Ne turistit...

Täällä on kesä.

Ilmeisen todistetusti, sillä Orangerien puistossa oli enemmän ihmisiä kuin laki sallii. Niin paljon, että kiersin pyörällä ihan sujuvasti sivusta. En halua saada jalkapallosta päähän, koirasta nilkkaan* tai aiheuttaa onnettomuutta koska joku puolimetrinen juoksee alle.

Eilisiltana kirosin kaikki turistit. Oli pakko käydä keskustassa kaupassa, sillä kotikulmien supermarketit menevät lauantaisin kiinni viiden jälkeen. Iso virhe. Keskustan Yksinkertaisessa Marketissa oli tilaa suunnilleen neliömetri per asiakas. Onneksi ranskalaiset ovat tottuneita jonottajia... Vielä isompi virhe oli se, että lähdin liikkeelle pyörällä. Ne turistit, ne turistit... paikalliset vielä jotenkin tajuavat, että tässä kaupungissa on paljon pyöräilijöitä, mutta turistit kulkevat keskellä pyöräväylää niska notkossa jotain pääskynpesiä katonharjoilta etsien.

Eivätkä väistä. Eivät vaikka kilauttaisi kelloa. Eivät kohteliaalla pardon, excuse-moi:aalla. Eivät edes siinä vaiheessa kun sanoo kohtuullisen korkealla äänenvoimakkuudella, että "On hyvä ja väistää, perkele!"

Onneksi lauantai oli muuten mukava. Yöllä olimme sitkeitä sissejä, ja katselimme Kill Billit putkeen, joskus puoliltaöin aloittaen. (Ja sitten minä ihmettelen, että mikä sotkee unirytmin...)
Yöllä sitten unissa oli oudonkin paljon japanilaisia teurastusaseita ja epämääräistä kidutusta.
Muutenkin minulla jo yliaktiivinen alitajunta. Säästää leffalipun hinnan, kun voi yöllä ihmetellä.

Aamulla hiiri tuli nukkuvan kissan suuhun, ja sain aamiaisen sänkyyn (!)
Iltapäivällä harrastimme urheilua (!!) ja hortoilimme kanaalin varrella. Joudutte kuvakollaasin uhreiksi. Kuvissa muunmuassa Tuntematon Tasapainoilurullaluistelija ja maineensa veroinen aasi.
Siinä heti ylävasemmalla.

* Näin siinä samalla paikalla, jossa meinasin aiemmin jäädä koiransyömäksi, uuden karanneen rekun. Tällä kerta tosin lähinnä hörähdytti, kyseessä oli semmoinen rotan kokoinen terrieri. Uhka ei ollu ihan samanmoinen.