Söimme raclettia. Hmmmh, juuuustoa. Paljon neljää eri sorttia juustoa. Olli oli vieläpä ostanut ihan kunnollista raclettia, oli makua. Jouduimme vyörymään pöydästä pois.
Mukavasti alkanut ilta muuttui kuitenkin (seurasta johtumattomista syistä, ndlr) hieman raskaammaksi siinä vaiheessa, kun päätin nähdä punaista ihmisten puusilmäisyyden takia. Kaikki alkoi Iltasanomien sivuilta, ja videosta Helsingin abortinvastaisesta mielenosoituksesta...
Kerrottakoon, että olen rauhallinen ihminen. Liiankin rauhallinen ja myötäkarvaan silittävä, sillä inhoan konflikteja.
Välillä kuitenkin näen punaista. Silloin kun kissanpentuja potkitaan. Silloin kun joku yrittää huijata minut syömään lammasta. Silloin kun tulee kyse pedofiileista.
Ja silloin, kun miehet näkevät oikeudekseen kirjoittaa propagandaa raskaudenkeskeytyksiä vastaan.
Voi halvattu mitä tekstiä.
Miten kaikki suurimmat idiotismit maailmassa tehdäänkin uskonnon nimissä? Ja älköön hyvä lukija nyt ymmärtäkö väärin: minä, vaikka pakana olenkin, en missään tapauksessa ole lähtökohtaisesti uskontovastainen ihminen. Kristinuskon näen pohjimmiltaan myönteisenä ja lähimmäisenrakkautta korostavana ajatussuuntauksena. Mutta, aina pitää joukosta löytyä joku, jolla on omaa egoa isompi tarve käännyttää muita. Iskeä Pyhällä Kirjalla päähän. Tai tässä tapauksessa nettisivulla. Hmpfh.
Olen ilmeisesti verenkarvainen feministi, mutta jotenkin vielä enemmän oudoksuttaa se, että abortinvastustajat ovat niin usein miehiä. Millä logiikalla he kuvittelevat olevansa naisia parempia kertomaan mitä tehdä vahinkoraskauden kohdalla? Etenkään kun tosiasiassa (ei-toivotun) lapsen syntyessä päävastuu on naisella, halusi tai ei...
Uskomattomimpia päätelmiä kyseisellä sivustolla ovat seuraavat:
” Ensimmäinen kysymys: Miksi lapsen pitäisi maksaa hengellään siitä, että hänen isänsä on raiskaaja?
[ - - - ]
Mutta vaikka lapsen tappaminen auttaisikin äitiä pääsemään yli tapahtuneesta, on edessä vielä toinen kysymys: Jos hyväksymme tämän riittäväksi syyksi abortin saamiseen, se tarkoittaa, että jos joku muistuttaa meitä jostain todella kauheasta tapauksesta, meillä on oikeus tappaa hänet, jotta tuntisimme olomme paremmaksi.”
Öäh. On hyvä ja menee Sudaniin katsomaan sitä, kuinka käy kun etnistä puhdistusta suoritetaan joukkoraiskauksilla, ja tulee vasta sitten saarnaamaan aborttia vastaan.
”Nykyään joka toinen lapsi kohtaa väkivaltaisen kuoleman äitinsä käden kautta.”
Lähdeviittaukset ovat akateemikkojen hommaa. Eiks ni. Ei tavallisen nettisivun tekijän sellasia tartte miettiä.
”Huomaa tämä: vanhemmat "eivät toivo" lasta juuri nyt ja kohtelevat häntä sen mukaisesti. Juuri rakkaudeton kohtelu tekee lapsen elämästä kurjan, ei se, että hän olisi jotenkin itseisesti "ei-toivottu". Jos lasta rakastettaisiin ja kunnioitettaisiin, hänen elämänsä ei olisi kurjaa, vaikka hän ei olisikaan toivottu. Kurjuus ei johdu toivomisen puutteesta, vaan rakkauden puutteesta.”
Pohjaltaan totta toki, mutta on kumma, ettei sivustolla näy yhtä ainutta konkreettista ehdotusta siihen, mitä niille kaikille huonosti kohdelluille ja hylätyille lapsille tehtäisiin, jos abortti kiellettäisiin...
On hienoa ja kaukonäköistä vastustaa asiaa, jonka pidempiaikaisia seuraamuksia ei ajattele ollenkaan. Vähän sama kuin kampanjoisi koulujen kieltämisen puolesta, sillä lapset saattavat tylsistyä koulussa. Jopa useiden vuosien ajan.
Ei sillä, jokainen saa omassa päässään ja omalla kohdallaan ajatella mitä haluaa ja tehdä sen mukaan (tietyin rajoituksin tosin).
Mutta mikä ihme siinä on, että aina löytyy joku, joka tietää minua paremmin sen, kuinka minun pitäisi menetellä ja ajatella eri tilanteissa? Etenkin elämän suurten päätösten kohdalla. Ja näitähän riittää. Sen todisti Helsingin mielenosoituskin.
Huoh. Palauttakaa minun uskoni ihmiskuntaan ja siihen, että pohjimmiltaan kristinuskon pitäisi olla suvaitsevainen.
Saanko seuraavaksi pauhata homoseksuaalisuudesta...? Vai karkoitanko sillä nekin lukijani jotka eivät jo nyt ole kadonneet?
1 vuosi sitten
Oho. Täytyy heti mennä katsomaan linkki.
VastaaPoistaTää ei nyt liity tähän kovin paljon, mutta miehiin kylläkin. Ja uskontoon. Ja vaikka itsekin ihan kristillinen ihminen oon,ja uskon,vaikken kuitenkaan katolisella kiihkeydellä tai muullakaan kiihkeydellä, niin musta on ihan paras, että papit täällä opettaa naimisiin meneviä pareja avioliittokurssilla, ohjeistaa ja neuvoo seksistä ja lasten teosta. Millä ihmeen kokemuksella tai näkökulmalla ne sen sääntelee?
No, näistä vois puhua vaikka viikon päivät putkeen. Mutta musta on tosi ihanaa,että sä kirjoitat ja otat kantaa tällaiseen asiaan. Anna palaa vaan :D Nyt mä meen lukeen sen linkin.
Siellä sitä taas tuli totuuksia kansan syvien rivien suusta. Mä en tiedä, mistä olla eniten huolissani - niistä kuvista ja moisen liikkeen Narinkkatorille rantautumisesta niiden kera, suomalaisen ihmisen helposta johdateltavuudesta (näen kaksi kuvaa ja hui, uhraan liberaalit arvoni ja pakanallisen elämänkatsomukseni samantien näiden hihhuleiden hyväksi) vai suomalaisen teinin kykenemättömyydestä muodostaa koherenttia ja ymmärrettävää argumenttia, jossa on muitakin sanoja kuin "niinku" "öö tietsä" "niinku sillee, vaikee selittää". Sori, oon vähän snobi. ;D
VastaaPoistaAnyway, musta tuo kuvien läväyttäminen päin naamaa keskellä kaupungin keskustaa on törkeää. Tuollahan kulkee päiväsaikaan pieniä lapsiakin! Muutenkin, eikö se ohjenuora ole, että sananvapaus loppuu tasan siinä kohtaa, missä sen voidaan katsoa häiritsevän toisen ihmisen oikeutta kulkea rauhassa, häiriöttä, järkyttymättä tms. Toisaalta, puhutaan maasta, jossa taiteen nimissä saa rääkätä kissoja tai työnnellä jättikokoista vaginaa pitkin kaupunkia. Joten miksei sitten uskonnon nimissä esitellä jättiläismäisiä kuvia inhimillisesta tragediasta, jossa ei ole voittajia - katsoi sitten miten päin tahansa.
Kuulisin mielelläni näkemyksiäsi homoseksuaalisuudesta, sillä minäkin kuulun kategoriaan "vaikken uskovaiseksi tai hartaaksi kristityksi itsenäni osaisikaan mainostaa, pidän kirkon tekemää työtä ja edustamia arvoja arvokkaina" - olisi kiva vertailla kantoja. Ja kuulla muutenkin. Pistä kirjoittaen vain! :)
Milano,
VastaaPoistasiitä vaan lukemaan ;) Ei voi kuin pyöritellä silmiään. Katolisessa kirkossa nyt on pielessä muutakin kuin avioliittoneuvonta... mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää.
EB,
Mäkin ihmettelin, että eikö ne ollu saanu haastateltavaksi ketään muita kuin näitä "emmätiekaiseonpaha" -teinejä.
Homoseksuaalisuudesta kirjoitan... vaikkapa silloin kun saan neuvoteltua itseni ottamaan kantaa esim. homoparien adoptioasiaan. Israelissahan homoadoptio hyväksyttiin ihan tässä vasta... länsimailla on kirimistä.
Mä itse asiassa pidän aborttia murhana. Mutta kannatan silti (feministinä, yhteiskuntatieteilijänä ja kristittynä) sitä että abortti on sallittu toimenpide ja olen sitä mieltä että sen pitäis olla sellaista ja vielä suhteellisen yksinkertaista ihan kaikkialla maailmassa.
VastaaPoistaKantani on siis itse asiassa aika sama kuin Suomen ev.lut kirkon. Ainakin mikäli minä olen oikein ymmärtänyt kirkon kannan. (kun nyt uskonnoista puhuit niin mainitsin.)
Abortteja tehdään kuitenkin ja kaikkihan tietävät ne ongelmat mitä pakosta tehdä laiton abortti seuraa. (Romanialainen leffa 4 kuukautta 3 viikkoa 2 päivää, oli muuten todella hyvä elokuva tästä aiheesta.)
Lapsen ja naisen etu ovat tässä ristiriidassa, mutta elämä on vaikeeta ja ristiriitaisia valintoja täynnä.
Okei olen myös sitä mieltä että suomessa varmasti monesti tehdään abortteja vähän liiankin helposti, mutta kyllä naisella pitää olla mahdollisuus tähän.
ja tuo mitä sanoit siitä, että yleensä abortin kiihkovastustajat on miehiä on niin totta. tai ainakin siltä vaikuttaa.
ja oon bennetin kanssa samaa mieltä siitä että kuvat narinkkatorilla on aika julma tapa tuoda esille abortin toista puolta. siellä oikeesti on lapsiakin liikkeellä.
Itse olen nähnyt lukioikäisenä sikiön säilöttynä (se oli tosi vanha siltä ajalta jolloin tällaisia juttuja ei mitenkään säännelty, ja venhempien luvalla opetuskäytössä). totta kai mä muistan sen aina. se oli ihan ihminen, vaikka oli tosi pieni. mutta siinä iässä osattiin jo kaikki käsitellä tää. tai toivottavasti. ei sitä voi koskaan tietää vaikka jollain olisi ollut kokemuksia asiasta. sinänsä varomatonta.
mutta tarkoitus oli vaan snaoa. että musta abortissa lapsi tapetaan, mutta silti sen on ehdottomasti oltava mahdollista. monien ihmisten elämässä se on oikeasti ainoa vaihtoehto.
Niin siis on todella ikävää, jos abortti käsitetään eräänlaisena jälkiehkäisynä, eikä normaalista ehkäisystä pidetä huolta. Silloin ollaan väärällä tiellä, niin moraaliselta, kuin ihan terveydelliseltäkin kannalta katsoen.
VastaaPoistaÄärivastustajien tapa ajaa mieluummin sikiön kuin elävän naisen etua on silti harmillinen. Varsinkin JOS lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta tms ikävästä tapahtumasta.
Itsellä ei onneksi ole oman käden kokemusta asiasta, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, abortti on monille naisille henkisestikin varsin kova paikka. Ei mikään pikkuinen lääkärikäynti ja taas on kaikki ok.
Ja silti se on usein parempi vaihtoehto kuin synnyttää maailmaan lapsi, joka ei saa tarvitsemaansa rakkautta.
Itseasiassa, jos voisin asiaan mitenkään vaikuttaa, määräisin kaikille pikkulapsille jonkinlaisen "peruutettavan sterilisaation". Sen saisi purettua kun ikää olisi siinä vähintään 18-20 vuotta ja jonkinlainen "lastentekoajokortti" käytynä.
Vältyttäisiin monelta ikävältä vahingolta ja sittemmin lastensuojelutapauksilta.
(Enkä nyt tarkoita ollenkaan, että kaikki vahinkolapset kasvaisivat rakkaudettomina)
No voi tuhannen.. kävin lukemassa sen linkin. Terävä poika,jolla on teräviä mielipiteitä, tuosta listasta vaan puuttuu aika monta muutakin näkökulmaa. Pikkuisen on ahtaat näkokannat.
VastaaPoistaJust vähän aika sitten täällä oli eräs oikeudenkäynti, josta käytiin kovasti keskustelua tv:ssä, siinä tosi vahvasti katolinen lääkäri, gynekologi oli piilotellut lapsen äidiltä sikiön tosi vaikean monivamman,ja lopulta lapsi syntyikin, tietenkin vaikeasti vammaisena.(lääkäri oli huomannut jo silloin,kun sikiö oli lain mukaan vielä abortoitavissa, että sikiö ei ollut normaalin kehityksen mukainen, jolloin äiti olisi tullut ohjata testeihin, siihen lapsivedestä otettavaan kokeeseen,amniocentesi, mutta tänkin lääkäri jätti mainitsematta.) Lapsen äidille ei annettu edes mahdollisuutta pohtia raskauden jatkuvuuden päättämisestä. Homma tuli ilmi siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Äiti sai vahingonkorvauksi 30 000 euroa, jotka meni vaikeasti kehitysvammaisten lasten säätiölle. Keskustelussa kerrottiin,että lapsella on jatkuvasti kovia kipuja.
Oma vapaus loppuu siihen, mistä toisen vapaus alkaa.
Entä ne lukuisat lapset, jotka löytyy roskiksista,ojista, lumihangesta, kirkoista jne. Vain sen takia,että äiti ei kulttuurisesta,-tai muusta syystä voinut tehdä aborttia. Parempi kai,että lapsi syntyy ja kuolee kunnan jäteämpäriin.. Usein nää syyt on kulttuurisia. Toki monta muutakin erilaista syytä (raiskaus,äidin ikä jne..) takana, tapauskohtaisesti. Abortti jälkiehkäisynä on moraalisesti väärin, maailma on täynnä ehkäisykeinoja, mutta jos sikiö syntyy jonkin sellaisen tuloksena, jossa äidin vapautta,henkeä tai terveyttä on uhattu, pitäisi olla vapaus valita, ja musta silloin henkilökohtaisella kyvykkyydellä ja arviolla on merkitystä.
Niin kuin sanoit,täällä on monta asiaa pielessä. Ja näistä vois keskustella vaikka kuinka pitkään. Päivät yöt.
Musta tuo lastentekoajokortti ei olis yhtään hullumpi idea!
Milano,
VastaaPoistaSehän tuossa sivustossa onkin pelottavaa, että periaatteessa kaikki väittämät ovat totta. Asiaa vain ei ole juuri koskaan ajateltu sen pidemmälle.
Mut toi sun mainitsema katolisen lääkärin tapaus on jo pelottava. Pitää varmaan jo etukäteen etsiä gyne jonka uskonnolliset asenteet tietää...
Abortin äärivastustajien kanta on usein vankkumatta se, että abortissa tuhotaan ihmishenki.
Harmillista vain, että kaikki ei ole näin yksinkertaista.
Joskus saattaa käydä nimittäin niinkin, että aborttikiellolla tuhotaan kaksi elämää (äidin ja lapsen joka joutuu kasvamaan rakkaudetta), abortilla ainakin toinen niistä olisi säÄstetty.
Mutta tässäkään ei ole oikeaa tai väärää vastausta.
Pyysit palauttamaan uskoasi ihmiskuntaan ja kristinuskon pohjimmaiseen suvaitsevaisuuteen.
VastaaPoistaIhmiskunta on mikä on, miljadikirjoinen ihmisten sekoitus, ääripäinä alaston pahuus ja alaston hyvyys. Väliin mahtuu kaikki mahdollinen. Itse uskon, että armon vuonna 2008 hyvyyden vaakakuppi on
vastapuolta painavampi. Toivottavasti olen oikeassa, koska uskon myös siihen, että ihmiskunta
ymmärtää varjella itseään pahuudelta ihan arkisilla hyvillä teoilla. Sellaisella jokapäiväisellä lähimmäisenrakkaudella, joka ei tarvitse suurta julistusta eikä teesejä kirkkojen oviin. Se vain on ja vaikuttaa...
Kristinusko on aina ollut ja tulee luultavasti aina olemaan paradoksi.
Se julistaa ja opettaa monensortin hyvää, rauhaa ja rakkautta, ollen samalla valmis vaikka sotaan oppien
perille saattamisen puolesta. Tämä ei suinkaan johdu kristinuskosta, vaan fanaattisista julistajista ja
mielestään "oikeaoppisista" propagandisteista. Ja heitä riittää abortin vastustajiksi, homojen tuomitsijoiksi, rotukiihkoilijoiksi
jne. loputtomiin. Heille toisenlaisen mielipiteen ymmärtäminen saati hyväksyminen on
mahdotonta. Siksi heidän kansaan on myös mahdotonta kommunikoida. Heihin voi vaikuttaa vain sellaisella arkisella hyvyydellä jota he eivät voi väistää, vaan joutuvat sen (hyvyyden) kanssa tavan takaa silmätysten. Onnelliset homoparit ja erirotuiset kaduilla, kaupoissa ja ravintoloissa vievät ajanmittaan fanaatikoilta taisteluaseet. Aina kannattaa muistaa vanha viisaus: "Kun väittelet typeryksen kanssa, pidä huoli, ettei hän tee samoin".
Niin, että ihmisiin -ihmisissä olevaan hyvään - kannattaa uskoa.
Kristinuskon suvaitsevaisuudesta en ole kovinkaan varma, luokittelen sen enemmänkin utopiaksi.
Zapizka
"Kun väittelet typeryksen kanssa, pidä huoli, ettei hän tee samoin".
VastaaPoistaTämäpä minulla on vieläkin blogilistan kommenttina ;)
Hm, vanha asia mut silti kommentoin ku luin vasta nyt...
VastaaPoistaniin:
Jos ei tee aborttia saattaa tuhota kaks elämää joista toinen ois muuten säästyny?
Joo, tokihan, etenkin ku totesit myös että abortti aiheuttaa monille henkisesti kova paikka. Siinä sen elämän "säästäminen".
ps. Olen muuten nainen.
Ano,
VastaaPoistaolen sitä mieltä, että jokainen saa omalta kohdeltaan päättää täysin elämästään.
Jos joku haluaa synnyttää ns. vahinkolapsen, se on hänen valintansa. Toivottavasti hän myös pystyy kasvattamaan lapsen rakkaudella.
En vain siedä sitä, että joku ylempi taho määrää siitä, mitä pitäisi tehdä elämän isojen valintojen edessä. Oli se ylempi taho sitten nimetty Jumalaksi, Allahiksi tai Shivaksi. Jokaisella on kuitenkin ensi kädessä vastuu omasta elämästään.
En missään tapauksessa kannata abortin käyttämistä ehkäisykeinona, silä spaljon fiksumpiakin ehkäisykeinoja on. Silti, haluaisin herättää kysymyksin tilateesta "entäs jos". Entäs jos vahinko on jo tapahtunut?
Miten määritellään kumman elämä on arvokkaampi, naisen vai lapsen?
Kuten EB sanoi aiemmissa viesteissä, elämä on täynnä ikäviä valintoja. Toivon, ettei minun henk.koht. tarvitse ikinä valita aborttia, mutta silti on hyvä, että se on vaihtoehto, joka on olemassa.
Zapiska,
VastaaPoistaPiti vielä kommentoimani (kaikin puolin hymysuin) taannoista lausahdusta:
"mitähän jos se meidän tyttö tuo kotiin tummaihoisen vävyn...?"
Ei tuo tainnut niin karmea olla kuitenkaan... ;-)
Zapizkan kanta on myöskin erittäin hymysuinen, jopa naurava. Meidän tyttö on MEIDÄN TYTTÖ ja meidän vävy
VastaaPoistaon MEIDÄN VÄVY - erinomaisen mieluisia kumpikin ja värikkäitä...
Juu. Ja jokanen saa päättää omalta kohaltaan elämästään. Mutta miten päättää puolustuskyvytön lapsi? Eiköhän kaikki elämät oo yhtä arvokkaita. Ja musta ainaki on ihan kiva että sain mahollisuuden elää, ettei minua nitistetty muutaman viikon ikäisenä... ajattelepa omalle kohalle. :-|
VastaaPoista"Ja musta ainaki on ihan kiva että sain mahollisuuden elää, ettei minua nitistetty muutaman viikon ikäisenä... ajattelepa omalle kohalle. :-|"
VastaaPoistaPaha ajatella, kun siinä vaiheessa ei ole edes syntynyt. Jossittelu on monessa tilanteessa turhaa ja miltei mahdotonta.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAi, Stazzy on pauhannut näkemyksistäni enemmänkin. :) (Sain häneltä sähköpostin, johon vastasin ilmeisen odotustenvastaisesti ja pitkästi.)
VastaaPoistaOlisi mukavaa tavata nainen, joka osaisi keskustella abortista ilman tunnekuohuja, ilman nimittelyä, ilman käänteissovinismia -- puhtaasti asiatasolla.
Eräs kiistatta mielenkiintoisin lausahdus, jonka tekstiini liittyen olen koskaan saanut, on Stazzyn "Sehän tuossa sivustossa onkin pelottavaa, että periaatteessa kaikki väittämät ovat totta. Asiaa vain ei ole juuri koskaan ajateltu sen pidemmälle." Kuulisin mielelläni, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Mahdollinen sähköposti tulee perille osoitteeseen admin (at) jjmarkka.net.
:)
VastaaPoistaKah.
sen pidemmälle käy ilmi esim. kysykysestäni "Pohjaltaan totta toki, mutta on kumma, ettei sivustolla näy yhtä ainutta konkreettista ehdotusta siihen, mitä niille kaikille huonosti kohdelluille ja hylätyille lapsille tehtäisiin, jos abortti kiellettäisiin... "
"... on kumma, ettei sivustolla näy yhtä ainutta konkreettista ehdotusta siihen, mitä niille kaikille huonosti kohdelluille ja hylätyille lapsille tehtäisiin, jos abortti kiellettäisiin..."
VastaaPoistaEn ole varma asiasta, mutta voisin kuvitella, että jotain tämänsuuntaista kohdistettiin myös Yhdysvaltain abolitionisteihin (eli orjuuden vastustajiin), kun he vaativat mustille ihmisoikeuksia. "Eipä vain kuulu yhtään konkreettista ehdotusta siitä, kuka tekee kaikki ne työt puuvillapelloilla ja vieläpä yhtä halvalla."
Voihan toki olla, että tällaisen maan talous joutuu vakavien muutosten eteen, jos orjuus todetaan vääräksi ja moraalittomaksi. Voi olla, että arvoisa "massa" plantaasinomistaja joutuu itse pellolleen keruupuuhiin. Voi olla, että tuotannosta on tehtävä koneellista tai palkkatyöläisiin perustuvaa. Näistä kaikista seikoista huolimatta orjuus on rikos toista ihmistä kohtaan ja se ON lakkautettava, ratkaistiinpa sen jälkeiset ongelmat millä tavalla tahaansa. Tekstini tarkoitus ei ole tarjota tuota vaihtoehtoista tapaa, vaan osoittaa, että nykyinen tapa on kiistatta niin väärä, että se on välittömästi lakkautettava ja kaikki siihen upotetut resurssit kohdennettava niiden vaihtoehtojen etsimiseen ja toteuttamiseen.
Toisin sanoen lause "kaikki abolitionistien väittämät ovat periaatteessa totta, mutta asiaa ei vain ole ajateltu sen pidemmälle" ei loppujen lopuksi merkitse kovin paljon. Lähtökohta ei voi olla se, että koska orjuuden poistaminen kävisi kovin hankalaksi, siihen ei ihmisoikeusrikoksesta huolimatta tarvitse ryhtyä, ennen kuin joku kertoo, miten hommat voisi hoitaa.
Sama pätee aborttikysymykseen. Jos tilannetta ajattelee hetken, se käy makaaberin huvittavaksi. Meillä on lauma "ei-toivottuja" lapsia (mikä tarkoittaa, että vanhemmat pitävät oikeutenaan kohdella heitä miten tahansa), joiden elämä on ja saattaa olla kurjaa. Tällä hetkellä tämä inhimillinen kärsimys ratkaistaan tappamalla kyseiset lapset. Toimenpiteen kyseenalaistajia ruoskitaan kysymyksellä "ja mitä niille kaikille huonosti kohdelluille ja hylätyille lapsille tehtäisiin, jos niiden tappaminen kielletään?"
Hyvä tavaton. Onko ainoatakaan muuta tilannetta, jossa kukaan suosittelisi tällaista menetelmää ongelmien ratkaisemiseen?
* Mies hakkaa vaimoaan ja tekee tämän elämästä helvettiä. Ratkaisu? Ei puututa mieheen, vaan tapetaan vaimo, hänhän se parka kärsii.
* Pieni arka oppilas on kaikkien silmätikkuna ja koulukiusaaminen tekee hänen elämästään helvettiä. Ratkaisu? Ei puututa kiusaajiin, vaan tapetaan kiusattu, hänhän se parka kärsii.
* Latinopoika on elänyt kadulla kolmevuotiaasta ja on nyt yhdeksän. Hänen elämänsä on välillä ollut melkoista helvettiä, mutta nyt sosiaaliviranomaiset ovat löytäneet keinon parantaa sitä: tapetaan poika, hänhän kärsii.
mutta
* Isä ja äiti "eivät toivo" syntymätöntä lastaan, jonka ovat vahingossa panneet alulle. He luulevat, että lasta saa kohdella kurjasti, jollei häntä satu "toivomaan", ja aikovat tehdä hänen elämästään helvettiä. Ratkaisu? Ei puututa vanhempiin, heidän kieroutuneeseen käsitykseensä elämästä, heidän ahdistavaan elämäntilanteeseensa, heidän parisuhteensa parantamiseen, heidän työllistämiseensä, heidän auttamiseensa, vaan tapetaan lapsi, sehän se parka (mikä parasta) tulee kärsimään.
Hämmästelen myös huolta siitä, että mikäli abortti kielletään, nämä samaiset lapset löytyvät kuolleina roskatynnyreistä, kujilta ja kylpyammeista. Nykyinen ratkaisu johtaa siihen, että he löytyvät kuolleiksi silvottuina aborttiklinikan roskasäiliöstä. Millä tavalla aborttiklinikan roskasäiliö on mukavampi kuolemanjälkeinen leposija kuin esikaupunkialueen roskatynnyri? Kummassakin tapauksessa lapsi kuolee. Miten abortti siis ratkaisee sen ongelman, jonka abortin kieltäminen aiheuttaa -- lasten kuoleman?
Jos taas ongelma on lasten oletettu tuleva kärsimys, abortti "ratkaisee" sen hieman liian tehokkaasti. Kaljupäisyydestä kärsiville ei suositella lääkkeeksi giljotiinia, vaikka se epäilemättä "ratkaisee" ongelman -- poistaahan se toki kaljupäisyyden.
Ainii, sita vielä halusin kysyä, että kannatatko ihan vakasti kaikenlaisen abortin kieltämistä esim. nykyisessä Sudanin tilanteessa, jossa etnistä puhdistusta tekevat valloittajat harrastavat joukkoraiskauksia?
VastaaPoistaJa syy, miksi minä suhtaudun aina vähän varauksella miesten harrastamaan aborttivastaisuuteen on se, että viimetingassa vahinkolapsi jää lähes aina äidin hoidettavaksi. Ok, jos yhden yön suhteessa tapahtuneen vahingon jälkeen mies sanoo: "synnytä sinä se lapsi, niin minä rupean sitten yksinhuoltajaisäksi", niin silloin voidaan harkita uudestaan... Mutta mahtaako tätä tapahtua useinkin?
Vastauksesi on hyvä, mutta teoreettistasoinen. Valitettavasti emme elä bambimaailmassa, joten pelkän mustavalkoisen vastustamisen sijaan pitäisi nähdä harmaan eri sävyjä. Monesti joutuu valitsemaan monesta huonosta ratkaisusta sen vähiten huonon, ja tilenteesta riippuen se vähiten huono saattaa olla abortti. Ja kysymys on siitä, että joutuu valitsemaan, ja joutuu myös kantamaan vastuun valinnastaan... myös siinä tapuksessa että ei tee aborttia. Tai kun kieltää abortin.
Pelkän ei-saa-tehdä toistamisen sijaan pitäisikin siirtyä ajattelemaan "mitä sitten tehdään jos ei saa tehdä" -kaavalla.
En siis peräänkuuluta mielipiteitä tai "olet väärässä, minä olen oikeassa" -hokemista (koska absoluutista totuutta ei ole olemassa), vaan ratkaisuja. Käytännön ratkaisuja...
Saarnaamisesta ja kieltämisestä ei juuri ole hyötyä, jos tilalle ei tarjota mitään konkreettista. Se ei ole ongelmanratkaisua.
Se on vain ongelman siirtämistä toisaalle.
Tulevat mieleen sanat, jotka Marie Antoinetten väitetään lausuneen:
"Kansalla ei ole leipää. Mikseivät he sitten syö leivonnaisia?"