Kirves ja haastattelu

Niin, se talouskriisi. Juuri ennustelivat radiossa, että Ranskan työttömyysprosentti kipuaisi yhdeksään ensi vuoden aikana... ja sehän on vain virallinen prosentti. Paljon lienee niitäkin jotka eivät ole kirjoilla ANPE:ssa (Ranskan työvoimatoimisto), kun ei siitä juuri hyötyä ole. Olen ollut seitsemänvuotiaasta koulun penkillä, sitä yhtä aupparivuotta lukuunottamatta. Loogillisinta valmistua juuri silloin kun lama iskee kirveellä.

Mutta minulle on sentään luvassa kaksi haastattelua. Huominen on sellaiseen paikkaan, että jopa vaivaudun pesemään ja laittamaan tukkani ja opettelemaan ulkoa sairaalasertifiointiopasta. Hupaisintahan oli, että kyseinen rekrytointi meni ANPE:n kautta. Piti siis lähettää hakemus anpelle, jopa sitten harkintansa mukaan jakoi niitä eteenpäin klinikalle. Alkuviikosta tuli mailia anpelta, jotta "Hakemustanne ei ole hyväksytty."

Jahas, tant pis, en edes ollut hirveän yllättynyt.
Yllätyin vasta siinä vaiheessa, kun itse klinikan direktööri pari päivää myöhemmin lähetti sähköpostia : "haluaisimme tavata haastattelun merkeissä."

Kukahan tässä nyt on pihalla?

- - -

Asiasta kukkaruukkuun:
Maurelitan blogissa on muistutus siitä, että huomenna on Älä osta mitään –päivä.
Minä taidan ostaa vain bensiiniä, kun pitäisi se laina-Clio palauttaa omistajalleen.

Keltaisia pyöräilijöitä

On yllättävän vaikeaa päivittää blogia kun kaikki kallisarvoinen aika netissä (silloin kun werkkoon yhdistetyn tietokoneen ääreen pääsee) menee tärkeämpien asioiden parissa.

Lisäksi minua vaivaa kulttuurishokki!
Olen selkeästikin siirtynyt poies patonginpurijoiden Pohjanmaalta, täällä on mäkiä! Se tekee pyöräilystä hieman rassaavampaa. Lisäksi pyöräilyinfrastruktuurit ovat... noh, kehnoja. Kaupunki yrittää edistää ekologista liikkuvuutta, mm. tiputtamalla ydinkeskustan ajonopeudet kolmeenkymppiin ja nyt ihan viimeiseksi lanseeraamalla VélOstan'lib:in. Kyseessä on siis Pariisin Vélib'in tyyliin "automaateista" vuokrattavia polkupyöriä.

Kaikki nämä kuitenkin tuntuvat varsin pseudoparannuksilta, kun katuja ei ole mitoitettu millään tasolla kuin autoille ja jalankulkijoille. Pyöräväyliä on olemattoman vähän, ja lisäksi ne on ripoteltu outoihin paikkoihin. Vai millä logiikalla keskustasta päin tultaessa pyöräväylä loppuu 500 metriä ennen kaupungin suurinta kampusta??

Asiasta hieman kukkaruukkuun, samassa aiheessa pysyen. Tavan puolelle postasin joskus tämän:


Lain mukaan Ranskassa liikkuvista autoista pitää löytyä keltainen liivi sisätiloista ja varoituskolmio takakontista. Oikeastaan niin on pitänyt olla jo kesäkuusta lähtein, mutta kaupat eivät olleet valmistautuneet lakiehdotukseen, ja liivit loppuivat. Nyt ha(r/n)inta-aika kuitenkin päättyy, ja poliisit saavat ruveta jaeskelemaan sakkoja huolimattomille.

Eilen opin sen vähemmän yleisessä tiedossa olevan faktan, että pyöräilijödenkin kannattaisi moinen Ruma Keltainen hankkia. Samainen laki nimittäin velvoittaa myös taajama-alueiden ulkopuolella pimeän aikaan liikkuvat pyöräiljät pukeutumaan liiviin. Sakkouhka 35 euroa.

Tästähän saattaa tulla ihan muoti-ilmiö.

EDIT: Mut hei! Mulla on töitä! Ok, vain kuudeksi viikoksi, mutta pelastaa jo paljon.

Onks tää ny sitä kuluttajan harhaanjohtamista?

Olen jo jonkin aikaa katsellut kylppärissämme hämmentävää aurinkorasvapurkkia, jonka joku kämppis on hankkinut ilmeisesti Italiasta tai Espanjasta.


Rasvan nimi, Bioetyc, sai minut katsomaan purkkia lähemmin.
Ensinnäkin, Total protection on melkoinen lupaus, toimiikohan se myös sukupuolitauteja ja varkauksia vastaan?

Toisekseen, takana oleva teksti on... epäilyttävä:

Treehold protection (UVA/UVB/IR) and a 100% natural "bio" active ingredient to prevent aging and protect sensitive skin from sunburn, heat rash and freckling. Recommended for children's delicate skin. Hypoallergenic, dermatologically tested.

Mikä ihmeen "bio"? Mitä tarkoittaa "bio" lainausmerkeissä? Ei ainakaan luomua, se olisi labeloitu.

100% natural active ingredient? Eli siis vain yksi aktiivinen ainesosa on 100% luonnollinen? Ei suinkaan koko rasva? Jaa-a, mitähän asiasta sanoo INCI-lista?

Aqua, Octyl methoxycinnamate, Dimethicone, Octyl dimethyl paba, Glyceryl stearate, PEG-100 stearate, Titanium dioxide, Propylene glycol, Hydrogenated palm kernel oil, Butyrospermum parkii, Cetearyl alcohol, Dimethiconol, Vitis vinifera, Aloe barbadensis, Glycoproteins, Oryzanol, Palmitic acid, Caprylic glycerids, Almina, Methylparaben, Triethanolamine, Mica, Imidazolinyl urea, Silica, Parfum, Benzophenone-3, Sodium polyacrylate, Sodium dehydroacetate, Tetrasodium EDTA, Diazolidinyl urea, Glyceryl distearate, Ascorbyl palmitate, Citric acid, Propylparaben, BHT, CI 77891

Hrrrh, näyttääpä tosi luonnolliselta.
Jos verrataan INCIa vaikkapa tähän Iskuryhmän Elämäsi tärkeimpään listaan, niin sieltähän löytyy näppärästi niin parabeeneja, silikonia, alkoholia kuin hajusteitakin. Propylene Glycol taas tämän sivun mukaan "is a petroleum derivative. It penetrates the skin and can weaken protein and cellular structure. Commonly used to make extracts from herbs. PG is strong enough to remove barnacles from boats!" Kivaa, mä olenkin aina tykännyt petroolijohdannaisista ihollani!

Valitettavasti kyseinen aurinkorasva ei suinkaan ole ainoa "biona" mainostettava joka ei sitten yhtään naturelli todellisuudessa olekaan. Ja sitten ihmiset ostavat, kun "tää sopii lastenkin iholle!" Jättäisin väliin.

Ympäristöystävällisempi tietokone?

Jogurtti- / vanukas- / härpäkehyllyn edessä supermarketissa ahdistuu poikkeuksetta.

