Äitejä, lapsia ja lapsettomia äitejä

Tänään löysin intterwepistä kaikennäköistä asiaa (odottaville) äideille.
Eli jos satut olemaan siunatussa tilassa, tahi muuten vain lapsellinen, saatat olla utelias:

- Suklaan syönti on hyväksi odottajalle, ainakin 20minutes -lehden artikkelin mukaan. Uhraus on suuri: suklaan pitää olla tummaa suklaata ja sitä täytyy syödä päivittäin muutama pala.
Tumma suklaa vähentää 69% pre-eklampsia -syndrooman (onko sillä suomenkielinen nimi?)* syntymistä. Kyseistä syndroomaa tavataan noin 8%:ssa raskauksista, ja se yhdistää verenpaineen nousun ja ödeemat. Kyseessä lienee myös yleisin raskauksissa tavattavista vakavista komplikaatioista (ainakin tämän sivun mukaan).

*Edit: onhan sillä. Minua informoitiin, että pre-eklampsia on suomeksi ihan raskausmyrkytys...

Minä kun olen aina luullut että raskauden aikana pitää luopua kaikesta hyvästä (niinkuin lohesta ja homejuustosta). Kerrankin mainioita uutisia herkkusuulle... noin niinkuin tulevaisuutta varten.

(Tässä vaiheessa allekirjoittanut nousee punaisesta nojatuolistaan ja lähtee penkomaan keitiön kaappia... siellä pitäisi olla suklaata.)


- Tiesittehän myös, että japanilaisen uskomuksen mukaan sumopainijoilla on voima ja valta helpottaa lapsen itkemistä, joka taas sitten tuo lapselle onnea elämäntaipaleella. Eurooppalaisraukan vain pitää ensin löytää se painija. Kukahan maksaisi matkan Japaniin? Mieluiten pariksi viikoksi.


Kuva: Y. Tsuno /AFP, Tokiossa 27. 4. 08


- Ja sitten vakavampiin aiheisiin.
Ranskassa on vielä nykyäänkin mahdollista synnyttää nimettömänä, accouchement sous X.
Laki on jäänteitä Napoléonin ajoilta. Silloin kehitettiin "torneja", johon vauvan tai pienen lapsen saattoi laittaa, kilistää kelloa ja joku laupias samarialainen tuli raukan hakemaan turvaan. 1830 -luvulla hylättiin sillä keinoin jo yli 30 000 lasta vuodessa, joten tapoja ja tavoitteita muutetiin enemmän äitejä tukeviksi.

1900 -luvulla jäänteeksi jäi vain tiettyjen laitosten velvoite ottaa vastaan ilmaiseksi ja anonyymina synnyttämään haluavat naiset. Vielä nykyäänkin vuosittain noin 500 lasta ei enää syntymänsä jälkeen tapaa biologista äitiään...

Viime vuosina on kuitenkin puhuttu paljon siitä, kuinka tärkeää lapsen olisi tuntea biologiset juurensa, ja niinpä vuonna 2002 maahan perustettiinkin le Conseil national pour l'accès aux origines personnelles, neuvosto, joka auttaa juurien etsimisessä. Äidit saavat yhä vielä synnyttää nimettöminä, mutta jos lapsi jossain vaiheessa haluaa tuntea biologiset juurensa, hän voi ottee yhteyttä neuvostoon, joka tekee salapoliisin työn. Jos äiti löytyy, häneen otetaan yhteyttä ja kysytään haluaako hän tavata aikoinaan hylkäämänsä lapsen. Vastakkain oikeus tietää ja oikeus piiloutua.

Nykymaailmassa accouchement sous X aiheuttaa myös ongelman nimeltä Isyys. Vuoteen 2006 saakka nimettömänä synnyttäneen naisen lapsella ei ollut myöskään isää. (Ranskassa isyyden voi tunnustaa myös ennen synnytystä, ja siinä tilanteessa isää ei katsottu isäksi, sillä äiti ei lain mukaan koskaan ollut synnyttänyt...) Kyseisenä vuonna 2006, lähes seitsemän vuoden oikeustaiston jälkeen Philippe Peter sai vihdoin oikeuden omaan lapseensa, ja niin ollen pysäytti orvoksi luokitellun pojan adoptiotoimet.
Jotain lukemaani artikkelia lainaten, "äitien valta on viimein murtunut". Noh, isän pitää toki ensin olla selvillä raskaudesta... ja sitten päästään taas ongelmakehällä takaisinpäin: äidin anonyymiudelle tilanne aiheuttaa melkoisen kolhun.

Oikeaa ratkaisua ei lienekään olemassa.

Jotain kovin uutta?

Niin, mitäs eilen sanoinkaan yliaktiivisesta alitajunnasta. Viime yönä olin jostain mystisestä syystä laskettelemassa Itävallassa. Enhän minä edes laskettele. Ja sitäpaitsi ne rinteet olivat ihan pöh, pieniä ja mitättömiä.

Freud oi Freud, mahtaisin olla melkoisen mahdoton jopa sinun tulkittavaksesi.


Mutta, tänään luvassa on linkkikarkeloita:

~ Alkuun kaksi viime aikoina löytämääni maailmanparantajaa. Nooran Kemikaalicocktail ja Annen yhden naisen Iskuryhmä tavoittelevat parempaa elämää vähemmillä myrkyillä. Oli kyse sitten ruoasta, vaatteista, koruista tai kosmetiikasta.

~ Stupid & Funny ideas -sivun ajatuksille ja kuville hörähdin muutamaankin kertaan. Mainio tapa tappaa aikaa ruokatunnilla jonakin turhana päivänä. Nämä lammaskengät haluun!

~ Linux Ubuntusta on julkaistu uusi versio, Hardy Heroes 8.04 (kasi niinkuin 2008 ja 04 niinkuin huhtikuu). Jos minä osaan käyttää, osaat sinäkin. Ja kun et kuitenkaan ole vielä vakuuttunut, käy lukemassa Ubuntu wikista Viisi hyvää syytä vaihtaa Linuxiin.
Niin, ja kun joku kuitenkin miettii... Kyllä, sillä voi käyttää meseä ja ei, sinun ei tarvitse luopua Windowsista. Ubuntun voi lätkäistä siihen rinnalle.
(Kirjoitin enemmän avoimen lähdekoodin ohjelmista viime joulukuussa.)

~ Lumppuja ja lureksia kertoo minkälainen on kesän hotein uimapukumuoti.


~ Ja mitäs vielä... ainiin, uutta nettiteeveesälää, feuilleton Strasbourgilaisten homojen elämästä. Freeboxia käyttävät voivat seurata seikkailuja olohuoneen sohvalta, muille suosittelen ihan intterweppiä ja ensimmäisen jakson lataamista Rien de 9 -sarjan omilta sivuilta.
(Ranskantaidottomille eka jakso löytyy englanniksi tekstitettynä juutuubista, esim. *tämän linkin* takaa. Sarjan nimi englanniksi Nothin9 New...)

En minä nyt tiedä, onko se niin laadukasta viihdettä, mutta ainakin yhden päähenkilön nimi on hyvin suomalaisittain Johannes. :D

Ne turistit...

Täällä on kesä.

Ilmeisen todistetusti, sillä Orangerien puistossa oli enemmän ihmisiä kuin laki sallii. Niin paljon, että kiersin pyörällä ihan sujuvasti sivusta. En halua saada jalkapallosta päähän, koirasta nilkkaan* tai aiheuttaa onnettomuutta koska joku puolimetrinen juoksee alle.

Eilisiltana kirosin kaikki turistit. Oli pakko käydä keskustassa kaupassa, sillä kotikulmien supermarketit menevät lauantaisin kiinni viiden jälkeen. Iso virhe. Keskustan Yksinkertaisessa Marketissa oli tilaa suunnilleen neliömetri per asiakas. Onneksi ranskalaiset ovat tottuneita jonottajia... Vielä isompi virhe oli se, että lähdin liikkeelle pyörällä. Ne turistit, ne turistit... paikalliset vielä jotenkin tajuavat, että tässä kaupungissa on paljon pyöräilijöitä, mutta turistit kulkevat keskellä pyöräväylää niska notkossa jotain pääskynpesiä katonharjoilta etsien.

Eivätkä väistä. Eivät vaikka kilauttaisi kelloa. Eivät kohteliaalla pardon, excuse-moi:aalla. Eivät edes siinä vaiheessa kun sanoo kohtuullisen korkealla äänenvoimakkuudella, että "On hyvä ja väistää, perkele!"

Onneksi lauantai oli muuten mukava. Yöllä olimme sitkeitä sissejä, ja katselimme Kill Billit putkeen, joskus puoliltaöin aloittaen. (Ja sitten minä ihmettelen, että mikä sotkee unirytmin...)
Yöllä sitten unissa oli oudonkin paljon japanilaisia teurastusaseita ja epämääräistä kidutusta.
Muutenkin minulla jo yliaktiivinen alitajunta. Säästää leffalipun hinnan, kun voi yöllä ihmetellä.

Aamulla hiiri tuli nukkuvan kissan suuhun, ja sain aamiaisen sänkyyn (!)
Iltapäivällä harrastimme urheilua (!!) ja hortoilimme kanaalin varrella. Joudutte kuvakollaasin uhreiksi. Kuvissa muunmuassa Tuntematon Tasapainoilurullaluistelija ja maineensa veroinen aasi.
Siinä heti ylävasemmalla.

* Näin siinä samalla paikalla, jossa meinasin aiemmin jäädä koiransyömäksi, uuden karanneen rekun. Tällä kerta tosin lähinnä hörähdytti, kyseessä oli semmoinen rotan kokoinen terrieri. Uhka ei ollu ihan samanmoinen.

In the summertime, when the weather is fine...

Tästähän tulee ihan vallan kuvablogi.
Näin ennen yksipäiväisen viikonlopun viettoon lähtöä (lauantai-iltana palaan takaisiin Strassiin ja sunnuntaina olen ahkera opiskelija... yeah right) halusin vain todeta, että täällä on melkein kesä. Kommuunimme harrastaa lounastamista parvekkeella auringossa.

Tässä kaupungissa on todistetusti haikaroiden lisäksi myös flamingoja. Joogaamaassa.

Parvekepuutarha lisii ja voi hyvin auringossa. Toivottavasti ei liian hyvin, en halua hukkua viidakon keskelle.

Miksi ihmeessä naapuritalon piha (ylempi) on paljon kivempi kuin meidän pihamme (loogisesti alempi) ? Onneksi on parveke niin ei tarvitse nauttia brunssia tuolla betonilla.

Varma kesänmerkki, osa 1. Tämä bloggaaja lähtee liikenteeseen hameessa ja pikkukengissä. Kuten tarkkesilmäisimmät lukijat voivat huomata, jalassa on kuitenkin vielä sukkahousut. Ei täällä sentään niin lämmin ole!

Nyt voisin juosta.. tai tarkemmin ottaen polkea kovaa. Muuten tapahtuu junasta myöhästyminen.

Vieraita ja tympiintymistä

Koska aikani on mennyt mainontajauhamiseen, kirjoitan nyt sitten sitä päiväkirjaa, vähän jälkijunassa.

Olo on hieman nuutunut, en ole nukkunut tarpeeksi. Parhaimmillakin ei-vielä-kolmenkympin-kriisistä kärsivillä menee sujuvasti rytmi sekaisin, kun kolmen viikon tauon jälkeen pitääkin taas tottua heräämään aamukuudelta.

Maanantaina minulla oli amerikkalaisvieras.
Päädyin taannoin Couchsurfing Project -sivustolle, jonka tavoitteena on mahdollistaa yhteydenotto ihmisiin, jotka tarjoavat kotoaan matkalaisille yöpymistilaa. Eli siis bed and breakfast, ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään. Sivusto tuntui toimivalta ja ryhdyin leikkiin mukaan. Sitten viime viikonloppuna Elizabeth lähetti viestiä, ja saapui maanantaina.
Oikein mukava ja fiksu ameriikkalainen, Pariisissa opiskelemassa. En edes päässyt treenaanmaan englantiani, kun tämä halusi sitkeästi puhua ranskaa, ruoja.

Kostin, ja tilasin sadetta koko päiväksi. Ihastuttava turistikeli, mutta kiertelimme sentään Eurooppakortteleita. Ja leikimme turistia jokilaivalla.

Sen lisäksi olen... ööö... torkkunut koulussa ja harrastanut hyvin laiskaa opiskelua.
Tässä maassa lukiolaiset lakkoilevat. Mäkin haluun.

Näin mielenkiintoista on elämä melkein rajalla.
Strasbourg hiljenee, ainakin siihen saakka kunnes minulla on taas jotakin sanottavaa. Totean vain, että tyhmempi luulisi asuvansa maalla. Ikkunastani minua tuijottaa lehmä:

Bloggari ei ole ammattitoimittaja! *

Jatkan jauhamista (kuten niin moni muukin, saa skipata jos ei kiinnosta), sillä minulla on kerrankin Perusteltu Mielipide.

Edellisestä kirjoituksestani saa hieman sen kuvan, että pitäisin kaikkia nissanbrunsille osallistuneita medialukutaidottomina tyttösinä, jotka hyppäävät ensimmäisen shampanjalasin perään. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta ilmaisin itseäni huonosti. (Ei pitäisi kirjoittaa asiatekstiä päähänpiston perusteella.) Antakaahan siis kun selitän. Olipa kerran... eiku.

Bloggaribrunsseja voi verrata vaikkapa pressiaamiaisiin**. Pressiaamiainenhan on siis oikeastaan lehdistötilaisuus, johon kutsutaan median edustajia istumaan mukavasti, juomaan kahvia-ja-pullaa ja kuuntelemaan esitystä vaarin housuista tai kengänpohjista. Kaiken tämän taustalla on tietenkin esitystä pitävän yrityksen toive siitä, että lehdistö asiasta muutaman rivin kirjoittaisi. Ei ole ihan pakko, osallistumalla ei sitoudu mihinkään, mutta kyllähän se suotavaa olisi, kun kerran on kahvitkin tarjottu. Jokainen toimittaja erikseen katsoo kirjoittaako vai eikö. Niinkuin bloggaritkin.

Missä sitten on ero? Siinä, että pressiaamiaisille kutsutaan ammattilaisia. Lehdistöllä on tiedotustehtävänsä lisäksi myös tietynasteinen "mainostustehtävä", ja jokainen pressiaamiaisella oleva tasan tarkkaan tietää miksi on kutsuttu paikalle. Jos juttu syntyy, siitä saa jopa palkkaa. Fair enough, pelisäännöt ovat selvät.

Homma menee minun mielestäni hieman mauttomaksi silloin, kun esim. Nissanin kaltainen suuryritys, jolla olisi varaa useampaankin pressiaamiaiseen, järjestää bloggaritapaamisen. Paikalle kutsutut:
a) ovat monesti varsin nuoria ihmisiä ja
b) kirjoittavat blogiaan omasta huvituksestaan, eivät ammatikseen. Bloggari ei siis sitoudu kirjoittaessaan minkäänlaiseen tiedotustehtävään.

Eli siksi minä käytin (ja käytän) sanaa "hyväksikäytetty". Missään ei selvitetä pelisääntöjä, ja toiminta on minun mielestäni Nissanin puolelta melkoisen moraalitonta. En siis pidä brunssille osallistuneita "aivottomina kanoina", mutta suosittelisin silti Helsingin matkan junalukemiseksi esim. Naomi Kleinin No Logo -kirjaa.

Kyllä, teitä käytetään hyväksi ja teidät rinnastetaan ammattilehdistöön... sillä erolla, että pelisääntöjä ei selvitetä. Seuraavan kerran, kun postilaatikkoosi tipahtaa kutsu bloggaritapahtumaan, oli kyseessä sitten puutarhanhoito tai muoti, kannattaa miettiä useampaan kertaan kutsun taustat.
Sinä saatat tajuta mihin olet nenäsi pistämässä, ja Sinä saatat ymmärtää että hommasta ei ole mikään pakko kirjoittaa, mutta niin kuitenkin oletetaan tehtävän. Kaikki paikalle kutsutut eivät sitä ehkä kuitenkaan tajua, ja siinä piilee systeemin moraalittomuus. Harkitse kahdesti kannattaako moista mainontatapaa vapaaehtoisesti edistää...

Edit klo 23.53 : En selkeästikään saa viestiäni kerralla selkeäksi, edes kommenteilla, joten pakko lisätä. Minusta siis on lähtökohtaisesti ns. p*rsiistä se, että Suuryritys tulee ja haluaa mainostilaa sellaisten kirjoittajien / julkaisijoiden palstoilta, joilla ei periaatteessa ole mitään muuta mahdollisuutta suojautua kuin se kuuluisa maalaisjärki. Isolla osalla blogaajia on onneksi maalaisjärkeä, mutta kuka suojelee niitä joilla ei ole? Kun Yritys haluaa palstatilaa Muotilehdestä, molemmin puolin ollaan tekemisissä ammattilaisten kanssa: taustalla niin mainostajan kuin julkaisijan etuja ovat turvaamassa mm. koulutus, kokemus, yrityksen säännöt, lait ja käytännöt. Bloggarilla on puolellaan ainoastaan oma maalaisjärkensä. Hyvä jos se toimii, mutta Yrityksen toimintaa ei parhaalla tahdollaankaan voi pitää eettisenä. (Sen lisäksi, painostusta on hirveän helppo käyttää: "Tulossa on tosi kiva tapahtuma, ja varmaan vielä tulevaisuudessakin muutamia. Jos et tule nyt ja kirjoita, ensi kerralla et ehkä saakaan kutsua." Eihän sitä ääneen sanota, mutta siellä taustalla se on olemassa...) Ns. win-win -tilanne on vain harhaa. Loppujen lopuksi voittaja on aina se Yritys.


* Bloggari ei ole ammattitoimittaja... vaikka heitäkin toki joukkoon mahtuu. ;-)
** En tiedä järjestetäänkö Suomessa pressiaamiaisia, mutta muutamissa muissa maassa ovat kohtuutavallisia käsittäkseni.

Pakoilua ja mainostusta

Mitä tänä viikonloppuna tein?
Pakoilin kokeisiinlukua, pakoilin kokeisiinlukua ja pakoilin kokeisiinlukua.

Olen siis
siivonnut,
nukkunut,
silittänyt,
tehnyt uunikalaa,
nukkunut,
kuvannut blogiin rätei lumpui ja lureksii...
nukkunut,
surffannut netissä,
katsellut ranskalaista pollarisarjaa ja englantilaista huumoria...

Ja jopa vähän opiskellut. Tänään.
Nyt pitäisi vielä keksiä mitä teen tälle:

Kyseessä on siis talomme kierrätysroskiksesta muutama päivä sitten pelastettu kasa lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja sarjakuvia. Itselleni talletin muutaman espanjankielisen Astérixin, Alexandre Dumas'ta ja ranskankielista Dostojevskia.
Edit: Jos joku siis haluaa esim. J'aime lire -sarjaa, Mikki Hiiren seikkailuja, luontokirjoja tahi hiirisatuja ranskaksi, kättä ylös. Tulee postikulujen hinnalla... On tuolla yksi Topolinokin näemmä.

Siinä sivussa olen ihmetellyt, kuinka hyvän mainosvaltin muutamat muotiin, tyyliin tai ihan-mihin-vain liittyvät yritykset ovat keksineet.
Järjestetään brunssi tahi illallinen, ja kutsutaan paikalle muutama muotibloggari. Lähes ilmaista mainosta: illallinen takaa selkeästi suuremman näkyvyyden (nuorison parissa) kuin mainoskampanja johon uppoaisi kaksikymmenkertaisesti rahaa. Viimeisimmäksi koukkunsa kalaveteen iski Nissan. Ja nyt sitten japsiautoista kirjoitetaan esim. *blogissa* , *blogissa*, *blogissa* tai *blogissa*. Ja minun blogissani. Lukijoita yhteensä tuhansia per päivä.

Tajuavatkohan nuo edes tekevänsä ilmaista mainosta autofirmalle, vai onko shampanjan ja Micran houkutus tarpeeksi suuri... ja niin ollen mainosta voi vähän tehdäkin.
Vai olenko se vain minä joka olen kateellinen, koska merkityksetöntä ulkosuomalaisbloggaria ei koskaan kutsuta mihinkään?

Uskomatonta silti, miten suuryritysten markkinointiosastot haistavat heti sen kenellä on vaikutusvaltaa...

Näin sitä vieraannutaan luonnosta

Tutkimusten mukaan ihmisen pitäisi nauraa ääneen ainakin 15 minuuttia päivässä.
Jos tämän päivän annoksenne ei ole vielä täyttynyt, käykää lukemassa kuinka vaikeaa joillekin voi olla maalle muuttaminen.

Ihahaa, ihahhaa, hepo hirnahtaa.
Ihanaa, ihanaa, onhan ratsastaa.
Juokse hepo hiljaa,
kanna pikku Siljaa.
Kanna kotiin saakka,
kevyt kallis taakka...

Kadonnutta aikataulua etsimässä

Mikä on ihmisen pahin vihollinen?

Itikka?
Demari?
Hämähäkki?
Työvoimatoimisto?
Hammaslääkäri?

Kaikki hyviä arvauksia, mutta minun listallani ykköseksi pääsee
SCNF:n (Ranskan valtion rautatielaitoksen) nettisivut.

Oikeasti, luulisi että miljardituloksilla (ja voitoilla tänä vuonna) yhtiöllä olisi varaa palkata oikeasti osaava webbi-tiimi tekemään oikeasti toimivat sivut. Mutta ei. Uudistuksia tehdään vuoden välein... ja vuoden välein joudun toteamaan, ettei se vieläkään toimi.

Ai miten niin "ei toimi"? Saanko listata? Tai listaan kumminkin, vaikka ette haluaisikaan, kun kerran jo aloitin.

YKSI: Juna-aikataulut sivuilla ovat melkoisen peruspalvelu ihmiselle, joka junalla joutuu kulkemaan. Mutta jo peruskäytettävyys ontuu. Sivuilla on niin paljon ylimääräistä härpäkettä, flässiä ja animaatiota, että vanhempi selain ja hidas yhteys tekevät käyttämisesta takuuvarmasti miltei mahdotonta. Liikaa kaikkea

KAKSI: Edellämainitusta johtuen, välillä joutuu melkein omistamaan kristallipallon tietääkseen mistäkannattaa klikata löytääkseen haluamansa informaation.

KOLME: Sitten päästään niihin ihan oikeisiin epäloogisuuksiin ja bugeihin.
Aloitetaan nyt vaikka siitä, että sivut eivät löydä vähänkään kummallisempia yhteyksiä, tai useammalla vaihdolla. Vaikka olisi kuinka varma siitä, että kohde- ja lähtökaupungissa on juna-asema, niin silti tarjotaan Eioota.
(Kuvat suurenevat klikkaamalla)



Nettisivu myös ehdottaa mitä oudoimpia yhteyksiä.
Miltä kuulostaisi esim. matka Strasbourgista Nancyyn Pariisin kautta?
Niille, jotka eivät Ranskan maantietoa tunne, havainnollistettakoon moista epälogiikkaa seuraavan kuvan avulla:



Noh, onhan tuossakin. Satunnaisen matkaajan kannalta vielä ikävämpiä ovat ne tilanteet, joissa ei edes tiedä tulleensa huijatuksi. Otetaanpa esimerkiksi vaikka sellainen tilanne, jossa haluaisin mennä Nancysta Bar-sur-Aube -nimiseen kaupunkiin. (En tiedä miksi, mutta nyt kuitenkin.)
SNCF:n mukaan ainoa yhteys on seuraava:


Kivaa. Kaksi vaihtoa ja viisi ja puoli tuntia pikkuratoja pitkin. Sopii mainiosti budjettimatkaajalle. Se, mitä sivu EI kerro, on, että määrittelemällä hakuehdoksi "Haluaisin tällä kertaa kiertää Pariisin kautta, kiitos", matka-aika puolittuu:


Hinta on toki kovempi, mutta voisin kuvitella monen palkansaajan maksavan mukavuudesta... ja siitä että voi valita useamman kuin yhden yhteysvuoron.


NELJÄ: Ei liity suorastaan nettisivuihin, mutta tämä ulkosuomalainen ei vain voi käsittää es-en-see-effän hinnoittelupolitiikkaa. Millä logiikalla matka Pariisista Müncheniin voi maksaa aikuiselta ilman alennuskortteja mitä tahansa 39 ja 129 euron väliltä??



Jos ei olisi pakko käyttää junaa suhteellisen usein, äänestäisin kyllä jaloillani moista valtionyhtiötä vastaan. Jo nykyäänkin äänestän hiirelläni, ja vähänkään monimutkaisemmissa aikataulukyselyissä klikkaan Deutsche Bahnin sivuille. Käyttö onnistuu myös englanniksi, ja sivut sisältävät kattavimman tällä hetkellä netissä olevan aikataulupalvelun Euroopan junayhteyksistä.
Menit sitten Bar-sur-Aubeen, Zürichiin tai Napoliin.

Voisin sanoa, että homma toimii kuin junan vessa.

Aitoa muotia ja keväänmerkkejä

Joskus aiemmin kirjoitin siitä, kuinka tylsiä ja toistensa kopioita ovat kaikki muoti- eiku tyyliblogit, ja peräänkuulutin persoonallista pukeutujaa.

Nyt sitten kapasahdin sinne katajaan, ties minne Lapin perämaille, ja rupesin itsekin tyylibloggariksi, yhdeksi monista.

Tulkaa katsomaan
Lumppuja ja lureksia.

Näin meillä pukeudutaan.
Opittepahan mitä on ranskalainen chic, cool, hot, top, hip ja pop.

---

Tänä aamuna totesin, että täällä on oikeastaan aika kaunista.






