Joenrannan nurmikolla häiriintymättä lounastava eläin ei ollut koira tai kissa, vaan vesipyyseli.
Olisi pitänyt olla kamera mukana.
Oikeasti kyseessä oli ilmeisestikin piisami, joita täkäläisissä joissa näkee paljonkin.
Ruma otus.
Paljon sievempiä ovat ne moninaiset rumat ankanpojat jotka uiskentelevat kaula ojossa ja ovat puolikesyjä. Hä-hä, muissa kaupungeissa on pullasorsia, meilläpä on pullajoutsenia!
Joutsenten lisäksi viimekesäisellä työmatkalla näin päivittäin vuohia, jotka asuivat sillan alla. Silta oli silloin vielä rakenteilla, nykyään siitä rouskuttaa yli raitiovaunu. Mielessä kävi, että suunnitteilla saattoi olla jonkinlainen kosto-operaatio. Tunnettehan sen vanhan sadun, jossa kolme pukkia kulkee sillan yli, ja alla asuva peikko laittaa kaksi ensimmäistä lounaaksi... Nyt vuohet vain odottelevat peikkoa joka jossakin välissä kulkisi ohitse. Jollei ole ensin liiskautunut tramin alle.Iltaisin siltojen alla (nyt voidaan kysyä mitä minä olen tehnyt illalla sillan alla) näkee myös ihan tavallisia rottia. Inhoja otuksia. Paljon vähemmän sympaattisia kuin esim. se Rottatouillen Rémy.
Outojen eläinilmestysten ykköspalkinto menee kuitenkin viimekesäselle tapaukselle: istuimme L:n kanssa pimenevän illan alkupuolella rauhallisella kujalla, vanhoilla kivirappusilla. Yhtäkkiä näen silmäkulmastani jotain liikettä ja karahdan pystyyn. Rappusten välistä, pienen pienestä aukosta tunkeutuu ensin harmaanvihreä jalka, toinen, ja lopulta kokonainen rupikonna. Konna vie tyynesti meiltä istumapaikkamme.
Totesimme myös, etteivät tarinat sammakkoeläinten säänennustukyvyistä ole täysin tuulesta temmattuja: viisi minuuttia myöhemmin alkoi sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti