitsekaan, loma on vasta aluillaan...

...mikä tarkoittaa, että nythän me vasta ryhdymme matkustelemaan. Varokaatteen kaikki blogilliset ja blogittomat tuttavat, saatamme koputtaa ovellesi!

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Melkeinterroristit ja muuta lomailua

Että Suomessa.

Tosin, meinasi jäädä lähtemättä.
Tiedättehän, että aina lentolippuja nostaessa matkatoimistot alleviivaavat, kuinka lentojen aikataulut pitäisi varmistaa netistä tai yhtiölle soittamalla ennen lentoa. Niin noh, en ole koskaan tehnyt, pitäisi ehkä.

Lentolipussa luki, että Lufthansan yhteysbussi Strasbourgista lähtee 8:30. Kun saavuimme kiljoonan mutkan kautta (sunnuntaiaamu, eikä juuri julkista liikennettä) asemalle klo 8:18, Lufthansan pysäkin vieressä luki, että bussi oli lähtenyt 8:15.
Ooh merde. Puolen minuutin harkinnan jälkeen otimme taksin Hotelli Hiltonille, jossa tiesimme bussin pysähtyvän vielä ennen kaupungista poistumista, ja ehdimme nipin napin.

Lentokentällä sitten totesimme nykyisten turvajärjestelyjen naurettavuuden. Varsinaisia terrorismihaukkoja.
Tiedättehän, että Euroopan lennoille ei enää nykyään saa viedä kuin hyvin pieniä määriä nesteitä, minigrip-pussiin pakattuina. Vesipullot on tyhjennettävä, sellaisestahan voi vaikka aiheuttaa tulvan lentokoneeseen.

Sen sijaan, pääsimme lennolle näyttämättä kertaakaan kenellekään henkilöllisyyspapereita, ja veimme myös käsimatkatavaroissa sinne erheyksessä jääneen Sveitsin armeijan linkkuveitsen... se meni läpi turvatarkastajan syynistä, sillä pisin terä oli juuri alle 6 senttiä pitkä.

Ilmeisesti minä olen ainoa, jonka logiikalla jämäkän linkkuveitsen uhka on paljon suurempi kuin nestemuotoisen pommin...

Vaan selvisimme lomalle.


Turisti löysi koivikon...




...ja Pienet Eläimet löysivät Olavinlinnan.

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Kiellettyjen nousujen maa

Huomisaamuna pitäisi suunnata Suomeen.
Tällä kertaa voisin ihmetellä kuukauden verran jotain muuta kuin Onnettomien Joululaulujen Maata.

Sitä tosin en tiedä, mahtaako Suomessa olla klo 14:47 lähteviä junia, joiden määränpäänä on Kielletty Nousu...


Muistattehan leimata matkalippunne ennen junan lähtöä.

Hyvät lomat kaikille, niille jotka lähtevät kotimaahan, niille jotka lähtevät ulkomaille... ja vielä niillekin jotka eivät rajoja ylittele!

Ikea-askartelua

Kulutusjuhla toi silmieni eteen varsin hupaisan linkin, ja eksyinkin pitkäksi toviksi surffailemaan IKEA-hakkereiden blogissa. Mainioita uudelleenkäyttöideoita, yksi lemppareistani lienee ehdottomasti alla oleva junaratapöytä.



Toisaalla samassa blogissa oli myös mainioita ideoita yksinkertaisen Grönö -lampun herättämisestä henkiin. Pakkohan minun oli kokeilla, kun kerran moinen valonlähde lipaston päällä rauhaisasti elelee... ja sitäpaitsi minulla jopa oli sellaista découpage -liimalakkaa, joka tarkoitukseen on vallan käypä.

Katsokaa, oi, tulos:


Loppuun voisin, samassa teemassa, todeta päätyneeni jotakin kautta Ikea-nimigeneraattoriin. Tai siis, jos tarkkoja ollaan, kyseessä on Swedish Furniture Name Generator. Stazzysta tuli oivasti Stjåzzii, melkein-kahden-hengen sänky.


Taisi generaatori tunnistaa lempiuonekaluni...

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Merkkivaateshoppailja

Tää on niin tätä alennusmyyntikäyttäytymistä.

Eksyin aivan muissa asioissa Printempsille, josta en herranjesta osta alennusmyyntien ulkopuolella mitään. (vrt. Stockmann)

Päätin sitten katsella, josko valikoimissa olisi mustaa perustunikaa.

Ostin farkut.

Tosin, perustelin ostostani sillä, että ehdottomat lempifarkkuni ovat Morganin viisi vuotta sitten sikamaisella alennuksella ostetut kukkakirjotut, jotka olen rakastanut miltei puhki. Taitaa sitä paitsi olla ainut merkkivaatteeni. Kun nyt hyllyssä oli Morganin farkkuja kolmeenviiteen, retkahdin. Jos nämä uudetkin kestävät sen viisi vuotta, ostos on varsin kohtuuhintainen.

Nyt ne pitää sitten roudata Suomeen ompelukoneen ääreen ja lyhentää. Minkäs sille voi kun on persjalkainen.

Etsiskelin, josko farkuista sattuisi olemaan kuvaa intterwepissä, ja päädyin jostain mystisestä syystä Sergio Rossin putiikin sivuille. Sainpahan uutta ihmettelemisen aihetta.
Miksi kukaan haluaisi maksaa näistä 935 euroa??



[Hämmentävän ruma kenkä]

EDIT: ihmettelyni poiki sentään Lumppuihin kesäkenkien esittelyn.

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

On ilmoja pidellyt

On niitä päiviä, joina tuntuu, että mister Murphyn lemmikkipuutiainen on sitkeästi tarttunut nilkkaan ja aiheuttaa koko ajan jotain pikkuharmia.

Eilen huomasin töistä lähtiessä, että polkupyörän takarengas oli littana. Eihän tästä olekaan kuin pari kuukautta kun sen vaihdoin. Ei auttanut kuin kävellä hepoa rontaten kotiin (toki osittain tramin avustamana). Puolessamatkassa huomasin, että kävelysiltani oli taas suljettu, ja jouduin tekemään ylimääräisen lenkin helteessä.

Tänä aamuna unohdin kaiken. Ensin puhelimen, jota palasin hakemaan. Ehdin juuri ja juuri myöhässä olevaa bussiin, jossa huomasin että muutakin olennaista unohtui. En tajunnut jäädä bussista pois oikealla pysäkillä, missasin varttia vaille kymmenen tramin... ja päädyin töihin myöhässä. (Ihan kuin kukaan olisi edes tajunnut puuttumistani.) Jopa supermarketti oli minua vastaan, ja hyllystä puuttuivat juuri ne tarte flambéen pohjat joita etsiskelin.

Tällä täytyy olla jotain tekemistä maanantaina näkemäni tien yli juosseen mustan kissan kanssa. Ei auttanut vaikka kuinka syljeskelin vasemman olan yli.

Mutta, enää kaksi ja puoli päivää lomaan, ja sähköposti ilmoitti minulle suorastaan loistavista loppukokeiden arvosanoista!

kesämosaiikki
Sitten voisimme vaikka valittaa säästä.
Tai itse asiassa en aio valittaa säästä vaan ihmetellä ihmisluonnetta, jonka on aina pakko valittaa säästä. Jopa tänä kesänä, vaikka Strasbourgia on hellitty ehkä Euroopan parhailla lomasäillä: Alkukesän ukkosmyrskyt ja neljänkymmenen päivän vedenpaisumukset jotka vaivasivat koko Keski-Eurooppaa, kiersivät Mustan Metsän laakson. Meillä oli vain kuumaa tai enemmän kuumaa... ja ok, pari pientä ukkosta. Sitten on ollut lämmintä, kuumaa, vähän sadetta ja taas lämmintä. Aurinkoa, ei kuivuutta eikä tulvia.

Tänä aamuna radioloihtija luetteli lupauksiaan päivälämpötiloista: Lille +19°C, Paris, Nantes +22°C, Metz, Poitiers +24°C, Nancy +25°C, Grénoble +27°C... Strasbourg +28°C. ”Jahas, taidan lähteä liikkeelle t-paidassa.”

Mutta annas olla jos on kaksi päivää pilvisempää, niin jo joku on sanomassa, kuinka ”hänen lapsuudessaan kesätkin olivat aurinkoisempia, lomat pidempiä ja hämähäkit pienempiä...”

Mut mä olenkin tehnyt sopimuksen säidenhaltijan kanssa!

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Asuntovisiteerausta, vol. II

Eräs L:n kaveri muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen männäviikolla. Asiassa minua ei niinkään huvittanut se, että he ovat seurustelleet vasta puolisen vuotta, vaan se, että kuulin tytön nimen ensimmäistä keraa vasta viikko takaperin. Se tosin kertonee enemmän minusta kuin tyttöystävästä.

Joka tapauksessa, juhlimme perjantai-iltana tupareita, ja pikkukissa Darwin löysi lämpimän ja rapsuttavan sijan Tuntemattoman Bloggarin sylistä.


Aamulla pariskunta M&L heräsikin sitten kello kuusi, ja suuntasi täysissä hengen ja ruumiin voimissa Nancyyn katsastamaan itselleen asuntoa. *Haaaaukotus*

Ensimmäiseen kämppään ihastuimme heti molemmat. Vanha talo, mutta vasta pari vuotta sitten rakennettu asunto, tilava keittiö jossa vaaleanvihreä kaasuliesi ja tilaa pesukoneelle, vähän pieni mutta asuttava olohuone. Hiljaistakin hiljaisempi pikkukatu, jolla koko visiitin aikana liikkui tasan kaksi kissaa. Mainiota. ”Käydään nyt vielä katsomassa ne kaksi muutakin.”

Toinen asunto oli hieman suurempi, ulko-ovi avautui suoraan olohuoneeseen, ja lattiassa kaakelit. En ole oikein koskaan tajunnut kaakeloituja lattioita kettiön tai kylppärin ulkopuolella. Keittokomeron ja olohuoneen ikkunat antoivat rauhaisalle sisäpihalle, mutta makkarin ikkunan ulkopuolella olikin sitten vilkas katu. Bof.

Kolmas asunto olikin sitten korttelissa, jossa L. on tähänkin saakka asunut. Odottelimme talon edessä Omistajatarta saapuvaksi, vaan emme yksin. Paikalla oli myös vähän-päälle-nelikymppinen hyvinpukeutunut pariskunta. Tiedättehän, keskiluokkaisia ranskalaisia. Totesin siinä, että kaksi nuorta rastatukkaa, joista toinen on vieläpä tummaihoinen ja toinen epäilyttävä ulkomaalainen, eivät oikein taida pärjätä vertailussa.
Omistajatar saapui, sanoi bonjourit pariskunnalle ja hädintuskin tervehti meitä. Kiipesimme kaikki yhdes koos asuntoon, jossa tällä hetkellä vuokralla oleva nuoripari näytti paikkoja. Iso asunto, ihmeen pieni keittiö, naurettavan pieni kylppäri. Valtava makuuhuone, jossa punaiset seinät. Pieni vierashuone jopa.

Omistajatar viihdytti ranskalaista pariskuntaa (joka itseasiassa katsasti asuntoa pojalleen), ja kun olimme suunnilleen asunnon nähneet, lykkäsi meille käteen aanelosen, johon oli kirjoittanut yhteystietonsa. "Täytätte tämän sitten ja lähetätte minulle jos kiinnostaa. Nyt kiitos käynnistä, voittekin jättää meidät kolminkesken, näkemiin.." KLOMPS.
...ja niin ulko-ovi sulkeutui perässämme.

Siinä sitten seisoimme hetken rappukäytävässä tuijottaen toisiamme: "Kuvittelenko minä, vai heitettiinkö meidät juuri ulos tuosta asunnosta?"
Se tummaihoinen rastatukka kiersi kätensä hartioideni ympärille, ja totesi, että: "Jos Omistajatar on tuollainen connasse, ei me oltaisi sitä asuntoa haluttukaan..."

Paluumatkalla soitimme ensimmäisen asunnon omistajalle, joka oli sitä mieltä, että jos olemme oikeasti kiinnostuneita asunnosta, se on sitten meidän. Varausshekki vaan postiin, vuokrasopimus kirjoitetaan kunhan palaamme Suomesta elokuussa.

Sissus, tässähän pitäisi avopariutua.
Joko saa alkaa suunnittelemaan sisustusta, joko?

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Vai että Shirley Temple...

Tiuliina päätti heitellä minua meemillä, johon jo melkein kaikki muut ovat osallistuneet. Mut määkin sitten nyt.

"Vastaa kysymyksiin etsimällä vastaukset Googlen kuvahaun avulla. Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta." Apunani toimikoon HooSeek.

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

(Emicad Altervista.org)


2. Minne haluaisit matkustaa?

(miniwiki.org)
Mussa on tällä hetkellä jokin mystinen Iso-Britannia -kuume. Haluaa kuulla muutakin kuin ranskaa!


3. Lempipaikkasi?


(trendifrendi.blogspot.com)
Mun sänky on vähemmässä määrin hieno, mutta nukuttava nyt kuitenkin.


4. Lempitavarasi?


(Synamap)
Saako tähänkin vastata että "sänky"? Näh, ei vai? noh, valitsen sitten korvatulpat, säästävät monelta harmilta. Toi ylemmän näköinen paketti tällä hetkellä käytössä.


5. Lempiruokasi?


(Forum Doctissimo)
Höh, siellei ollu kunnollista poropataa. Sellaista, jota saa vain jouluna. Piti sitten valita katkaravut. Haulla "poropata" tuli mm. Saksan koripallo-bundesliigan kuvia...


6. Lempieläimesi?


(Gauche populaire antilibérale)


7. Lempivärisi?


(Le chat qui brode)


8. Tämänhetkinen tunnetilasi?


(kallioaho.vuodatus.net)
Onko "hyvinsyönyt" tunnetila?


9. Kulkuneuvosi?


(Les hotels Paris rive gauche)


10. Mitä teit viime lauantaina?



(Morzinet)
Visiteerasin asuntoja L:n kanssa. Mutta siitä enemmän huomenissa...


11. Mitä teit viime sunnuntaina?


(Ville de Wimereux)
Kiipesin taskulampun valossa linnanraunioiden juurelle katselemaan kansallispäivän aaton ilotulitusta. Siitäkin ehkä enemmän huomenna.


12. Keneltä näytät?


(Keeping Pace)
Jonkin "Ketä julkimoa muistutat" -sivun mukaan näytin Shirley Templelta. Voiko tuotakaan nyt sit ottaa kohteliaisuutena?

Koska olen olen ilkeä ihminen, heitän meemin vielä etiäpäin. Pakkohan blogistaniassa on olla joku, joka ei ole vielä tehnyt... Eli: Sanna, Emmi ja Pete, vassokuu.

perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Tulos: bof

Piti kirjoittamani siitä paastosta.
Olen siis vieläkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Itseasiassa neljä päivää meni naurettavan helposti. Oli erittäinkin yllättävää huomata, ettei minulla ollut missään vaiheessa nälkä. Ainakin oppi erottamaan sen Ihan Oikean Nälän ja proosallisen "haluaisin syödä jotain" -olon. Heikotusta tai muutakaan ei tullut, tokana päivänä pikkuisen päänsärkyä.

Jollain ääripaastolla olisi tietysti ollut eri asia olla, mutta minähän sain kuitenkin energiaa mehuista, sellaisen kuutisensataa kcal päivässä. En tosin vieläkään kyennyt ymmärtämään, miten muslimit voivat Ramadanin aikaan paastota koko päivän täysin juomatta, ja sitten illalla ahtaa hirveitä määriä ruokaa. Voisin huonosti minä.

Ja todettakoon, että saksalainen luomuporkkanamehu on erinomaista.



Käytiin sitten eilen hortoilemassa helteessä Nancyssa. Tarkoituksena käydä visiteeraamassa kolme asuntoa. Tulos: bof.
- Ensimmäisen omistaja oli unohtanut meidät, eikä siis ilmaantunut paikalle.
- Toinen oli vallan liian pieni. Ullakkoasunto, joten L. mahtui seisomaan suorassa noin kolmasosassa makuuhuonetta. Ja porraskäytävässä haisi kissa.
- Kolmas oli iso ja kiva, mutta vilkkaan kadun varrella. Ei toivettakaan nukkumisesta ikkuna auki. Eikä paikkaa polkupyörille, joka meidän kohdallamme on melkoinen miinus. Ei oikein viitsi jättää kadullekaan varastettaviksi.

Lauantaina ei voi kuin käydä parempi tuuri. Tosin tästä parempaan ei enää paljoa tarvita.

Loman alkuun ja Suomenreissuun enää viikko aikaa, ja asunnon olisi melkein löydyttävä ennen sitä.
Mitenniin tiukka aikataulu..?

torstaina, heinäkuuta 10, 2008

Des détours

Jahas, tämä on kai sitten joku ylemmän tahon lähettämä merkki siitä, että minun pitäisi olla jo lomalla. Töihin pääseminen on ollut nyt kahtena viime päivänä yllättävän vaikeaa.

Eilen ajelin iloisena öllötellen Bischheimia kohden, kun huomasin, että pieni kävelysilta jonka normaalisti ylitän, olikin kiinni. Joidenkin tietöiden takia. Jouduin sitten kiertämään melkein kaikki Euroopan Insituutiot päästäkseni oikeaan suuntaan, ja ne eivät ole ihan pieniä rakennuksia ne. Hikipäässä ajelin pyöränselässä kun luulin olevani myöhässä.

Tänä aamuna olin jo kääntymässä toiseen suuntaan, kun ilokseni huomasinkin sillan olevan auki. Yli vain. Noin sata metriä myöhemmin törmäsin poliisimieheen (ja –autoon), joka totesi, jotta: "Tästä ei voi mennä."
"Entäs tuosta?" (tuntematon bloggari osoittaa vasemmalle)
"Ei siitäkään, pitää tehdä U-käännös ja mennä jostain muualta."
"Minkä takia kaikki on blokattu?"
"Koska monsieur Sarkozy."

Selevä. Päättivät sitten sulkea puoli kaupunginosaa yhden presidentin takia. Jopa ratikkalinjoilla on jotain hidastuksia, niillähän on herranjesta pysäkki Europarlamentin vieressä! John F. Kennedy –syndrooma, sanoisin.

Nyt voin rehellisesti todeta, että presidentti S. tekee tavallisen ihmisen elämästä vaikeaa.

keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2008

Ruoka-asiaa ja vihreä käärme

En ole mitenkään ahkera tai huippulahjakas ruoanlaittaja. Pullien valmistus muistuttaa suuresti *tätä katastrofia*, ja tarvitsen ihan oikeasti hyviä ideoita, jotta saisin aikaan jotain tonnikalapastaa mielenkiintoisempaa.

Toisinaan turvaudun myös valmisruokaan tahi puolivalmisteisiin.
Sen jälkeen on tarpeellista palauttaa itsensä maan pinnalle lukemalla Turistin kirjoitus valmisruoista ja ruoanlaitosta. Jos olisi olemassa joku "Jaa tämä kolmelle parhaalle koskaan lukemallesi blogikirjoitukselle" -prenikka, edellämainittu pääsisi epäröimättä listalleni.

Mehupaaston lisäksi pienen ulkosuomalaisen elimistöön hiipii satunnaisesti tietoisuus siitä, että iso osa syödyistä aineksista voisi olla ihan fiksua hankkia luomuna. Paitsi, että onnistuisi välttämään saarioistenlihapullien kaltaiset health hazard:it ja lukuisat E-lisäaineet, voisi myös ainakin kuvitella pelastavansa pienen palan maapalloa.

Minä olen täällä Melkein Rajalla vallan onnellisessa tilanteessa: täällä kun on tarjolla parhaat palat sekä Ranskan että Saksan luomuvalikoimasta. Varsinkin Saksan puolella hinnat tuntuvat olevan hieman opiskelijaystävällisempiä.

Lisäksi Strasbourgista löytyy maanmainio luomusupermarketti Serpent Vert, jonka valikoima jaksaa vieläkin toisinaan hämmästyttää minua (ja ovat viimeinkin avanneet nettisivut!). Lisäksi Vihreässä Käärmeessä miellyttää vallan paljon tietynlainen "tiedostavaan elämäntapaan" liittyvä kiireettömyys. Jonossa kiroavia asiakkaita ei juuri näy, ja hedelmänsä saa punnituttaa juuri sellaisessa pussissa kuin miellyttää. Minusta on tullut kanta-asiakas, vaikka ihan kaiken ostamiseen luomuna ei vielä lompakko taivukaan. Ostin paastomehunikin Serpent Vertista, olen juonut jo niin paljon Reinin toiselta puolen tullutta Bio Karottensaftia, että lienen ihan oranssi pari viikkoa...

Jos minun tulee poismuuttaessa jotakin Strasbourgista ikävä, niin kulman pientä vihreää käärmettä.



[Kuva]

tiistaina, heinäkuuta 08, 2008

10 +1 turhaa faktaa Ranskasta

Jos että tienneet näitä entuudestaan, älkää huoliko.
Lukemisen jälkeen voitte unohtaa.


1.) Ranskassa on noin 36 860 kuntaa. Kol-me-kym-men-tä-kuu-si-tu-hat-ta ja risat. Kuntaliitos taitaa olla tuntematon käsite. Pienimmissä on alle kymmenen asukasta, suurimmissa muutama miljoona.

2.) 196:n kunnan nimi alkaa W:llä. Wancourt, Wandignies-Hamage, Wangen, Wiencourt-l'Equipée, Wy-dit-Joli-Village... Oma lempparini lienee silti joko Niederschaeffolsheim tai Scharrachbergheim-Irmstett. Alla oleva esimerkki on Korsikalta... ei pienintäkään käsitystä miten tuo pitäisi lausua.


3.) Ranskan tunnuseläimenä pidetään kukkoa. Mikään virallinen symboli se ei silti ole, ennemminkin Den glider in -syndrooman aikaansaannos. Aikoinaan "kukko" ja "gallialainen" olivat sama sana, gallus. Keskiajalla viholliskansat nimittivät ranskalaisia sanaleikin myötä ylpeiksi kukoiksi, ja tottahan piti kukko nostaa pöydälle ja taittaa haukulta niskat nurin.

4.) Joka kymmenes Ranskassa asuva on syntynyt ulkomailla. Viimeinkin minäkin tunnen kuuluvani johonkin joukkoon!

5.) Farkut ovat kotoisin Languedoc-Roussillonin alueelta. Levi Strauss kuljetti paksun puuvillakankaan Kaliforniaan tehdäkseen kestäviä työvaatteita kullankaivajille. Denim tulee siis sanoista "de Nîmes".

6.) Muistelisin lukeneeni jostakin, että yhä vielä on voimassa pykälä, jonka mukaan on laitonta nimetä sika Napoléoniksi. Mahtaisiko olla luvassa ankarakin rangaistus? Aikanaan oli myös olemassa laki, joka kielsi myymästä nukkeja joilla ei ollut ihmiskasvoja.


7.) Ranska on pinta-alaltaan Länsi-Euroopan suurin maa, mutta silti karvan verran Teksasia pienempi. Voimmeko siis olettaa, että Teksasissa kaikki on isoa?

8.) Ranskassa käy vuosittain ulkomaalaisia turisteja enemmän kuin maassa on asukkaita. Pariisi on maailman vierailluin turistikohde.

9.) Pisin tavanomaisesta sanakirjasta löytyvä ranskankielinen sana on anticonstitutionnellement. Vain 25 kirjainta. Eivät osaa yhdyssanojen laatimisen taitoa nämä patonginpurijat. Lääketieteellisestä sanastosta sen sijaan löytyy sana hexakosioihexekontahexaphobie, joka tarkoittaa luvun 666 pelkoa.

10.) Code Napoléon, johon Ranskan perustuslaki pohjautuu, määräsi vuonna 1804 avioliiton solmimisen alaiäksi tytöille 15 vuotta ja pojille 18. Tyttöjen ikä nostettiin tuosta kahdeksaantoista vasta vuonna 2006.

+ 1) Sana ”sadismi” on ranskalaista alkuperää, ja viittaa, kehenkä muuhunkaan, kuin Markiisi de Sade:een. Vallan lohduttava tieto.


Lähteet: CIA World Fact Book, Wikipedia + yleinen Googletus.

maanantaina, heinäkuuta 07, 2008

Kolme yötä jouluun on

Tai vähän enemmän.
Vielä pitäisi malttaa nukkua 13 yötä ennen lentoa Suomeen.
Pikkuisen alkavat lapsella kärsimättömyys ja matkakuume nousta pintaan.

Lisäiloa näihin pariin tulevaan viikkoon tuovat
a)motivaatiokirjeiden vääntäminen ja
b)asunnon etsintä.
Molemmat voi pistää lokeroon "tuskaista", sillä:

a) Viralliskuuloinen ranska on ihan oma kielensä. Voi herranjesta mitä koukeroita saa välillä yrittää synnyttää. Lisäksi minä olen KAPINALLINEN, ja kirjoitan kirjeeni tietokoneella. Perusranskalainen kirjoittaisi käsin, ja joihinkin työpaikkoihin vaaditaan vielä nykyäänkin käsin väännetty hakemus. Miksikö? Nokun teettävät kuulemma grafologisia testejä. Siinä sitä onkin valintaperuste viimeisen päälle...

b) Tarvitseeko tätä edes kommentoida muuten kuin sanalla "TAAS".


