tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Sänkyjen iloja

Niin, enkös minä sanonutkin olevani mystizen zen?
Olenhan minä toki joskus muuttanut neljänkin päivän varoajalla.

Madame la Propriétaire soitti viimein ja ilmoitti haluavansa tehdä "asuntotarkastuksen" (ja nähdä meidät silmästä silmään, I guess) ensi maanantaina.
"Maanantai, madame, on pikkuisen hankala päivä, minä kun olen ja työskentelen Strasbourgissa." Olokoot, vaihdan vapaan iltapäiväni torstaista maanantaille, turhapa tuosta on ongelmaa tehdä.

Puolentoista viikon päästä pitäisi kai sitten muuttaa. Siitä se riemu syntyykin.

Kerrottakoon, että minulla on parvisänky. Semmoinen Ikean metallinen parvisänky, joka ei itseasiassa ole minun vaan L:n. Se on minulla vain lainassa. Kun viime joulukuussa muutin, purimme ja uudelleenkokosimme sen L:n kanssa. Ilman ohjeita, illasta jo äärimmäisen väsyneinä.
Tällä kertaa L. kieltäytyi kategorisesti koskemasta sänkyyn. "Pyydät Ollin tai jonkun auttamaan. En halua aloittaa yhteiselämäämme avokriisillä."

Muuttaminen on muutenkin huiman kivaa. Niinkuin silloin kun muutin Strasbourgiin. En tuntenut juuri ketään, joten muuttoapuna oli L. ja yksi kaveripoika. Minä olin kuumetaudissa ja siis miltei kykenemätön mihinkään raskaampaan... niin ja muutin viidenteen kerrokseen hissittömään taloon. Siinä vaiheessa kun minun parisänkyäni raahattiin ylös, paikalle osui onneksi asunnosta poismuuttava nuorisohenkilö kavereidensa kanssa. Muuten olisi saattanut sänky jäädä kadulle "viekää pois!" -lapun kanssa.


Jyväskylän aikoihin tein muuton neljän päivän varoajalla. Kämppikseni soitti maanantai-iltana, jotta meille olisi uusi asunto tarjolla nyt. Koska kämppis oli kesätöissä toisaalla, minä haalin muuttoporukan (lähinnä silloisista naapureistani ja yhdestä kaverista) ja tosiaan hoidettiin operaatio saman viikon torstaina.
Silloinkin sängynruoja aiheutti ongelmia. Pojat kantoivat sängyn rappusia kuudenteen kerrokseen, sillä se ei kuulemma mahtunut hissiin.
Oudosti, vuotta myöhemmin poismuuttaessani, sama sänky mahtui kyseiseen hissiin. Aina ei voi onnistua.

Nancyssa ensimmäinen asuntoni oli tosiaan suuresti rakastamani (not) asuntolahuone, ja toisena oli tarjolla 18 neliötä. Yksiö. Pieni kuin koirankoppi, mutta ah, oma rauha, oma kylppäri, oma "keittiö". Aerobiccaava naapuri. Oi niitä aikoja.

Nyt odotan innolla sitä vaihetta kun pitää kantaa pesukone kolmanteen kerrokseen.
Ja pesukoneen asennusta. Arvatkaa kuka ei ehkä anna poikaystävänsä ryhtyä siihen hommaan... Minä olen meistä se jolla pysyy vasara kädessä!

8 kommenttia:

  1. Tsemppiä, kyllä se siitä! Ainakin sillä zen-asenteella.
    Miun pitää pakata koko asunto yhteen matkalaukkuun ja käsimatkatavaroihin. Siitä vasta hauskaa tulee!

    VastaaPoista
  2. Kai teilla on sellaset kantoliinat siihen pesukoneeseen (tai lainaatte sellaset jostain)? Vaikka eurooppalaiset koneet on aika paljon pienempia ja kevyempia kuin takalaiset, niin en kylla halua kuvitella kenenkaan kantavan pesukonetta rappusia pitkin kolmenteen kerrokseen ilman niita olkakantoremmeja.

    Me kanssa asutaan kolmannessa, ja ekalla kerralla koneen tanne kantoi muuttomiehet (miehen suku ei halunnu osallistua muuta kuin rahallisesti kun kuulivat mihin muutetaan), ja sen hajotessa soitettiin romumetallin kerjaajat hakemaan se taalta ylhaalta asti.
    Mut se asentaminen ei kylla vaikuta mitenkaan hankalta.

    Hyvaa muuttoa!

    VastaaPoista
  3. Eve,
    Joo, tuo on kyllä inhottavaa. En ede halua kuvitella mitä tapahtuu jos/kun tästa vaihtaa taas maata.

    Saria,
    Tuota noin. Itseasiassa ei ole edes pesukonetta. Saattaa hyvinkin olla että ostetaan se vasta vähän myöhemmin, ja kotiinkuljetuksella :D

    Jääkaapista saattaa silti tulla ongelma. Pitääkin kysellä millä keinoin sellaisia oikein kannetaan...

    VastaaPoista
  4. Jaakaappi on taalla kanssa siirretty noilla kantoliinoilla, koska sitten kantajat voi olla pystyasennossa ja nostaa kaappia vaan pari senttia maasta. Ja kun sita ei oikein saisi kai kallistellakaan, eika edes laittaa useampaan tuntiin paalle uudessa kodissa.
    Ma oon muuttanut nyt kahdesti _kaikkien_ kodinkoneiden kanssa, etta kysy hyvia vinkkeja vaan :)

    VastaaPoista
  5. Hmmjooh. Jos niitä kantoliinoja jostain saisi. Demissä ehdottivat nokkakärryjä, mutta sellaisia ei ainakaan kellään tutulla ole.

    VastaaPoista
  6. Kerropas Saria mikä on kantoliina ranskaksi?

    VastaaPoista
  7. No taallahan tietty sanotaan puolikielisesti etta "strap de déménagement", mutta tammosen V akkia loysi googlettamalla (mutta ei ollu varma kaytetaanko tata missaan oikeesti): Courroies de déménagement.

    Ne on siis sellasia samanlaisia liinoja milla esim. voidaan vetaa auto pois ojasta. Sellasia litteita, n.10 cm leveita nylon-juttuja. En oo tarkemmin kattonu etta oisko niissa jotain olkapaapehmusteita, mutta jotenkin ne pujotetaan sielta jaakaapin alta ja sitten kahdella puolella seisovien miesten niskan takaa, jolloin nosto tapahtuu hartiolla. Ja ne miehet pitaa siis kasilla kaappia pystyssa siina valissa.

    Mitenkohan siella yleensa tommoset hommat hoidetaan? Voisikohan liinalainaa tai ainakin vinkkeja kysya esim. kodinkoneliikkeesta? Nokkakarryt on huonot rappusissa, mutta muuten varmaan ois just hyvat.

    VastaaPoista
  8. Haa! Kiitos sanakirjalle. Minä en saanut googletettua, hyvä kun löysin nokkakärryn. Käyn huomenna katselemassa mistä löytyisi.

    VastaaPoista