---

Edit: Sitten vedämme syvään henkeä, ja toivumme päivän ääneennauramiskohtauksesta.
Kerrankin positiivisesti hauskoja aasiakkaita.

Pantitta

Niin, viikonlopun jäljiltä voisin kysyä, että mitä saadaan kun sekoitetaan jokavuotiset synttärijuhlat metsän keskellä grillipaikalla, suuri joukko nuorisoa* ja sade, joka ei onneksi pilannut iltaa, mutta oli kestänyt pari viikkoa ennen kyseistä päivämäärää.

Kuvasta voi todeta, että tuloksena on suuri määrä mutaisia olutpulloja:


Sitten voimmekin ihmetellä, että miksi ihmeessäkummassa Ranskassa ei ole palautuspullosysteemiä?** Tuostakin kasasta juhlien järjestäjä olisi kerännyt useamman euron. Poishan ne on sieltä metsästä joka tapauksessa vietävä, mieluummin sitten pullokoneeseen kuin lasinkeräykseen. Yleisen pullonpalautuksen puuttuminen on suoranainen ympäristöongelma, sillä se kymmenen-viisitoista-kaksiymmentä senttiä toimii kummasti motivoivana potkuna, kun pullot pitäisi illan jälkeen pois kerätä. Lisäksi, jokainen suomalainen on viettänyt vappupiknikkejä puistoissa, joiden reunuksia kiertää joukku pikkupoikia muovipussien kanssa. Taskurahan toivossa. Pullonpalautus olisi varmasti helpompi keino "tienata" muutama euro kuin kerjääminen... ja täällä kerjäläisiä näkee selkeästi Suomea enemmän.

Muutama pullokone ratkaisisi siis paitsi ympäristönsuojelullisen, myös yhteiskunnallisen ongelman. Tai ainakin melkein.

Miksi Ranskassa ei sitten ole moista systeemiä?
Ekopedia kertoi minulle seuraavaa: Ranskassa kerättiin muutamia vuosikymmeniä sitten lasipullot talteen, mutta systeemi törmäsi taloudellisiin ongelmiin. Esim. viinipullon malli riippuu siitä, mitä viiniä se sisältää, ja siten esimerkiksi Etelä-Ranskasta lähtöisin oleva viinipullo voitaisiin tuoda pullonpalautukseen pohjoisessa, josta se tyhjänä pitäisi taas kuljettaa takaisin etelään. Ekopedia syyttää myös jälleenmyyjiä laiskuudesta: ei haluta varata varastoista tilaa pullokoneille ja palautettujen pullojen säilytykseen.

Kyse onkin täysin laiskuudesta ja haluttomuudesta systeemin (uudelleen)rakentamiseen. Vai miten muuten selitäisitte sen, että heti tuossa rajan toisella puolen germaanit ovat kykeneväisiä pantittamaan myös muovipullonsa, ja Belgiassa toimii ainakin olutpullojen palautus..?

Maalaisjärki ei aina Ranskaa ymmärrä.


* Saan puhua nuorisosta kun 25:n ikävuoden korkeudeltani olin varmasti joukon vanhin.
** Tällä alueella paikallisten panimoiden 75cl:n olutpullot (ja vain ne) ovat panttipulloja. Yksi syy paikallisten suosimiseen.

Luomusotaa ja ahkeraa opiskelua

Ihan alkuun haluan jakaa teille videon, jota en (taaskaan) onnistu liittämään suoraan blogiin. (Onnistuin sittenkin, on alla) Hulvaton Star Warsin luomuparodia, englanniksi ja ranskalaisilla teksteillä. Nih, milloin olette viimeksi nähneet puhuvan Curcun (jonka fiksuin kommentti on "ooh") ja Tofu-D2:n? May the farm be with you.

Grocery Store Wars VOST

Tällä viikolla minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta Kunnolliseksi Opiskelijaksi. Tai ainakin lainata itsekuria oikeustieteen-opiskelija-kämppikseltäni: ihmiseltä joka lomalla herää kello kahdeksan mennäkseen yliopiston kirjastoon opiskelemaan. Tai noh, heräsinhän minäkin lomalla satunnaisesti kuudelta ehtiäkseni junaan joka kuljetti minut kouluhommia varten sovittuihin tapaamisiin, mutta sitä ei lasketa. Jos tapaamiset olisivat olleet kuudelta illalla, olisin nukkunut puoleenpäivään.

Nyt olen kuitenkin jo pitkälti pakkotilanteessa: Ensi viikolla on uhkaavasti neljä eri koetta/tenttiä/miksi-niitä-haluaakaan-kutsua, ja ihan pelkän mielikuvituksen perusteella ei paranisi niitä mennä tekemään. (Tosin se metrologian perusteet... Olin tunnilla, kuuntelin, olen lukenut materiaalin läpi. Enkä vieläkään tajua mitään.) Eli kai minä sitten vietän tässä muutaman illan opiskellen henkilöstöhallintoa ja statistiikkaa ja sisäistä auditointia ja vähän taloushallintoakin siinä sivussa.
Khi-2, you can run but you can't hide!


Ainiin, tänä aamuna kirosin kaikki huolimattomat koiranomistajat. Poljin kaikessa rauhassa pientä hiekkatietä pitkin omakotitaloalueella mennäksi töihin, kun yhtäkkiä tieni katkaisi keskimääräistä suurempi irrallaan juoksenteleva rekku, joka lähti haukkuen pyöräni perään. Olin varma, että nappaisee nilkasta kiinni. Vaikka olenkin kaikenlaista eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, niin olisi voinut koiraraukka saada kengänkärjestä kuonoonsa jos olisi tullut liian lähelle. Mistä minä voin tietää onko kyseessä raivotautinen hirviö vai naapurin kiltti Tessu? Ja minä sentään olin liikkeellä pyörällä. Entäs jos olisinkin ollut ala-asteikäinen lapsi? Toivottavasti ei nyt kuitenkaan ehtinyt puremaan ketään... edes naapurin Vesipyyseliä.

Vaadin normalisointia!

Historiallinen päivä. Näen auringon ensimmäistä kertaa... öö... viikkoon?
Asiasta ilostuneena päätin olla valittamatta tänään.

Sen sijaan, tulevana laatu-alan ammattilaisena, vaadin seuraavien kahden kohteen välitöntä strandardisointia! Ja aion jopa perustella vaatimukseni:

1.) Lentokenttien ja juna-asemien vessat on saatettava välittömästi kansainvälisten (vielä olemassa olemattomien) normien mukaisiksi! Nykyisellään kyseiset mukavuuslaitokset syrjivät yksin matkustavia. Eihän siinä mitään, jos on liikkeellä beautyboxin ja ja tietokonelaukun kanssa, mutta iiiison matkalaukun kanssa matkustavan on melkein pakko mahduttautua vessaan laukkunsa kera. Eihän sitä voi uloskaan jättää varastettavaksi. (Sitä paitsi, jos jättää laukkunsa vahtimatta vessan ulkopuolelle, siinä vaiheessa kun on saanut asiansa hoidettua, laukun kimpussa on jo pommisnautseri ja joukko antiterroristipoliiseja...)

Kopit ovat lähes aina liian pieniä. Jos koppi onkin joskus tarpeeksi suuri, siinä on sisäänpäin aukeava ovi. Vessaan hivuttautuminen tapahtuu siis seuraavan kaavan mukaisesti:
a) Avaa ovi ja hivuta laukku sisään.
b) Nosta (25 kiloa painava) matkalaukku vessanpöntön päälle.
c) Ahtaudu sivuttain vessanpöntön ja seinän väliseen tilaan.
d) Sulje ovi.
e) Nosta matkalaukku pois vessanpöntön päältä.
f) Hoida tarpeesi.
Päästäkseni ulos vessasta, sinun tulee toistaa kohdat a-e käänteisessä järjestyksessä.


2.) Sänkyjen (ja niihin liittyvien oheistuotteiden) standardit täytyy välittömästi yleiseurooppalaistaa!
On kohtuullisen tuskallista yrittää virittää 190 cm pitkää muotoonommeltua lakanaa 200 cm pitkän patjan päälle. Tahi 140 cm leveää lakanaa satakuuskytsenttiseen sänkyyn. Ongelmia syntyy myös niissä tilanteissa kun pitäisi saada ranskalaismallinen 60x60 senttinen tyyny suomalaismalliseen 50x60 senttiseen tyynyliinaan sisään. Puhumattakaan suosikki-inhokistani, keski-eurooppalalaisista pussilakanoista. Fiksu lakananormi vaatisi, että pussilakanoissa tulee olla kaksi kädenmentävää reikää yläkulmissa. Nykytilanne aiheuttaa paljon kiroilua ja tilanteita joissa urhea lakananvaihtaja löytää itsensä pussilakanan sisältä ja täkin ulkoa.


Nih. Taidan mennä isona ISO:lle töihin. Minulla olisi paljon hyviä ideoita. Sitä paitsi pääpulju sijaitsee Genevessa. Ymmärtäisivät varmaan ranskaakin.

Synttäreitä ja autoihmettelyä

Ne vous déplaise
En dansant la Javanaise
Nous nous aimions
Le temps d'une chanson
(Serge Gainsbourg)

Niin, lupasin aiemmin, että kerron hieman Sannan synttäreistä, kunhan saan kuvamateriaalia. Nyt kun olen palannut takaisin oman nojatuolin ääreen ja löytänyt kameran kaapelin, tehtäköön tiivistelmä.

Juhlat olivat suuret.
Meitä oli ainakin kuusi. Pöydän ympärillä Veljekset Schmitt ja kolme suomalais-ugrilaista nuorta naista.
Viiniä, naisia ja uhkapelejä.

Ilta näytti suunnilleen tältä:

Ja kuulosti erittäinkin huonosti lauletulta karaokelta. Jakaisin videopätkän kanssanne, mutta ehkä on parempi, ettei Blogger halua minun lataavan sitä tänne. Traumautuisitte. Kyseinen pätkä ei olisi sopinut millään muotoa musiikillisesti lahjakkaiden tai lasten katsottavaksi.

----

Totesin tänään muuten huvittuneena, että tiettyihin asioihin tottuu todella pian.
Yllätin itseni paikallisen luomusupermarketin (sen joka mainostaa olevansa Euroopan isoin) viinihyllyn edestä miettimästä, raaskisinko maksaa 4,88 euroa litrasta roséviiniä. Vai ottaisinko jotain halvempaa. Toisaalta se on luomua.
On tämäkin, Suomessa en olisi edes harkinnut.

Olisin halunnut testata kaupungin toisenkin luomusupermarketin, mutta se sijaitsee äärimmäisen loogisesti zone commerciale:lla esikaupunkialueella: paikalle on miltei mahdoton päästä mitenkään muuten kuin yksityisautoilemalla. Kestävää kehitystä ja niin edespäin.
Minähän kuulun niihin kakkosluokan ihmisiin, joilla ei autoa ole. Ja sitä sitten ihmetellään jokaisessa työhaastattelussa:
"EI AUTOA?!? Niin että mitenkä meinasitte töihin tulla?"
"Odottakaas... polkupyörällä menee reilu viisitoista minuuttia ja jos sataa, kahdenkymmenen metrin päästä kotioveltani lähtee bussi joka pysähtyy teidän puljunne oven edessä. Töihin tuleminen ilman autoa saattaa tosiaan tuottaa ylitsepääsemättömiä ongelmia..."

Ja tämä kaikki kaupungissa joka kutsuu itseään Ranskan pyöräilypääkaupungiksi. Oikeastaan syystäkin, täällä pääsee todella hyvin kaksirenkaisella perunamoottorilla joka paikkaan... Ihmisten asenteita vain on vaikea muuttaa.

----

Maurelitan blogista löytyi kysely ulkosuomalaisille työnteosta EU-alueella. Käykäähän täyttämässä, pääsette urhean väitöskirjantekijän avustajaksi. Kysely löytyy osoitteesta: http://www.ulapland.fi/EUtyo

Muokkaus: typerästi ilmaistu tuo ylläoleva. Linkin siis löysin Maurelitan blogista, kysely on väitöskirjaa tekevän Saara Koikkalaisen.

Ristikuulustelua lomalla

Olen kevätlomalla.
Tai ennemminkin "lomalla", tässä sivussa tehdään tutoroitua projektia, ja joka toinen aamu herätään sen takia puoli kuuden - kuuden aikoihin. Oi ihana loma. Siitä johtuen blogi kuitenkin on vähemmällä päivittämisellä. En voi edes kunnolla raportoida Sannan lauantaisista synttäreistä: hidasälyinen ihminen unohti kotiin kaapelin, jolla valokuvat saisi tietokoneelle.

Kuitenkin, E.B. haastoi minut täyttämään intterweppi-ristikuulustelun, donc, voilà:

1. Miten monta blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
- Satakunta veikkaan. Tässä versiossa näköjään 55 ja wanhassa lisää.

2. Miksi aloitit kirjoittamaan omaa blogia nettiin?
- Syitä lienee moniakin... ensin jotenkin eksyin ihan vallan myöhässä blogistaniaan, rupesin lukemaan ihmisten kirjoitusia, ja ajattelin, että passaisihan tuota itsekin yrittää. Toisena syynä on se, että ulkomailla asuessa tulee kirjoitettua hirvittävän vähän suomeksi, ja tuntuma katoaa. Katoaa se tosin Suomessakin, jos ei asialle mitään tee.
Verryttelyä, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

3. Millä nettisivuilla käyt, kun olet netissä?
- Hesari on kotisivuna, eli siitä tulee selattua vähintään etusivu ja Viivi ja Wagner. Demi.fi on ollut jo ties kuinka kauan ohjelmassa, ja uutena addiktiona tietysti Blogilistan kautta kaikki ne kymmenet blogit joita tulee lueskeltua päivittäin.
Sähköpostitkin yritän muistaa vilkaista ja joskus surffailen Ebayssa.

5. Onko sinulla omaa kotisivua netissä? (Blogia ei lasketa.)
- Ei ole nykyään. Taisi joskus olla, mutta nyt ei ole tarvetta.

6. Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi? Mitä kieliä?
- Ranskaa tulee puhuttua ihan kelvollisesti, ja englannillakin pärjään, vaikkei sillä kehumaan pääse. Minun ikäiseni ja minun koulutukseni saaneen suomalaisihmisen pitäisi kyetä parempaan. Täytyy varmaan mainita myös espanja ja ruotsi, vaikka molemmilla saan suunnilleen ostettua jäätelöä ja junalipun. Jälkimmäisen pystyn hoitamaan myös saksaksi. Jotain hyötyä tästä melkein rajalla asumisesta on.

7. Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
- Höhö, mun telkkarista tosiaan näkyy ne kolme kanavaa ja nyt kun hajotin antennijohdon, nekin huonosti. Mut yleensä tule katsottua La nouvelle star, eli Ranskan Idols-ohjelma. Sen lisäksi seuraan Criminal Mindsia (alias Esprits criminels, alias FBI-tutkijat), mutta pahana ihmisenä netistä imuroituna.

8. Hissi vai portaat?
- Missä täällä edes on hissejä? Mut joo, jos hissi on kunnollinen, niin sitten se, muussa tapauksessa kävelen. Kitisevät kopit karmeita.

9. Onnen- ja epäonnennumerosi ovat?
- Ei tuo vieä mikään ole erityisesti tuntunut (epä)onnea aiheuttavan.

10. Haasta vielä tähän pienimuotoiseen kyselyhaasteeseen 3 bloggaajaa?
- Sitten voikin ihmetellä, että kukahan tätä ei ole vielä tehnyt :) Taidan pistää vahingon kietämään ja haastaa Sannan, Even dommareista ja ja ja Sirokon...

Musiikkia nuorille

Tiedättekö mikä on Beethoven?

Säveltäjä? Eeeei.
Ylikokoinen koira? Eeeei.

Beethoven on ultraäänilaite. Ei suinkaan sellainen ultraäänivekotin, jolla katsellaan raskaana olevien naisten sisään. Beethovenia käytetään ei-haluttujen vieraiden kaukana pitämiseen.

Nyt armas lukijani toteaa, että "mitäs uutta tuossa ny sit on, jo vuosiahan niitä rottia on ultaäänellä häädetty."

Mutta kun nyt ei olla häätämässä rottia, vaan nuoria ihmisiä. Niitä, jotka roikkuvat puutarhan nurkilla ja kauppojen kulmilla ja aiheuttavat hävitystä ja tuhoa. Beethovenin toimintaidea on melko yksinkertainen: 12 cm x 12 cm kokoisesta laatikosta lähtee niin korkea ääni, että sen kuulevat vain nuorimmat; noin 90% alle 20-vuotiaista.

Kanaalin toisella puolen kyseisiä laatikoita on kuulemma myyty jo noin 3500 kappaletta. Ranskaan Beethoven rantautui muutama kuukausi sitten Hollannin ja Belgian kautta, ja uteliaat ostajakandidaatit lienevät olleet lähinnä yhdityksiä/yrityksiä. Äänilootia on myyty ainakin HLM -yhteisöille("kaupungin vuokratalot").

Beethovenin sanotaan olevan turvallinen ja kivuton keino, mutta silti useat tahot Ranskassa haluaisivat kieltää ultraäänilaitteen.
Terveysministeri Rosélyn Bachelot'n mukaan 17000 ja 18000 herzin välille sijoittuvien ääniaaltojen vaikutuksesta terveyteen ei ole olemassa tarpeeksi tietoa:
"Kyse ei ole vain vaikutuksesta nuoriin, vaan myös raskaana oleviin naisiin."

Bachelot vastustaa laitetta myös moraaliselta kannalta:
Laitteen käyttäminen rinnastaisi kaikki nuoret kriminaaleihin, ja terveysministeri jopa epäilee, että Beethoven rikkoisi YK:n Lasten oikeuksien julistusta.

Kaikkea sitä ihminen keksii.

Ja pieni ulkosuomalainen ei voi taas kuin ihmetellä.

Ääntä voi muuten testata *tästä linkistä*.
Minä olen selkeästikin vain hiukan itseäni nuorempi: kuulin juuri ja juuri 17kHz -äänen, alle 24-vuotiaiden kuultavan. Alle 18-vuotiaille "tarkoitettu" 20kHz oli minulle silkkaa äänettömyyttä...
Minkä ikäinen kuulo on armailla lukijoillani?

KummalLista

Näin alkuun, saanen esitellä teille naapurini: monsieur Vesipyyseli. (Kerrankin oli kamera mukana)



Mutta sitten asiaan. Olen labrassa naputellut analyysien koodilistaa vastaanottoa varten.
Exceliin. Käsin. Ainoa keino saada se muotoon joka aakkostaisi listan analyysin eikä suinkaan koodin mukaan.

Olen menossa rivillä noin 500 enkä todellakaan vielä lopussa.

Joka tapauksessa, välillä hörähtelen ääneen outojen mielleyhtymien takia. Perässä suluissa melkein oikeellinen käännös:

¤ Prélèvement vaginal femme (näytteenotto vaginasta - nainen)
- Naismääre hämmensi. Tarvitaankohan kyseisen alueen näyttenottoa kovinkin usein miesten kohdalla?

¤ Recherche du corps de Heinz (Heinzin ruumiin etsintä) *
- Helposti luulisi olevansa poliisiromaanissa. "Oletteko nähneet Heinzin ruumista pakastimissanne...?"