Kaikki kivan näköiset purkit ovat joko Nestléa tai Danonea. Etenkin ensimmäistä boikotoin kategorisesti. Joskus tulee otettua paketti Kahden lehmän luomumustikkajogurttia, kun se vaan on niiiin hyvää, mutta sekin pulju sai taannoin omistajakseen Danonen. Vaikeaa olla luomu ja eettinen yhtä aikaa.

Olen periaatteessa myös ilmaisjakelulehtiä vastaan. Karmeaa paperintuhlausta.
Nyt kuitenkin mukaan tarttui veljessarjan uusin keksintö. Ranskassa lanseerattiin taannoin kiiltäväpintainen aikakauslehti, jota jaellaan ilmaiseksi, ja jonka nimi on:


Joo-o, PiliPili.

Aiheuttaa minussa suunnatonta huvittuneisuutta.

Samaisesta lehdestä kävi ilmi, että Asus on juuri tuonut markkinoille "ekologisen tietokoneen". Kyseessä olisi siis kannettava, jonka kuori tehdään bambusta ja sisäosat ovat tavallista kierrätettävämpiä. Lisäinfoa löytyy esim. *täältä*. Asus noin muutenkin markkinoi itseään "vihreänä", joten bambuläppäriin sijoittaminen tuntuu loogiselta.


Hinnasta en tiedä mitään sanoa, mutta harmi että kone on toistaiseksi myynnissä vain 12 ja 11 tuuman näytöillä. Minä kun en tarvitse ultrakannettavaa vaan ihan raahattavan pöytäkoneen korvaajan...

EDIT: Voi jumalavita taas bloggerin kanssa. Ainakin kymmenkunta kuvaa kadoksissa, kaikki pitää ladata uudelleen. Alan prkl linkittämään suoraan Flickrista.

Maissia, tomaattia vai maissia?

Nyt kun kännyköiden säteilystä on puhuttu niin paljon, niin *tämä video* on melkoisen pelottava.
Ainakin jos ei ole lavastettu. Minkälaisia mahtavat ollakaan pitkän ajan vaikutukset elimistölle, jos kännyä esim. kuljetetaan koko ajan samassa taskussa...

Mutta, siitä en varsinaisesti aikonut puhua.

Voisin vaikka siirtyä eteenpäin ja lainata Kemikaalicocktailin Nooraa:

Kuitenkin kannattaa muistaa, että mikäli laitat suuhusi suomalaista possua, syöt eläintä, joka on ruokittu gmo-rehulla. Muista se ja puntaroi, haluatko oikeasti tehdä niin. Possumme syövät gmo-rehua, kakkivat pelloillemme gmo-rehukakkaa ja me ihmiset syömme gmo-rehulla ruokittua lihaa - ja se on ihan laillista. Aika huolestuttava suunta.

Yh, eipä tee juuri mieli possua syödä. Eikä kyllä myöskään niitä samassa jutussa mainittuja tomaatteja joihin on istutettu kampelan kylmänsietogeeni. Mitä kauhistuttavia muutoksia pitää tapahtua tomaatissa, jotta siihen saadaan kiinni kampelan kylmänsietogeeni?! Juu kiitos ei.

Ostan vastakin tomaattini luomuna.


Noora totesi samassa kirjoituksessaan, että onneksi Suomessa ei kuitenkaan vielä tarvitse olla hirveän huolissaan geenimanipuloidusta ruoasta. Täällä en olisi ihan yhtä varma...
Le Monden sivuilla uutisoitiin viikko takaperin siitä, kuinka joukko aktivisteja on tuhonnut peltopalstan OGM MON810 -maissia* Ranskassa.

Une centaine de faucheurs volontaires emmenés par José Bové ont détruit vendredi 15 août dans la Vienne deux parcelles de maïs OGM MON810, dont la culture est interdite en France. Cette opération s'est déroulée sans incident en milieu de journée à proximité de la centrale nucléaire de Civaux, à une trentaine de kilomètres au sud-est de Poitiers, sous la surveillance d'une dizaine de gendarmes, qui ne sont pas intervenus, se bornant à prendre des photos.

Jos ylläoleva lainaus ei olisi huolestuttava, se olisi suorastaan koominen. Tuhosivat palstan maissia jonka viljely on kielletty Ranskassa. Pellot sijaitsivat ydinvoimalan vieressä, ja valvomassa oli joukko poliiseja jotka eivät puuttuneet operaatioon vaan ottivat valokuvia.

Taidan ostaa maissinikin luomuna.


* MON810 viitannee suoraan Monsantoon

I believe I can fly

Yyh. Tiedänhän minä, että tilastollisesti minulla on selkeästi suurempi todennäköisuus heretä hengittämästä kotonani tai autobaanalla kuin lentokoneessa. Silti nuo Madridin turman kaltaiset uutiset eivät suorastaan ilahduta. Minä olin jo kauhuissani paluumatkalla viikko takaperin, kun koko matkan oli melkoisen reipasta turbulenssia: "Jos minä keskityn oikein huolellisesti tähän kahvikupilliseeni, saatan saada sen juoduksi läikyttämättä päälleni, ja lisäksi saan jotain muuta ajateltavaa kuin 'Tää tippuu, tää tippuu'..."

Niinkuin Gad Elmaleh sketsissään totesi: "Jos kerran lentomatkustaminen on niin turvallista, niin minkä pirun takia liikkeelle lähdetään terminaalista?" (Sivumennen sanoen, Gad kuuluu niihin harvoihin stand up -koomikkoihin jotka ovat mielestäni oikeasti hauskoja.)


Oikeastaan voisikin ottaa ekologista itseään niskasta kiinni, ja mennä seuraavan kerran Suomeen jollain junalla tai auto-lautta-yhsitelmällä. On vain vallan harmillista, että moiset keinot on tehty kovin vaikeiksi ja kalliiksi. Interraillippu maksaisi kolmanneksen enemmän kuin lentolippu. Myöskään bensa ei ole ilmaista, lauttamatkasta tai auton vuokraamisesta puhumattakaan.

Ja sitäpaitsi, olisin kauhuissani myös siitä tiedosta, että allani on kymmeniä metrejä Itämerta.

Eli, jos kerran haluttaisiin ratkoa ympäristöongelmia, junamatkustuksesta pitäisi tehdä puoli-ilmaista. Köyhä opiskelija tekee usein matkustus- (ja muut) ratkaisunsa lompakon perusteella, ja valitettavasti lentäminen tulee vallan monesti halvimmaksi näin Euroopan mittakaavassa.


Ihmisillä on monesti se käsitys, että bussi- ja junamatkailu tulee selkeästi lentomatkailua halvemmaksi. Ehkä näin onkin, jos matkustaa lomallaan useamman välin, esim. reilatessa. Yksittäisillä parin-kolmentuhannen kilometrin matkoilla ei pidä ollenkaan paikkaansa. Muistan katselleeni, että Eurolinesin bussi, joka kulkisi Saksan Karlsruhesta Tallinnaan puolitoista vuorokautta, maksaisi nuorisohinnalla siinä 170 euroa per suunta. Sitten vielä Tallinnasta lammikon yli Suomeen. Minun bussi-lentokoneyhdistelmäni Frankfurtin kautta maksoi 230 euroa menopaluu.

Löydä siitä sitten porkkana lentomatkailun vähentämiseen...

Mutta ehkä ensi kerralla. Jos on loma-aikaa ja innostusta, reilaaminen Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen on ehdottomasti toteutuskelpoinen idea. Vielä ei edes ole lapsia joita pitäisi raahata mukana.

[kuva]

Ruoka-asiaa ja vihreä käärme

En ole mitenkään ahkera tai huippulahjakas ruoanlaittaja. Pullien valmistus muistuttaa suuresti *tätä katastrofia*, ja tarvitsen ihan oikeasti hyviä ideoita, jotta saisin aikaan jotain tonnikalapastaa mielenkiintoisempaa.

Toisinaan turvaudun myös valmisruokaan tahi puolivalmisteisiin.
Sen jälkeen on tarpeellista palauttaa itsensä maan pinnalle lukemalla Turistin kirjoitus valmisruoista ja ruoanlaitosta. Jos olisi olemassa joku "Jaa tämä kolmelle parhaalle koskaan lukemallesi blogikirjoitukselle" -prenikka, edellämainittu pääsisi epäröimättä listalleni.

Mehupaaston lisäksi pienen ulkosuomalaisen elimistöön hiipii satunnaisesti tietoisuus siitä, että iso osa syödyistä aineksista voisi olla ihan fiksua hankkia luomuna. Paitsi, että onnistuisi välttämään saarioistenlihapullien kaltaiset health hazard:it ja lukuisat E-lisäaineet, voisi myös ainakin kuvitella pelastavansa pienen palan maapalloa.

Minä olen täällä Melkein Rajalla vallan onnellisessa tilanteessa: täällä kun on tarjolla parhaat palat sekä Ranskan että Saksan luomuvalikoimasta. Varsinkin Saksan puolella hinnat tuntuvat olevan hieman opiskelijaystävällisempiä.

Lisäksi Strasbourgista löytyy maanmainio luomusupermarketti Serpent Vert, jonka valikoima jaksaa vieläkin toisinaan hämmästyttää minua (ja ovat viimeinkin avanneet nettisivut!). Lisäksi Vihreässä Käärmeessä miellyttää vallan paljon tietynlainen "tiedostavaan elämäntapaan" liittyvä kiireettömyys. Jonossa kiroavia asiakkaita ei juuri näy, ja hedelmänsä saa punnituttaa juuri sellaisessa pussissa kuin miellyttää. Minusta on tullut kanta-asiakas, vaikka ihan kaiken ostamiseen luomuna ei vielä lompakko taivukaan. Ostin paastomehunikin Serpent Vertista, olen juonut jo niin paljon Reinin toiselta puolen tullutta Bio Karottensaftia, että lienen ihan oranssi pari viikkoa...

Jos minun tulee poismuuttaessa jotakin Strasbourgista ikävä, niin kulman pientä vihreää käärmettä.



[Kuva]

Oodi tarpeettomuudelle

"Ambition is a poor excuse for not having sense enough to be lazy."

Edgar Bergen

Tänään ajatukseni eivät ole omia ajatuksiani. Lainaaminen on ajattelevan ihmisen velvollisuus, eiku miten se nyt menikään.

Törmäsin joskus taannoin Hesarin Nyt-liitteessä jutuntapaiseen Tom Hodgkinsonista, joka toimittaa joutilaisuuteen perustuvaa The Idler -lehteä. Silloin tulostin ja saksin seinälleni Hodgkinsonin elämänohjeet. Niistä paranisi ihmisten ottaa mallia. Vähän ekstremistihän tuo on, ja minä en erityisesti pidä ekstremisteistä. Kuitenkin, inhoan sydänjuuriani myöten välinpitämättömyyttä, de je-m'en-foutisme. Se saa minut aina näkemään punaista. Joten, jos ihmiset edes yrittäisivät...

Hodkinsonin elämänohjeet

Älä ahdistu. Elä huolettomasti. Aja polkupyörällä.
"Ahdistus on kapitalistisen järjestelmän vallankäyttöä. Se pitää osata karistaa niskoiltaan."

Heitä pois rannekellosi.
"Rannekellon käyttäminen ilmoittaa muille, että sen käyttäjä on sitoutunut nykyajan teolliseen vauhtiin."

Lakkaa kilpailemasta.
"Kun ihmiset lopettavat toistensa kanssa kilpailun, he voivat elää sopusoinnussa."

Unohda valtiovalta. Lopeta äänestäminen.
"Edustuksellinen demokratia on opportunististen poliitikkojen ja ilottomien byrokraattien järjestelmä."

Lopeta shoppailu. Heitä televisiosi menemään.
"Mitä vähemmän ihmisillä on tarvetta ostaa, sitä vapaampia työn ikeestä he ovat."

Pakene kaupungista. Hanki itsellesi vuokrapalsta.
"Jos et voi muuttaa maalle, voit aina hankkia puutarhapalstan."

Älä velkaannu. Leikkaa luottokorttisi kahtia.
"Pankit ja luottoyhtiöt ovat nykyajan koronkiskureita."

Älä ota lainaa. Ole onnellinen kulkuri. Jaa kotisi.
"Laina orjuuttaa. Asuntovelallinen maksaa korkoina enemmän kuin asuntonsa hinnan."

Älä käytä supermarketteja. Kasvata omat vihanneksesi.
"Supermarketit ovat absoluuttisesti pahoja. Ne tuhoavat kaupunkikuvan tappamalla pienet liikkeet."

Lopeta valitus. Ole onnellinen kaikesta, mitä sinulla on.
"Ota vastuu elämästäsi. Valitus on vastuun väistämistä."

Hodgkinsonin kanssa minulla on ainakin pari samaa piirrettä: Ajan polkupyörällä, en omista luottokortteja enkä aio ottaa asuntolainaa... eikä minulla myöskään ole rannekelloa (puhelimen kelloahan ei lasketa, eihän?)

Kierrätyssisustusta ja tuettavia assosiaatiota

(Jeps, ulkoasu on ihan uuden värinen.)

Kirpputorit ovat nyt vissiin suuressa huudossa.
Tosin, en tiedä milloin eivät olisi olleet. Viiskytluvun lipastot ja antiikki tuntuvat menevän kaupaksi, ja tant mieux, säästyypähän luonnonvaroja muuhun kuin ikeakalusteiden tuottamiseen. (Ja ihankuin minulla ei olisi puolet kalustuksesta IKEAsta... Puolustuksekseni kerron, etten ollut vielä löytänyt Emmausta.)

Viime viikkoina netissä surffaillessa on sattunut silmiin pari kierrätyssisustusvinkkiä, ja aion jakaa ne kanssa silläkin uhalla, että vaikutan Tee Se Itse -lehdeltä.

Mites olisi huivi (tai vaikka sukka) -säilö säilykepurkeista? Vaatii tietysti tiskaamista, hieman jotain sopivaa askartelumaalia ja, etenkin, purkinavaajan jolla saa sileät reunat. Ympärille vain kangaspala, ja kaappiin roikkumaan.



Kaapittomille keski-eurooppalaisille, ja niille joita vain muuten on purrut matkakärpänen, suosittelisin reissua antiikkiliikkeisiin etsimään muutamaa vanhaa matkalaukkua. Vilhakkaimmat maalaavat ne uusiksi, laiskemmat ihan vain puhdistavat ja pinoavat johonkin nurkkaan. Paitsi sisustuselementti, niin onhan siinä myös säilytystilaa. Joskaan varmaan ei kannata alimpiin säilöä ihan päivittäin tarvittavia tavaroita...



---

Ja lopuksi meinaan vielä viitata otsikon tahalliseen käännösvirheeseen.

Kemikaalikocktailin Noora kirjoitti taannoin siitä, kuinka paljon googlettaminen kuluttaa energiaa.
Energiankulutuksen uhallakin haluan esitellä Patonkimaassa hengaaville (tai muuten kieltä taitaville) uuden hakukoneen, HooSeekin. Lähteenäänhän tämäkin laite käyttää Googlea tai Yahoota, valinnan mukaan, mutta poikkeuksena on se, että hakujaan tekemällä tukee valitsemiensa yhdistysten toimintaa.
"Chaque recherche génère combien en gros ?
En moyenne, chaque recherche web génère environ 0,2 centime (soit 0,002 euro) qui sont divisés par autant d'associations que vous avez sélectionné.
Donc si vous soutenez 4 associations, il faut faire environ 20 recherches pour que leurs compteurs affichent 0,1 centime."

Kiva idea, ja jopa kohtuullisen toimiva koje. Harmi vain, että yhdistyksiä on kiljoona, niistä on vaikea valita neljä "omaansa". Pitäisi ehkä suuntautua luontoa säästävään suuntaan googlettamistaan kompensoidakseen...


[kuva] ja [kuva]

...ja vielä luomuakin

Ylävasemmalta alkaen:
1) Yleiseurooppalainen luomumerkki
2) Ranskan virallinen Agriculture biologique -merkki
3) Suomen virallinen luomumerkki
4) Luomu-liiton leppäkerttumerkki
5) Biodynaamisen maatalouden Demeter -merkki
6) Ruotsin virallinen Krav -luomumerkki
7) Saksan virallinen luomumerkki

Jatketaan nyt sitten kun kerran sertifiointiasiaan päästiin. Ohesa muutamia, ja vain muutamia, Euroopassa käytettyjä luomumerkkejä, niitä joita useimmin Suomessa tai Ranskassa näkee. Jossakin EU-maassa valvottu ja hyväksytty luomutuote voidaan myydä luomutuotteena myös muissa EU-maissa, mutta silti eri merkkien vaatimukset saattavat hieman vaihdella.

Onko joku siis luomumpi kuin toinen, ja mitä sitä oikein uskaltaa ostaa?

1) EU:n tähkämerkki voidaan myöntää EU-maista peräisin oleville elintarvikkeille. 95% tuotteen aineksista tulee olla luonnonmukaisesti tuotettuja. Tämä merkki noudattaa EU:n luomuasetuksen määräyksiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että tähkämerkki on sallivampi esim. tuholaismyrkkyjen ja muuntogeenien suhteen kuin monet kansalliset merkit. GM-ainesosia sallitaan 0,9%, kun monien maiden merkit eivät salli niitä käytännössä ollenkaan.

2) Agriculture biologique. Yksityisten, hommaan akkreditoitujen organismien myöntämä merkki, joka on Ranskassa se virallinen luomumerkki. 95% aineksista pitää olla peräisin luomutuotannosta, ja esim. eläimet on ruokittu vähintään 90%:sesti luomulla.

3) Suomen virallinen luomumerkki on aurinkomerkki. Tässäkin 95% aineksista pitää tulla luomutuotannosta, ja merkki voidaan myöntää niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin elintarvikkeille. Suomessa valvontaorganisaatio on maa- ja metsätalousministeriö.

4) Suomen luomu-liiton (mmmikä yhdysviiva?) leppäkerttumerkki noudattaa omia "leppäkerttuehtojaan", jotka ovat osin tiukemmat kuin virallisen luomumerkin. Tuotteen kotimaisuusasteen tulee olla 100 % (alkutuotteissa) tai 75 % (jalosteissa).

5) Demeter-merkki on kansainvälinen biodynaamisten tuotteiden laatumerkki. Kussakin maassa merkin käyttöä valvoo maan kansallinen Demeter-organisaatio. Tuotteen aineksista 90% tulee olla biodynaamisesti viljeltyjä.

6) Ruotsalainen Krav-merkki voidaan myöntää elintarvikkeiden lisäksi myös esim. ravintoloille, kaupoille tai tekstiileille. Tuotantoehdot eroavat eurooppalaisista ehdoista lähinnä kotieläintuotteiden osalta.

7) Saksan virallista luomumerkkiä (Bio-Siegel) näkee paljon etenkin täällä melkein rajalla, jossa sekä kaupungin luomukaupoissa, että sitten tietenkin rajan toisella puolella myydään paljon kuusikulmiolla varustettuja tuotteita. Bio-Siegelin vaatimukset perustuvat isolta osin EU:n luomuvaatimuksiin.

Taitaa tämä merkkeihin ja sertifikaatteihin huomion kiinnittäminen muodostua vähitellen ihan ammattitaudiksi...

Niin, ja miksi luomua kannattaisi harkita (kilkkaamalla suuremmaksi):



[lähteet: luomu.fi, Bio-Siegel, AgricultureBio.org]

Merkittyjä tuotteita

Viime vuosien aikana kuluttajat ovat (onneksi) alkaneet kiinnittää huomiota ostamiensa tuotteiden kylkiin painettuihin pieniin merkkeihin. Tavoitteena on usein kuluttaa hieman vastuullisemmin, syödä luomua, välttää sademetsien tuhoutumista tai delfiinien tappamista. Vastustaa lapsityövoimaa ja yrittää olla myrkyttämättä itseään.

Näitä labeleja ja sertifikaatteja on joka lähtöön, ja taustalla sellainen viidakko, että kuluttajan on oikeasti varsin vaikea tietää mitä mikin kuva tai lyhenne tarkoittaa...

Heitetäänpä siis silmäys erinäisiin tuotteiden kylkiin painettuihin merkkeihin, niin Suomessa kuin Ranskassa (Huom! ISO-logot vaihtelevat maasta ja sertifioineesta tahosta riippuen, lyhenne pysyy samana):


ISO 9001

ISO 9000 -sarjan normit ovat laatunormeja. Suomeksi se siis tarkoittaa, että yrityksen tuotanto on suunniteltu asiakasta ja mahdollisimman suurinta asiakastyytyväisyyttä ajatellen. Uusin ISO 9001 -normi pyrkii myös ottamaan huomioon muiden kuin asiakkaiden tarpeet; henkilökunnan, alihankkijoiden, jne.
ISO 9001 on kuitenkin vain "miniminormi". Se ei tarkoita että tuote tai yritys olisi täydellinen, se on vain minimilähtökohta yleismaailmalliselle vertailulle.


ISO 14001

ISO 14001 on hengeltään hyvin samankaltainen kuin edellämainittu ysitonninen, mutta tällä kertaa ympäristönormi. ISO 14001 -sertifioidun yrityksen on pitänyt tehdä ympäristöriskianalyysi ja suunnitella mitä asioille voisi tehdä. Suunta on hyvä, mutta tälläkin kertaa kannattaa huomata, että kyseessä on vain miniminormi. Vakavamieliseen luonnonsuojeluun on vielä pitkä matka.


CE-merkintä

Varmasti melkein jokainen on kuullut "ostathan vain CE-merkittyjä sähkölaitteita" -mantran. Mutta mikä sitten on CE-merkintä?
Jos useimmat sertifikaatit ovat vapaaehtoisia, CE-merkintä on Euroopan Unionin direktiivien määräämä merkintä tietyille riskiryhmiin kuuluville tuotteille. Näiden tuotteiden pitää täyttää turvallisuuskriteerit ja käydä läpi laboratoriotestit. CE-merkinnällä varustettuja tuotteita saa vapaasti myydä unionin alueella, mutta ne on siis voitu valmistaa missä päin maailmaa hyvänsä.
CE-direktiivin tuotteisiin kuuluvat mm. lelut, sähkölaitteet, suojavarusteet, hissit, veneet, jne.

Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä on autosertifiointi. Tuotetta ei siis välttämättä tarkista mikään ulkopuolinen taho, vaan CE-merkinnällä valmistaja sitoutuu noudattamaan vaatimuksia.

CE-merkintöjä on kahta tyyppiä, kuten kuvista näkyy. Toinen on se varsinainen autosertifikaatti, pelkkä "CE", toisessa taas on perässä numerosarja.
Numerosarjalliset ovat noin pääosin käyneet läpi hieman tiheämmän syynin ja tyyppitestit kolmannen osapuolen laboratorioissa kuin ne tuotteet, joissa on pelkkä "CE". Esimerkiksi lelut kuuluvat niihin tuotteisiin, joissa pelkkä valmistajan vakuutus riittää merkitsemiseen...


Max Havelaar

Max Havelaarin logon tuntenevat jo lähes kaikki, ja hyvä niin. Se on tällä hetkellä ymmärtääkseni ainoa järjestö, jolla on lupa sertifioida reilun kaupan tuotteita. Merkin kriteerit asettaa Saksassa majaansa pitävä Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Reilun kaupan merkillä varustetuista tuotteita on maksettu tuottajille minimihinta joka on korkeampi kuin yleinen markkinahinta, ja yhä useammin tuotteet ovat myös luomua. Max Havelaarin logo ei kuitenkaan takaa tuotteen luomuutta, siihen on joka maassa omat merkintänsä.


Rainforest Alliance

Tähän merkkiin tutustuin aivan vasta äskettäin, kun näin teepaketin kyljessä vihreän sammakkologon, ja tottahan alan ihmisen oli uteliaisuuttaan päästävä nettiin tutkimaan. Kyseessä on yhdysvaltalaisen järjestön merkintä, jota Suomessa näkyy ainakin Chiquita-banaaneissa ja Ranskassa Twiningsin teessä. Järjestöllä on kriteerit banaaneille, kahville, teelle, sitruksille, kaakaolle, kukille ja puulle. Rainforest Alliance pyrkii tukemaan kestävää maataloutta, nimensä mukaisesti sademetsäalueilla, mutta kyseessä ei ole reilun kaupan tai luomumerkki; myyjä ja ostaja neuvottelevat hintansa. Rainforest Alliancen sertifiointikriteerit ottavat kuitenkin huomioon tuotanto-olojen organisoinnin. Näin pyritään työntekijöille järjestämään paremmat elinolot.


UTZ -serifikaatti

Suomessa ainakin Pauligin Mondo-kahvin kyljessä on UTZ certified -logo. Mikä UTZ?
UTZ -järjestö takaa kahvilleen paremman jäljitettävyyden ja järkevän tuholaismyrkkyjen käytön (sic!) "UTZ CERTIFIED coffee growers monitor their business processes for traceability purposes and keep records of fertilizers and agricultural chemicals used. [---] UTZ requires certified producers to train its employees on health and safety procedures and the correct use of pesticides."
UTZ -kahvi ei siis ole luomukahvia nähnytkään, eikä edes reilun kaupan kahvia siinä mielessä, että mitään minimitakuuhintaa ei ole. Tuottajille tosin maksetaan hieman markkinahintaa enemmän, ja sertifikaatilla pyritään rajoittamaan kahvinviljelyn ympäristövaikutuksia.


Suojattu alkuperänimitys (SAN) / Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Appellation d'origine protégée (AOP) / Indication géographique protégée (IGP)

Vieressä olevat logot ovat nykyään ihan yleiseurooppalaisia, ja niillä pyritään suojaamaan paikallisia ruokaerikoisuuksia.
Suomessa SAN-merkintä on tälla hetkellä vain Lapin puikuloilla, mutta muualta Euroopasta ja etenkin Ranskasta lötyy runsaasti tuotteita, joiden nimitys on merkillä suojattu.
Kyseistä nimeä ei siis saa käyttää kuin tietyn alueen tuotteista:
esimerkiksi SAN (AOP) -juustoja löytyy Euroopasta yli 150, yksi kuuluisimmista lienee Feta.


...ja sitten vielä perään pari ranskismerkkiä.

Label rouge

Label rouge on ehkä Ranskan tunnetuin maataloustuotemerkki. Kyseessä on puhtaasti laatumerkintä: maun pitää olla kohdallaan, elukoitten ranskalaisia ja ylipäätään tuotannon tulee vastata l'Institut national de l'origine et de la qualité:n vaatimuksia. Jos on huolissaan lintuinfluenssasta, kannattaa etsiä punamerkkiä. Jos taas kaipaa luomua, niin se vihreä AB on varmempi vaihtoehto...


Saveur de l'année

Tämän yleensä varsin näkyville painetun logon kohdalla suositelisin kriittisyyteen. Kyseessä ei ole minkäänlainen laatutae, vaan yksinkertaisesti kuluttajien maistelupaneelin perusteella jaettu palkinto. Le saveur de l'année -kisaan pitää osallistua, ja osallistuminen maksaa (maltaita?), joten keltapunaisen logon kylkeensä saaneet tuotteet ovat usein isojen monikansallisten firmojen tuotteita. Hyvä että maistuu, mutta kannattaakohan makua pitää ainoana kriteerinä...


Haute Qualité Environnementale

HQE on varsin mielenkiintoinen initiative Ranskassa. Kyseessä on siis rakentamiseen liittyvä sertifikaatti, jolla pyritään kannustamaan rakentajia tai remontoijia kestävään kehitykseen.
Sertifikaattia on tosin vielä kritisoitu liian löyhäksi, sillä rakentaja saa osin valita listasta se tavoitteet, joita noudattaa. Kuitenkin, eteenpäin menoa tämäkin: rakennuksessa pitää ottaa huomioon mm. päivänvalon käyttö, energiataloudellisuus, myrkyttömien materiaalien kayttö, akustinen ja visuaalinen mukavuus... ja niinkin erikoinen asia kuin esimerkiksi vesivahinkojen ennaltaehkäisy. Home ilmeisesti ymmärretään pikkuhiljaa vaaralliseksi asiaksi.
Esimerkkinä HQE-rakentamisesta vaikkapa Ecole Nicolas Hulot.(Mikä yllättävä nimi...)

Olihan noita. Kuinkahan monta tärkeää vielä jäi puuttumaan..?

EDIT: Varmaan muuten ainoa aihe, josta minä olisin oikeasti pystynyt helpommin kirjoittamaan ranskaksi. On "pikkuisen" hakusessa suomenkielinen sanasto.

EDIT 2: CE-merkinnän lisäys. Unohtui alkuperäisestä.

Kärsittyä vai valittua?

Ranskassa ei enää nykyään ole maahanmuuttajia tai siirtolaisuutta. On vain kärsittyä siirtolaisuutta tai valittua siirtolaisuutta. (Immigration subie / immigration choisie)
Käsitteet tulivat tutuiksi ranskalaisille viimeistään vuoden takaisten presidentivaalien aikaan, jolloin monsieur Sarkozy niitä varsin taajaan viljeli vaalipropagandassaan. Ranskassahan on maahanmuuttajaongelma, ja sille on tehtävä jotakin...

Nykyhallituksen ratkaisu on kaksijakoinen. Toisaalta "paperittomilla", les sans-papiers (eli laittomilla siirtolaisilla joilla ei ole henkilöpapereita tai oleskelulupia) on mahdollisuus hakea tilanteensa laillistamista, toisin sanoen oleskelulupaa maahan. Siihen vain tarvitsee luonnollisesti kaikennäköistä: työpaikkaa, lapset kouluun, asuntoa, avioliittoa, vakiintunutta elämää...
Toisaalta, ne joiden hakemusta ei hyväksytä, kuljetetaan rajalle ja lähetetään takaisin kotiin.

Ja siitähän se ongelma sitten syntyykin. On äärimmäisen vaikeaa valita ne perheet/ ihmiset jotka lähetetään takaisin kotimaahan. Joillakin saattaa olla takana kymmenen vuotta Ranskassa, ammatti ja perhe. Joillakin tilanne kotimaassa on sietämätön ja henkeä uhkaava, toisilla taas kyseessä on lähinnä "ekonominen siirtolaisuus" (josta Sirokko mainiosti kirjoitti pari päivää sitten.)

Rajallekuljetukset ja pidätykset sitten johtavat tilanteisiin, jotka ovat lähinnä traagisia. Useimmat "paperittomat" perheet pistävät lapsensa kouluun, sillä Ranskassa on onneksi lupa (ja velvollisuus) käydä koulua niilläkin lapsilla, joilla ei oleskelulupaa ole. Lasten koulunkäynti myös vaikuttaa positiivisesti perheen integroitumiseen maahan, kielitaitoon ja sitä myöten näyttää hyvältä oleskelulupahakemuksessa. Koulun portilta vain on turhan helppo bongata pidätysmääräyksen alainen perhe, tai ainakin perheen lapset... ja sitten päästään niihin ikäviin tilanteisiin, joissa vanhemmat pidätetään lasten (ja koko koulun) silmien edessä. Rikoksena oleskeluluvattomuus. Koulutovereiden vanhemmat tulevat tilanteeseen väliin, koulun johtajatar viedään kuulusteltavaksi koska on vastustanut poliiseja... Aina ei normaalikansalaisen oikeustaju pysy perässä.

Yksi näkyvimmistä laittomien siirtolaisten suojelun puolesta puhuvista tahoista on Réseau Education sans Frontières. Järjestö on keskittynyt erityisesti rajallekuljetusvaarassa olevien lasten tukemiseen, perheitä unohtamatta, ja keinot ovat välillä jopa radikaaleja. RESF:n paikallisjarjestöt mm. etsivät (ranskalaisia) perheitä, jotka ovat valmiita piilottamaan karkoitusuhan alla olevan perheen kotiinsa. Laittoman siirtolaisen piilottaminen on rikos, josta voi saada vankeutta, mutta aina toisinaan siihen joku on valmis...

Jotain kovin uutta?

Niin, mitäs eilen sanoinkaan yliaktiivisesta alitajunnasta. Viime yönä olin jostain mystisestä syystä laskettelemassa Itävallassa. Enhän minä edes laskettele. Ja sitäpaitsi ne rinteet olivat ihan pöh, pieniä ja mitättömiä.

Freud oi Freud, mahtaisin olla melkoisen mahdoton jopa sinun tulkittavaksesi.


Mutta, tänään luvassa on linkkikarkeloita:

~ Alkuun kaksi viime aikoina löytämääni maailmanparantajaa. Nooran Kemikaalicocktail ja Annen yhden naisen Iskuryhmä tavoittelevat parempaa elämää vähemmillä myrkyillä. Oli kyse sitten ruoasta, vaatteista, koruista tai kosmetiikasta.

~ Stupid & Funny ideas -sivun ajatuksille ja kuville hörähdin muutamaankin kertaan. Mainio tapa tappaa aikaa ruokatunnilla jonakin turhana päivänä. Nämä lammaskengät haluun!

~ Linux Ubuntusta on julkaistu uusi versio, Hardy Heroes 8.04 (kasi niinkuin 2008 ja 04 niinkuin huhtikuu). Jos minä osaan käyttää, osaat sinäkin. Ja kun et kuitenkaan ole vielä vakuuttunut, käy lukemassa Ubuntu wikista Viisi hyvää syytä vaihtaa Linuxiin.
Niin, ja kun joku kuitenkin miettii... Kyllä, sillä voi käyttää meseä ja ei, sinun ei tarvitse luopua Windowsista. Ubuntun voi lätkäistä siihen rinnalle.
(Kirjoitin enemmän avoimen lähdekoodin ohjelmista viime joulukuussa.)

~ Lumppuja ja lureksia kertoo minkälainen on kesän hotein uimapukumuoti.


~ Ja mitäs vielä... ainiin, uutta nettiteeveesälää, feuilleton Strasbourgilaisten homojen elämästä. Freeboxia käyttävät voivat seurata seikkailuja olohuoneen sohvalta, muille suosittelen ihan intterweppiä ja ensimmäisen jakson lataamista Rien de 9 -sarjan omilta sivuilta.
(Ranskantaidottomille eka jakso löytyy englanniksi tekstitettynä juutuubista, esim. *tämän linkin* takaa. Sarjan nimi englanniksi Nothin9 New...)

En minä nyt tiedä, onko se niin laadukasta viihdettä, mutta ainakin yhden päähenkilön nimi on hyvin suomalaisittain Johannes. :D

Bloggari ei ole ammattitoimittaja! *

Jatkan jauhamista (kuten niin moni muukin, saa skipata jos ei kiinnosta), sillä minulla on kerrankin Perusteltu Mielipide.

Edellisestä kirjoituksestani saa hieman sen kuvan, että pitäisin kaikkia nissanbrunsille osallistuneita medialukutaidottomina tyttösinä, jotka hyppäävät ensimmäisen shampanjalasin perään. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta ilmaisin itseäni huonosti. (Ei pitäisi kirjoittaa asiatekstiä päähänpiston perusteella.) Antakaahan siis kun selitän. Olipa kerran... eiku.

Bloggaribrunsseja voi verrata vaikkapa pressiaamiaisiin**. Pressiaamiainenhan on siis oikeastaan lehdistötilaisuus, johon kutsutaan median edustajia istumaan mukavasti, juomaan kahvia-ja-pullaa ja kuuntelemaan esitystä vaarin housuista tai kengänpohjista. Kaiken tämän taustalla on tietenkin esitystä pitävän yrityksen toive siitä, että lehdistö asiasta muutaman rivin kirjoittaisi. Ei ole ihan pakko, osallistumalla ei sitoudu mihinkään, mutta kyllähän se suotavaa olisi, kun kerran on kahvitkin tarjottu. Jokainen toimittaja erikseen katsoo kirjoittaako vai eikö. Niinkuin bloggaritkin.

Missä sitten on ero? Siinä, että pressiaamiaisille kutsutaan ammattilaisia. Lehdistöllä on tiedotustehtävänsä lisäksi myös tietynasteinen "mainostustehtävä", ja jokainen pressiaamiaisella oleva tasan tarkkaan tietää miksi on kutsuttu paikalle. Jos juttu syntyy, siitä saa jopa palkkaa. Fair enough, pelisäännöt ovat selvät.

Homma menee minun mielestäni hieman mauttomaksi silloin, kun esim. Nissanin kaltainen suuryritys, jolla olisi varaa useampaankin pressiaamiaiseen, järjestää bloggaritapaamisen. Paikalle kutsutut:
a) ovat monesti varsin nuoria ihmisiä ja
b) kirjoittavat blogiaan omasta huvituksestaan, eivät ammatikseen. Bloggari ei siis sitoudu kirjoittaessaan minkäänlaiseen tiedotustehtävään.

Eli siksi minä käytin (ja käytän) sanaa "hyväksikäytetty". Missään ei selvitetä pelisääntöjä, ja toiminta on minun mielestäni Nissanin puolelta melkoisen moraalitonta. En siis pidä brunssille osallistuneita "aivottomina kanoina", mutta suosittelisin silti Helsingin matkan junalukemiseksi esim. Naomi Kleinin No Logo -kirjaa.

Kyllä, teitä käytetään hyväksi ja teidät rinnastetaan ammattilehdistöön... sillä erolla, että pelisääntöjä ei selvitetä. Seuraavan kerran, kun postilaatikkoosi tipahtaa kutsu bloggaritapahtumaan, oli kyseessä sitten puutarhanhoito tai muoti, kannattaa miettiä useampaan kertaan kutsun taustat.
Sinä saatat tajuta mihin olet nenäsi pistämässä, ja Sinä saatat ymmärtää että hommasta ei ole mikään pakko kirjoittaa, mutta niin kuitenkin oletetaan tehtävän. Kaikki paikalle kutsutut eivät sitä ehkä kuitenkaan tajua, ja siinä piilee systeemin moraalittomuus. Harkitse kahdesti kannattaako moista mainontatapaa vapaaehtoisesti edistää...

Edit klo 23.53 : En selkeästikään saa viestiäni kerralla selkeäksi, edes kommenteilla, joten pakko lisätä. Minusta siis on lähtökohtaisesti ns. p*rsiistä se, että Suuryritys tulee ja haluaa mainostilaa sellaisten kirjoittajien / julkaisijoiden palstoilta, joilla ei periaatteessa ole mitään muuta mahdollisuutta suojautua kuin se kuuluisa maalaisjärki. Isolla osalla blogaajia on onneksi maalaisjärkeä, mutta kuka suojelee niitä joilla ei ole? Kun Yritys haluaa palstatilaa Muotilehdestä, molemmin puolin ollaan tekemisissä ammattilaisten kanssa: taustalla niin mainostajan kuin julkaisijan etuja ovat turvaamassa mm. koulutus, kokemus, yrityksen säännöt, lait ja käytännöt. Bloggarilla on puolellaan ainoastaan oma maalaisjärkensä. Hyvä jos se toimii, mutta Yrityksen toimintaa ei parhaalla tahdollaankaan voi pitää eettisenä. (Sen lisäksi, painostusta on hirveän helppo käyttää: "Tulossa on tosi kiva tapahtuma, ja varmaan vielä tulevaisuudessakin muutamia. Jos et tule nyt ja kirjoita, ensi kerralla et ehkä saakaan kutsua." Eihän sitä ääneen sanota, mutta siellä taustalla se on olemassa...) Ns. win-win -tilanne on vain harhaa. Loppujen lopuksi voittaja on aina se Yritys.


* Bloggari ei ole ammattitoimittaja... vaikka heitäkin toki joukkoon mahtuu. ;-)
** En tiedä järjestetäänkö Suomessa pressiaamiaisia, mutta muutamissa muissa maassa ovat kohtuutavallisia käsittäkseni.

Pantitta

Niin, viikonlopun jäljiltä voisin kysyä, että mitä saadaan kun sekoitetaan jokavuotiset synttärijuhlat metsän keskellä grillipaikalla, suuri joukko nuorisoa* ja sade, joka ei onneksi pilannut iltaa, mutta oli kestänyt pari viikkoa ennen kyseistä päivämäärää.

Kuvasta voi todeta, että tuloksena on suuri määrä mutaisia olutpulloja:


Sitten voimmekin ihmetellä, että miksi ihmeessäkummassa Ranskassa ei ole palautuspullosysteemiä?** Tuostakin kasasta juhlien järjestäjä olisi kerännyt useamman euron. Poishan ne on sieltä metsästä joka tapauksessa vietävä, mieluummin sitten pullokoneeseen kuin lasinkeräykseen. Yleisen pullonpalautuksen puuttuminen on suoranainen ympäristöongelma, sillä se kymmenen-viisitoista-kaksiymmentä senttiä toimii kummasti motivoivana potkuna, kun pullot pitäisi illan jälkeen pois kerätä. Lisäksi, jokainen suomalainen on viettänyt vappupiknikkejä puistoissa, joiden reunuksia kiertää joukku pikkupoikia muovipussien kanssa. Taskurahan toivossa. Pullonpalautus olisi varmasti helpompi keino "tienata" muutama euro kuin kerjääminen... ja täällä kerjäläisiä näkee selkeästi Suomea enemmän.

Muutama pullokone ratkaisisi siis paitsi ympäristönsuojelullisen, myös yhteiskunnallisen ongelman. Tai ainakin melkein.

Miksi Ranskassa ei sitten ole moista systeemiä?
Ekopedia kertoi minulle seuraavaa: Ranskassa kerättiin muutamia vuosikymmeniä sitten lasipullot talteen, mutta systeemi törmäsi taloudellisiin ongelmiin. Esim. viinipullon malli riippuu siitä, mitä viiniä se sisältää, ja siten esimerkiksi Etelä-Ranskasta lähtöisin oleva viinipullo voitaisiin tuoda pullonpalautukseen pohjoisessa, josta se tyhjänä pitäisi taas kuljettaa takaisin etelään. Ekopedia syyttää myös jälleenmyyjiä laiskuudesta: ei haluta varata varastoista tilaa pullokoneille ja palautettujen pullojen säilytykseen.

