Pyhää olutta

"Is maith an rud é go téann na bothair i gCíarraí as Cíarraí"

Jollen istuisi toista kertaa korjatun työkoneeni ääressä, luulisin vakaasti hypänneeni tänä aamuna väärään junaan.
Enkä pelkästään siksi, että väsynyt pääni aiheuttaa harha-ajatuksia ; kannattaa ehdottomasti kärsiä univaikeuksista juuri silloin kun tiedossa on herääminen aamuviideltä.

Mutta siis, huonompi kuvittelisi olevansa Irlannissa.

Tiedättehän se maan jossa on vehreää, lampaita, sataa aina (tai ainakin silloin kun minä olin siellä), jossa raavaat miehet yhteislaulavat Guinnessin ääressä... josta historianopettajasi kertoi perhekuntien lähteneen Ameriikkaan evakkoon.
Ilmeisesti olen historiantunnillani missannut sen kohdan, jossa irlantilaiset sankoin joukoin saareltapakenivat Ameriikkojen lisäksi tänne Ranskan ja Saksan rajalle, tai sitten punapäät ovat tehokkaasti sulautuneet kantaväestöön. Olen viimeisten kolmen vuoden aikana nimittäin tavannut tasan kaksi irlantilaista, toinen oli englanninopettajani ja toinen erasmus - molemmat muuten punapäitä.

Suhteellisesta kansallisesta vähyydestä huolimatta täällä siis juhlitaan kovastikin Pyhää Patrickia, alias Irlannin kansallispäivää. Miksi, sitä en ole vielä selvittänyt. Asialla täytyy kuitenkin olla jotakin syy-yhteyttä irlantilaisten ja elsassilaisten oluenjuontitapojen yhdenkaltaisuuden kanssa.

Mikä olisikaan parempi syy kaupungin lukuisille irlantilaispubeille järjestää iso, äänekäs juhla, keskellä arkiviikkoa (tai mikä "keskellä" tämä maanantai nyt sitten onkaan), ja tasoittaakseen harrastakin hartaamman pääsiäisen myynninmenetyksiä. Ensin juodaan ja sitten voidaan siirtyä katedraalin penkeille katumusharjoituksiin.

Irlantilaista vallan.

Paitsi, että täällä taitavat turjakkeet olla isolta osin liian protestantteja harrastakseen kovinkaan kahdenkeskisiä synnintunnustuksia. Että päästiin sitten siitäkin pahasta. Lisäksi olemme sillä nurkalla maata, jolla on erioikeus viettää pitkääperjantaita pyhäpäivänä.

Sillekin voi kilistää.
Guinnessilla tai Fischerilla.
Että G'sundheit vaan kaikille oluen ystäville ympäri Eurooppaa!

- - -
- - -

Raapustellessani tätä kaikkea kasaan ei-niin-kirkkaat silmäni havaitsivat kunniamaininnan hiekan keskeltä. Olen vallan otettu.
Toimisikohan miten hyvänä keskustelunavaajana jos tulostaisi ja liimaisi rintapieleen..?

Sitten mietiskelemään, kenelle kaikista niistä joita lueskelen antaisin tämän eteenpäin.

Melko monen suosikkini lukijaksi olen jo tunnustautunut, they make my day, joten tällä kertaa prenikka lähtee kahdelle nuorelle naisihmiselle Kanaalin toiselle puolen. Molemmat muuttanevat maailmaa ohikulkiessaan paljon minua enemmän...

Lauran viinipullopostia olen seurannut jo silloin kun blogi vielä oli osin suljettu, ja olen hirveän tyytyväinen että Tuittu-Loora on vihdointaas päättänyt siirtyä julkiseen kirjoittamiseen. Jos fakta ja fiktio ovat ristiriidassa, kerrotaan fiktio. Sanokaapas se paremmin.

"Oh, darling sweetiepie"ssa EB jaksaa kirjoittaa pitkästi, analysoida asioita joista minulla ei ole hajuakaan ja siinä sivussa vielä ihmetellä Lontoota. Ja vielä vähän vihastuttaakin sekaan heitetyllä englanninkielellä. ;-) Energiaa riittää siis vaikka muille jakaa.

Mäh, mitäpä tässä sen enempää selittelemään. Käykää itse katsomassa.