Joka tapauksessa, loman ja muuton alla pää on taas sekaisin niistä monista ikuisuuskysymyksistä, joita on aina välillä ranskanvuosiensa aikana mielessään pyöritellyt.

Miksi tähän maahan integroituminen on niin pirun vaikeaa? Saattaahan tietysti olla, että minä olen jotenkin epäsosiaalinen poikkeus, mutta syvempien ystävyyssuhteiden aikaansaaminen ranskalaisten kanssa tuntuu olevan vallan arpapeliä. Emme kei vain ole ihan samalla aallonpituudella. Kaikki vähänkään paremmat kaverini ovat (olleet) ulkomaalaisia. Vaikka Nancy onkin kaupunkina tuttu, niin melkein ahdistaa ajatus siitä, että pitää jättää taakseen kiva kaupunki ja ystävät, joita ei tosiaan joka orrella istu.
Tuulimyllyjä päin vain, orhiseni!

Olisiko elämä vihreämpää aidan toisella puolen? En tarkoita edes Suomea vaan Jotakin-Muuta-Maata. Kummallisuutensa kullakin, mutta löytyisikö jostakin Ranskan rajojen ulkopuolelta enemmän minunluonteisiani ihmisiä?

Mahtaako sitä enää koskaan palata takaisin Suomeen? Ainakin joksikin aikaa varmastikin, mutta yltyisikö kaukokaipuu taas liian vahvaksi kun olisi aikana kotomailla oleillut? Waikeaa.

Kai sitä on vain muistutettava itselleen, että asioilla on taipumuksena järjestyä. Ei tämä tästä stressaamalla paremmaksi muutu. Muutan Nancyyn, löydän töitä ja rakennan tätä kieroa palapeliä, jota elämäksikin sanotaan, taas vähän etiäpäin...

Nälkälakko

Bongattua 3 :

Paastoava bloggari.

Oi kyllä, höyrähdin ja seurasin (taas kerran, pitäisi tehdä joku pysyvä viite) Kemikaalicocktailin Nooran ohjeita, ja päätin kokeilla paastoamista. Jätin jo pari viikkoa takaperin ruokavaliostani pois kahvin, tavallisen teen ja alkoholin... niitä paria ”luokkaretkellä” juotua viinilasillistahan ei lasketa? Pari viimeistä päivää söin kuuliaisesti hedelmiä ja vihanneksia.. ja tyhjensin mahaani luumuilla ja luontaistuotekaupasta saatavilla hedelmä-kuitu-kuutioilla.
Masentavan tehokasta.

Viimeinen valmisteluilta tosin oli tahtojen taistelua, sillä eksyin grillijuhliin: söin lähinnä perunoita, mutta sipsipussi oli kuitenkin vahvempi kuin minä.

Nyt olen ollut vuorokauden nestelinjalla. Ihmeen hyvin menee, jos niitä paria eilisiltaista mahakramppia ja hirvittävän pahaa kasviscocktailmehua ei lasketa.
Ei ole edes nälkä. Sen sijaan tekee mieli kaikkea.

Suklaajäätelöä!
Aprikooseja!
Tuoretta leipää!


Lisäraporttia piisaa jos säilyn täysissä hengen ja ruumiin voimissa.

lauantaina, heinäkuuta 05, 2008

Bongattua

Bongattua 1:

Ruotsinristeiljä laskeutui kanavaan.
Myöhemmin kuulin, että kyseinen "pieni paatti" on tosiaankin tehty jonkin kuuluisan risteilijän mukaan. Eikä edes tehdastyötä, vaan jonkun tylsistyneen omassa puutarhassaan kokoon kasaama. Toisilla on aikaa ja viitseliäisyyttä.




Bongattua 2:

Kemikaalicocktailista varastetulla ohjeella tehdyt bataattiröstit ilmestyivät muutama päivä sitten koristamaan parvekkeemme pöytää suuren valkean lautasen ohessa. Hyviä olivat, vaikka teinkin köyhän naisen version ja osa parmesaanista oli korvattu ihan emmantalilla. Tuokiota myöhemmin lautanen oli oudosti tyhjä. Ensi kerralla teen tosin kevyemmän version, korvaamalla osan juustosta kananmunalla.

torstaina, heinäkuuta 03, 2008

I'm siiinging in the rain...

Tänään on satanut suurimman osan aikaa. Suunnilleen kaatamalla. Niinä hetkinä kun ei satanut, oli kirkas auringonpaiste ja +25 astetta lämmintä. Päätä siinä sitten miten pukeutua.

Minä joka tapauksessa päädyin kaupungille sateessa, pikkukengissä, ison käsilaukun kanssa ja tietokone selkärepussa. Ja kun vielä tietää, että koneeni on nimestään huolimatta ennemminkin raahattava kuin kannettava, niin voitte arvata valtaisan motivaationi kenkäkaupoissa kiertelyyn.

Kävin kuitenkin muutamassa. Toteamassa että mitään ei ole. Ostamassa porkkanoita.
Väsyneenä raahauduin tramia kohden, kunnes päätin vielä pistäytyä ohimennen Andréssa, joka yleensä on ihan liian kallis minun kukkarolleni.

