Raja satiirin ja kauhun välillä on hiuksenhieno

Mitä pitää tehdä päästäkseen sensuroiduksi? Arvostella... esimerkiksi uskontoa.

Olen nähnyt tämän vuoden aikana jo kaksi hyvää elokuvaa.
Molemmat kuuluivat siihen sarjaan, joka jää pyörimään mieleen ja tulee ajatuksiin vielä pitkän aikaa jälkeenkin... vallan eri syistä tosin.
Ensimmäinen oli Into the Wild (suomeksi taitaa olla Erämaan armoille), joka on jokaisen matkahinkuisen uusi kulttileffa. Suosittelen lämpimästi, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Tänään puhun mustavalkoisesta piirretystä, joka sai 2007 Cannesin elokuvafestivaalien tuomaristopalkinnon ja edusti Ranskaa Oscar-hulinoissa. Siinä sivussa leffa on myös aiheuttanut paljon kohua.

Marjane Satranin omaelämäkerralliseen sarjakuvaan perustuva Persepolis ei ole piirrettyydestään huolimatta mikään lastenelokuva.
Ei kevyt eikä helppo.

Alku sijoittuu 70-luvun Iraniin, aikaan ennen vallankumousta. Pienen Marjanen perhe on vasemmistolainen... vallankumouksellinen, ja sitten vallankumous iskeekin. Tosin ei se, jota perhe olisi odottanut. Yhtäkkiä pitääkin totutella käyttämään huvia, ja länsimaisesta musiikista tulee viinin kaltainen ylellisyystuote. länsimaista musiikkia. Sitten saapuu Irak ja pommit Teheranin ylle, ja teini-ikäinen Marjane lähetetään Wieniin, ranskankieliseen lukioon.
Itävallassa iranilainen onkin yhtäkkiä ulkomaalainen ja etenkin ulkopuolinen, eikä aikuistuminen tapahdu mitenkään kivuttomasti tai itsestäänselvästi, oltiin sitten Teheranissa tai Wienissa.



Mieleni on tehnyt puhua Persepolisista jo pidemmän aikaa, mutta nyt sain siihen ihan syyn. En ollut kovinkaan yllättynyt tänään Le Mondesta lukiessani (hei kerrankin jotain muuta kuin DNA!), jotta filmi oli viimeisimmäksi kielletty Libanissa. Anti-iranistinen ja islamofobinen.

Ehkä molempia näitä, mutta Persepolis on kuitenkin mielestäni vasta toissijaisesti kantaa ottava elokuva tai kansankuvaus. Ensisijaisesti se on omaelämäkerta... kasvamisesta ihmisen hulluuden keskellä.

Niin, että rynnätkää katsomaan suurin joukoin jos ette ole vielä nähneet. (Ensi-ilta oli ja meni Suomessakin viime lokakuussa, mutta läheiseni tietävät jo minkä deeveedeen saavat ensi jouluna...)