"Forget Paris, bonjour New York"

Minä jotenkin luulin, että pikanaimisiin hyökkääminen olisi wanha juttu, tai ainakin liian amerikkalaista ranskalaisille.

Olin väärässä.
Sain annoksen keltaista lehdistöä ihan oman DNA:mme toimesta.
Kaikkein masentavinta lienee, etten edes opeta teille mitään, sillä jopa Hesari on päättänyt tarttua "uutiseen"...

Epäilin asiaa jo siinä vaiheessa, kun armas monsieur Presidentti talutti alttarille laulaja-malli -tyttöystävänsä (josta kirjoitin *aiemmin* ) muutaman hassun viikon seurustelun jälkeen.

Ilmeisesti neiti Cécilia Ciganer-Albéniz (joka hänkin on saanut palstatilaani ), paremmin tunnettu ex-Sarkozyna, pelkäsi jäävänsä entisen aviomiehensä varjoon, sillä otsikot kertoivat hänen menneen naimisiin marokkolaissyntyisen mainosmogulin Richard Attiaksen kanssa. (Sama mies jonka kainalossa C. kuvattiin jo vuonna 2005... rouvan kantaessa vielä Sarkozyn nimeä.)

New Yorkissa.

Vaatimattomin menoin.

Kolmipäiväiset häät.
Vain 150 vierasta, joista suurin osa lennähtänyt paikalle lammikon tältä puolen.
Art deco -ravintola Rainbow Room, Rockefeller centerin 65. kerroksessa, Manhattanin sydämessä.
Pyörivä tanssilattia ja gaalaillallinen.
Versacen hääpuku.
Harlem Gospel Choir laulamassa seremonian aikana.

Au Bon Marché -tavaratalon nettisivuilla esillä olleen lahjalistan mukaan parille olisi saanut lajoittaa esim. kaksi Frette-tyynynpäällistä (320 €) tai kaksitoista Baccarat-viinilasia (1884 €).

Lukemani mukaan Gala olisi loppujen lopuksi saanut yksinoikeuden kuvamateriaaliin häistä.

Veikkaan, että 150 hengen syöttäminen Rainbow Roomissa maksaa maltaita, mutta kuvista maksettujen palkkioiden jälkeen pariskunta Attis ei ehkä jääkään niin pahasti tappiolle.
Joskus kannattaa olla kuuluisa.

Ja rikas.

Minusta oudosti tuntuu, että jos L. meinaa joskus kosaista (tai minä sitten seuraavana karkauspäivänä), tämän pariskunnan häät saattavat olla hipun verran vaatimattomammat...
Meille kelpaa lahjaksi myös Marimekko!