Ha! Onnistuin viimeinkin paistamaan kananmunan kaasuliedellä polttamatta sitä pohjaan.
Saavutus tämäkin.
Pienistäkin onnistumisista pitää iloita, sanovat. Mutta kaasuliesi kananmunilla ei ole tämän päivän varsinainen aihe.
Olen herännyt tänään viideltä. Istunut puolitoista tuntia junassa nähdäkseni kuinka toimii laatu-turvallisuus-ympäristä -järjestelmä sähköntuotantolaitoksella. En edes saanut säteilyä, sillä tällä kertaa kyse ei ollut ydinvoimasta, vaan ihan vain perinteisestä hiilenpoltosta.
Syönyt lounasta luokkakaverin kotikotona. Asunto oli hirvittävän täynnä kaikkea...posliinieläimiä, tauluja, valokuvia, kukkia, kirjailtuja tyynyjä ja kirjavia tapetteja. Jossain vaiheessa mieleni teki pois ennenkuin ahdistun.
Istunut toiset puolitoista tuntia junassa palatakseni kotiin.
Ja kaikki tämä pitäisi toistaa noin kolmeen kertaan seuraavien parin viikon aikana... onneksi eri yrityksissä. Minulla ei ole mitään junassa istumista vastaan, mutta piru vie täälläkin osaavat pyytää oravannahkojen sijasta rahaa junalippujen vastineeksi.
Jossain vaiheessa paluumatkaa oltiin pikkuisen myöhässä aikataulusta, ja minä maisemien katselemisen sijasta lueskelin 20minutes:ia.
Sitten oli pakko hörähtää ääneen. Sähköongelma asemalla on sentään melkoisen tavanomainen syy myöhästymiseen, ainakin seuraavaan verrattuna (vapaa käännös):
Pariisin ja Strasbourgin väliä liikennöivä TGV-juna joutui lauantaina pysähtymään Savernen lähellä törmättyään puutarhatonttuun. Jos juna olikin tapahtuman takia 50 minuuttia myöhässä, se ei kärsinyt aineellisia vahinkoja, eikä kukaan loukkaantunut. Eilisiltana poliisi selvitti yhä mitä puutarhatonttu teki raiteilla.
Nii-in, aprillipäivä on vasta huomenna, joku taisi olla etuajassa pilansa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti