Suuri Muutto

Korjailkaapas kirjanmerkkinne kuntoon, ja siirtykää osoitteeseen
stazzy.net !

Minut löytää sieltä tästä lähtien, tämä ei enää päivity...
ja kommenttimahdollisuuskin jäädytetään pian.


Nähdään uudessa osoitteessa!

Kirves ja haastattelu

Niin, se talouskriisi. Juuri ennustelivat radiossa, että Ranskan työttömyysprosentti kipuaisi yhdeksään ensi vuoden aikana... ja sehän on vain virallinen prosentti. Paljon lienee niitäkin jotka eivät ole kirjoilla ANPE:ssa (Ranskan työvoimatoimisto), kun ei siitä juuri hyötyä ole. Olen ollut seitsemänvuotiaasta koulun penkillä, sitä yhtä aupparivuotta lukuunottamatta. Loogillisinta valmistua juuri silloin kun lama iskee kirveellä.

Mutta minulle on sentään luvassa kaksi haastattelua. Huominen on sellaiseen paikkaan, että jopa vaivaudun pesemään ja laittamaan tukkani ja opettelemaan ulkoa sairaalasertifiointiopasta. Hupaisintahan oli, että kyseinen rekrytointi meni ANPE:n kautta. Piti siis lähettää hakemus anpelle, jopa sitten harkintansa mukaan jakoi niitä eteenpäin klinikalle. Alkuviikosta tuli mailia anpelta, jotta "Hakemustanne ei ole hyväksytty."

Jahas, tant pis, en edes ollut hirveän yllättynyt.
Yllätyin vasta siinä vaiheessa, kun itse klinikan direktööri pari päivää myöhemmin lähetti sähköpostia : "haluaisimme tavata haastattelun merkeissä."

Kukahan tässä nyt on pihalla?

- - -

Asiasta kukkaruukkuun:
Maurelitan blogissa on muistutus siitä, että huomenna on Älä osta mitään –päivä.
Minä taidan ostaa vain bensiiniä, kun pitäisi se laina-Clio palauttaa omistajalleen.

Viikon bongaukset

Onneksi kukaan ei kiellä tekemästä viikon bongauslistaa alkuviikosta. Tai levittämästä sitä kahden viikon ajalle. Olkaa siis kriittisiä sanan "viikko" suhteen.

~ Tuholaismyrkkyjä.
Saksalaiset päättivät sitten ottaa ja tutkia viinirypäleitä. Patonginpurijamaan puolelta joukkoon pääsi 25 lajiketta, joista kaikista löytyi jämiä torjunta-aineista. Useimmissa tapauksissa torjunta-ainejäämät pysyivät sallittujen rajojen alapuolella, mutta tutkimuksen tekijöiden mukaan tilanteesta tekee huolestuttavan rypäleiden kemikaalikocktail : 20% rypäleistä sisälsi yli kymmenen eri aineen jäämiä, ennätyksenä 16... ja muutamissa oli jopa Euroopassa kiellettyjä torjunta-aineita. Lieköhän se punaviinilasillinen ruoan kanssa sittenkään niin hyvä idea?

~ Arkitehti kirjoitti mainiosti rasismista. Asia on vaikea. Niin vaikea, etten minä vieläkään tiedä kumpi voitti, Suomi vai Italia. Tai kuinka "rasismi" tai "älykkyys" pitäisi määritellä. Mutta Arkitehdin tarkoitus ei varmaan ollutkaan tuoda vastauksia vaan kysymyksiä. Käykää lukemassa itse.
(Tosin, yhdestä kohdasta olen eri mieltä: maailman napa ei suinkaan makaa Eiffel-tornin alla vaan Elysée:n makuuhuoneessa.)

~ Idhren taasen kirjoitti taannoin tekijänoikeuslaeista, ja siitä, kuinka 74% ysiluokkalaisista on rikollisia. Kyseisen tekstin kommenttilaatikossa Herra Honkonen lisää vettä myllyyn: "Samalla tavalla absurdia on esimerkiksi se, että pienet nettiradiot joutuvat tälläkin hetkellä maksamaan tekijänoikeuskorvauksia siitä, että soittavat meidän tai jonkun muun Teostoon/Gramexiin kuulumattoman bändin biisejä. Jännää myös on, että tällaisilta pienradioilta ei soittolistoja kerätä vaan rahat jaetaan muille artisteille. Eli käytännössä, jos perustat nettiradion joka soittaa venäläistä noisea ja puolalaista punkkia, maksat tekijänoikeusmaksut, jotka menevät Britneylle, Nightwishille ja Sillanpäälle."

Artisti maksaa.

[ Kuvat tämän lisenssin alla ]

Lunta ja saksaa

Vai että talouskriisi.
Toisinaan sitä on ihan tyytyväinen, ettei ole suurta omaisuutta tahi pörssisijoituksia.

Työnhaun kannalta tilanne onkin sitten hankalampi. Tarjolla olevien työpaikkojen määrä on ihan selvästi vähentynyt viimeisten parin kuukauden aikana. Ja kun McDo ei oikein kiinnostaisi.
(EDIT: Pariisin seudulla asuville työnetsijöille olisi sen sijaan vinkki: Le Groupe H2A recrute un collaborateur qui travaillera pour le compte de Microsoft, dans le Data Operating Center international de Microsoft France. Ce nouveau collaborateur doit maîtriser la langue Danoise ou Finnoise (langue maternelle si possible) et rejoindra une équipe de 7 personnes qui viennent de Russie et d’Amérique du Sud. Le poste est basé en région parisienne au sein des locaux de Microsoft France.
En löytänyt ilmoitusta sivuilta, mutta kannattanee lähettää s-postia.)

Mutta tarkoitus ei ollut alkaa kitisemään työnhausta. Asioilla kun on taipumuksena järjestyä.

Sen sijaan voisin pitää pienen meteorologisen katselmuksen.
Euroopassa on lumimyrskynnyt.

Kävin Sannan ja Ollin tykönä Strasbourgissa, ja lauantaiaamuna herätessä maisema oli jokseenkin valkoinen.

"Sissus."
"Jahas, vai tämän takia kadun kakarat häritsivät untani kiljahtelemalla."

Strasbourg oli valkoisuutta lukuunottamatta suunnilleen entisensä. Mitä nyt yksi uusi kulutustaivas oli kohonnut kanaalin varteen. Ilmeisesti melkein rajalla asuvilla ei ole tähän mennessä ollut tarpeeksi tilaisuuksia rahojensa kuluttamiseen oman maan puolella. Onhan se vähän vaikeaa kilpailla Saksan kanssa, niin. Mekin olimme luopioita ja kävimme taas kerran DM:ssa. Tuli sitten samalla testattua myös saksan kielen taidot. Putiikin kanta-asiakaskortti kun pitää aktivoida automaattihärpäkkeessä, ja ainoana valittavana kielenä oli saksa. Meni osin vähän arvaamalla.
"Mistäs nyt painetaan?"
"Tarkoittaakohan tuo etu- vai sukunimeä? ...tai liekö sillä mitään väliä."
Joka tapauksessa, tässä on vähitellen muuntautunut kielitaidottomaksi saksaekspertiksi: osaan ainakin tulkita kosmetiikka- ja säilykepurkkien kylkiä ja yksikielisiä kanta-asiakasautomaatteja. Lisäksi osaan sanoa Elsässerdeutsch- painotuksella "ja nai!" ja "geht’s?". (Erityisen ylpeä olen kyvystäni lausua "Schwowebredele". Sana on varsin hyödyllinen tähän aikaan vuodesta.)

Noin muuten viikonloppu meni maistellessa jouluoluita ja ollessa tyytyväinen siitä, etteivät joulumarkkinat ole vielä alkaneet. Siinä jää pieni bloggari toiseksi saksalaisille turisteille. Ystävällinen vinkki kaikille Keski-Eurooppalaista joulumatkailua suositteleville: älkää missään tapauksessa pistäkö nenäänne Strasbourgiin joulukuisina lauantaipäivinä... tai ottakaa ainakin paniikkikohtauslääkkeet mukaan.

Takaisin kommunikaatioaikaan

Halleluja, olemme palanneet 21:lle vuosisadalle!

Meillä on netti.
Ongelma oli olemattoman pieni ja niin yksinkertainen, että jos esihistoriallinen operaattori olisi suoraan linjaa aukaistessaan lähettänyt puhelinputkimiehen tarkistamaan että homma toimii, ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan.

*tähän semmoinen silmiään pyörittelevä hymiö*

Nyt voin kuluttaa iltani Joomlan opetteluun.
Ehkä uudeksi vuodeksi on luvassa jotain aivan uutta.

Kaiken sortin onnettomuuksia

Mitä saadaan kun yhdistetään se kuuluisa kokoelman terävin veitsi ja liukas kesäkurpitsa?

Verisiä leikkuulautoja.

Onneksi minulla on kynsi. Tai pitäisi varmaan puhua imperfektissä, oli kynsi. Nyt siitä puuttuu puolet. Mutta kynnen menetys on pientä kun muutama milli sivuun siitä olisi tarkoittanut tikkautusreissua. Tätä varten ne keratiiniasiat sormenpäissä vissiin on tarkoitettu.

Meillä ei vieläkään ole nettiä. Asian pitäisi hoitua tällä viikolla. Pitäisi. Käytännöstähän ei sitten tiedä. Yksi kaverinkaveri totesi viime viikonloppuna, jotta: "Ei se mitään, minä odotin kolme kuukautta". En tiedä oliko se tarkoitettu lohdutukseksi vai masentamaan.

Mutta täällä ongelmat ovat pieniä.
Pariisilaiset eivät pääse töistä kotiin, ja sitten pian ei uskalla mennä metroonkaan, kun Talibanjohtaja uhkaa kaupunkia terroristi-iskulla, jollei Ranska vedä joukkojaan Afganistanista.

Kivaa tämä Nato-maassa asuminen.

Sitten voidaankin arvailla, kohdistuisiko terroristi-isku Eiffel-torniin, metroon vai kenties (ylläolevan) La Défensen alueelle. La Défense on Ranskan Wall Street, päiväsaikaan kyseisten muutaman hehtaarin ihmistiheys on koko maan suurin.

Saisivat vetää ne joukkonsa pois kiltisti, lieneenkö yksi miehitys moisen uhan arvoinen..?


[ kuva :Djof, tällä lisenssillä.]

Liikkumista helpottavaa

Ranskalaisten kyky lakkoilla ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Tokihan työlainsäädäntö on täällä vähän toisenmoinen, ja lakkoon voi suunnilleen ruveta vessapaperin värin vaihtamiseksi, mutta silti.
Normaali-ihmisellä on välillä ymmärrys vähän tiukoilla.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa SNCF (paikallinen VR).

Osaako joku kertoa minulle kuinka monta päivää siinäkin puljussa on joku taho ollut lakossa viimeisen vuoden aikana? Kolmekymmentä? En tiedä olisiko "keskimäärin kolme päivää kuukaudessa" yhtään liioittelua. Kolme päivää, joiden aikana raideliikenne puolittuu, ihmiset eivät pääse töihin tahi kouluun... vapaa-ajan matkustamista ei kannata suunnitellakaan. Ex-kämppis yritti parin kuukauden ajan käydä kaverinsa luona Brysselissä. Aina kun kämppiksellä olisi ollut pitkä viikonloppu, SNCF lakkoili. Claire pääsi Belgiaan vasta kolmannella yrityksellä.

Suuren yleisön myötätunto rautatieläisten työtaisteluita kohtaan vähenee hieman jokaisen lakon myötä.

Nyt viimeisin mielenosoitustaisto taisi vastustaa sitä yleiseurooppalaista suunnitelmaa, jonka mukaan Unionin rautatieliikenne (siis matkustajaliikenne) avattaisiin pian kilpailulle. SNCF (ja moni muu) menettäisi monopoliasemansa.

Olen toki kuullut puhuttavan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa rautatieliikenteen privatisointi ei ole sujunut aivan kivuitta, mutta taidan silti olla hieman naiivi. Minusta kun pieni annos kilpailua tekisi vallan hyvää. Tällä hetkellä SNCF tekee huipputuloksia vuosi vuoden jälkeen (vaatimattomat miljardi euroa plussan puolella vuonna 2007), mutta lippujen hinnat kipuavat siitä huolimatta. Kaiken muun hyvän lisäksi SNCF:n hinnoittelupolitiikkaa ymmärtääkseen täytyy suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Yhteen ja samaan junaan myydyn menolipun hinta Nancysta Pariisiin voi olla halvimmillaan 17 euroa ja kalleimmillaan 62 euroa. Kakkosluokassa.

Pitäisi varmaan mennä lentokoneella.

Eiku....
Air France on lakossa myös.



[ kuva : Alain Bachellier, tällä lisenssillä. ]

Musiikkiallerginen silittäjä

Höhöttelin tässä päivänä eräänä Gingerin ja Fifin oudoille tavoille, ja kun kerran molemmilta suunnilta tuli haaste, niin pakko kai sitä on laittaa itsensä alttiiksi muiden höhötykselle.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Mulla ei itseasiassa ole mitään omituisia Tapoja, tai siis, tuo muottiblogi on ainoa. Se ei suinkaan johdu siitä, että olisin jokseenkin täydellinen (tai ainakaan en tunnusta moista täydellisyyttä ääneen), vaan lähinnä siitä, että minun tapani ovat normaaleja. On aivan tavanomaista esim. puhua kolmelle pienelle eläimelle. Ne muiden tavat, jotka eroavat minun tavoistani ovat outoja. Eikös joo?

Joka tapauksessa, voitaisiin olettaa, että keskimääräinen ihmismassa tulkitsisi osan tavoistani ja ajattelukaavoistani (pienellä alkukirjaimella) peruskäyttäytymisestä eroavaksi, joten koetan rasittaa hieman harmaita aivosolujani, ja löytää viisi omituisuuttani.

1) Silitän vuodevaatteet.
Luulin aikuisikään saakka, että vuodevaatteiden (alias (pussi)lakanoiden) silittäminen on ihan normaalia. Mankelointi kuuluu jonnekin esihistorialliseen aikaan, ja sänkyyn ei yksinkertaisesti voi laittaa ruttuisia lakanoita. Väliäkö sillä on, että ne rypistyvät kuitenkin? "Rypistyy-kuitenkin" –logiikalla kaikkien vaatteiden silittäminen olisi turhaa.


2) Olen musiikkiallerginen
Tai noh, en ihan suorastaan allerginen, kyllä minäkin joskus vahingossa kuuntelen jotain niistä osapuilleen neljästä omistamasti CD:stä. Ylenmääräinen merkityksetön taustameteli vain ärsyttää.

Tällä outoudella on sivuvaikutuksia:
- Olen uutisradioaddikti. Jos kerran ei kuuntele musiikkia, jotainhan sitä on kuunneltava. Minulla on siis herätyskelloradiossa asemana France Info ja työmatkalla (jonka siis autoilen tällä hetkellä, en tokikaan omalla autolla) surffaan edellämainitun ja Europe 1:n välillä. Illalla sitten L. saa haluamattaankin lyhennemän päivän pääuutisista. "Kuulin radiosta että…"
- En omista vieläkään mp3-soitinta. Olen todennäköisesti ikäluokkani ainoa sellainen ihminen läntisessä Euroopassa. Osapuilleen kolme vuotta olen yrittänyt ostaa moisen, mutta jotenkin se aina unohtuu.


3) Nukun korvatulppien kanssa.
Emmää nyt tiedä onko tää niin kovin outo tapa, mutta joka tapauksessa ainoita keinoja kyetä nukkumaan. Vanhempani voivat todistaa, että jo kakarana nousin sängystä suunnilleen joka ilta kinuamaan jotta “laittakaa telkkaria pienemmälle”.

Uneni yleisestä keveydestä kertoo jotain se, että korvatulppienkin kanssa herään kelloradioon, ja ennätän sen sulkea, ennen kuin L. on edes ehtinyt tajuta jotakin ääntä huoneessa olevan.

Ja niitä korvatulppia on sitten suunnilleen jokaisen laukun taskussa, ihan vain varmuuden välttämiseksi… Korvatulppien lisäksi mukana on usein villasukat ja purukumia. Kaikkea selviytymisen kannalta oleellista siis.


4) Inhoan suunnilleen kaikkia tuoksuja, en siis omista yhtä ainutta hajuvesipulloa. En myöskään käytä koruja, jos sitä yhtä helminauhaa ja toista rannerengasta ei lasketa.

Olen siis ihan epäkäyttäytyvä ja kummallinen naisihminen, mutta jotenkin korut ja hajuvedet nyt vain kuuluvat maailman turhimpien asioiden joukkoon. Tuoksut sitäpaitsi aiheuttavat päänsärkyä, joten vältteleminen ei ole vaikeaa…

…paitsi silloin kun työpaikan vessassa joku päättää sonnustautua hajupilveensä, ja silloin ei jälkeenpäin saapuva yski suinkaan kakanhajua, vaan silmiä ja kurkkua pistelevää synteettistä parfyymia.


5) Olen lähes vainoharhainen vessanpöntönkansien kanssa.
Niiden on oltava kiinni tai ei tule kesää! Yksi karmeimmista asioista maailmassa on avonainen vessanpöntönkansi. Sen karmeus ylittää esim. hissit, hämähäkit ja tiskisienet. Mustat kissat sen sijaan ovat vallan söpöjä.


Laitan vahingon kiertoon. Sannalle, Ssu:lle, Jennille, Itkupillille ja Arkitehdille.

[ Kuvat : Dotted, tällä lisenssillä ja Sapphiren, tällä lisenssillä]

Jet set -elämää ja keskitysleiri

Olipahan (pitkä) viikonloppu. Perjantai-ilta ja lauantai menivät jokseenkin jet set -tunnelmissa: tiedättehän ne kosmopoliitit, jotka aloittavat päivänsä shampanjalla Japanin kesämökillään, lennähtävät siitä yksityiskoneella iltapäivän aurinkoon Havaijille, vain jatkaakseen Miamin yöelämään.

Meillä ei ollut yksityiskonetta, ainoastaan yksityis-citroën, mutta aloitimme siltikin illan Ranskassa, syöden maissilastuja ja kuunnellen juutuubista huonoa musiikkia. Jälkiruoan nautimme Luxembourgissa (sieltäkin saa jäätelöä) ja illaksi jatkoimme pieneen tanssibaariin Belgiaan.

Kansainvälistä.

Seuraavana aamuna iltapäivänä palailimme takaisin belgien maalle syömään ranskalaisia perunoita, jotka eivät oikeasti ole ollenkaan ranskalaisia vaan belgialaisia. Mainioita, kyllä Belgia ansaitsee maineensa friteerattujen pottujen tyyssijana. Oudosti mukaan tarttui myös kunnollista olutta. Tuntemattoman bloggarin silmät kirkastuivat kummasti heti marketin oluthylly vieressä: "Nooooin paljon..."

---

Maanantaina sitten (minähän sanoin, että pitkä viikonloppu) suuntasimme tuonne lähimpään vuoristontapaiseen, Vogeeseille. Vuorossa hortoilua metsässä jossa ei lisäksemme ollut ristinsielua, ja paluumatkalla sieluja vähän liikaakin: Konzentrationslager Struthof Natzweiler. Vallan mainiosti ovat jopa aikanaan valinneet kylän, Natzwiller.

Kyseessähän on siis ainoa nykyisen Ranskan alueella sijaitseva keskitysleiri, ja erittäin mielenkiintoinen, joskin raskas turistikohde. Melko vakavia olivat visiteeraajat viimeistään siinä vaiheessa, kun opastettu kierros vei entiseen krematorioon. Melkoisen paljon vaikuttavampia ovat natsien rikokset ihmisyyttä vastaan kun käy itse paikan päällä...



Kaikeesta vakavuudesta huolimatta hieman meinasi hymyilyttää, kun pian paluumatkalle lähdön jälkeen tuli vastaan ihan perinteinen tiekyltti, jossa luki eleettömästi "chambre à gaz", kaasukammio.

Turistikohteiden aatelia. "Käännytäänkö vielä tuonne, chéri..?"

[kuva: catorze14, tällä -lisenssillä]

Iso kurpitsa, leikattuja sormia, outo eläin ja keltaisia lehtiä

Kun tilaa on huimat nelisenkymmentä neliötä, tuparitkin joutuu järjestämään useammassa osassa. Viime lauantaina oli vuorossa osa nro. 3, ja kun kerran all hallows’ eve osui samalle viikonlopulle, teemaa ei ollut vaikea keksiä.

Jack O’Lanterne löytyi ihan lähimarketista, ja tuntematon bloggari meinasi saada krampin ranteeseensa sitä tyhjentäessään. Nyt meillä on sitten muutama kilo kurpitsaa syötäväksi...


Tyhjä Jack toimi komiana boolimaljana. Jossain vaiheessa iltaa vihreässä nesteessä kellui myös jäinen käsi.


Saw VI. Ranskankielentaitoiset huomannevat sanaleikin.

Sunnuntai siis valkeni vasta iltapäivän puolella, mutta jopa melkein aurinkoisena. Kuten kaikki wanhat pariskunnat, me ja strasbourgilaisvieraamme liikahtelimme sunnuntai-iltapäivän kävelylle kanaalin varrelle ja salaiseen puutarhaan. Syksyn keltaiset lehdet ovat viehättävää kuvattavaa laskevan auringon lomassa, mutta idylliä rikkoi hieman viereisessä puistossa meluava tivoli. Ihmeen kovaa ääntä kykenevätkin pitämään. Joka tapauksessa, turistin leikkiminen on välillä ihan mukavaa kotikaupungissakin.

[Tässä kohti pitäisi olla kuva puistosta, mutta unohdin tietenkin pois usb-tikulta...]

...vaan entäs se outo eläin? Käykää kummastelemassa Tavan puolelta.

Maisemataiteilija

Jahas. Tässä on ollut parin viikon ajan päiviä, joina kysyy itseltään: "Miksi minä en päättänyt mennä jonnekin Etelä-Ranskaan, kun kerran vapaus oli?" Koilliskulma on harmaa, harmaa ja vielä hieman harmaampi. Meinasin jopa ottaa valo-otoksen, mutta eihän minulla tietenkään ollut kameraa mukana. Maisemaa havainnollistavan kuvan piirtäminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa:


Kuvitelkaa tuohon vielä pari märkää varista ja muutama valotolppa, niin idylli on valmis.

Olisi edes jonkinlainen talvi, eikä tällaista märkää ja harmaata.
Talvella voi lääkitä itseään glühwein:illa, raclettella ja piparkakuilla, eivätkä housujen lahkeet ole koko ajan läpimärät tai kengät rapaiset.

Syksyyn osuu kuitenkin kuolleiden ja muiden harhailevien pyhien ilta, joten seuraavassa postauksessa luvassa iso kurpitsa, outo eläin ja leikattuja sormia.

Torstai-illan huumaa

Mitä pitää tapahtua kaupungissa, jotta alkoholin myynti ja kaikenlainen julkinen juominen kielletään kokonaiseksi vuorokaudeksi? Myynnistä 350 euron sakot, ja julkijuopottelustakin tuntuva summa tahi jopa putkareissu.

Jalkapalloa.


Noh, ei nyt kuitenkaan ihan mitä tahansa jalkapalloa, vaan Mestareiden liigan ottelu Nancy – Feyenoord. Kyseinen F. tulee jostakin päin Matalia Maita, mikä lie Hollannin liigan mestari. Joka tapauksessa, olivat täällä pelaamassa myös kaksi vuotta takaperin, ja kannustusjoukot aiheuttivat sellaisen tuhon kaupungilla, että tällä kertaa monsieur le préfet päätti ottaa ja kieltää kaikenlaisen alkoholin vähittäismyynnin. Torstaista aamukymmenestä perjantaihin aamuviiteen.

Liikkeelle laitettiin myös tuhatkunta poliisi-ihmistä.

En ole muuten ihan hetkeen nähnyt yhtä hiljaista torstai-iltaa tässä opiskelijapitoisessa kaupungissa. Puolet puarhuoneista piti ovensa tiukasti kiinni, ja lopuissakin näkyi vain muutama hassu ruokailija.

Emme menneet katsomaan ottelua, vaikka stadion ikkunastamme näkyykin.
Sen sijaan meinasimme olla hurjia ja lainsuojattomia, korkata ne kaksi jääkaapista löytyvää olutta, ja mennä nauttimaan mallasjuomaa ulkorapulle. Nollaa hipova iltalämpötila esti kuitenkin aikeemme.

Joimme terästämätöntä teetä, kokosimme sängyn, ja nyt makuuhuone näyttää viimeinkin enemmän makuuhuoneelta kuin leiripaikalta.

Kuva : Riley Lassner, tällä lisenssillä

Pari sanaa tyhmälaatikosta

Televisio on ihmeellinen vekotin : ilman tulee mainiosti toimeen, mutta annas olla jos semmoinen toimiva nököttää nurkassa, niin johan tulee katseltua. Strasbourgissa telkkaristani, antennipistokkeen puutteessa, näkyi yksi kanava ja sekin virittelyn jälkeen. Sanomattakin selvää, ettei paljoa tullut laitetta käynnisteltyä. Nykyisessä kämpässä on jopa telkkaripistoke, joten tyhmälaatikko näyttää viisi ja puoli kanavaa. (Puolikas on Canal+, jossa suurin osa katseltavasta ohjelmasta on piiloon koodattua.)

Mutta kohta…
(Kohta = sitten kun Neuf-télécom-nykyään-SFR saa linjansa toimimaan. Viimeisin hotlinen vastaus oli ”älkää huoliko, kyllä teille joskus soitetaan”. Hiphurraah.)
...kohta sitä vasta taivas aukeneekin. Televisiosta pitäisi paketin mukaan näkyä ties kuinka monta kymmentä kanavaa.

Onkohan niillä jotain katseltavaakin? Lampaita laskettaviksi?

Taivaan aukeamista ja satavia lampaita odotellessa pari sanaa patonginpurijoiden ohjelmatarjonnasta:
Tokihan täällä näytetään niitä samoja amerikkalaissarjoja kuin Suomessakin, eikä kenellekään tule uutisena, että kaikki on dubattua. Dubbaukseenkin tottuu, mutta taannoin katselin elokuvan, jonka vuorosanat tunnen melkein ulkoa, ja olin kieltämättä hieman katkera, kun yhtäkkiä setä sanookin ihan väärin...
Tietyt ohjelmat sitäpaitsi jätän suosiolla väliin dubattuina: oikeasti, kuka voi katsoa Simpsoneita ranskaksi???

Uutislähetykset kestävät vähintään puolitoista tuntia, ne tulevat yhtä aikaa neljältä kanavalta ja paikallisuutisilla on vahva asema. Onhan se toki oikein söpöä kuulla peräjälkeen Sarkozyn Senegalinmatkasta ja paikallisen kurpitsanviljelijän ongelmista.
Pistää asioita tärkeysjärjestykseen. (?)
Parasta uutisantia on kuitenkin Canal+:n Grand Journal, joka ei edes oikeastaan ole mikään uutisohjelma, vaan ennemminkin satiiripohjalta tehty päivittäiskatsaus. Isoinuutisten ohessa seikkailevat myös Guinol:t, eli ”uutislähetys” hieman suomalaisten Itse valtiaiden tapaan. Täällä vain lyövät välillä niin terävällä pilkkakirveellä että oikein hirvittää. Poliitikot ovat tunnetusti masokistista sakkia, mutta ääriryhmään kuuluvat ne, jotka uskaltautuvat Grand Journalin vieraiksi: ainakin Rama Yadella oli paikoitellen hymy meleko tiukassa iltana taannoisena...

Ranskassa tykätään myös mystisistä tietotaitokilpailuista: osa on sellaisia, joiden säännöt eivät
aukene tyhmälle suomalaiskatsojalle vielä kolmannetoistakaan ihmettelykerralla (pyyy-raaaa-mide). Kesällä lajityyppiä edustaa vääjämättä France 3:n Intervilles, joka aikoinaan jätti minuun pysyvat traumat. Huumoripitoisen kilpailuohjelman konsepti on niin karmea, ettei sitä pysty edes kunnolla kuvailemaan. Sanottakoon vain, että se sisältää kaksi kilpailevaa kaupunkia, hiekkarannan, huonoja vitsejä ja härkiä. Jos joku haluaa tietää lisää, France kolmosen intterwepsivut kertonevat. Minä en kärsi.

Parhaiten ranskalaista televisiota kuitenkin kuvannee amerikkalaisen kirjailijan T. Stengerin*
kommentti "Mais Dieu que votre télévision est bavarde" (Herranjesta miten televisionne on suulas). Lauantai-iltana parhaaseen katseluaikaan ei ole harvinaista joutua ihmettelemään jonkun juontajakuuluisuuden johtamaa keskusteluohjelmaa, jossa puhutaan tuntikaupalla, useimmin neljä henkeä samaan aikaan. Välillä joku vieraista käy laulamassa biisin uusimmalta albumiltaan, ja sitten jatketaan puhumista. Suomalaiskatselijalle kyseinen ohjelmatyyppi käy mainiosta kielitaidon mittarista:
Jos ymmärrät kaiken siinä vaiheessa kun lauma (puoli)julkkisia puhuu toistensa suuhun, osaat ranskaa.

Keskusteluohjelmien kesto muuten kuvastaa loistavasti ranskalaisia: synteettinen vastaus on häpeä. Argumentti tulee vasta taivaanrantoja maalailevan johdatuksen jälkeen. Ottakaa mukava asento, kyllä se joskus asiaan pääsee…

Näin tässä analogisessa maassa.



* T. Stenger: Sacrés Francais!

Minulla ei ole ikinä ollut verenpaine koholla... paitsi viimeviikkoisella työterveyskäynnillä

Niin, arvatkaa huviksenne, onko meillä kotona nettiä?
Ei?

Homma on tosiaan kuin lottoamista, linja ei vain jostain syystä toimi. Ei tietoa onko vika historiallisessa operaattorissa vai Ysi-telecomissa itsessään. Meinasivat kuitenkin lähettää puhelinputkimiehen paikalle. Paitsi, että kyseinen puhelinputkimies ei ole soittanut tapaamista vaatiakseen (kuten luvattiin), ja kun Ysin puhelinpalveluun soittaa, kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja, olkaa hyvä ja soittakaa myöhemmin uudelleen.

Otsasuoni hätää kärsimässä.

Kävin myös päivänä taannoisena sanomassa alakerran naapurille melko tiukkaan sävyyn, jotta "rajansa kaikella". Ei, emme elä luostarissa hiljaisuuslupauksen tehneinä, mutta jos minä sekä kuulen että tunnen alakerran musiikkivehkeen bassot kotonani, lattioita ja seiniä pitkin, niin volyymia on himpun verran liikaa. Kolme kilttiä huomautusta asiasta ei auttanut, neljännellä kerralla olin tosiaan lähellä sanoa pahasti.

Puhutaanko myös mahahaavasta?

Meidän pitää tehdä sopimus lämmityskattilan vuosittaisesta tarkastuksesta, vuokranantajan vaatimuksesta. Aikamme jahkailtuamme soitimme lämmitysihmiselle, joka lupasi tulla "ensi maanantaina kello 19". Paitsi että ei tullut. Liekö kuollut vai unohtanut, ei tietoa. Pitäisi ottaa yhteyttä johonkuhun toiseen.

Mutta muuten menee hyvin.

Kerrankin Pariisissa ei satanut

TGV on melkoisen nopea.
Nancy on käytännössä Pariisin esikaupunkialuetta: puolitoista tuntia Pariisin keskustaan. Maailman mittasuhteet menevät vallan uusiksi.

Pariisissa käyminen aiheuttaa joka kerta vallan jakomielisiä tunteita. Toisaalta kaupungin huomaa pian aivan liian suureksi. Joka paikkaan liikkuminen kestää, kaikkialla on tungosta ja ihmisiä ja ahdistusta ja turisteja ja niiiiin paljon kaikkea. En ikinä voisi asua.

Mutta toisaalta…
Välillä pienten hetkien ajan käy mielessä, että sittenkin. Siellä olisi niiiiin paljon kaikkea, ja jos asuisi vain pari-kolme hassua kuukautta, ehtisi jo nähdä vaikka mitä, ja sen ajanhan asuisi vaikka jossain 13 neliön luukussa. Kunhan ei tarvisisi esikaupungeista kulkea.

Kukahan tarjoaisi kolmen kuukauden duunin työsuhdeasunnolla?

Tämänkertainen pikkuviikonloppu sisälsi paitsi eettistä muotia (josta lisää Tavan puolella), myös Maurelitaa, Kotia ja Art Deco –museota.
Oli muuten kiva päästä viimeinkin treffaamaan pariisilais"kollegoja"! Maurelitan blogista voi ihmetellä pizzalounaan kuvia.

Musée Art Décossa on muuten vielä kuun loppuun saakka 100% Finlande à l’affiche, eli näytillä suomalaisia mainosjulisteita ajalta ennen sotia aina viime Vuoden Huippuihin asti.

Noin niinkuin pysyvämpi näyttely sisältää kaiken sortin kalustusta, keskiajalta nykyparakkeihin. Art Nouveau –osastolla pääsivät eturiviin école de Nancyn taidonnäytteet.


Museosta (joka sijaitsee Louvren siivessä) on komia näkymä kaupungin yli. Ikkunat vain ovat pirun likaiset :


Pienet eläimet pääsivät poseeraamaan. Huomatkaa joukon uusivanha tulokas, joka avopariutumisen myötä löysi Hemmingin ja Poron seuraan. Perheenkasvu saa jäädä toistaiseksi tähän, jo Petit-Jean on vähän hankala kuljettaa mukana…

Maaseutua, maaseutua

Niin, että juuri kun pääsin kiroamasta pyöräväylättömyyttä, töihin polkiessa on lähes koko matka pyöräväylää, kuin ihmeen kaupalla. Se ilahduttaa siinä vaiheessa kun tietää, että matkaa on siltikin suuntaansa nelisenkymmentä minuuttia.

Tätä ilmeisesti kutsutaan hyötyliikunnaksi?

En aio kuitenkaan poljeskella koko kahta kuukautta, eiköhän sitä joku kepoisempikin kulkuväline löytyne pellon reunaan pääsemiseksi.

Ranska nähdään helposti kaupunkiensa kautta: Ranska on siis yhtä kuin sekoitus Pariisia, Cannesia ja Strasbourgia. Tosiasiassa maa on kuitenkin varsin maaseutu- ja pikkukylävoittoinen. Iso kansanosa elää viljelyksillään tai eläinlaumojensa avituksella, viiniä tietenkään väheksymättä. Vaikea sanoa, kumpi on sitä aidompaa Ranskaa. Joka tapauksessa, ihmiset ovat tottuneet asumaan 700 asukkaan kylissä ja istumaan junassa kolme varttia joka aamu töihin/ kouluun selvitäkseen. Suomalaisten kaupunkien kasvatille tilanne oli ensialkuun outo: "Mitä, sinä siis asut kotonasi, ja ajelet joka aamu ensin vartin verran asemalle ja sitten istut 30 minuuttia junassa päästäksesi luennolle? Eikö se ole vähän kaukana?" Mutta ei, ei se tuntunut ihmisiä häiritsevän.

Kaupungista poispäin lähdettäessä maaseutu hyökkää silmille hyvinkin pian. Lehmikarjat ja lammaslaumat seuraavat toisiaan peltoaukeiden ja viininviljelysten lomassa. Veikkaan, että ne ovat vähitellen asettumassa asemiin vallankumousta varten.

Työmatkallani näyttää tältä:

Keltaisia pyöräilijöitä

On yllättävän vaikeaa päivittää blogia kun kaikki kallisarvoinen aika netissä (silloin kun werkkoon yhdistetyn tietokoneen ääreen pääsee) menee tärkeämpien asioiden parissa.

Lisäksi minua vaivaa kulttuurishokki!
Olen selkeästikin siirtynyt poies patonginpurijoiden Pohjanmaalta, täällä on mäkiä! Se tekee pyöräilystä hieman rassaavampaa. Lisäksi pyöräilyinfrastruktuurit ovat... noh, kehnoja. Kaupunki yrittää edistää ekologista liikkuvuutta, mm. tiputtamalla ydinkeskustan ajonopeudet kolmeenkymppiin ja nyt ihan viimeiseksi lanseeraamalla VélOstan'lib:in. Kyseessä on siis Pariisin Vélib'in tyyliin "automaateista" vuokrattavia polkupyöriä.

Kaikki nämä kuitenkin tuntuvat varsin pseudoparannuksilta, kun katuja ei ole mitoitettu millään tasolla kuin autoille ja jalankulkijoille. Pyöräväyliä on olemattoman vähän, ja lisäksi ne on ripoteltu outoihin paikkoihin. Vai millä logiikalla keskustasta päin tultaessa pyöräväylä loppuu 500 metriä ennen kaupungin suurinta kampusta??

Asiasta hieman kukkaruukkuun, samassa aiheessa pysyen. Tavan puolelle postasin joskus tämän:


Lain mukaan Ranskassa liikkuvista autoista pitää löytyä keltainen liivi sisätiloista ja varoituskolmio takakontista. Oikeastaan niin on pitänyt olla jo kesäkuusta lähtein, mutta kaupat eivät olleet valmistautuneet lakiehdotukseen, ja liivit loppuivat. Nyt ha(r/n)inta-aika kuitenkin päättyy, ja poliisit saavat ruveta jaeskelemaan sakkoja huolimattomille.

Eilen opin sen vähemmän yleisessä tiedossa olevan faktan, että pyöräilijödenkin kannattaisi moinen Ruma Keltainen hankkia. Samainen laki nimittäin velvoittaa myös taajama-alueiden ulkopuolella pimeän aikaan liikkuvat pyöräiljät pukeutumaan liiviin. Sakkouhka 35 euroa.

Tästähän saattaa tulla ihan muoti-ilmiö.

EDIT: Mut hei! Mulla on töitä! Ok, vain kuudeksi viikoksi, mutta pelastaa jo paljon.

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2

Kiersimme puoli päivää kaupunkia ottamassa selvää siitä, kuinka 45 neliöön saisi nettiliittymän.

Ja totesimme, että internet-palveluntarjoajien tarjoukset ovat pelkkää huuhaata. Käytännössä on pakko ottaa koko paketti; internet, puhelin ja TV, jos haluaa selvitä siedettävällä summalla. Siitä ilosta maksetaan kolmekymppiä kuussa. Firmat tarjoavat toki myös pelkkää internetiä, noin 15 € kuussa, mutta siihen päälle pitää sitten maksaa Historiallisen Operaattorin* puhelinlinja (16 euroa) ja adsl-modeemin vuokra (noin 5 euroa).
Tehkää yhteenlasku.

Ainoastaan kolmenkympin paketilla palveluntarjoajat ostavat puhelinlinjan Historialliselta Operaattorilta.

Mietimme myös kaapelin kautta toimivaa nettiä. "Iloksemme" ainoa sen sortin operaattori vaatii vähintään vuoden sitoutumista, ja lisäksi kanaalin tällä puolen ei vielä toimi moinen systeemi. Ei, vaikka asumme noin 400 metrin päässä Numéricablen putiikista.

Kävelimme siis pääkadulla sijaitsevaan pienenpieneen putiikkiin, jossa lyhyttukkainen naisihminen myi Neuf télécomin nettiliittymiä. Nainen lähetti meidät ensisuoraan avaamaan puhelinlinjaa, ja istuksimme puoli tuntia Historiallisen Operaattorin liikkeessä odottamassa, josko joku vaikka haluaisi meille moisen tehdä. Historiallinen Operaattori on nykyään pakotettu avaamaan puhelinlinjan, vaikka useat asiakkaat vallan muualle loikkaavatkin aivan suoriltaan... mutta silti meille yritettiin sitkeästi myydä internetiä. Kilpailu on kovaa, täälläkin.

Linja on siis aktivoitavana. Katsellaan nyt, vielä ehtii mennä monessa paikassa pieleen...

Tavan puolelta voitte käydä toteamassa omin silmin porraskäytävän kapeuden. Ei, se satakuuskytsenttinen runkopatja ei noussut portaita pitkin.



* France Télécom:iin (vrt. Tele) viitataan internet-palveluntarjoajien käyttöehdoissa aina nimikkeellä operateur historique. Ilmeisesti suoraan nimeäminen on kiellettyä, vaikka France Télécom onkin vieläkin ainoa, joka käytännössä pystyy puhelinlinjoja avaamaan.
Vähän kuin puhuisi takapuolesta nimellä "kaksi lihasta joiden päällä istutaan".

Stazzy etsii itseään (rumien verhojen ja nettikatkoksen seasta)

Ompelin verhoja pari iltaa sitten. Olohuoneen verhot.. noh, en ole vielä osannut päättää ovatko ne koomisen kitch vai yksinkertaisesti hirveät. Katsellaan nyt, miltä ne näyttävät ikkunassa.

Tämä postaus on itseasiassa koomaantumisilmoitus. 22, rue Menthe talvehtii hetken tästä illasta lähtien, sillä suuntaan Nancyyn, ja meillä ei vielä ole internetyhteyttä... ja tämän maan tuntien hommassa menee muutama viikko. Älkää nyt kuitenkaan peljästykö ja hyljätkö minua täysin, palajan vielä linjoille!

Tänään on myös viimeinen työharjoittelupäivä, eli pian en ole enää laiska laboratoriotyöläinen. Laiska kyllä, se ei mihinkään muutu. Viikon päästä en ole enää opiskelijakaan, joten mitenkähän sitä oikein oppii uuden sosiaalistatuksensa kantajaksi? Mikä minä olen? Työtön? Vuokratyöläinen? Susjparin naispuoleinen osa? Nancéienne?


Tänä aamuna ulkoviimassa pähkäilin small talkin tarpeellisuutta. Tai siis, joku lienee jollakin tutkimuksella todistanut kohteliaisuushöpöttelun terveellisyyden, mutta tänään suomalaisjuntti epäili moisia tuloksia.

Olin pihalla vaihtamassa pyöräni rengasta, kun eräs naapurisnainen pöhähtää siihen paikalle:
"Bonjour, onko sinulla ongelmia pyöräsi kanssa?"
(Eeeei, kun ihan vain huvikseni tässä riehun...)
"Harmillista, mutta minä en nyt voi auttaa."
(En kyllä olisi tarvinnutkaan tähän soppaan enää enempää käsipareja, mutta kiitos silti siitä, että päätit informoida minua asiasta.)
"Että hyvää päivänjatkoa vaan."

Kohteliasta, mutta niin... turhaa.

---
Palaillaan astialle satunnaisesti, ja viimeistään sitten kun saan tietokoneeni kaapelin jatkeeksi. Siihen saakka etsin itseäni.


EDIT: Aww, sain työkavereilta ehkä parhaan läksiäislahjan ikinä: ompelukoneen! Nyt vaan sitten arvaillaan kuinka selviän tänä iltana hengissä junalla Nancyyn: polkupyörä, rinkka, tietokone, ompelukone, käsilaukku + ruokakassi ja satunnaisia nyssyköitä. Osa taitaa vieläkin jäädä tyhjään huoneeseen (palaan tänne vielä yhdeksi yöksi ensi viikon lopulla.)

EDIT2: Strassin S:lle, joka edellisen kirjoituksen kommenttilaatikossa kyseli sairausvakuutuksesta, annan neuvon. Sama neuvo toki myös muille Ranskaan vaihtareiksi tulleille, jos tätä joku semmoinen lukee. Mene heti suoraan käymään CPAM:lla sen eurooppalaisen sairaanhoitokorttisi (ja passisi ja opiskelijakorttisi ja rib:n ja kaikkien mahdollisten papereiden) kanssa. Pyydät niitä jo rekisteröimään sinut listoilleen, jotta sen kerran kun käyt lääkärissä, homma hoituu nopeammin, koska olet jo saanut "rekisteröintinumeron". Muuten numeron saannissa voi kestää pari-kolme kuukauttakin.

[kuva: Mewzii, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Henkilörekisteri, mikä henkilörekisteri?

Suomessa on eräs asia, jota Ranskassa asuessa kaipaan tasaisin väliajoin.
Keskitetty henkilötietorekisteri, johon esim. osoitetiedot päivittyisivät yhdellä ilmoituksella. Estäisi ikäviä tilanteita, jollaiselta minä näytän nipin napin säästyneen jonkin hyvän haltijan toimesta.


Käväisin ensiavussa eräänä sunnuntai-iltana viime vuoden elokuussa. Sieltä sitten läheteltiin perään poliklinikka- ja laboratoriomaksua ja ties mitä, moneen otteeseen ja ainakin kolmessa eri osassa. Papereiden moninaisuuden takia ilmeisesti unohdin yhden osan maksamatta (eikä asiasta tietenkään huomautettu silloin, kun muita maksoin), ja Hôpitaux universitaires on sitten lähetellyt karhuja perään. Osoitteeseen, jossa en ole asunut enää sitten viime joulukuun.

Homma toimii.

Nyt sitten kävin kyseisellä asunnolla hakemassa aivan muuta, ja kämppikset olivat onneksi säästäneet viimeisimmän kirjeen; sen jossa uhataan huonekalujen (ja ties minkä) ulosotolla, jos en maksa ennen ensi lauantaita. Olin tosiaan autuaasti siinä uskossa, että kaikki oli maksettu, mutta nähtävästi siellä pitää vielä huomenissa pistäytyä.

Mietin vain pienessä mielessäni, että mitenkähän se huissier olisi aikonut minut (ja huonekaluni) tavoittaa, kun osoite tosiaan muuttuu jo toiseen kertaan..?

Isoveli valvoo, mutta täällä saisi joskus valvoa paremminkin.



---

Aiempaan kirjoitukseeni viitaten: Afges on tehnyt Strasbougissa tutkimuksen kolmannen asteen opiskelijoiden elinoloista. Sen mukaan 39% ranskalaisista opiskelijoista asuu vielä kotona, Strasbourgin alueella 23%, mikä tekee kuitenkin noin 12 000 henkeä. Suurin ongelma ovat korkeat vuokrat... Rahanpulan ja yleisen tietämättömyyden takia myös noin 5%:lla opiskelijoista (noin 2600 henkilöä) ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa.

20minutes, joka tutkimuksesta raportoi, jätti kertomatta, ovatko sosiaaliturvattomat opiskelijat ranskalaisia vai kenties ulkomaalaisia...

---

Vielä yksi lisäys: tänään on se päivä, jolloin pitäisi sammuttaa kaikki elektroniset laitteet ja valot kymmeneksi minuutiksi. Ranskaksi asiasta kertoo mm. eco-sapiens tai Tunisian babnet.

Valojen ja aparaattien sammuttaminen tapahtuu Ranskassa klo 21:50 - 22:00. Vaikka jutussa puhutaankin maailmanlaajuisesta operaatiosta, tämän maan ulkopuolella taidetaan elää enemmän Earth Hour -aikaa. Noh, ranskalaiset ovatkin aina halunneet tehdä kaiken toisin.

[Kuvat: Donald Duck's pics, Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssillä ja Thomas Hawk, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Runkopatja, mikä runkopatja?

Kahdeksankyt kertaa kakssataa! Ei yhdeksänkyt kertaa sataysikyt, vaan kahdeksankyt kertaa kakssataa...

Kulttuurishokki iski taas kerran.
Aiemmassa postauksessa mainitsin, että jouduimme luopumaan sängystä.
Nyt onkin sitten ongelman nimi "uusi sänky".

Kertokaa, oi rakkaat Ranskassa asustelevat lukijani, kuka myisi edullisia runkopatjasänkyjä? On vain sommier à lattes ja sommier ties-mitä-tapissier mutta se sommier à ressorts jopa kahden metrin pituisena ja järkevän levyisenä (80 cm) on mahdoton tehtävä.



Tämä oli oikeastaan ainoa fiksu löytämäni, mutta että muka ostaisin sängyn kokeilematta..?

(Toim.huom; Nojoo, ostinhan minä edellisenkin...)

Kosteita pahvilaatikoita

Eräs ranskalaissuomalainen pariskunta valitsi loistavan päivän muutto-operaatiolleen:


Mmmikä pluie faible? Ei se kyllä ollut heikkoa sadetta nähnytkään.
Koko päivän satoi. Ja satoi. Ja satoi.
Tuntematon bloggari oli aivan varma sairastuvansa keuhkotautiin kantaessaan laatikoita ensin kolmannesta kerroksesta alas ja sitten kolmanteen kerrokseen ylös.

Hermoromahduksen vaara oli välitön viimeistään kahdeksan maissa illalla (yhä vielä satoi), kun autossa (joka blokkasi koko puoli metriä leveän kadun) oli enää sänky. Minun kahden hengen runkopatjasänkyni. Alakerrassa kävi ilmi, että sänky ei millään ilveellä nouse rappuja pitkin, mutkaisten rappujen leveys on hädintuskin metrin. Ikkunasta oli ihan turha miettiä nostavansa, sillä rautakaide peittää puolet ikkunatilasta (ja aina vaan satoi).
Hylkäsimme sängyn suosiolla ala-aulaan

Sunnuntaiaamuna heräsimme kaaoksen keskeltä, makuuhuoneeseen levitetyiltä patjoilta, kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Veimme sängyn Emmaukselle. Käytimme reissun matkailuhyödyksi ja pysähdyimme ihmettelemään Château de Stanislas'ia.

Illasta asunto alkoi jo muistuttaa asuntoa.

Olohuoneessa on kirjahyllyn lisäksi sohva jolla voi istua katselemassa televisiovastaanotinta. Kuvaa siitä ei näy, sillä meillä ei ole antennikaapelia, saati juuri tuon telkkarin ja dvd-soittimen väliin sopivaa härpäkettä.


Keittiön ikkunasta näkyy ylivalottunut kattokasvi.


Viimeistään kadulle katsoessa voi todeta, että enää ei olla hienostokaupunginosassa.


EDIT: Mystillisesti kadonneen kaasusähkömiehen arvoitus ratkesi. Kukaan ei vaivaantunut informoimaan minua siitä tosiasiasta, että kaasumittarit ovat ala-aulassa, asunnossa on vain sähkö- ja vesimittarit.

Lempeä jaettavana

Lukijoidensa harhauttamiseksi viekas Tuntematon Bloggari on ajastanut tämän postauksen.
Itsehän olen tähän aikaan lauantaina todennäköisesti jossakin päin Koillis-Ranskaa pakettiauton puikoissa.
Tai piällysmiehenä kirjahyllyn siirtäjille.
Tai kantamassa jääkaappia.
Tai hermoromahduksen partaalla.
Tai.. well, you got the idea.

Maurelitalta tipahti tällainen sievä viestintapainen, jossa lukee selkeällä enklannilla, jotta I love your blog. Ha, voiko tuon selkeämpi olla? Kiitän kauniisti, ja laitan eteenpäin uskollisille kommentoijilleni ja muutamalle muulle inspiroijalle. Moni jää vielä poiskin listasta, mutta älkää ahdistuko, sivupalkki kertoo lisää.

Voilà, napatkaa omanne: Karkki, Ginger, Sari, Kettu, Nei, Terkut täältä ja Idhren.

Näh, vaikeaa valita tällaisia, kun Blogilistalla on montakymmentä suosikkia ja muuten luettavinakin ties minkälainen kasa...

Cherche JF pour colocation

Onks tää ny niitä asioita joissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa?

DNA:ssa oli juuri pari päivää sitten juttua siitä, kuinka kaaauhean vaikeaa opiskelijoiden on löytää asuntoa tähän aikaan vuodesta. Kun ei ole tarjolla tai sitten on tarjolla vain kaukana keskustasta ja plaa plaa. Minun kämppikseni etsivät jotakuta tilalleni; ihan ok asunto vaikka parempikuntoisiakin on nähty, lähellä keskustaa ja kampusta, vuokra enemmän kuin kohtuullinen. Ja ei kelpaa.

Mitähän ne asunnottomat opiskelijat oikein kaipaavat?
Tiedänhän minäkin miten kettumaista asunnon etsintä voi olla, mutta jos sen kämpän haluaa vain kuudeksi kuukaudeksi, niin saa olla varma etteivät vuokraisännät suorastaan riemusta kilju... tahi ne kämppikset, jotka joutuvat sen kuuden kuukauden jälkeen taas etsimään jonkun jakamaan vuokran. Täällä kun kimppakämpässä on useimmiten vain yksi vuokrasopimus, kaikki ovat yhdessä vuokravastuussa. Eli kun yksi lähtee, hänenkin osuutensa on maksettava.

Lisäksi, Ranskassa kommuuniasuminen on vieläkin melkoisen uusi juttu, jotain sellaista joka on tullut pinnalle ja lehtien sivuille vasta ihan viime vuosien aikana, kun vuokrahinnat nousevat nousemistaan. Opiskelijat ovat aina asuneet joko asuntolassa tai kotonaan... tai yksiössä jos kykenevät sellaisen maksamaan. Melkoisen moni muuttaa kotoa vasta työelämää aloitellessaan. (Ei nyt pidä kuitenkaan liioitellla, asuvat monet itsellisestikin, mutta kyllä minulla tänäkin vuonna oli useampi luokkakaveri joka ihan kotopedissä nukkui.) Eli asunnon ja elämän jakamisen ihan vieraiden ihmisten kanssa on paljon harvinaisempaa kuin Suomessa. Meillä pohjoisessahan sitä piti olla kulttuuri jossa arvostetaan omaa tilaa ja rauhaa ja niin edes päin.

Mutta, jospa tuohon huoneeseen joku innokas löytyisi. Eihän se suuri ole, mutta siinä on sentään jotain ranskalaisittain hyvin eksoottista: kaksi seinään upotettua vaatekaappia.



[Kuvat: Dimmerswitch, Creative Commons Attribution-Noncommercial-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä ja Bandita, Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä]

Veitsenterällä

Uusi banneri jotta vähitellen siirtyilisin henkisesti täältä Melkein Rajalta lännempään.

Tuossa aamulla soitettiin tuntemattomasta numerosta. EDF bonjour, minä olisin tässä teidän alaovella, miten tästä pääsee sisään? Toista soittoa ei ole kuulunut, joten kai siellä sitten oli joku asuntoon päästämässä.
EDIT: Arvakaa vaan, selvisikö se kaasusähkömies alaovelta ylös saakka? Ei. Kuulemma kukaan ei ole käynyt, ja nyt tässä sitten selvitellään, että mitä helevettiä on tapahtunut.

- - -

Tiedättekö, toisinaan tulee niitä hetkiä, joina kristallinkirkkaasti tajuaa, että minun kimppakämppäelämälleni on viimeinkin tultava loppu. Eilen oli niistä yksi.

Minulla on yksi kunnollinen keittiöveitsi. Fiskarsin huipputerä ja minun silmäteräni. Säilytän sitä veitsitelineessä, pesen suoraan käytön jälkeen... olen joskus jopa miettinyt sen viemistä omaan huoneeseeni, ettei kukaan muu koskisi. Kuitenkin, koska Veitsi on saanut jäädä rauhaan, olen antanut sen olla keittiössä.

Eilen tulin töistä, pyörin keittiössä ja yhtäkkiä silmäni nauliintuvat johonkin:
Minun Veitseni on tökätty terä edellä pystyyn ruokailuvälineiden kuivausastiaan muiden sekaan!
Sellaista ei tehdä!
Se on rikos veitsisyyttä vastaan!

Nappasin Veitsen nopealla ranneliikkeellä pois kärsimästä.

Onneksi yksikään kämppis ei osunut keittiöön juuri sillä hetkellä kun Tuntematon Bloggari seisoi siellä hullunkiilto silmissään ja kokoelmansa terävin veitsi kädessään.



[Kuva: Mylor, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 1

Saako vielä avautua muuttamisesta Ranskasta? Saako?
Jeps, teen sen piakkoin, ensin kommentoin lievää pettymystäni: se liesi ei ollutkaan vaaleanvihreä. Minulla oli hahmotushärö, joka muutti valkoisen, vaaleanvihreässä keittiössä olevan lieden värin.

Muuten asunto on suunnilleen kuten muistinkin. Pieni mutta rempattu, varsin valoisa.. ja, kröhöm, en taida enää asua hienostokaupunginosassa. Keittiön ikkunasta näkyy muuri jonka päällä kasvaa puu ja katu on juuri ja juuri niin leveä, että kun varteen on pysäköity ihmisen parhaita ystäviä (ei niitä karvaisia), ohi mahtuu henkilöautolla.

