Vietimme viimeinkin vappua myös melkein rajalla. Sään puolesta valinta oli oiva, oikeana vappuaattona kun lämpötila tosiaan kipusi hädintuskin yli kymmenen asteen. Nyt saimme olla rauhassa Sannan ja Ollin puutarhassa kirsikkapuun alla palelematta ihan puoleenyöhön.
Paikalla oli liuta suomalaisia, kaksi espanjaa puhuvaa, ja muutama ranskalainen jotka selkeästi olivat hämillään kielten sekamelskasta. Grilliäkin oli tuleen virittelemässä varsinaisia partiolaisia... mutta kyllä siinä lopulta hohkaa oli. Makkarat paistuivat. Ja homejuustoherkkusienet.
Nälästä ei tarvinnut kärsiä.
Aamulla heräsin taas kerran yksikerroksisten ikkuinoiden takaa kuuluvaan linnunluritukseen, ja totesin, että "metsässä" asumisessa on puolensakin. Kyseinen ääni on paljon miellyttävämpi häiriö aamulla kuin oman kämpän ikkunoiden takaa kuuluva liikenteen jylinä. Kaikkea ei näköjään voi saada sitten millään. 
Nyt ryhdyn virittelemään telkkariini kuvaa jotta voisin siirtyä illaksi Inspecteur Barnabyn seuraan. Harmillista että mies on dubattu ranskaksi...
Ihan kuin olisi ollut pari suomalaista kabanossia tuolla muitten makkaroiden seassa...ei ruvennut tekeen mieli ei...meiltä saa vain jotain mautonta kalkkunapötköö.
VastaaPoistaEt ne kyllä tainnu olla kabanosseja. Punaiset lötikät ovat ihan chipolatoja ja ne valkoiset.. noh, valkoisia makkaroita
VastaaPoista