Ja siellä ne olivat. Viimeisen alehyllyn nurkassa. Viimeinen sopivankokoinen pari tökötti lattialla kuin minua odottamassa. "Ma foi, taisin löytää kengät."
28 euroa.
Kaksikymppiä mösjöö Andrélle (jonka nimi ei varmaankaan ollut André ja joka puhui puhelimeen koko asiakaspalvelutilanteen ajan. "Pusi pusi niin mäkin sua") ja kahdeksan suutarille joka vaihtoi suoriltaan korkolaput.

Mutta ne ovat söpöt. Koroilla jopa pysyy mukavasti pystyssä. Kävelemisestä ei sitten puhutakaan mitään.
Minun omat tyttökenkäni <3



Ja sopivat jopa mekonkin kaveriksi. Tummat sukkahousut taas sitten eivät sovi, mutta olkoot nyt epämäärävaloisen kuvan ajan.

Huomenna pitäisi olla koululla klo 7:50 esittelemässä tutoroitu projekti. En taida kuitenkaan taiteilla paikalle näissä kaunottarissa. Tyydyn ihan vaan mustiin ballerinoihin. Huomisen jälkeen enää loppuraportin kirjoittaminen ja esittely. Tässähän uhataan valmistua syyskuussa.

Opiskelijasta aikuiseksi. Hui.

Kenkäprobleema

Eilisillan paras uutinen oli Ingrid Betancourtin vapauttaminen. Viimein. Maailmassa tapahtuu joskus hyviäkin asioita.
Mutta minun ongelmani ovat pinnallisia. Minulla on ken-kä-on-gel-ma. Pitäisi löytää kuukauden sisällä korkokengät turkoosiin tunikamekkooni. Mutta kun olen nirso ja köyhä. Ei hyvä yhdistelmä.

Ne eivät saisi olla mustat. Eivät kyllä valkoisetkaan. Tai punaiset.
Ennemminkin siniset, turkoosit, violetit, harmaat...

Pitäisi olla korkoa, mutta ei liikaa. Kuusi senttiä on jo paljon, ja jos se on piikkikorko, hajoitan nilkkani.

Ei terävää kärkeä, näyttävät ihan kummilta. Mutta ei välttämättä sandaalikaan.

Ja sitten vielä halvat.

Voitte uskoa, että olen etsinyt jo kolme kuukautta, niitä täydellisiä kenkiä. Kenkien pitäisi olla suunnilleen allaolevien risteytys. Etenkin nuo liukuvärjätyt miellyttävät, mutta miksi hemmetissä nainen pakotetaan taiteilemaan kymmenen sentin korkeudella jos haluaa kauniit kengät??



Alan vähitellen epätoivoistua, ja sitten kun en löydä mitään mieluista, menen paikalle joissain wanhoissa sandaaleissa.

Jos jollakin armaista lukijoistani on käsitys siitä, missä piileskelevät Täydelliset Kengät, saa toki jakaa salatietonsa.

Kengät: [ 1 ], [ 2 ], [ 3 ], [ 4 ]

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Gallialaisittain

Taannoin totesin, että suomalaiset ja saksalaiset ilmeisesti ajattelevat ihan samalla kaavalla. Missä muussa maassa kylmälaukkua myytäisiin sloganilla: "Tähän mahtuu kaksi sixpackia!"


Ne ranskalaiset, jotka tuollaisen kylmälaukun ostaisivat, asuvat jossain Niederschaeffolsheimissa tai muualla syvällä Elsassissa. Ranskalaiset eivät kittaa päkillisiä kaljaa. Ranskalaiset siemailevat samaa valkoviinilasillista koko illan. Kavereitani täällä ei ilmeisesti voi määritellä ranskalaisiksi. Germaanian raja on liian lähellä.

Germaaniasta aasinsilta Reinin yli Galliaan, eli tämän kaupungin ylioppilastaloon. Komia vanha rakennus, joka on palvellut ylioppilastalona jo päälle 80 vuotta. Nykyään löytyy puarihuonetta, opiskelijaravintolaa ja asuntolaa, paikallisen ylioppilaskunnan tilojen lisäksi. Taitaa sitä paitsi olla Ranskan ainoa opiskelijajärjestön ylläpitämä yliopistoruokala.


Talon nimi heijastelee alueen kirjavaa kaksimaista (kaksinaamaista?) menneisyyttä. Niihin aikoihin, kun Alsace-Moselle oli osa Saksan valtakuntaa tahi muuten vain valloitettuna, talon nimi muutettiin Germaniaksi. Sotien jälkeen palattiin vanhaan kunnon Galliaan.


Minä en ole vieläkään kokeillut käydä Gallian kuuluisassa kellarissa. Huono opiskelija. Muttakun pidän paikoista, joissa kuulee oman äänensä.

tiistaina, heinäkuuta 01, 2008

Ruotsalaiset...

Alkuun, ah armaat lukijani, auttakaa minua ulkoasuongelmassa ja vastatkaa viereiseen kalluppiin koskien tuota taustalammasta.