Niin mutta, päivän "innostuksen" aihe on tänään EDF-GDF.
Hauska kirjainyhdistelmä tulee nimestä Electricité de France - Gaz de France. Eli se pulju, joka suurimpana tarjoaa sähkö- ja kaasupalveluja immeisille. En jaksanut ainakaan vielä lähteä etsimään sen kauempaa, sillä ajattelin, että periaatteessa sopimuksen muuttamisen minun nimiini entiseltä vuokralaiselta pitäisi hoitua puhelinsoitolla.

Niin, periaatteessa.

Homma lähti menemään mutkille siinä vaiheessa, kun la Propriétaire totesi eilen, että "Niin, entinen vuokralainen on tosiaan jo irtisanonut sen kaasusopimuksensa. Teidän pitää tehdä uusi ennen 11. päivää, tai kaasun tulo katkeaa." (Siis lämmin vesi ja hellan toiminta.)

Oookei, mitäpä sitä mainitsemaan asiasta aiemmin. Minäpä kuitenkin reippaana tyttönä valmistaudun kaikin mahdollisin paperein ja jonotushermoin soittamaan tänään ruokatunnilla. Pääsen läpi alle kahdessa minuutissa, kaikki sujuu kuin unelma, toisessa päässä oleva mies artikuloi selvemmin kuin ala-asteen opettaja.

Ja sitten, naps.

"Olisikos teillä mahdollisuutta tulla käymään tänään tai huomenna Nancyn EDF:n toimistolla allekirjoittamassa nämä paperit? Kun jos minä lähetän nämä postissa, ne eivät ole takaisin ennen 11. päivää, ja sitten se kaasu katkotaan. Sitten teidän pitää sopia tapaaminen kaasun uudelleenaktivoimiseksi."

"Noh tuota ei ole, monsieur, en ole Nancyssa."

"Minä sitten laitan nämä postissa, ja paperit palautettuanne sovitte tapaamisen kaasun avaamiseksi."

Öäh? Yhden hemmetin kaasuhanan aktivoimiseksi pitää henkilökohtaisesti saapastella jonkun henkilön X eteen, jotta hän voi sopia napin painamisesta. Ja firma ei edes vaihdu. Mitään oleellista ei muutu. Mutta silti pitäisi itse ja ihan omakohtaisesti ehtiä käymään toimistolla ihmettelemässä uudelleenaktivointipaperia. Hankalia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Hieman myöhemmin yksi työkaveri vinkkaisi, että voisin pyytää öödeeäffää faksaamaan sopimuksen tänne labraan, ja niin teinkin. Eli jonotin taas ja muuta kivaa. Nyt paperit ovat allekirjoitettuina valmiina lähtöön. Ratkaistakoon vielä viimeinen ongelma: ketä naapuria uskaltaisi pyytää avaamaan oven, kun kaasusähkömittarinlukija torstaiaamuna ilmaantuu työvelvoitteidensa myötä? (joo, torstaiaamuna, klo 8 ja 11 välillä. Ei mihinkään muuhun aikaan, ei minään muuna päivänä, pas possible, ja ei me voida sanoa tarkkaa aikaa.)


"Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2" ilmestyy ruuduillenne todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kokeilemme avata nettiliittymää asuntoon jossa ei ole aktiivista puhelinlinjaa. Tiedättepähän miksi blogi saattaa olla koomassa muutaman päivän viikon.


[kuva: Brad&Sabrina, Creative Commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä.]

Näitä aamuja

Argh.
Nyt minä ymmärrän mistä se agressiivisuus liikenteessä johtuu.
Esimerkiksi siitä, että joutuu tulemaan töihin autolla* ja toteaa, että matkaan kuluu ainakin viisi minuuttia enemmän kuin polkupyörän selässä. Helposti kuvittelisi toisin. Miten ihmiset sietävät moista päivästä toiseen?

Lisä-ärsytystä saattaa aiheuttaa sekin, kun aamulla kiireessä huomaa kämppikseen harrastaneen siivoamista. Eli siis raikonneen jotakin oleellista omisuuttani ilmeisesti alakerran kellarikomeroon, jonne minulla ei ole avaimia.

Riemuitsen kaikesta sydämestäni kimppakämppäilyn loppumisesta, vaikka muuton riemut ovatkin vielä edessäpäin.

Kaikki tämähän tapahtuu samana päivänä, jona minulla on työhaastattelu, asunnon kuntotarkistuksen tekeminen, työharjoitteluraportin palauttaminen... ja vieläkin ellottava olo viikonloppuna kärsityn ruokamyrkytyksen takia. Loistava päivä edustamiseen.

Pitäisiköhän kokeilla sitä joogaa?


* Lainatulla autolla. En minä sentään vielä niin porvariksi ole ryhtynyt, että oman auton omistaisin.

Onks tää ny sitä kuluttajan harhaanjohtamista?

Olen jo jonkin aikaa katsellut kylppärissämme hämmentävää aurinkorasvapurkkia, jonka joku kämppis on hankkinut ilmeisesti Italiasta tai Espanjasta.


Rasvan nimi, Bioetyc, sai minut katsomaan purkkia lähemmin.
Ensinnäkin, Total protection on melkoinen lupaus, toimiikohan se myös sukupuolitauteja ja varkauksia vastaan?

Toisekseen, takana oleva teksti on... epäilyttävä:

Treehold protection (UVA/UVB/IR) and a 100% natural "bio" active ingredient to prevent aging and protect sensitive skin from sunburn, heat rash and freckling. Recommended for children's delicate skin. Hypoallergenic, dermatologically tested.

Mikä ihmeen "bio"? Mitä tarkoittaa "bio" lainausmerkeissä? Ei ainakaan luomua, se olisi labeloitu.

100% natural active ingredient? Eli siis vain yksi aktiivinen ainesosa on 100% luonnollinen? Ei suinkaan koko rasva? Jaa-a, mitähän asiasta sanoo INCI-lista?

Aqua, Octyl methoxycinnamate, Dimethicone, Octyl dimethyl paba, Glyceryl stearate, PEG-100 stearate, Titanium dioxide, Propylene glycol, Hydrogenated palm kernel oil, Butyrospermum parkii, Cetearyl alcohol, Dimethiconol, Vitis vinifera, Aloe barbadensis, Glycoproteins, Oryzanol, Palmitic acid, Caprylic glycerids, Almina, Methylparaben, Triethanolamine, Mica, Imidazolinyl urea, Silica, Parfum, Benzophenone-3, Sodium polyacrylate, Sodium dehydroacetate, Tetrasodium EDTA, Diazolidinyl urea, Glyceryl distearate, Ascorbyl palmitate, Citric acid, Propylparaben, BHT, CI 77891

Hrrrh, näyttääpä tosi luonnolliselta.
Jos verrataan INCIa vaikkapa tähän Iskuryhmän Elämäsi tärkeimpään listaan, niin sieltähän löytyy näppärästi niin parabeeneja, silikonia, alkoholia kuin hajusteitakin. Propylene Glycol taas tämän sivun mukaan "is a petroleum derivative. It penetrates the skin and can weaken protein and cellular structure. Commonly used to make extracts from herbs. PG is strong enough to remove barnacles from boats!" Kivaa, mä olenkin aina tykännyt petroolijohdannaisista ihollani!

Valitettavasti kyseinen aurinkorasva ei suinkaan ole ainoa "biona" mainostettava joka ei sitten yhtään naturelli todellisuudessa olekaan. Ja sitten ihmiset ostavat, kun "tää sopii lastenkin iholle!" Jättäisin väliin.

Ympäristöystävällisempi tietokone?

Jogurtti- / vanukas- / härpäkehyllyn edessä supermarketissa ahdistuu poikkeuksetta.

Kaikki kivan näköiset purkit ovat joko Nestléa tai Danonea. Etenkin ensimmäistä boikotoin kategorisesti. Joskus tulee otettua paketti Kahden lehmän luomumustikkajogurttia, kun se vaan on niiiin hyvää, mutta sekin pulju sai taannoin omistajakseen Danonen. Vaikeaa olla luomu ja eettinen yhtä aikaa.

Olen periaatteessa myös ilmaisjakelulehtiä vastaan. Karmeaa paperintuhlausta.
Nyt kuitenkin mukaan tarttui veljessarjan uusin keksintö. Ranskassa lanseerattiin taannoin kiiltäväpintainen aikakauslehti, jota jaellaan ilmaiseksi, ja jonka nimi on:


Joo-o, PiliPili.

Aiheuttaa minussa suunnatonta huvittuneisuutta.

Samaisesta lehdestä kävi ilmi, että Asus on juuri tuonut markkinoille "ekologisen tietokoneen". Kyseessä olisi siis kannettava, jonka kuori tehdään bambusta ja sisäosat ovat tavallista kierrätettävämpiä. Lisäinfoa löytyy esim. *täältä*. Asus noin muutenkin markkinoi itseään "vihreänä", joten bambuläppäriin sijoittaminen tuntuu loogiselta.


Hinnasta en tiedä mitään sanoa, mutta harmi että kone on toistaiseksi myynnissä vain 12 ja 11 tuuman näytöillä. Minä kun en tarvitse ultrakannettavaa vaan ihan raahattavan pöytäkoneen korvaajan...

EDIT: Voi jumalavita taas bloggerin kanssa. Ainakin kymmenkunta kuvaa kadoksissa, kaikki pitää ladata uudelleen. Alan prkl linkittämään suoraan Flickrista.

Tämän viikon bongauksia

Bioklimaattisia koulukkaita

Ranskassa lähdettiin syksyn koulutielle pari päivää sitten. Tämä vuosi on täynnä ranskalaisten lempisanaa, reformeja. Opetusta lisätään ranskan kielessä ja matematiikassa, ja alakoululaiset pääsevät vihdoinkin eroon agraarisesta jäänteestä: lauantain koulupäivistä. Ei silti kannata kuvitella että lapset olisivat koulussa keskiviikkoisin, eihän toki. Mitä sitä turhaan tekemään vanhempien elämästä helppoa?

Heiligensteinissa (joo, se on jossain päin Elsassia) yläkoululaiset aloittivat vuotensa uudenuutukaisessa bioklimaattisessa koulurakennuksessa. Bio-missä? Pieni googlettaminen selvensi asiaa. Kyseessä on yksinkertaisesti ympäristön ja maalaisjärjen mukainen tapa rakentaa: luonnolliset, hengittävät ja myrkyttömät materiaalit, maalämpö, kunnon eristys... kaikkea tällaista vallan vallankumouksellista. Ilmeisesti se niksi on siinä, että yritetään ilmastoida ja lämmittää rakennus mahdollisimman vähän energiaa käyttäen.

Joka tapauksessa, asiasta innostuneet heiligensteinilaiset suunnittelevat vaihtoprojektia jonkin suomalaisen yläkoulun kanssa. Koska Suomi on metsien maa.
No se.

[Kuva : DNA Obernai]



Hulluja nuo roomalaiset!

"Asfaltilla lipsumme kuin lehmät jäällä."
Joukko saksalaisia (vai pitäisikö sanoa baijerilaisia?) historianopiskelijoita otti ja päätti taivaltaa 500 kilometriä jalan roomalaisten sotilaiden varusteissa. Tiedättehän, Astérix ja niin edespäin. Nahkatossujen metallikuulilla varustetut pohjat eivät kuulemma oikein pidä asfaltilla, joten reissu sujuu mukavammin peltojen poikki.

Rekonstruktoitu matka myötäilee Gallenuksen sotilaiden marssia 200-luvulta j.a.a., Itävallan Petronellista Saksan Regensburgiin. Paitsi nahkatossuihin, nuoret miehet ovat sonnustautuneet myös noin 35 kiloa painaviin sotilasvermeisiin ja syövät ajalle tyypillistä ruokaa.

Lopputavoitteena on paitsi päästä hengissä perille, myös tehdä tutkimus roomalaislegioonioiden psyykkisistä ja fyysistä olosuhteista.

Aihe sekin. "Ad majorem scientiae gloriam!"

[Kuva DNA 03/09/2008]

Ottakaa oppia!

Idhren kirjoitti taannoin huuto.net -ahdistuksesta. Tai siis tarkemmin ottaen siitä, kuinka kauhein tavoin äidinkieltämme voidaan runnella moisissa ilmoituksissa.

Asiasta tuli vallan mieleeni, että osaavat ne muutkin kuin suomalaiset. Ebay on aivan karmeaa luettavaa jokaiselle, jolla on pieninkin käsitys ranskan oikeinkirjoituksesta ja/tai kieliopista.

Jaan kanssanne muutaman esimerkin. Jos olette helposti järkyttyvää sorttia, suosittelen jättämään väliin.

"LOT DE 16 Femme Vetements (36 ~ 38) + 1 Chaussure (37)"
(Kuudentoista vaatenaisen paketti (36 - 38) + yksi kenkä (37))

Tuota, kukahan oikeasti haluaa ostaa jotakin ihmiseltä joka ei kykene laittamaan kenkää monikkoon ja myy naiset paketissa?


"Jean le Temps des cerises Curb Red F Del Rags4 T 25"
(Farkut "Temps des cerises" Curb Red F Del Rags4 T 25)

Curb Red F Del Rags4 T 25 ????
Kommunikoiko myyjä Saturnuksen kanssa vai olenko minä se ymmartämätön?


"Très sympa le loock de cette robe CACHE COEUR actuelle"
(Tosi symppis loock tällä nykyaikaisella cache-coeur -mekolla)

Noh, hauskaa että tiedät mikä on minun mielestäni symppistä, ja osaat jopa melkein kirjoittaa lauseen ainoan englanninkielisen sanan oikein.


"JOUET A TIRER JEUX D'EVEIL ROUL'ESCARGOT DE VTECH TBE"
(Vedettävä lelu opetuslelu Vtechin "Roul'esgargot" TBE)

TBE on niinku Très Bon Etat, eli erittäin hyvässä kunnossa. Mutta mitäpä sitä turhaan opettelemaan välimerkkien tai pienten kirjainten käyttöä. Eihän sekään, jolle lelu on tarkoitettu, vielä osaa. Eikä kyllä opikaan tuossa perheessä.


"WooW SEXY GLAMOUR SHIRT AVEC FACE PRINT NOIR T: 40/12"

"#511 HOT DIRTY Shirt OPEN rückenfrei [schwarz]"

Jaa-a, mitä noihinkaan voi enää sanoa. Onks nää vähän niinku Glamour Dollsseille tarkoitettuja vai? Myyjä puolustautukoon sillä että on saksalainen.


"SAC A MAIN SOCO COLLECTION HIVER 2008!!!!!!!!!!!!!"
(Käsilaukku Soco, talven 2008 mallisto)

Jaa!!!!!!!!!!! Talvi tulee!!!!!!!!!!! Vähemmällä emme olisikaan ymmärtäneet. Haluaisitko myydä muutaman välimerkin sille tyypille joka kauppaa opetuslelua?


"JE VEND LE MANTEAU DE MON FILS QU IL N A PAS EU LE TEMP DE PORTER BLOUSON DOUDOUNE DE COULEUR BLEU FONCE, la doublure et bleu plus clair, logo adidas sur poitrine,a capuche valeur magasin 45e"

Tämä on ihan eräästä ilmoituksesta. Eikä suinkaan valitettavasti ainoa esimerkki lajissaan.
Paitsi, että välimerkit puuttuvat, löydän myös nopealla vilkaisulla kuusi (6) oikeinkirjoitusvirhettä. [tähän kohtaan sellainen silmiään pyörittelevä hymiö]


Olen... sanaton.

MusiikilLista

Olen hyvin epämusiikillinen ihminen. Laulan mielelläni, mutta hieman nuotin vasemmalta puolen. En jaksa kuunnella musiikkia kuin hyvin harvoin, ylipäätään ylimääräiset äänet ärsyttävät. Siitä huolimatta joskus on joku laulu joka ihan oikeasti iskee, ja aloinkin tässä iltana eräänä pähkäilemään, millaisen listan saisin tehtyä, jos minun pitäisi valita kolme lempibiisiäni ikinä.
Donc, voilà, kurkistus Stazzyn satunnaisesti käytettävälle levylautaselle Youtube-linkkien muodossa.

Numero kolome.
Midge Ure : Breathe.
Breathe tuli vastaan ekaa kertaa vuosia sitten jollakin saksalaisella musiikkikanavalla (kyllä, Suomessa on näkynyt sellaisiakin). Kadotin biisin pitkäksi ajaksi, ja uudelleentutustuminen oli ilo. Muusta Uren tuotannosta en tiedä tuon taivaallista, 80-luvun tähdet eivät kuulu minun erikoisalaani.


Numero Kaksj.
Angie Stone : Wish I didn't Miss You.
Tää nyt vaan on toimiva, etenkin kertosäe tuo kylmät väreet. Suurempi syy siihen että pidän biisistä niin kovin lienee kuitenkin se mistä se muistuttaa. Eka kesä ajokortillisena, auton kasettimankassa radiosta nauhoitettu Angie Stone, sade ulkona ja Wish I didn't Miss You vähän liian kovaa sisällä. Muistan jopa tuoksun.


Ja se ykkönen.
Shirley Bassey : Killing me Softly (With his Song).
Tätä ei ollut vaikea valita. Ainakin kymmenen vuotta takaperin tapahtunut ensikohtaaminen tämän Killing Me Softlyn version kanssa oli rakkautta ensi kuulemalla. Vaikka sittemmin olenkin hankkinut omistukseeni ison osan Dame Basseyn levytuotannosta, kyseinen biisi pysyy ehdottomana johtotähtenä. Mutta on siellä muutakin hienoa, suosittelen tutustumaan.


Nih. Koska top 3 -listan teko ei ole helppoa, extramaininnan ja hymytyttöpatsaan saavat Jeanne Cherhal (Rondes larmes), Aretha Franklin (I say a little prayer) ja Ultra Bra (Minä suojelen sinua kaikelta)

Sänkyjen iloja

Niin, enkös minä sanonutkin olevani mystizen zen?
Olenhan minä toki joskus muuttanut neljänkin päivän varoajalla.

Madame la Propriétaire soitti viimein ja ilmoitti haluavansa tehdä "asuntotarkastuksen" (ja nähdä meidät silmästä silmään, I guess) ensi maanantaina.
"Maanantai, madame, on pikkuisen hankala päivä, minä kun olen ja työskentelen Strasbourgissa." Olokoot, vaihdan vapaan iltapäiväni torstaista maanantaille, turhapa tuosta on ongelmaa tehdä.

Puolentoista viikon päästä pitäisi kai sitten muuttaa. Siitä se riemu syntyykin.

Kerrottakoon, että minulla on parvisänky. Semmoinen Ikean metallinen parvisänky, joka ei itseasiassa ole minun vaan L:n. Se on minulla vain lainassa. Kun viime joulukuussa muutin, purimme ja uudelleenkokosimme sen L:n kanssa. Ilman ohjeita, illasta jo äärimmäisen väsyneinä.
Tällä kertaa L. kieltäytyi kategorisesti koskemasta sänkyyn. "Pyydät Ollin tai jonkun auttamaan. En halua aloittaa yhteiselämäämme avokriisillä."

Muuttaminen on muutenkin huiman kivaa. Niinkuin silloin kun muutin Strasbourgiin. En tuntenut juuri ketään, joten muuttoapuna oli L. ja yksi kaveripoika. Minä olin kuumetaudissa ja siis miltei kykenemätön mihinkään raskaampaan... niin ja muutin viidenteen kerrokseen hissittömään taloon. Siinä vaiheessa kun minun parisänkyäni raahattiin ylös, paikalle osui onneksi asunnosta poismuuttava nuorisohenkilö kavereidensa kanssa. Muuten olisi saattanut sänky jäädä kadulle "viekää pois!" -lapun kanssa.


Jyväskylän aikoihin tein muuton neljän päivän varoajalla. Kämppikseni soitti maanantai-iltana, jotta meille olisi uusi asunto tarjolla nyt. Koska kämppis oli kesätöissä toisaalla, minä haalin muuttoporukan (lähinnä silloisista naapureistani ja yhdestä kaverista) ja tosiaan hoidettiin operaatio saman viikon torstaina.
Silloinkin sängynruoja aiheutti ongelmia. Pojat kantoivat sängyn rappusia kuudenteen kerrokseen, sillä se ei kuulemma mahtunut hissiin.
Oudosti, vuotta myöhemmin poismuuttaessani, sama sänky mahtui kyseiseen hissiin. Aina ei voi onnistua.

Nancyssa ensimmäinen asuntoni oli tosiaan suuresti rakastamani (not) asuntolahuone, ja toisena oli tarjolla 18 neliötä. Yksiö. Pieni kuin koirankoppi, mutta ah, oma rauha, oma kylppäri, oma "keittiö". Aerobiccaava naapuri. Oi niitä aikoja.

Nyt odotan innolla sitä vaihetta kun pitää kantaa pesukone kolmanteen kerrokseen.
Ja pesukoneen asennusta. Arvatkaa kuka ei ehkä anna poikaystävänsä ryhtyä siihen hommaan... Minä olen meistä se jolla pysyy vasara kädessä!

Eräänä syksynä

Vuonna noin 2008 jälkeen ajanlaskumme alun, kesän muuttuessa kesästä syksyksi ja lasten lähtiessä kouluteille, koillis-ranskalaisessa pikkukylässä eräs tuntematon ulkosuomalaisbloggari ahdistuu työharjoitteluraporttinsa kanssa.

Moisesta taidonnäytteestä puuttuu noin kaksi sivua tekstiä. Kaksi vaatimatonta, mutta ah niin vaikeaa sivua. Bloggarin tekee mieli käskeä ulkona leikkiviä lapsia lopettamaan kiljuntansa. Bloggari tekee itselleen sikuri-pikakahvia, merkiltään Summa. Liekö vaarallistakin ainetta, pohtii hän, sillä turhien pohdinta onnistuu tehokkaammin kuin älyllisen tekstin kirjoittaminen. Vaarallista. "Vänrikkimme Summaan kuoli, vääpeli on jalkapuoli, soittoniekka sokea ja minä onneton".

Bloggarin henkilökohtainen oikolukija-sanakirja-henkinen-tuki ilkeää jopa tehdä kommentteja tekstistä. Lause "Ce « Mini-projet 5S » a été le fruit de ma propre proposition et résulte, non seulement d'un état relativement désordonné de réserve, mais aussi du fait que l'ordinateur sur lequel je travaille a passé plusieurs jours en réparation..." on kuulemma "varsin ammattimainen tapa sanoa 'ei ollut mitään tekemistä niin siivosin varaston'."
Noh, niinhän sen on tarkoituskin... Liioitella voi, valehdella ei parane.
Synonyymisanakirja on bloggarin paras kaveri.

Teksti etenee noin kahdeksan rivin tuntivauhtia. Siinä välissä bloggari ehtii ihmetellä kanaalilla kelluvia saksalaisveneitä ja juoda vielä toisenkin kupillisen vaarallista pikakahvia.

100 asiaa

Minulla on selkeästikin inspiraatiopula bloggaamisen suhteen. Nappasin siis Mamãen blogista hauskan "100 asiaa minusta" -meemin. Elämän suolahan on omasta navastaan puhuminen.

1. Minulla on käsittämätön fiksaatio lampaisiin. En tiedä sen alkuperää.
2. Osaan piirtää ainoastaan lampaita, mikä on sääli, sillä isäni on vallan lahjakas piirtäjä.
3. Toivon, että lapseni saisivat yllämainitun taiteilijageenin, sillä se on hypännyt minun ylitseni.
4. Olen lukenut koulussa pitkää ranskaa. Se oli tuskaisin aine lukiossa ja kirjoitin B:n.
5. Siitä huolimatta päädyin pariksi vuodeksi lukemaan ranskaa yliopistoon.
6. Opiskelin myös liikuntapsykologiaa. Perusopinnoista puuttuu kaksi opintoviikkoa.
7. Olen ollut uintivalmentaja. Pidin siitä kovasti, ja toisinaan harmittaa etten ole ehtinyt soluttautua altaan laidalle Ranskassa.
8. Mietin valmennusta jopa ammatikseni, onneksi en päässyt Liikunnalle sisään.
9. Demitän. Jo vuodesta 2000. Silloin kuuluin kohderyhmään. Olen ihan aikuisten oikeasti oppinut ison osan argumentointitaidoistani Demissä.
10. Inhoan suolakurkkuja.

11. Asun ulkomailla, mutta en ole koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolella.
12. Puhun sujuvasti kahta kieltä, englannilla tulen toimeen, ruotsi on erittäin kankeaa, espanjaksi pärjäisin lomalla.
13. En ole koskaan käynyt Espanjassa (jos Kanariansaaria ei lasketa).
14. "Tuhannesta paikasta jotka kuuluu nähdä elämän aikana" minä olen nähnyt 15. Vielä taitaa riittää näkemistä.
15. Lempikirjailijani on Ken Follett. Minulla on uusinta kirjaa ja yhtä muuta lukuunottamatta koko Follettin tuotanto kirjahyllyssäni.
16. En ole kovinkaan järjestelmällinen tai siivousintoinen ihminen.
17. En tanssinut Vanhojen Tansseissa. Sen sijaan kuvasin ne videolle kahtena vuotena.
18. Näyttelin ekana lukiovuonnani West Side Storyssa.
19. Minulla on ollut locksit, joita rastoiksikin kutsutaan, pian seitsemän vuotta.
20. Aikana ennen takkuja tukkani on ollut mm. kirkkaanoranssi ja käynyt läpi kaikki punaisen sävyt.

21. Olen ollut leaderina kielimatkalla Englannissa. En tiedä millä kielitaidolla hommaan pääsin.
22. Olen käynyt rippikoulun, mutta eronnut sittemmin kirkosta.
23. Olen asunut kaiken kaikkiaan seitsemän ihmisen kanssa. Luvussa eivät ole mukana satunnaiset kämppisten kesäalivuokralaiset.
24. Seuraava ja kahdeksas "kämppis" onkin sitten toivottavasti se viimeinen. Kyllä me vielä syyskuussa muutetaan.
25. Olen liian kärsimätön katsoakseni usein taide-elokuvia tai lukeakseni klassikoita.
26. Disneyn piirretyistä ehdoton lempparini on Aladdin.
27. Paras kirpputorilöytöni oli uudenuutukainen Suomen kielen perussanakirja -sarja 7 eurolla.
28. Olen aina ollut melko hyvä koulussa, olematta koskaan luokan paras.
29. Jos syitä edelliseen pitää etsiä, niin mainittakoon laiskuuteni läksyjen teossa.
30. Pidän brittikomedioista.

31. Kuten myös musikaaleista.
32. Aion rakentaa kompostisysteemin seuraavaan asuntoomme.
33. Kierrätän kaiken mahdollisen.
34. Nukkuminen on ehkä paras ajanviete maailmassa. Kykenen nukkumaan kellon ympäri ja vähän enemmänkin.
35. Pelasin joskus salibandya, maalivahtina.
36. Silitän lähes kaiken, jopa lakanat.
37. ...silloin kun en laiskuuttani luista operaatiosta, sillä en vieläkään omista kunnon silityslautaa.
38. Olen muuttanut kahdeksan kertaa viimeisten kuuden vuoden aikana. Ensi kuussa yhdeksäs kerta.
39. Inhoan siis muuttamista, vaikka pidänkin paikanvaihdosta.
40. Asun kaupungissa jossa on Euroopan korkein katedraali.

41. Jossa minä en vieläkään ole käynyt sisällä.
42. En pääse eroon Kanaalista (Canal de la Marne au Rhin). Näen sen täällä joka päivä, näen sen viikonloppuisin L:n kotikotona ja Nancyssa muutamme ihan kanaalin varrelle.
43. Käytän liikaa aikaa tietokoneen ääressä.
44. En kuitenkaan ole koskaan ollut innostunut pelaamisesta : ainoat pelit jotka olen pelannut läpi, ovat Super Mario 3 (tietokoneella) ja Yoshi's Island (lainatulla Super Nintendolla).
45. Minulla on vaaleanpunainen Nintendo DS lite jonka sain lahjaksi.
46. Se on ensimmäinen omistamani pelikonsoli.
47. Rupesin meikkaamaan kesällä ennen seiskaluokkaa.
48. Minulla on hyvät kynnet, varsin pitkät vaikken niitä tietoisesti kasvatakaan.
49. Selkäni prakaa tällä hetkellä, todennäköisesti vuosia sitten hankitun nikamansiirtymän takia.
50. Olen ollut au pairina Angers'ssa, Länsi-Ranskassa.

51. Sain sen vuoden aikana tarpeekseni lastenvahtimisesta.
52. Minulla on Ranskassa kaksi pankkitiliä, joista toinen pitäisi sulkea, sillä en käytä sitä koskaan.
53. Minulla on myös shekkivihko!
54. Opin juomaan olutta ja punaviiniä vasta Jyväskylän vuosina. Ruojat humanistit!
55. En ole erityisen lahjakas ruoanlaittaja.
56. En kuitenkaan kuole nälkään jääkaapin ja hellan välille.
57. Olen, harmikseni, allerginen omenoille ja liudalle muita hedelmiä.
58. Pidän perunoista, mutta olen ihmeen laiska laittamaan niitä ruoakseni.
59. Laulan mielelläni, mutta varsin väärin. En siis julkisesti.
60. Kuuntelen olemattoman vähän musiikkia.

61. Lempilaulajani on kuitenkin Shirley Bassey.
62. Olen perheeni ainoa lapsi. En ole tietääkseni koskaan kärsinyt asiasta.
63. Opin lukemaan 4 tai 5 -vuotiaana.
64. Kirjoitan runoja, mutta hyvin satunnaisesti.
65. En aio jäädä Ranskaan loppuiäkseni.
66. En kuitenkaan tiedä mihin tästä seuraavaksi suuntaisi.
67. Inhoan puhelimessa puhumista, etenkin ranskaksi.
68. Minulla on ajokortti muttei autoa.
69. Liikun lähinnä polkupyörällä.
70. ...tai raitiovaunulla, lähes poikkeuksetta pummilla. Olen saanut kaksi sakkoa siitä ilosta.

71. Tiedän myös millä väleillä kulkea ilman lippua junassa ja kuinka uudelleenkäyttää lähijunalippuja.
72. Omistan ainoastaan kaksi paria korkokenkiä.
73. Pidän kovin suklaasta. Liikaakin.
74. Kykenen syömään ranskalaismallisen makean aamiaisen. En kuitenkaan sentään joka päivä.
75. Olin lukioaikoinani Suomen Lukiolaisten Liiton paikallisjärjestön hallituksessa.
76. Ja Jyväskylässä vuoden verran ainejärjestömme puheenjohtaja.
77. Joka kevät minulla on ikävä haalarivappuja.
78. Tämän syksyn vakaa päätös on Savate-tunti kerran viikossa. Älkää säikkykö, en todellakaan ole kiinnostunut ottelemisesta tai turpiini ottamisesta.
79. Omistan rullaluistimet. Harmikseni en ole luistellut koko kesänä selkäni takia.
80. Näin joskus televisiosta dokumentin häkkikanaloista. Se järkytti minua niin, etten ole sen koommin ostanut häkkikanojen munia.

81. Ostan myös maitoni poikkeuksetta luomuna.
82. Osaan käytännössä ulkoa F.H. Burnettin Pikku prinsessan
83. Inhoan kimppakämppäaamuja, sillä olen kykenemätön kommunikoimaan ensimmäiseen tuntiin heräämiseni jälkeen.
84. Inhoan myös tiskaamista ja haaveilen siis tiskikoneesta.
85. Koska inhoan tiskaamista, jäljiltäni löytyy tee- ja kahvikuppeja ympäri asuntoa.
86. Jos osaisin piirtää, olisin ehkä teollinen muotoilija. Olen myös haaveillut mm. toimittajan ammatista.
87. Vanhin kaapissani oleva vaate on viisikymmentäluvulta peräisin oleva musta villakankainen jakku, joka on käynyt jopa Presidentin linnan juhlissa.
88. Elän sujuvasti ilman saunaa, vaikka tokihan siellä on kiva lomalla käydä.
89. Sen sijaan, kylpisin ammeessa useammin jos se ei olisi niin karmeaa vedentuhlausta. Kynttilät ja naistenlehti, you know.
90. Mummu nimitti minut lapsena "Rantaruipiksi", sillä olin jatkuvasti kesämökillämme.

91. Inhoan kaikenlaista ylimääräistä meteliä, kiljumista, musiikkia kovalla...
92. Vaadin, että vessanpöntön kansi on pidettävä kiinni.
93. Seuraavalla lomallani haluan nähdä vuoristoa. Tuosta Alpeilta voisi aloittaa kun saisi aikaiseksi.
94. Minulla on aina laukussa purukumia ja nenäliinoja. Useimmiten myös rasvaa, käsidesi ja kamera.
95. Minä ihan oikeasti puhun Porolle ja Hemmingille.
96. Poron nimi on Poro, sillä "Hirvi" oli mahdoton äännettävä ranskalaiselle.
97. En pelkää hammaslääkäriä.
98. Sen sijaan pelkään korkeita paikkoja jos jalkani eivät ole maanpinnalla. Voin siis nousta kalliolle mutten Eiffel-torniin.
99. Pelkäsin lapsena myös hissejä, enkä nykyäänkään ole aivan sinut kyseisten koppien kanssa.
100. Minun pitäisi aivan vakavissani harkita joogaamista. Mahtaisi tehdä melko hyvää yleistilalle, stressille ja illoille joina en saa unta.


Ainiin, muistattehan vielä mitä sanoin Herra Murphysta viime sunnuntaina? Eilen, tullessani töistä kuulin oudon flop, flop, flop -äänen takarenkaastani. Asiaa tarkastellessa kävi ilmi, että renkaaseen oli uponnut pienen pieni, mutta erittäinkin terävä ruuvintapainen.
Talutin pyörän kotiin.
Paikkasin renkaan.

Seuraavaa odotellessa.