Niin, että juuri kun pääsin kiroamasta pyöräväylättömyyttä, töihin polkiessa on lähes koko matka pyöräväylää, kuin ihmeen kaupalla. Se ilahduttaa siinä vaiheessa kun tietää, että matkaa on siltikin suuntaansa nelisenkymmentä minuuttia.
Tätä ilmeisesti kutsutaan hyötyliikunnaksi?
En aio kuitenkaan poljeskella koko kahta kuukautta, eiköhän sitä joku kepoisempikin kulkuväline löytyne pellon reunaan pääsemiseksi.
Ranska nähdään helposti kaupunkiensa kautta: Ranska on siis yhtä kuin sekoitus Pariisia, Cannesia ja Strasbourgia. Tosiasiassa maa on kuitenkin varsin maaseutu- ja pikkukylävoittoinen. Iso kansanosa elää viljelyksillään tai eläinlaumojensa avituksella, viiniä tietenkään väheksymättä. Vaikea sanoa, kumpi on sitä aidompaa Ranskaa. Joka tapauksessa, ihmiset ovat tottuneet asumaan 700 asukkaan kylissä ja istumaan junassa kolme varttia joka aamu töihin/ kouluun selvitäkseen. Suomalaisten kaupunkien kasvatille tilanne oli ensialkuun outo: "Mitä, sinä siis asut kotonasi, ja ajelet joka aamu ensin vartin verran asemalle ja sitten istut 30 minuuttia junassa päästäksesi luennolle? Eikö se ole vähän kaukana?" Mutta ei, ei se tuntunut ihmisiä häiritsevän.
Kaupungista poispäin lähdettäessä maaseutu hyökkää silmille hyvinkin pian. Lehmikarjat ja lammaslaumat seuraavat toisiaan peltoaukeiden ja viininviljelysten lomassa. Veikkaan, että ne ovat vähitellen asettumassa asemiin vallankumousta varten.
Työmatkallani näyttää tältä:
1 vuosi sitten
Lehmiä! <3
VastaaPoista