Rakkaalla lapsella on...

Tiesittekö, että tässä maassa sinitarrakin on keltaista?
Eikä se edes ole "keltatarraa", vaan "kiinnitysmassaa", tjsp.
Mielikuvituksettomat.

Jos olisin jäänyt aloittamalleni tielle, ja päätynyt Vakavasti Otettavaksi Humanistiksi, olisin varmaan uhrannut aikaani ja voimavarojani nimistöntutkimukseen. Tämän hörhön mielestä on nimittäin vallan mielenkiintoista tietää millä perusteella jotakin paikkaa kutsutaan juuri sillä nimellä. Tai sitten olisin päätynyt etymologiksi, eli vielä astetta vakavammin otettavaksi humanistiksi...

En aio nyt ryhtyä keittiö- tai edes laboratoriopsykologiksi, mutta paikkojen ja asioiden nimeäminen kertoo vallan paljon kansanluonteesta, ja siitä, mitä asioita pidetään olennaisina. Tai mitkä asiat ovat vaikuttaneet historian aikana. On suorastaan yllättävää, etteivät ranskalaiset verisestä historiastaan huolimatta ole nimenneet erikseen esim. giljotiinimallejaan.

Samalla logiikalla voisimme olettaa, että patonginpurijat ovat hamekansaa: kielestä ei löydy omaa sanaa lahkeelle. Se on vain jambe, jalka/sääri. Selitä siinä sitten, että ei, ei aikomukseni ole omia koipiani lyhennyttää. Nyt on jo tarpeeksi vaikeuksia ylettää kaapin ylähyllyille. Persjalkainen savolainen.

Suomalainen joutuu myös ensimmäisenä talvenaan totemaan, että säästä keskusteleminen ei ole välttämättä helpoin small talkin muoto Ranskassa. Kuinka selvittää lunta ihasteleville ihmisille, että tämä ei ole lunta. Tämä on loskaa. Lunta se on siinä vaiheessa kun se ei enää välittömästi kastele kenkiä. Kuinka kuvata suomalaista talvea, narisevan pakkaslumen ja lumisotaan soveltuvan nuoskalumen eroa?
Toisaalta, mikä on helle? Suomessa helteeksi sanotaan, kun lämpötila nousee yli kahdenviiden. Täällä helle, canicule*, on silloin, kun yölämpötilat eivät laskeudu alle +20°C useamman vuorokauden** ajan peräkkäin.

Sään lisäksi myös alkoholien nimeäminen on tainnut olla varsin tärkeää puuhaa menneisyydessä, molemmissa maissa. Jos ranskalaiset osaavat luokitella viininsä ja muut viinirypäleistä valmistetut alkoholinsa viimeisen pilkun ja värisävyn mukaan, osataan sitä meilläkin. Hieman alitajuisesti tosin: vai kuinka moni armaista lukijoistani osaa kertoa suoralta kädeltä, mikä on viinan ja vodkan ero? (Minä tiedän, Wikipedia auttoi!)

Ja jottei tässä postauksessa vaan vahingossakaan olisi punaista lankaa, todettakoon lopuksi, että yksi sitkeä nimeämisihmettelyn aihe minulla on täällä vieläkin: Miksi ihmeessä kaikki yläkoulut ja lukiot nimetään jonkun henkilön mukaan? Ei kylän, kaupungin, tai kaupunginosan mukaan, vaan jonkun henkilön mukaan. Pelkäävätkö nämä, että moninaiset teot historiassa katoavat unholaan, jollei niitä ikuisteta koulurakennuksen kylkeen kuparilaattaan? Ja sitten 80% koulun oppilaista ei kuitenkaan osaa kertoa, mitä kyseinen henkilö on mahtanut lyhyen elämänsä aikana puuhata...
Näin se toimii historian opettaminen.



* Canicule tulee latinan sanasta canicula, pieni koira. Se on myös Sirius-tähden toinen nimi, ja sanaa onkin alunperin käytetty lämpöaalloista ainoastaan 24.7. ja 24.8. välisenä aikana.
** Mistä tulikin mieleeni, ettei ranskan kielessä ole myöskään sanaa ”vuorokausi”.