Ants. Antteja.

Totesin tänä aamuna, että joku naapureistamme oli aprillipäivän kunniaksi heittänyt joulukuusen menemään.
Jo näin ajoissa.

Tuumin myös, lienisikö Neiti Kevät tullut kaupunkiin vihdoin ihan jäädäkseen. Tähän saakka on aina kääntynyt kannoillaan takaisin... Neidin kanssa ovat heränneet myös kaiken sortin öttiäiset, jotka riemuksemme syömivät esiin seinänraoista. Tänään söin aamupalaa yhden seurassa.
Mikä toikin mieleeni erään muutaman vuoden takaisen tapauksen...


Jyväskylän aikoina asuin muutaman tovin pienessä seitkytlukulaisessa soluasunnossa, katutasossa. Meille tuli muurahaisia tosi aikaisin keväällä, jo joskus helmikuun alkupuolella. Niitä sitten hortoili yksi tai kaksi joskus keittokomerossa, napauteltiin luunapeilla alas työpöydiltä ja yritettiin vähän siirtää suolan avulla. Ei mitään vakavaa, muutama pieni otus.

Eräänä maaliskuisena aamuna sitten heräsin, kuten mielestäni aina, liian aikaisin. Kuljin silmät puolitangossa vessaan ja siinä pöntöllä istuessani totesin, että kylppärissäkin oli muurahaisia. "Jahas, parempi vaan jos ovat kylppäriin siirtyneet."

Siitä raahauduin eteiseen, napsautin katkaisimesta valot päälle. Ja heräsin hetkessä.
Keittokomeron lattia oli mustanaan muurahaisia. Kuvitelkaa sellainen tumma lainehtiva matto, niin tiedätte mitä oli vastassa.
Siinä sitten seison käsi katkaisimella, keräilen alaleukaani rinnuksilta ja kuten kaikissa katastrofeissa, päässäni liikkuu vain yksi äärimmäisen oleellinen asia: "Mun kaappi on tuolla toisessa nurkassa. Miten mä saan sieltä puurokattilani..?"

Traumatisoitunut muistini ei kerro mitä lopulta söin vai söinkö ollenkaan.
Joka tapauksessa lähdin koul... eiku tiedeyhteisöön luennolle, ja urhea kämppikseni siivosi muurahaiset päivän aikana harjalla ja kihvelillä vessanpöntöstä alas. Myös huoltoyhtiö sai sähköpostia ja toi kiltisti myrkkyä.

Tilanteesta siis selvittiin, ja minäkin sain syyn kirjoittaa traumastani blogiin näin vuosia myöhemmin.

Seuraavana kesänä muutimme kuudenteen kerrokseen.
Muurahaisia ei näkynyt. Sen sijaan naapurissa asui haitarinsoittaja.
...lepokivellään iäkäs norppa katsoo ystävää ymmärtäen...