Joskus on parempi muistuttaa...

Nyt olen kyllä vallan aiheeseen jumiutunut, mutta vielä viimeinen. Ensi kerralla lupaan sitten kirjoittaa jostakin muusta.

Eli, aiemmat havaintoni Elsässerditsch:n outoudesta ranskalaisille saivat yhtymäkohdan viime viikkoiseen vuoden 1945 vapautuksen juhlimiseen, kun aamuisella lueskelin paikallista sotamuistomerkkeihin keskittynyttä turistibrosyyriä* ja silmiini osui jostain kylästä peräisin oleva plakaatti jossa luki suunnilleen että:

The inhabitants of this village are Frenchmen but they often speak a germanlike local language.
---
Nos habitants sont français, mais ils ne parlent souvent qu'un dialecte voisin de l'allemand.

Kyseisellä plakaatilla siis muistutettiin liittoutuneiden vapautusarmeijoita ja ties mistä tulevia periranskalaisia siitä, että kaikki jotka kuulostavat saksalaisilta eivät ole saksalaisia. Vuoden -45 vapautusmarssien aikoihin mahtoi olla vallan tarpeellinen muistutus.
Siinä olisi ranskantaidottomalla solkottajalla saattanut olla päänahka tulessa nopeasti. Ja lähes ranskantaidottomia löytyy peräkylistä vieläkin. Vanhemmasta sukupolvesta siis, nuoret nyt sentään käyvät koulunsa ranskaksi.

---

Sitten mainostusosuuteen:
Käykää lukemassa Lumpuista ja lureksista mitä Kissamakunne Kertoo Sisäisestä Tyylistänne!

* Asunnossamme on sotamuistomerkkeihin keskittyneitä turistibrosyyrejä siitä yksinkertaisesta syystä, että kämppikseni tekee gradututkimustaan niinkin kepoisesta aiheesta kuin "Teatteri-ilmaisu toisen maailmansodan keskitysleireillä", ja toteuttaa siinä sivussa näytelmätrilogiaa, jonka ensimmäinen osa käsitteli vuosia 1914-1918. Very gay indeed