Muutaman päivän blogihiljaisuuteni on mennyt pyykkiä pestessä ja toipuessa.
Ei, en ole sairas, mutta tupaantuliaistunut.
Pidimme kampässä yhteistuparit perjantai-iltana. Paikalla oli kolme suomalaista, noin kolmekymmentä espanjalaista ja muutama ranskalainen vieraana omalla maallaan. Sangria aiheutti keittiön lattian tahmeutumisen jossain vaiheessa iltaa ja eteisen kokolattiamatto (en vieläkään ymmärrä miksi laittaa kokolattiamatto eteiseen) oli varsin muruinen vielä tähän aamuun saakka. Virallista tuparikuvaa odottaessa jaan teille todisteen siitä, että meillä on muitakin outoja eläimiä kuin kultakalat:
Yö meni sitten kuudestaan minun 14 neliössäni, ja pitkämatkalaiset lähtivät jo joskus yhdeksän aikaan Epinaliin auton katsastuksen takia. Tilanne oli hieman hämmentävä, mutta noh. En tiedä miksi juuri Epinaliin, mutta ilmeisesti auton katsastuttamisessakin on jotain sellaista ranskalaista, mitä minä en käsitä.
Huomenna, tai ylihuomenna, tai joskus lisää maailman noin seitsemästä ihmeestä.
Otsikko on siis keksitty, ja juttu muhii jossain oikean aivopuoliskoni vasemmassa alaneljänneksessä, muttei ole vielä valmis tulemaan ulos. Sitä odottaessa. Mennee kuitenkin vähemmän aikaa kuin eilissäiltana tilatussa pizzassa. Kahden tunnin odottelun jälkeen selvisi, että pizzat oli jaettu väärään osoitteeseen. Noh, se.
Muokkaus 29/01/08: Tässä lupaamani virallinen tuparikuva. Että neljä näin tervejärkisen oloista nuorta naista meillä asuu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti