Politiikatonta

Tänään voisin puhua politiikasta.

Voisin.

Tosin kovinkaan tietävät syväanalyysit jäisivät tekemättä, ja nolaisin siis itseni täydellisesti. Joten parempi vain todeta, että täällä äänestetään taas. Kunnallisvaalien ensimmäinen kierros. Olisin minäkin voinut äänestää, mutta äänestäjälistoille olisi pitänyt kirjoittautua jo viime vuoden puolella, ja meni autuaasti ohi.
Seuraan silti uteliaisuudella, saavatko täällä erittäinkin oikeistolaisessa Elsassissa heilautettua tämän Ison Kaupungin punaisten puolelle...
Tämähän on Ranskan alueista se, jossa kokonaiset kylät ihan vakavissaan vielä viime vuonnakin äänestivät presidentinvaaleissa Jean-Marie LePenia. Siis yli seitsemänkymppistä äärioikeistolaista, joka kuusi vuotta sitten aiheutti skandaalin pääsemällä présidentiellesien toiselle kierrokselle. An einem ohr hört er nix un am andere esch er daub.

Ranskassa on muuten nuorison kesken jotenkin kovin muotia olla kommunisti tahi muuten vain äärivasemmistolainen. Sarkozy m'a tuer.
Minä sitten hymyilen vinosti kommenteille, ja jätän kysymättä ovatko käyneet katsomassa hommaa tositoimissa esim. Kiinassa tai Itä-Euroopassa.

Mutta nyt pidän lupaukseni, ja rupean poliitikon sijasta muotibloggariksi, esitellen uudet kevätlaukkuni. Monikossa.
Yksi keskustan laukkukauppa päätti sulkea ovensa, ja myivät kaksi kassia kolmellakympillä.



Olkaa kateellisia.