---

Jos minulla vaikka sitten olisi rohkeutta kirjoittaa (taas kerran, vini vini), muotiblogeista. Tällä kertaa en suomi finskiraukkoja, vaan siirryn lahden toiselle puolelle Ruotsiin, jossa muotiblogit tuntuvat ovan huomattavasti kuumempi sana kuin täällä meillä.

Siinähän kirjoittavat. Eiku. Eivät kirjoita.

En vain ihan tajua ruotsalaista tapaa tehdä muotiblogia. Ymmärrän tietysti, että muotiblogissa asut ovat pääosassa, mutta ainakin minä tympäännyn tosi pian jos sisältö on lajia "Kävin kirppiksellä. Ostin ihanan kaulakorun. Aurinko paistaa ja linnut ruikkivat. Piste." Och samma på svenska.

Ja näitähän riittää sinivihreillä. Jos Ebba ei ole kuuluisastunut kirjoittajantaitojensa ansiosta, niin ei sitä ole myöskään tehnyt Lisa, Linn tai Elin...

Pitääkö tästä tehdä se päätelmä, että länsinaapurissa ollaan lukutaidottomia ja -haluttomia, vai olenko se vain minä joka ei ymmärrä pelkkien kuvien tarkoitusta, ja ei niin ollen jää koukkuun? Mun pitäis kai vaan enemmän seurata muotia ja vähemmän lumppuja. Enhän minä edes tiedä, ovatko kirjavat sukkahousut ja mustat shortsit muotia. Kääntyvätkö päät takanani siis koska olen niin järkyttävän muodikas, vai ihan vähemmän mieltäylentävistä syistä?

Koska kuitenkin pääsin aiheeseen, saan oivan aasinsillan esitellä päivän asuni. Ei se ei ole juNppapuku. Vaan mustat shortsit (alennusmyynnit) ja musta t-paita (alennusmyynnit...) Kameran tarkennus ei itselaukaisimella ole parasta A-luokkaa. Olkapään takana on muuten cycle PDCA, jonka pistin oveen näkyville että opin kunnolla ulkoa. Eivätkä sitten edes kysyneet tenteissä. Bäh.

Ja kerrottakoon, että ulkona on melkein +30°C lämmintä, mutta sukkikset ovat pakolliset ilmastoiduissa sisätiloissa työskennellessä...

Oodi tarpeettomuudelle

"Ambition is a poor excuse for not having sense enough to be lazy."
Edgar Bergen

Tänään ajatukseni eivät ole omia ajatuksiani. Lainaaminen on ajattelevan ihmisen velvollisuus, eiku miten se nyt menikään.

Törmäsin joskus taannoin Hesarin Nyt-liitteessä jutuntapaiseen Tom Hodgkinsonista, joka toimittaa joutilaisuuteen perustuvaa The Idler -lehteä. Silloin tulostin ja saksin seinälleni Hodgkinsonin elämänohjeet. Niistä paranisi ihmisten ottaa mallia. Vähän ekstremistihän tuo on, ja minä en erityisesti pidä ekstremisteistä. Kuitenkin, inhoan sydänjuuriani myöten välinpitämättömyyttä, de je-m'en-foutisme. Se saa minut aina näkemään punaista. Joten, jos ihmiset edes yrittäisivät...

Hodkinsonin elämänohjeet

Älä ahdistu. Elä huolettomasti. Aja polkupyörällä.
"Ahdistus on kapitalistisen järjestelmän vallankäyttöä. Se pitää osata karistaa niskoiltaan."

Heitä pois rannekellosi.
"Rannekellon käyttäminen ilmoittaa muille, että sen käyttäjä on sitoutunut nykyajan teolliseen vauhtiin."

Lakkaa kilpailemasta.
"Kun ihmiset lopettavat toistensa kanssa kilpailun, he voivat elää sopusoinnussa."

Unohda valtiovalta. Lopeta äänestäminen.
"Edustuksellinen demokratia on opportunististen poliitikkojen ja ilottomien byrokraattien järjestelmä."

Lopeta shoppailu. Heitä televisiosi menemään.
"Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta ostaa, sitä vapaampia työn ikeestä he ovat."

Pakene kaupungista. Hanki itsellesi vuokrapalsta.
"Jos et voi muuttaa maalle, voit aina hankkia puutarhapalstan."

Älä velkaannu. Leikkaa luottokorttisi kahtia.
"Pankit ja luottoyhtiöt ovat nykyajan koronkiskureita."

Älä ota lainaa. Ole onnellinen kulkuri. Jaa kotisi.
"Laina orjuuttaa. Asuntovelallinen maksaa korkoina enemmän kuin asuntonsa hinnan."

Älä käytä supermarketteja. Kasvata omat vihanneksesi.
"Supermarketit ovat absoluuttisesti pahoja. Ne tuhoavat kaupunkikuvan tappamalla pienet liikkeet."

Lopeta valitus. Ole onnellinen kaikesta, mitä sinulla on.
"Ota vastuu elämästäsi. Valitus on vastuun väistämistä."


Hodgkinsonin kanssa minulla on ainakin pari samaa piirrettä: Ajan polkupyörällä, en omista luottokortteja enkä aio ottaa asuntolainaa... eikä minulla myöskään ole rannekelloa (puhelimen kelloahan ei lasketa, eihän?)