Raystävyydellä

Saint Valentin. Latin; Valentinus. Kukaan ei tiedä kuka pyhä Valentiini oikeasti oli, hänet nyt vain on haudattu Roomaan 14. helmikuuta.

Suomessa Valentiininpäivä on nimetty ystävänpäiväksi. Ystävän. Täällä Ranskassa se on selkeästi rakastavaisten päivä, kohderyhmä on selkeästi rajoitetumpi. Valitettavasti. Minusta ystävänpäivä on ideana huomattavasti mukavampi kuin rakastavaisten päivä.

Joka tapauksessa, muutaman mutkan kautta se sai minut miettimään hyviä asioita. Eli mitä kotoa opinkaan:

- Kala pitää paistaa miedolla lämmöllä. Muuten se sylkäisee valkuaiset ulos ja siitä tulee kuiva.

- Polkupyörä pitää kiinnittää tolppaan rungosta, ei etupyörästä. Etupyörän saa helposti irti.

- Paitapuseroista silitetään ensin nappilistat, sitten kaulukset, hihat ja lopulta muu.

- Suomalaiselle ihmiselle sopivat hyvin harvoin mustaksi värjätyt hiukset.

- Jos koko perhe on paikalla, ruokapyödässä ollaan yhtä aikaa.

- Kavereista pidetään huolta. Ihan sama miten humalassa olet, kaupungilla riekkuessasi katsot myös kavereitten perään. Tärkeää ei ole olotila, vaan se, että kaikki palaavat ehjinä kotiin.

Viimeinen ohje palautui mieleen juuri tänään, kun kysin neljättä kertaa Sannalta, että "Oothan ihan varma että siellä on vielä tram joka menee 'öön'aimiin..?"
Neljännen joon jälkeen uskoin.

On paljon kivempaa halata ystävää kapakan ulkopuolella, kuin uskotella itselleen, että tämä päivä vuodesta olisi varattu vain rakastavaisille. Hiiteen keski-eurooppalaiset tavat, ystävänpäivänä minä olen sitkeästi suomalainen!