¤ Recherche de PDF (PDF:ien etsintä)
- "....doc. Eiku... odt. Missä se mun peedeeäffä on?"

¤ Epreuve de survie (selviytymiskoe) **
- "Se tyyppi joka ottaa susta verta on ihan uusi ja piikittämässä ekaa kertaa, joten toivotaan että selviät hengissä ulos."

¤ Culture du lait (maitokulttuuri)
- Olen kuullut nuorisokulttuurista, ruumiin kulttuurista ja korkeakulttuurista, mutta maitokulttuuri on ihan uusi tuttavuus. Jotain tekemistä Valion maitopurkkeihin rustattujen runojen kanssa?



Väärinymmärtäminen on aina yhtä kivaa!



* Kirjamaailman ulkopuolella kyseessä lienee kuitenkin joku anemian muoto.
** Oikeasti selvitymässä ovat siittiösolut, ei hela potilas.

Ants. Antteja.

Totesin tänä aamuna, että joku naapureistamme oli aprillipäivän kunniaksi heittänyt joulukuusen menemään.
Jo näin ajoissa.

Tuumin myös, lienisikö Neiti Kevät tullut kaupunkiin vihdoin ihan jäädäkseen. Tähän saakka on aina kääntynyt kannoillaan takaisin... Neidin kanssa ovat heränneet myös kaiken sortin öttiäiset, jotka riemuksemme syömivät esiin seinänraoista. Tänään söin aamupalaa yhden seurassa.
Mikä toikin mieleeni erään muutaman vuoden takaisen tapauksen...


Jyväskylän aikoina asuin muutaman tovin pienessä seitkytlukulaisessa soluasunnossa, katutasossa. Meille tuli muurahaisia tosi aikaisin keväällä, jo joskus helmikuun alkupuolella. Niitä sitten hortoili yksi tai kaksi joskus keittokomerossa, napauteltiin luunapeilla alas työpöydiltä ja yritettiin vähän siirtää suolan avulla. Ei mitään vakavaa, muutama pieni otus.

Eräänä maaliskuisena aamuna sitten heräsin, kuten mielestäni aina, liian aikaisin. Kuljin silmät puolitangossa vessaan ja siinä pöntöllä istuessani totesin, että kylppärissäkin oli muurahaisia. "Jahas, parempi vaan jos ovat kylppäriin siirtyneet."

Siitä raahauduin eteiseen, napsautin katkaisimesta valot päälle. Ja heräsin hetkessä.
Keittokomeron lattia oli mustanaan muurahaisia. Kuvitelkaa sellainen tumma lainehtiva matto, niin tiedätte mitä oli vastassa.
Siinä sitten seison käsi katkaisimella, keräilen alaleukaani rinnuksilta ja kuten kaikissa katastrofeissa, päässäni liikkuu vain yksi äärimmäisen oleellinen asia: "Mun kaappi on tuolla toisessa nurkassa. Miten mä saan sieltä puurokattilani..?"

Traumatisoitunut muistini ei kerro mitä lopulta söin vai söinkö ollenkaan.
Joka tapauksessa lähdin koul... eiku tiedeyhteisöön luennolle, ja urhea kämppikseni siivosi muurahaiset päivän aikana harjalla ja kihvelillä vessanpöntöstä alas. Myös huoltoyhtiö sai sähköpostia ja toi kiltisti myrkkyä.

Tilanteesta siis selvittiin, ja minäkin sain syyn kirjoittaa traumastani blogiin näin vuosia myöhemmin.

Seuraavana kesänä muutimme kuudenteen kerrokseen.
Muurahaisia ei näkynyt. Sen sijaan naapurissa asui haitarinsoittaja.
...lepokivellään iäkäs norppa katsoo ystävää ymmärtäen...

Ikävää tosi-teeveetä

Hmpf. Minä jotenkin toivoin, että Suomessa olisivat tarpeeksi fiksuja pitääkseen tekstiviestit rajojen sisällä, mutta toisin näköjään kävi. DNA otsikoi tänään, jotta Finlande: des SMS sexuels font tomber le chef de la diplomatie.
Voisin kommentoida, mutta taidan jättää väliin. Minun kommenttini ei tuone asiaan mitään uutta.

Sen sijaan "esittelen" teille naisen, joka on ollut otsikoissa viime vuosina useastikin, viimeksi tänään, huomattavasti kanervia vakavammin:
Ingrid Betancourt

Niin että kuka? Ranskassa asuvista kukaan ei ole voinut missata nimeä, mutta ulkomailla Ingrid taitaa olla kohtuullisen tuntematon. Kyseessä on ranskalais-kolumbialainen poliitikko, joka on Kolumbian viidakoissa farc-sissien vankina jo kuudetta vuotta. Betancourt on vain yksi farcien 32 kidnapatusta, mutta lienee myös samaan aikaan se, jolla on eniten poliittista merkitystä. Farcit vaativat Kolumbian hallitusta vapauttamaan vangittuna olevat 500 kapinallista, jotta he itse päästäisivät omat vankinsa ihmisten ilmoille.

Viimeisimmät varmat tiedot Betancourtin elossaolosta sijoittuvat viime marraskulle, jolloin video esitteli luurangoksi laihtuneen ja sairaan oloisen Ingridin. Kahden viimeisen päivän uutisotsikot ovat maalannett vielä mustempia kuvia, joiden mukaan Ingrid kieltäytyisi syömästä ja hoidattamasta itseään (puhutaan B-hepatiitista ja malariasta...) Muutama päivä sitten Ranska jopa lähetti sairaanhoitolentokoneen valmiiksi Ranskan Guyanaan, siltä varalta, että FARC suostuisi vapauttamaan vankinsa.

Kuuden vuoden odotuksen ja lukemattomien kampanjoiden jälkeen paitsi omaiset ja poliitikot, myös kaikki ranskalaiset tuntuvat elävän tunti tunnilta kestävässä jännityksessä, kuin tosi-tv:tä katsellen. Mitä tänään tapahtuu? Kuka kuolee... tai vapautuu seuraavaksi? Mitä Kolumbian hallitus on oikeasti halukas tekemään asian eteen? Onko FARCeilla varaa päästää poliittisesti arvokkain vankinsa kuolemaan?

Ei voi kuin ihmetellä ihmisen hulluutta.

envoyé par agirpouringrid

(Videon sisältö: 2002, yhdeksän päivää ennen kidnappausta. 2007, kuusi vuotta kidnappauksen jälkeen.)

YLE:n (vallan positiivishenkinen) uutinen tarinan viimeisimmistä käänteistä.