perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Jotain kateissa

Pysähtyneisyydestä puuttuu jotain.
Auringonkiila käsinojalla.
Haalistamassa punaista veluuria.

Enkä minä kuule musiikkia.

Kissa oikomassa jäseniään.
Jättämässä karvansa hameenhelmaan.
Kävelemässä koskettimien yli.

Vaitonaisen pianon.

Hiljainen keskustelu.
Sillä mitään ei tarvitse sanoa.
Mitään ei tarvitse kertoa.

Enkä minä vieläkään kuule musiikkia.



Runotorstain inspiroijana tällä viikolla oheinen Cézannen maalaus.




---
Lisäys klo 17:07. Minullapa on loma! Kokonainen viikko. Eikä edes pelota autuas mitääntekemättömyys.

10 kommenttia:

  1. Sepä se. Eiväkä nuo edes kovin keveiltä ja hupaisilta näytä.

    VastaaPoista
  2. Hieno runo joka varmasti siivittää hienoon lomaan sanoo Zapizka

    VastaaPoista
  3. Piti vähän harrastaa aivovoimistelua :)
    Ja loma on kyllä tervetullut. Tajusin juuri, että olen ollut viimeksi näin niinkuin ihan kotilomalla (eli en missään reissussa) viime vuoden helmikuussa.

    Kesälomahan mulla on silloin syyskuussa kun olin Irlannissa, ja joulun Suomessa.

    VastaaPoista
  4. Niin tietysti, auringonkiila ja kissa, nyt kun sanoit ne ihan oikeasti puuttuvat, samoin kuin äänikin, ei mitään elävää siis. Paitsi oma kuvauksesi, se oli hieno.

    VastaaPoista
  5. Hassua, itsekin aistin kissan tuossa huoneessa, mutta en kirjoittanut sitä. Pidin tästä runosta kovasti!

    VastaaPoista
  6. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista :)
    Kissaton talo on usein vaisu talo...

    VastaaPoista
  8. Runon puhujana voisi olla taulun katselija, joka eläytyy kuvan maailmaan, mutta ei kuule musiikkia. Jännä tunnelma, jättä miettimään, varsinkin säkeistö , joka alkaa "Hiljainen keskustelu."

    VastaaPoista