Äitejä, lapsia ja lapsettomia äitejä

Tänään löysin intterwepistä kaikennäköistä asiaa (odottaville) äideille.
Eli jos satut olemaan siunatussa tilassa, tahi muuten vain lapsellinen, saatat olla utelias:

- Suklaan syönti on hyväksi odottajalle, ainakin 20minutes -lehden artikkelin mukaan. Uhraus on suuri: suklaan pitää olla tummaa suklaata ja sitä täytyy syödä päivittäin muutama pala.
Tumma suklaa vähentää 69% pre-eklampsia -syndrooman (onko sillä suomenkielinen nimi?)* syntymistä. Kyseistä syndroomaa tavataan noin 8%:ssa raskauksista, ja se yhdistää verenpaineen nousun ja ödeemat. Kyseessä lienee myös yleisin raskauksissa tavattavista vakavista komplikaatioista (ainakin tämän sivun mukaan).

*Edit: onhan sillä. Minua informoitiin, että pre-eklampsia on suomeksi ihan raskausmyrkytys...

Minä kun olen aina luullut että raskauden aikana pitää luopua kaikesta hyvästä (niinkuin lohesta ja homejuustosta). Kerrankin mainioita uutisia herkkusuulle... noin niinkuin tulevaisuutta varten.

(Tässä vaiheessa allekirjoittanut nousee punaisesta nojatuolistaan ja lähtee penkomaan keitiön kaappia... siellä pitäisi olla suklaata.)


- Tiesittehän myös, että japanilaisen uskomuksen mukaan sumopainijoilla on voima ja valta helpottaa lapsen itkemistä, joka taas sitten tuo lapselle onnea elämäntaipaleella. Eurooppalaisraukan vain pitää ensin löytää se painija. Kukahan maksaisi matkan Japaniin? Mieluiten pariksi viikoksi.


Kuva: Y. Tsuno /AFP, Tokiossa 27. 4. 08


- Ja sitten vakavampiin aiheisiin.
Ranskassa on vielä nykyäänkin mahdollista synnyttää nimettömänä, accouchement sous X.
Laki on jäänteitä Napoléonin ajoilta. Silloin kehitettiin "torneja", johon vauvan tai pienen lapsen saattoi laittaa, kilistää kelloa ja joku laupias samarialainen tuli raukan hakemaan turvaan. 1830 -luvulla hylättiin sillä keinoin jo yli 30 000 lasta vuodessa, joten tapoja ja tavoitteita muutetiin enemmän äitejä tukeviksi.

1900 -luvulla jäänteeksi jäi vain tiettyjen laitosten velvoite ottaa vastaan ilmaiseksi ja anonyymina synnyttämään haluavat naiset. Vielä nykyäänkin vuosittain noin 500 lasta ei enää syntymänsä jälkeen tapaa biologista äitiään...

Viime vuosina on kuitenkin puhuttu paljon siitä, kuinka tärkeää lapsen olisi tuntea biologiset juurensa, ja niinpä vuonna 2002 maahan perustettiinkin le Conseil national pour l'accès aux origines personnelles, neuvosto, joka auttaa juurien etsimisessä. Äidit saavat yhä vielä synnyttää nimettöminä, mutta jos lapsi jossain vaiheessa haluaa tuntea biologiset juurensa, hän voi ottee yhteyttä neuvostoon, joka tekee salapoliisin työn. Jos äiti löytyy, häneen otetaan yhteyttä ja kysytään haluaako hän tavata aikoinaan hylkäämänsä lapsen. Vastakkain oikeus tietää ja oikeus piiloutua.

Nykymaailmassa accouchement sous X aiheuttaa myös ongelman nimeltä Isyys. Vuoteen 2006 saakka nimettömänä synnyttäneen naisen lapsella ei ollut myöskään isää. (Ranskassa isyyden voi tunnustaa myös ennen synnytystä, ja siinä tilanteessa isää ei katsottu isäksi, sillä äiti ei lain mukaan koskaan ollut synnyttänyt...) Kyseisenä vuonna 2006, lähes seitsemän vuoden oikeustaiston jälkeen Philippe Peter sai vihdoin oikeuden omaan lapseensa, ja niin ollen pysäytti orvoksi luokitellun pojan adoptiotoimet.
Jotain lukemaani artikkelia lainaten, "äitien valta on viimein murtunut". Noh, isän pitää toki ensin olla selvillä raskaudesta... ja sitten päästään taas ongelmakehällä takaisinpäin: äidin anonyymiudelle tilanne aiheuttaa melkoisen kolhun.

Oikeaa ratkaisua ei lienekään olemassa.