Kyse onkin täysin laiskuudesta ja haluttomuudesta systeemin (uudelleen)rakentamiseen. Vai miten muuten selitäisitte sen, että heti tuossa rajan toisella puolen germaanit ovat kykeneväisiä pantittamaan myös muovipullonsa, ja Belgiassa toimii ainakin olutpullojen palautus..?

Maalaisjärki ei aina Ranskaa ymmärrä.


* Saan puhua nuorisosta kun 25:n ikävuoden korkeudeltani olin varmasti joukon vanhin.
** Tällä alueella paikallisten panimoiden 75cl:n olutpullot (ja vain ne) ovat panttipulloja. Yksi syy paikallisten suosimiseen.

Luomusotaa ja ahkeraa opiskelua

Ihan alkuun haluan jakaa teille videon, jota en (taaskaan) onnistu liittämään suoraan blogiin. (Onnistuin sittenkin, on alla) Hulvaton Star Warsin luomuparodia, englanniksi ja ranskalaisilla teksteillä. Nih, milloin olette viimeksi nähneet puhuvan Curcun (jonka fiksuin kommentti on "ooh") ja Tofu-D2:n? May the farm be with you.

Grocery Store Wars VOST

Tällä viikolla minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta Kunnolliseksi Opiskelijaksi. Tai ainakin lainata itsekuria oikeustieteen-opiskelija-kämppikseltäni: ihmiseltä joka lomalla herää kello kahdeksan mennäkseen yliopiston kirjastoon opiskelemaan. Tai noh, heräsinhän minäkin lomalla satunnaisesti kuudelta ehtiäkseni junaan joka kuljetti minut kouluhommia varten sovittuihin tapaamisiin, mutta sitä ei lasketa. Jos tapaamiset olisivat olleet kuudelta illalla, olisin nukkunut puoleenpäivään.

Nyt olen kuitenkin jo pitkälti pakkotilanteessa: Ensi viikolla on uhkaavasti neljä eri koetta/tenttiä/miksi-niitä-haluaakaan-kutsua, ja ihan pelkän mielikuvituksen perusteella ei paranisi niitä mennä tekemään. (Tosin se metrologian perusteet... Olin tunnilla, kuuntelin, olen lukenut materiaalin läpi. Enkä vieläkään tajua mitään.) Eli kai minä sitten vietän tässä muutaman illan opiskellen henkilöstöhallintoa ja statistiikkaa ja sisäistä auditointia ja vähän taloushallintoakin siinä sivussa.
Khi-2, you can run but you can't hide!


Ainiin, tänä aamuna kirosin kaikki huolimattomat koiranomistajat. Poljin kaikessa rauhassa pientä hiekkatietä pitkin omakotitaloalueella mennäksi töihin, kun yhtäkkiä tieni katkaisi keskimääräistä suurempi irrallaan juoksenteleva rekku, joka lähti haukkuen pyöräni perään. Olin varma, että nappaisee nilkasta kiinni. Vaikka olenkin kaikenlaista eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, niin olisi voinut koiraraukka saada kengänkärjestä kuonoonsa jos olisi tullut liian lähelle. Mistä minä voin tietää onko kyseessä raivotautinen hirviö vai naapurin kiltti Tessu? Ja minä sentään olin liikkeellä pyörällä. Entäs jos olisinkin ollut ala-asteikäinen lapsi? Toivottavasti ei nyt kuitenkaan ehtinyt puremaan ketään... edes naapurin Vesipyyseliä.

Kloorintuoksua

Freegan. Yhdistelmä sanoista free, ilmainen ja vegan, kasvissyöjä. Ameerikkalainen ilmaisu ihmisille jotka roskidyykkavat ruokansa. Itse en ole vielä moiseen ryhtynyt, vaikka pidänkin ideaa kannatettavana. Se tuo mieleeni elävästi viimekesäisen työni Yksinkertaisessa Marketissa, jossa heitin joka toinen päivä roskiin ison säkillisen leipää. Täysin hyvää leipää jonka Parasta Ennen -päiväys alkoi lähestyä. Lienee sanomattakin selvää, että se teki varsin kipeää välillä. Ja tunnustettakoon, että toisinaan kiersin sääntöjä, ja vein leipää ja pullia kotiin saakka. Pakastin on kiva kaveri, ainakin jos minulle maksetaan minimipalkkaa...

Freeganit palautuivat mieleeni taannoisen heistä kertovan Marie France -lehden artikkelin takia. Etenkin siinä osuivat silmiini seuraavat rivit: "Mais, lorsqu'on sait que la réglementation européenne sur la traçabilité impose aux supermarchés de détruire leurs stocks dès le dépassement de la date de pérémption (ce qui les amène parfois à les arroser de Javel), [---]"
Suomeksi sanoo suunnilleen seuraavaa: "Mutta, kun tiedetään, että eurooppalaiset säännökset [ruoan] seurattavuudesta pakottavat supermarketit tuhomaan myymättömät tuotteensa heti Parasta Ennen -päiväyksen jälkeen (mikä joskus ajaa supermarketit kastelemaan ne kloorivedellä), [---]"

Kloorivedellä! Jumankavita. Ei voi pieni ihminen taas ymmärtää. Ei riitä että maassa jossa kärsitään nälästä selkeästi enemmän kuin esim. Suomessa, kaupat jo nyt pistävät roskiksensa lukkojen taakse ja kameroiden alle.
Mutta kloorivettä. Tuhota kaikki mikä vahingossakin voisi kelvata ihmiruoaksi, muttei tuota kaupalle voittoa. Sanonko pari rumaa sanaa eurooppalaisista säännöksistä...



Ranskan Freeganien sivulta löysin muuten oivan brasilialaisen lyhytdokumenttifilmin. Ilha das flores on kuvattu 1989, ja sitä kutsutaan "Ensimmäiseksi freeganismista tehdyksi filmiksi". Oli tai ei, se on ainakin kymmenen varsin humoristisesti koottua minuuttia tomaatin elämänmatkasta. Kuka onkaan ravintoketjussa ennen ketä?
(Kannattaa klikata leffan linkkiä hiiren oikealla näppäimellä ja valita "Tallenna linkin kohde...")

Vuosi.. eikun päivä roskuudestani

Alavasemmalla itse Euroopan parlamentti.

Päiväni lisäksi pieni katsaus siihen, miten ranskalaiset kuluttavat: Paparazzit Bruno Mouron ja Pascal Rostain ovat päättäneet keskittää lahjansa ihmisten roskisten sisällön kuvaamiseen, ja kysesten kuvien julkistamiseen "Trash" -nimisessä näyttelyssään (Mikä mielikuvituksellinen nimi...) Mm. 20minutes julkaisi kuvia näyttelystä, niin rikkaan kuin köyhän Pariisin seudun asukkaan roskiksen sisällöstä.

Mikä suomalaista lievästi järkyttää rikkaan roskiksessa, on se hirveä muovipullojen määrä. Luulisi rikkaalla olevan varaa ostaa yksi Brita.. tai vaikka kaksikin. Raha ei selkeästikään takaa ympäristötietoisuutta.