En päivääkään antaisi pois

Bisquits-neiti avasi blogissaan kaappiensa ovet, ja jakoi lukijoidensa kanssa kymmenen tavaraa tahi asiaa, joista ei haluaisi luopua. Päätin tarttua haasteeseen minäkin. Katsellaan mihin numeroon asti saan listaa aikaiseksi. Aiemminhan luettelin viimeisen vuoden parhaita ostoksiani.


1) Pienet eläimet
Tätä ei varmaan tarvitse edes sen kummemmin perustella. Hemminki ja Poro ovat siirtyneet pehmoeläinten kastista lemmikkien sarjaan. Ja lemmikkihän on yhtä kuin perheenjäsen...
Pienten eläinten matkagalleria sai muuten täydennystä eläinpuistoreissun myötä.


2) Tietokone
Ihan jo itse tietokonekin on varsin oleellinen asia, mutta kai sitä on myönnettävä, että internetistä luopuminen se tiukempaa tekisi. Tosin, ei minulla nettiä ollut kotona puoleentoista vuoteen Nancyssa asuessani, viikon vieroitusoireiden jälkeen pärjäsi kummasti. Silloin en kylläkään blogannut :)

Minun bébéni on itseasiassa jo vanhus ja joutuu joskus lähitulevaisuudessa antamaan tilaa nuoremmalle. Mutta kun toistaiseksi toimii kohtuullisen kiltisti, niin ei tee mieli tehdä lovea opintolainaan...


3) Fotoaparaatti
Ranskalaiset ovat vaikeita. Kun sanoo jotta caméra, niin oletetaan että puhutaan videokamerasta. Valokuvaukseen tarkoitettu härpäke on appareil photo, fotoaparaatti. En ole missään tapauksessa lahjakas kuvaaja enkä edes laske valokuvausta harrastuksekseni, mutta olen mieltynyt digikameran helppouteen.

Oma kamera on lähes yhtä wanha kuin tietokone, eli melkoinen möhkäle. Mutta toisaalta kuljetan laukussani niin paljon kaikkea muutakin, että nätistihän möhkis sinne mahtuu. Maailman kirjavimmassa kameralaukussa (joka muistaakseni on alkuperältään Hennesin kempparipussi).


3) Polkupyörä
En omista autoa, eikä minulla ole sellaista tarkoituskaan hankkia ennen kuin on pakko. Kuvittelen pitäväni ekologisen jalanjälkeni pienempänä. Mutta en myöskään tykkää kävellä, joten jäljelle jää vain yksi vaihtoehto: polkupyörä. Nykyinen heponi on jo kolmas (!) näiden Ranskanvuosieni aikana. Ensimmäisen myin pois, sillä tarvitsin monivaihteisen pyörän noustakseni päivittäin tappomäkeä töihin leirintäalueelle. Numero kakkonen olikin sitten Décathlonin maastopyörä, jonka joku viime kesänä päätti varastaa vaivoikseen. Nykyponi on näistä kolmesta lempparini: ei liikoja venkutuksia ja toimii kuin junan vessa.

Silti haaveilen, että saisin tuotua rakkaan Nopsani Suomesta tänne...


4) Lammasmuki
Lammasmuki vetäisee sisäänsä puoli litraa. Pääosin teetä, mutta ei tuo vielä ole kahvinkaan kohdalla ruvennut riitelemään. Baaaah vaan teillekin.



5) Kunnon sänky
Jos ihmiset luokiteltaisiin nukkumistapojensa mukaan, minä saisin otsaani lapun "vaikea" (kysykää vaikka vanhemmiltani). Meteliä oli aina liikaa siihen saakka kunnes löysin korvatulpat. Sänky on aina liian kova tai liian pehmä tai muuten vain kumma. Nyt minulla on oikeasti hyvä sänky, joka tosin tällä hetkellä majailee tilanpuutteen takia Lutzelbourgissa autotallissa. Ensi syksyä odotellessa...


6) Takut
Jos minä kutsun näitä rastoiksi, tulee joku puristi paikalle inahtelemaan, että "rasta(farius) on elämäntapa, sitä tukkaa sanotaan lockseiksi". Oli oikea ilmaus sitten mikä tahansa, nämä takut ovat kuin vanha kaveri. Välillä ärsyttävät, mutta eipä noista eroonkaan osaisi hankkiutua. Ehkä joskus tulee se hetki kun pitää ottaa sakset käteen (nyyh), mutta toistaiseksi roikkuvat kiltisti mukana hamaan tulevaisuuteen.

Koska minä noin muuten olen vallan konservatiivinen pukeutuja, eivät nämä edes ole työnsaantia estäneet. Rastafari jakkupuvussa. Höhö.


7) Aurinkolasit
Vaikka minulla muuten onkin erinomainen näkö, olen suunnilleen sokea auringossa ja saan pääni kipeaksi hetkessä, joten puolet vuodesta kuljen sitkeästi aurinkolasit silmillä.
Lunettes de star.
Tulevaisuus häikäsee.


8) Suklaa
Niin. Tätäkään ei oikein voi perustella millään muulla kuin sillä, että suklaa on varmastikin ollut paras ihmisen tekemä keksintö. Muistakaa kierrätys ja luontoa säästävät elämäntavat: maapallo on ainoa planeetta jolta löytyy suklaata.

...jahas. Kahdeksan sain sujuvasti kokoon, melkein kaikesta muusta materiasta voisin tiukan paikan tullen luopua.
Mitähä, pitäisikö mun vielä haastaakin joku? Nooh, jos vaikka osoittaisi virtuaalisella sormella Nooraa, Gemmaa, Sannaa, Piccolinaa, Turrea häähumun keskellä ja itseään Tampereen kirjeenvaihtajaa.