Liikkumista helpottavaa

Ranskalaisten kyky lakkoilla ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Tokihan työlainsäädäntö on täällä vähän toisenmoinen, ja lakkoon voi suunnilleen ruveta vessapaperin värin vaihtamiseksi, mutta silti.
Normaali-ihmisellä on välillä ymmärrys vähän tiukoilla.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa SNCF (paikallinen VR).

Osaako joku kertoa minulle kuinka monta päivää siinäkin puljussa on joku taho ollut lakossa viimeisen vuoden aikana? Kolmekymmentä? En tiedä olisiko "keskimäärin kolme päivää kuukaudessa" yhtään liioittelua. Kolme päivää, joiden aikana raideliikenne puolittuu, ihmiset eivät pääse töihin tahi kouluun... vapaa-ajan matkustamista ei kannata suunnitellakaan. Ex-kämppis yritti parin kuukauden ajan käydä kaverinsa luona Brysselissä. Aina kun kämppiksellä olisi ollut pitkä viikonloppu, SNCF lakkoili. Claire pääsi Belgiaan vasta kolmannella yrityksellä.

Suuren yleisön myötätunto rautatieläisten työtaisteluita kohtaan vähenee hieman jokaisen lakon myötä.

Nyt viimeisin mielenosoitustaisto taisi vastustaa sitä yleiseurooppalaista suunnitelmaa, jonka mukaan Unionin rautatieliikenne (siis matkustajaliikenne) avattaisiin pian kilpailulle. SNCF (ja moni muu) menettäisi monopoliasemansa.

Olen toki kuullut puhuttavan, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa rautatieliikenteen privatisointi ei ole sujunut aivan kivuitta, mutta taidan silti olla hieman naiivi. Minusta kun pieni annos kilpailua tekisi vallan hyvää. Tällä hetkellä SNCF tekee huipputuloksia vuosi vuoden jälkeen (vaatimattomat miljardi euroa plussan puolella vuonna 2007), mutta lippujen hinnat kipuavat siitä huolimatta. Kaiken muun hyvän lisäksi SNCF:n hinnoittelupolitiikkaa ymmärtääkseen täytyy suorittaa ylempi korkeakoulututkinto. Yhteen ja samaan junaan myydyn menolipun hinta Nancysta Pariisiin voi olla halvimmillaan 17 euroa ja kalleimmillaan 62 euroa. Kakkosluokassa.

Pitäisi varmaan mennä lentokoneella.

Eiku....
Air France on lakossa myös.



[ kuva : Alain Bachellier, tällä lisenssillä. ]

Pari sanaa tyhmälaatikosta

Televisio on ihmeellinen vekotin : ilman tulee mainiosti toimeen, mutta annas olla jos semmoinen toimiva nököttää nurkassa, niin johan tulee katseltua. Strasbourgissa telkkaristani, antennipistokkeen puutteessa, näkyi yksi kanava ja sekin virittelyn jälkeen. Sanomattakin selvää, ettei paljoa tullut laitetta käynnisteltyä. Nykyisessä kämpässä on jopa telkkaripistoke, joten tyhmälaatikko näyttää viisi ja puoli kanavaa. (Puolikas on Canal+, jossa suurin osa katseltavasta ohjelmasta on piiloon koodattua.)

Mutta kohta…
(Kohta = sitten kun Neuf-télécom-nykyään-SFR saa linjansa toimimaan. Viimeisin hotlinen vastaus oli ”älkää huoliko, kyllä teille joskus soitetaan”. Hiphurraah.)
...kohta sitä vasta taivas aukeneekin. Televisiosta pitäisi paketin mukaan näkyä ties kuinka monta kymmentä kanavaa.

Onkohan niillä jotain katseltavaakin? Lampaita laskettaviksi?

Taivaan aukeamista ja satavia lampaita odotellessa pari sanaa patonginpurijoiden ohjelmatarjonnasta:
Tokihan täällä näytetään niitä samoja amerikkalaissarjoja kuin Suomessakin, eikä kenellekään tule uutisena, että kaikki on dubattua. Dubbaukseenkin tottuu, mutta taannoin katselin elokuvan, jonka vuorosanat tunnen melkein ulkoa, ja olin kieltämättä hieman katkera, kun yhtäkkiä setä sanookin ihan väärin...
Tietyt ohjelmat sitäpaitsi jätän suosiolla väliin dubattuina: oikeasti, kuka voi katsoa Simpsoneita ranskaksi???

Uutislähetykset kestävät vähintään puolitoista tuntia, ne tulevat yhtä aikaa neljältä kanavalta ja paikallisuutisilla on vahva asema. Onhan se toki oikein söpöä kuulla peräjälkeen Sarkozyn Senegalinmatkasta ja paikallisen kurpitsanviljelijän ongelmista.
Pistää asioita tärkeysjärjestykseen. (?)
Parasta uutisantia on kuitenkin Canal+:n Grand Journal, joka ei edes oikeastaan ole mikään uutisohjelma, vaan ennemminkin satiiripohjalta tehty päivittäiskatsaus. Isoinuutisten ohessa seikkailevat myös Guinol:t, eli ”uutislähetys” hieman suomalaisten Itse valtiaiden tapaan. Täällä vain lyövät välillä niin terävällä pilkkakirveellä että oikein hirvittää. Poliitikot ovat tunnetusti masokistista sakkia, mutta ääriryhmään kuuluvat ne, jotka uskaltautuvat Grand Journalin vieraiksi: ainakin Rama Yadella oli paikoitellen hymy meleko tiukassa iltana taannoisena...

Ranskassa tykätään myös mystisistä tietotaitokilpailuista: osa on sellaisia, joiden säännöt eivät
aukene tyhmälle suomalaiskatsojalle vielä kolmannetoistakaan ihmettelykerralla (pyyy-raaaa-mide). Kesällä lajityyppiä edustaa vääjämättä France 3:n Intervilles, joka aikoinaan jätti minuun pysyvat traumat. Huumoripitoisen kilpailuohjelman konsepti on niin karmea, ettei sitä pysty edes kunnolla kuvailemaan. Sanottakoon vain, että se sisältää kaksi kilpailevaa kaupunkia, hiekkarannan, huonoja vitsejä ja härkiä. Jos joku haluaa tietää lisää, France kolmosen intterwepsivut kertonevat. Minä en kärsi.

Parhaiten ranskalaista televisiota kuitenkin kuvannee amerikkalaisen kirjailijan T. Stengerin*
kommentti "Mais Dieu que votre télévision est bavarde" (Herranjesta miten televisionne on suulas). Lauantai-iltana parhaaseen katseluaikaan ei ole harvinaista joutua ihmettelemään jonkun juontajakuuluisuuden johtamaa keskusteluohjelmaa, jossa puhutaan tuntikaupalla, useimmin neljä henkeä samaan aikaan. Välillä joku vieraista käy laulamassa biisin uusimmalta albumiltaan, ja sitten jatketaan puhumista. Suomalaiskatselijalle kyseinen ohjelmatyyppi käy mainiosta kielitaidon mittarista:
Jos ymmärrät kaiken siinä vaiheessa kun lauma (puoli)julkkisia puhuu toistensa suuhun, osaat ranskaa.

Keskusteluohjelmien kesto muuten kuvastaa loistavasti ranskalaisia: synteettinen vastaus on häpeä. Argumentti tulee vasta taivaanrantoja maalailevan johdatuksen jälkeen. Ottakaa mukava asento, kyllä se joskus asiaan pääsee…

Näin tässä analogisessa maassa.



* T. Stenger: Sacrés Francais!

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2

Kiersimme puoli päivää kaupunkia ottamassa selvää siitä, kuinka 45 neliöön saisi nettiliittymän.

Ja totesimme, että internet-palveluntarjoajien tarjoukset ovat pelkkää huuhaata. Käytännössä on pakko ottaa koko paketti; internet, puhelin ja TV, jos haluaa selvitä siedettävällä summalla. Siitä ilosta maksetaan kolmekymppiä kuussa. Firmat tarjoavat toki myös pelkkää internetiä, noin 15 € kuussa, mutta siihen päälle pitää sitten maksaa Historiallisen Operaattorin* puhelinlinja (16 euroa) ja adsl-modeemin vuokra (noin 5 euroa).
Tehkää yhteenlasku.

Ainoastaan kolmenkympin paketilla palveluntarjoajat ostavat puhelinlinjan Historialliselta Operaattorilta.

Mietimme myös kaapelin kautta toimivaa nettiä. "Iloksemme" ainoa sen sortin operaattori vaatii vähintään vuoden sitoutumista, ja lisäksi kanaalin tällä puolen ei vielä toimi moinen systeemi. Ei, vaikka asumme noin 400 metrin päässä Numéricablen putiikista.

Kävelimme siis pääkadulla sijaitsevaan pienenpieneen putiikkiin, jossa lyhyttukkainen naisihminen myi Neuf télécomin nettiliittymiä. Nainen lähetti meidät ensisuoraan avaamaan puhelinlinjaa, ja istuksimme puoli tuntia Historiallisen Operaattorin liikkeessä odottamassa, josko joku vaikka haluaisi meille moisen tehdä. Historiallinen Operaattori on nykyään pakotettu avaamaan puhelinlinjan, vaikka useat asiakkaat vallan muualle loikkaavatkin aivan suoriltaan... mutta silti meille yritettiin sitkeästi myydä internetiä. Kilpailu on kovaa, täälläkin.

Linja on siis aktivoitavana. Katsellaan nyt, vielä ehtii mennä monessa paikassa pieleen...

Tavan puolelta voitte käydä toteamassa omin silmin porraskäytävän kapeuden. Ei, se satakuuskytsenttinen runkopatja ei noussut portaita pitkin.



* France Télécom:iin (vrt. Tele) viitataan internet-palveluntarjoajien käyttöehdoissa aina nimikkeellä operateur historique. Ilmeisesti suoraan nimeäminen on kiellettyä, vaikka France Télécom onkin vieläkin ainoa, joka käytännössä pystyy puhelinlinjoja avaamaan.
Vähän kuin puhuisi takapuolesta nimellä "kaksi lihasta joiden päällä istutaan".

Henkilörekisteri, mikä henkilörekisteri?

Suomessa on eräs asia, jota Ranskassa asuessa kaipaan tasaisin väliajoin.
Keskitetty henkilötietorekisteri, johon esim. osoitetiedot päivittyisivät yhdellä ilmoituksella. Estäisi ikäviä tilanteita, jollaiselta minä näytän nipin napin säästyneen jonkin hyvän haltijan toimesta.


Käväisin ensiavussa eräänä sunnuntai-iltana viime vuoden elokuussa. Sieltä sitten läheteltiin perään poliklinikka- ja laboratoriomaksua ja ties mitä, moneen otteeseen ja ainakin kolmessa eri osassa. Papereiden moninaisuuden takia ilmeisesti unohdin yhden osan maksamatta (eikä asiasta tietenkään huomautettu silloin, kun muita maksoin), ja Hôpitaux universitaires on sitten lähetellyt karhuja perään. Osoitteeseen, jossa en ole asunut enää sitten viime joulukuun.

Homma toimii.

Nyt sitten kävin kyseisellä asunnolla hakemassa aivan muuta, ja kämppikset olivat onneksi säästäneet viimeisimmän kirjeen; sen jossa uhataan huonekalujen (ja ties minkä) ulosotolla, jos en maksa ennen ensi lauantaita. Olin tosiaan autuaasti siinä uskossa, että kaikki oli maksettu, mutta nähtävästi siellä pitää vielä huomenissa pistäytyä.

Mietin vain pienessä mielessäni, että mitenkähän se huissier olisi aikonut minut (ja huonekaluni) tavoittaa, kun osoite tosiaan muuttuu jo toiseen kertaan..?

Isoveli valvoo, mutta täällä saisi joskus valvoa paremminkin.



---

Aiempaan kirjoitukseeni viitaten: Afges on tehnyt Strasbougissa tutkimuksen kolmannen asteen opiskelijoiden elinoloista. Sen mukaan 39% ranskalaisista opiskelijoista asuu vielä kotona, Strasbourgin alueella 23%, mikä tekee kuitenkin noin 12 000 henkeä. Suurin ongelma ovat korkeat vuokrat... Rahanpulan ja yleisen tietämättömyyden takia myös noin 5%:lla opiskelijoista (noin 2600 henkilöä) ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa.

20minutes, joka tutkimuksesta raportoi, jätti kertomatta, ovatko sosiaaliturvattomat opiskelijat ranskalaisia vai kenties ulkomaalaisia...

---

Vielä yksi lisäys: tänään on se päivä, jolloin pitäisi sammuttaa kaikki elektroniset laitteet ja valot kymmeneksi minuutiksi. Ranskaksi asiasta kertoo mm. eco-sapiens tai Tunisian babnet.

Valojen ja aparaattien sammuttaminen tapahtuu Ranskassa klo 21:50 - 22:00. Vaikka jutussa puhutaankin maailmanlaajuisesta operaatiosta, tämän maan ulkopuolella taidetaan elää enemmän Earth Hour -aikaa. Noh, ranskalaiset ovatkin aina halunneet tehdä kaiken toisin.

[Kuvat: Donald Duck's pics, Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssillä ja Thomas Hawk, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 1

Saako vielä avautua muuttamisesta Ranskasta? Saako?
Jeps, teen sen piakkoin, ensin kommentoin lievää pettymystäni: se liesi ei ollutkaan vaaleanvihreä. Minulla oli hahmotushärö, joka muutti valkoisen, vaaleanvihreässä keittiössä olevan lieden värin.

Muuten asunto on suunnilleen kuten muistinkin. Pieni mutta rempattu, varsin valoisa.. ja, kröhöm, en taida enää asua hienostokaupunginosassa. Keittiön ikkunasta näkyy muuri jonka päällä kasvaa puu ja katu on juuri ja juuri niin leveä, että kun varteen on pysäköity ihmisen parhaita ystäviä (ei niitä karvaisia), ohi mahtuu henkilöautolla.

Niin mutta, päivän "innostuksen" aihe on tänään EDF-GDF.
Hauska kirjainyhdistelmä tulee nimestä Electricité de France - Gaz de France. Eli se pulju, joka suurimpana tarjoaa sähkö- ja kaasupalveluja immeisille. En jaksanut ainakaan vielä lähteä etsimään sen kauempaa, sillä ajattelin, että periaatteessa sopimuksen muuttamisen minun nimiini entiseltä vuokralaiselta pitäisi hoitua puhelinsoitolla.

Niin, periaatteessa.

Homma lähti menemään mutkille siinä vaiheessa, kun la Propriétaire totesi eilen, että "Niin, entinen vuokralainen on tosiaan jo irtisanonut sen kaasusopimuksensa. Teidän pitää tehdä uusi ennen 11. päivää, tai kaasun tulo katkeaa." (Siis lämmin vesi ja hellan toiminta.)

Oookei, mitäpä sitä mainitsemaan asiasta aiemmin. Minäpä kuitenkin reippaana tyttönä valmistaudun kaikin mahdollisin paperein ja jonotushermoin soittamaan tänään ruokatunnilla. Pääsen läpi alle kahdessa minuutissa, kaikki sujuu kuin unelma, toisessa päässä oleva mies artikuloi selvemmin kuin ala-asteen opettaja.

Ja sitten, naps.

"Olisikos teillä mahdollisuutta tulla käymään tänään tai huomenna Nancyn EDF:n toimistolla allekirjoittamassa nämä paperit? Kun jos minä lähetän nämä postissa, ne eivät ole takaisin ennen 11. päivää, ja sitten se kaasu katkotaan. Sitten teidän pitää sopia tapaaminen kaasun uudelleenaktivoimiseksi."

"Noh tuota ei ole, monsieur, en ole Nancyssa."

"Minä sitten laitan nämä postissa, ja paperit palautettuanne sovitte tapaamisen kaasun avaamiseksi."

Öäh? Yhden hemmetin kaasuhanan aktivoimiseksi pitää henkilökohtaisesti saapastella jonkun henkilön X eteen, jotta hän voi sopia napin painamisesta. Ja firma ei edes vaihdu. Mitään oleellista ei muutu. Mutta silti pitäisi itse ja ihan omakohtaisesti ehtiä käymään toimistolla ihmettelemässä uudelleenaktivointipaperia. Hankalia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Hieman myöhemmin yksi työkaveri vinkkaisi, että voisin pyytää öödeeäffää faksaamaan sopimuksen tänne labraan, ja niin teinkin. Eli jonotin taas ja muuta kivaa. Nyt paperit ovat allekirjoitettuina valmiina lähtöön. Ratkaistakoon vielä viimeinen ongelma: ketä naapuria uskaltaisi pyytää avaamaan oven, kun kaasusähkömittarinlukija torstaiaamuna ilmaantuu työvelvoitteidensa myötä? (joo, torstaiaamuna, klo 8 ja 11 välillä. Ei mihinkään muuhun aikaan, ei minään muuna päivänä, pas possible, ja ei me voida sanoa tarkkaa aikaa.)


"Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2" ilmestyy ruuduillenne todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kokeilemme avata nettiliittymää asuntoon jossa ei ole aktiivista puhelinlinjaa. Tiedättepähän miksi blogi saattaa olla koomassa muutaman päivän viikon.


[kuva: Brad&Sabrina, Creative Commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä.]

Ottakaa oppia!

Idhren kirjoitti taannoin huuto.net -ahdistuksesta. Tai siis tarkemmin ottaen siitä, kuinka kauhein tavoin äidinkieltämme voidaan runnella moisissa ilmoituksissa.

Asiasta tuli vallan mieleeni, että osaavat ne muutkin kuin suomalaiset. Ebay on aivan karmeaa luettavaa jokaiselle, jolla on pieninkin käsitys ranskan oikeinkirjoituksesta ja/tai kieliopista.

Jaan kanssanne muutaman esimerkin. Jos olette helposti järkyttyvää sorttia, suosittelen jättämään väliin.

"LOT DE 16 Femme Vetements (36 ~ 38) + 1 Chaussure (37)"
(Kuudentoista vaatenaisen paketti (36 - 38) + yksi kenkä (37))

Tuota, kukahan oikeasti haluaa ostaa jotakin ihmiseltä joka ei kykene laittamaan kenkää monikkoon ja myy naiset paketissa?


"Jean le Temps des cerises Curb Red F Del Rags4 T 25"
(Farkut "Temps des cerises" Curb Red F Del Rags4 T 25)

Curb Red F Del Rags4 T 25 ????
Kommunikoiko myyjä Saturnuksen kanssa vai olenko minä se ymmartämätön?


"Très sympa le loock de cette robe CACHE COEUR actuelle"
(Tosi symppis loock tällä nykyaikaisella cache-coeur -mekolla)

Noh, hauskaa että tiedät mikä on minun mielestäni symppistä, ja osaat jopa melkein kirjoittaa lauseen ainoan englanninkielisen sanan oikein.


"JOUET A TIRER JEUX D'EVEIL ROUL'ESCARGOT DE VTECH TBE"
(Vedettävä lelu opetuslelu Vtechin "Roul'esgargot" TBE)

TBE on niinku Très Bon Etat, eli erittäin hyvässä kunnossa. Mutta mitäpä sitä turhaan opettelemaan välimerkkien tai pienten kirjainten käyttöä. Eihän sekään, jolle lelu on tarkoitettu, vielä osaa. Eikä kyllä opikaan tuossa perheessä.


"WooW SEXY GLAMOUR SHIRT AVEC FACE PRINT NOIR T: 40/12"

"#511 HOT DIRTY Shirt OPEN rückenfrei [schwarz]"

Jaa-a, mitä noihinkaan voi enää sanoa. Onks nää vähän niinku Glamour Dollsseille tarkoitettuja vai? Myyjä puolustautukoon sillä että on saksalainen.


"SAC A MAIN SOCO COLLECTION HIVER 2008!!!!!!!!!!!!!"
(Käsilaukku Soco, talven 2008 mallisto)

Jaa!!!!!!!!!!! Talvi tulee!!!!!!!!!!! Vähemmällä emme olisikaan ymmärtäneet. Haluaisitko myydä muutaman välimerkin sille tyypille joka kauppaa opetuslelua?


"JE VEND LE MANTEAU DE MON FILS QU IL N A PAS EU LE TEMP DE PORTER BLOUSON DOUDOUNE DE COULEUR BLEU FONCE, la doublure et bleu plus clair, logo adidas sur poitrine,a capuche valeur magasin 45e"

Tämä on ihan eräästä ilmoituksesta. Eikä suinkaan valitettavasti ainoa esimerkki lajissaan.
Paitsi, että välimerkit puuttuvat, löydän myös nopealla vilkaisulla kuusi (6) oikeinkirjoitusvirhettä. [tähän kohtaan sellainen silmiään pyörittelevä hymiö]


Olen... sanaton.

Des détours

Jahas, tämä on kai sitten joku ylemmän tahon lähettämä merkki siitä, että minun pitäisi olla jo lomalla. Töihin pääseminen on ollut nyt kahtena viime päivänä yllättävän vaikeaa.

Eilen ajelin iloisena öllötellen Bischheimia kohden, kun huomasin, että pieni kävelysilta jonka normaalisti ylitän, olikin kiinni. Joidenkin tietöiden takia. Jouduin sitten kiertämään melkein kaikki Euroopan Insituutiot päästäkseni oikeaan suuntaan, ja ne eivät ole ihan pieniä rakennuksia ne. Hikipäässä ajelin pyöränselässä kun luulin olevani myöhässä.

Tänä aamuna olin jo kääntymässä toiseen suuntaan, kun ilokseni huomasinkin sillan olevan auki. Yli vain. Noin sata metriä myöhemmin törmäsin poliisimieheen (ja –autoon), joka totesi, jotta: "Tästä ei voi mennä."
"Entäs tuosta?" (tuntematon bloggari osoittaa vasemmalle)
"Ei siitäkään, pitää tehdä U-käännös ja mennä jostain muualta."
"Minkä takia kaikki on blokattu?"
"Koska monsieur Sarkozy."

Selevä. Päättivät sitten sulkea puoli kaupunginosaa yhden presidentin takia. Jopa ratikkalinjoilla on jotain hidastuksia, niillähän on herranjesta pysäkki Europarlamentin vieressä! John F. Kennedy –syndrooma, sanoisin.

Nyt voin rehellisesti todeta, että presidentti S. tekee tavallisen ihmisen elämästä vaikeaa.

10 +1 turhaa faktaa Ranskasta

Jos että tienneet näitä entuudestaan, älkää huoliko.
Lukemisen jälkeen voitte unohtaa.


1.) Ranskassa on noin 36 860 kuntaa. Kol-me-kym-men-tä-kuu-si-tu-hat-ta ja risat. Kuntaliitos taitaa olla tuntematon käsite. Pienimmissä on alle kymmenen asukasta, suurimmissa muutama miljoona.

2.) 196:n kunnan nimi alkaa W:llä. Wancourt, Wandignies-Hamage, Wangen, Wiencourt-l'Equipée, Wy-dit-Joli-Village... Oma lempparini lienee silti joko Niederschaeffolsheim tai Scharrachbergheim-Irmstett. Alla oleva esimerkki on Korsikalta... ei pienintäkään käsitystä miten tuo pitäisi lausua.


3.) Ranskan tunnuseläimenä pidetään kukkoa. Mikään virallinen symboli se ei silti ole, ennemminkin Den glider in -syndrooman aikaansaannos. Aikoinaan "kukko" ja "gallialainen" olivat sama sana, gallus. Keskiajalla viholliskansat nimittivät ranskalaisia sanaleikin myötä ylpeiksi kukoiksi, ja tottahan piti kukko nostaa pöydälle ja taittaa haukulta niskat nurin.

4.) Joka kymmenes Ranskassa asuva on syntynyt ulkomailla. Viimeinkin minäkin tunnen kuuluvani johonkin joukkoon!

5.) Farkut ovat kotoisin Languedoc-Roussillonin alueelta. Levi Strauss kuljetti paksun puuvillakankaan Kaliforniaan tehdäkseen kestäviä työvaatteita kullankaivajille. Denim tulee siis sanoista "de Nîmes".

6.) Muistelisin lukeneeni jostakin, että yhä vielä on voimassa pykälä, jonka mukaan on laitonta nimetä sika Napoléoniksi. Mahtaisiko olla luvassa ankarakin rangaistus? Aikanaan oli myös olemassa laki, joka kielsi myymästä nukkeja joilla ei ollut ihmiskasvoja.


7.) Ranska on pinta-alaltaan Länsi-Euroopan suurin maa, mutta silti karvan verran Teksasia pienempi. Voimmeko siis olettaa, että Teksasissa kaikki on isoa?

8.) Ranskassa käy vuosittain ulkomaalaisia turisteja enemmän kuin maassa on asukkaita. Pariisi on maailman vierailluin turistikohde.

9.) Pisin tavanomaisesta sanakirjasta löytyvä ranskankielinen sana on anticonstitutionnellement. Vain 25 kirjainta. Eivät osaa yhdyssanojen laatimisen taitoa nämä patonginpurijat. Lääketieteellisestä sanastosta sen sijaan löytyy sana hexakosioihexekontahexaphobie, joka tarkoittaa luvun 666 pelkoa.

10.) Code Napoléon, johon Ranskan perustuslaki pohjautuu, määräsi vuonna 1804 avioliiton solmimisen alaiäksi tytöille 15 vuotta ja pojille 18. Tyttöjen ikä nostettiin tuosta kahdeksaantoista vasta vuonna 2006.

+ 1) Sana ”sadismi” on ranskalaista alkuperää, ja viittaa, kehenkä muuhunkaan, kuin Markiisi de Sade:een. Vallan lohduttava tieto.


Lähteet: CIA World Fact Book, Wikipedia + yleinen Googletus.

Korjattuja rivejä ja tuote-esittelyä

Tänään lähdin toista kertaa peräjälkeen ensimmäisenä tentistä pois. En suorastaan aikaisin, mutta ennen muita. Vertausryhmäni tosin on naurettavat 16 kappaletta, joten mitään kovin suuria tilastollisia "olen muita nopeampi" -johtopäätöksiä tästä ei voi vetää.

Silti. En saa rauhaa. Mietin, että johtuuko se siitä, että olen
a) muita fiksumpi ja nopeammin reagoiva vai
b) siitä, että täytän paperini hutiloiden..?

Joka tapauksessa, tämä ei ole mitenkään uutta. Olen aina kuolussa lähtenyt kokeesta pois ensimmäisten joukossa. En koskaan oppinut sitä yläasteella ja lukiossa syötettyä toimintamallia, jonka mukaan pitäisi tehdä hirviät suunnitelmat ja mind-mapit paperille, jäsennellä asiansa ja kirjoittaa vasta sitten. Johdanto, asia, konkluusio. Minä laitan muutaman päässäni pyörivän oleellisimman sanan paperin nurkkaan, ja sitten kirjoitan. Suoraan. Takeltelematta ja katumatta.

Okei, välillä tulee tehtyä virheitä, unohdettua asioita välistä. Sen voisi varmaan välttää huolellisemmalla etukäteisellä jäsentelyllä. Tenteissä ei ole edes mahdollisuutta lisätä kappaleita väliin, kuten koneella kirjoittaessa on. Mutta se on pieni harmi se, verrattuna siihen, jos minun pitäisi toimia ihan oman luontoni vastaisesti.

Ainiin, ja täällä Ranskassa tutustuin asiaan, joka on pelastanut minut monelta sotketulta riviltä. Joidenkin kanssasuomalaisten mielestä kyseessä on turhake, mutta tämähän on aivan loistava keksintö:
Pyyhittävä muste.

Kaikilla ranskalaisilla on mustekynä. Kaikilla ranskalaisilla on myös korjauskynä. Avot, vähemmän stressiä, minä kun en kykene kolmea sanaa kirjoittamaan tekemättä pientä virhettä...

Minun kynässäni on yllättäen lampaita. Ja yksi susi lammasten vaatteissa. Kynässä on myöskin perinteinen "sulkakärki", jolla on vallan mukava kirjoittaa jos se on hyvin tehty eikä tukkeudu. Tuo oli muuten ihan syntisen kallis kynä, jonkun 10 euroa. On toisaalta palvellutkin jo pari vuotta kitisemättä.


Kynän kavereina toimivat mustepatruunat (useimmiten sinisiä, saa muissakin väreissä) ja korjauskynä (useimmiten sininen, saa muissakin väreissä), jonka toinen pää siis pyyhkii ja toinen korjauskirjoittaa (pyyhityn kohdan päälle ei enää muste tartu). Tuolla korjaajalla vieläpä pompöösi nimi: super magic.


Ja toimiiko se sitten? Joo-o, todetkaa seuraavasta:

100% frissons

En taas ihan ymmärrä ihmisiä.

Istuin tänään tramissa rinkka selässä, eli käytännössä vieden kaksi paikkaa, sillä tilaa oli. Yhden naisihmisen oli kuitenkin pakko päästä istumaan siihen minun viereeni, vaikka herranjesta hyvin näki, että olin jo muutenkin hankalassa asennossa. Nopealla vilkaisulla laskin, että valittavana olisi ollut ihan vieressä kuusi (6) muutakin aivan samanlaista, ja tyhjää istumapaikkaa. Kaksi jopa nenä menosuuntaan. Ärfm.

Mutta joo, jottei menisi ihan kitisemiseksi, niin todettakoon, että 100% Finlande -vuosi jatkaa suomalaisen tietotaidon tuontia patonginpurijoiden silmien alle. Tällä kertaa vuorossa oli suomalainen Desing Forum Finlandin järjestämä Frisson -muotinäytös, joka toi lavalle ainakin Hanna Sarénia, Nansoa, Minna Parikkaa ja ketä niitä muita olikaan. Harmi että kuvia löytyy nihkästi, mutta seuraavassa vähän antia:




Ja ei, en ollut itse paikalla. Kerpeleet järjestävät kaiken kivan Pariisissa. Mikä desentralisaatio häh?

[kuvat: Jean-Philippe Baltel]

Opiskelija ei ole opiskelija

Alkuun kaksi pientä kommenttia aikaisempiin kirjoituksiini:
~ Osuin ihan vahingossa blogiin, jonka pitäjä oli kasvattanut rämemajavia lemmikkeinä. Ok, se oli vuonna -75, mutta silti... Niin ruma kuin Vesipyyseli onkin aikuisena, niin täytyy myöntää, että tuo vauvaversio on ihan söpö.

~ Shaun the Sheep on oikeasti melkoisen koomillisen oloinen sarja. Mulle deeveedee kans!


Ja sitten päivän tapaukseen.
Joko teinien kanssa työskentely katkeroittaa, tai sitten muutamat ihmiset ovat vaan ihan käsittämättömiä kusjpäitä. Törmäsin taas tänään tapaukseen, joka taitaa olla varsinainen työyhteisön ilostuttaja.

Selitän ensin taustoja: Minähän tosiaan teen kandia, mutta opetuksemme on lähinnä lukion tiloissa, ja osa lehtoreista on lukion henkilökuntaa. Syön myös satunnaisesti lukion kanttiinissa, johon pitää olla kortti. Kerrottakoon vielä myös, että ranskalaisen systeemin mukaan lukiolainen ei ole opiskelija.

Koulu- eiku akateeminen vuosi alkaa olla lopuillaan, ja menin tänään palauttamaan kanttiinikorttiani ja kysymään, saisiko siitä jäljelläolevat kolmekymppiä takaisin. Marssin hiljaiseen kansliaan, ja kansliatäti pyytää asiaa udellessani lappua jossa olisi tilitietoni. Annan kyseisen lappusen (RIB), ja hetken sitä katsottuaan täti toteaa, että "Niin, tämä summahan palautetaan vain vanhemmille."

Ihmettelen pari sekuntia suu auki, ja selitän sitten, että "Niin kun minä sitä kandia teen täällä, vanhemmat ovat 3000 kilometrin päässä, ja näin 25-vuotiaana olen tottunut hoitamaan raha-asiani ihan itse, ja niin edespäin..."

Sillä hetkellä jostain selkäni takaa ilmestyy miesihminen, joka ärähtää, että "Ne kortit korvataan vain vanhemmille!"
Noh, minähän oletan ettei mies ole kuullut selitystäni ja aloitan alusta, jolloin saan vastaani uskomattoman huutoryöpyn:
"Mademoiselle, minulle ei merkitse mitään minkä ikäinen te olette tai missä teidän vanhempanne asuvat!! Te olette lukiolainen! Olettekos te niinkuin näitä tässä asuntolassa asuvia? * "

Johon minä sitten aloitan vielä kerran, että "Eei, ku minä teen sitä kandia täällä, olen yliopiston opis..." VIRHE.

"Mademoiselle EI OLE MIKÄÄN OPISKELIJA, OLETTE LUKIOLAINEN, MINÄ TIEDÄN MIKÄ TE OLETTE, LUKIOLAINEN!! TEILLÄ EI OLE OPISKELIJASTATUSTA!"

Siinä vaiheessa kun minulle huudetaan päin naamaa, niin en millään malta olla puolustautumatta, vaikkei idioottien kanssa pitäisikään väitellä. "Kyllä minä ihan olen kirjoilla yliopistossa enkä suinkaan täällä, että opiskelijastatus löytyy."

"TE OLETTE LUKIOLAINEN, TÄÄLLÄ ON VAIN LUKIOLAISIA, MINÄ TIEDÄN!!"
Tässä vaiheessa päätin jättää asian sikseen, ja mies poistui paikalta mutisten jotain siitä, kuinka pitäisi kirjoitaa kirje koulun johtokunnalle ja pyytää sieltä erikoislupaa ja ties mitä muuta...

Kansliatäti seisoo vieressä korvat punaisina ja toteaa minulle kuiskaten, että saan tokikin ne rahani, mutta vasta siinä menee vielä kuukausi -pari.

Ulos päästessäni en voinut kuin nauraa ääneen.
Mukavia tällaiset miesihmiset, jotka tietävät kaiken mahdollisen minun elämästäni, opiskelijastatuksestani ja oman työpaikkansa toiminnasta ja ovat vielä vallan väärässä.

Jos lukion tiloissa opiskelemalla muuttuu automaagisesti lukiolaiseksi, niin voi niitä lukiolaisparkoja, jotka remontin takia joutuvat alakoulun tiloihin opiskelemaan...



*EDIT: Niin, koska vanhempani ovat 3000 kilometrin päässä, minun aivan loogisesti pitää asua lukion (sisäoppilaitos-muotoisessa) asuntolassa. Eihän nyt herranjesta aikuista ihmistä uskalla päästää omilleen asumaan.

"Varrella virran viiniä" ja viikon muita outouksia

Hienoa. Meillä on koita. (Onko tuo oikeallinen monikon partitiivi?) Noh, joka tapauksessa niitä lentäviä koi-eläimiä, jotka syövät villapaidat ja jauhot. Lisäksi olen todennut, että asunnossa lentelee jättikokoisia hormonihyttysiä. Wiii-iiii-ii-iii. Eläinrakkaudellanikin on rajansa.

Nyt sitten pitäisi vissiin lähteä metsästämään laventelia tahi seetripuukuulia. En halua kenenkään syövän villasukkiani tai sitä nenäliinan kokoista Vuittoniani.

~ Kuluneella viikolla ranskikset ovat taas kunnostautuneet outouksissa. Sitä jopa Hesarin sivuille päässyttä sankaria, joka sitkeästi haluaisi laskuvarjohypätä 40 kilometristä, en edes kummemmin kommentoi. Raukalla on vielä nimi, joka eroaa vain parilla kirjaimella tänään tuomittavasta sarjamurhaajasta (Michel Fournier - Michel Fourniret), joten välillä ihan hämmentyy otsikoita lukiessaan. Fourniret'n tapaus onkin melkoisen uskomaton: niinhän sitä sanotaan, että sairaimmat sarjamurhaajaleffat saavat inspiraationsa tosielämästä, mutta silti lehtiä selatessa pitää aivan muistuttaa itseään, että "Tämä ei ole fiktiota".

~ Kevyempiin outouksiin voisi laskea sen tilallisen, joka selkeästikin on päättänyt muuttaa veden viiniksi... eiku siis.

276 pullollista Arbois'n viinejä upotettiin pari päivää takaperin erään tekojärven pohjaan ihan tarkoituksella. Kokeen takana olevan viininviljelijän on tarkoitus nostaa aina kahdenkymmenen vuoden välein 24 kappaleen laatikollinen ylös, ja verrata vedenalaisen viinin kehittymistä tavallisessa kellarissa lojuneeseen viiniin.
Siinä on urakkaa vielä jälkipolvillekin.

~ Tänä iltana olisi Sex and the Cityn ensi-ilta, mutta minä taidan raahautua paikalle vasta perjantaina, kunhan Sanna kotiutuu Pariisista. Kaikki tilaisuudet ylipukeutua pitää käyttää hyväksi. Toisaalta, minä ja minun merkkituoteinhoni... Libération kirjoitti taannoin artikkelin elokuvassa näkyvistä kiljoonista tuotemerkeistä. Muistan Tom Cruisen puhuneen joskus Nokian communicatoriin, mutta SATC kuuntelee muutakin kuin Tomppaa: elokuvassa nähdään 163 tuotemerkkiä, joista kahdeksan on virallisia partnereita (esim. Mercedes ja Swarovski).

Sa-ta-kuus-kyt-kol-me.

Sissus.

Naisia pukeissa

Ranskassa on kolme naista, joiden pukeutuminen on puhuttanut hieman tavallista enemmän viime aikoina.
Ei niinkään siksi, että he pukeutuisivat maatakaatavan erikoisesti, vaikka yksi on Voguen palstoille päässytkin. Vaan ennemminkin sen takia, että he ovat -haluten tai haluamattaan- sotkeutuneet politiikkaan. Ja kaikkihan tietävät, ettei poliitikko voi pukeutua hyvin. Minkälainen maa sitä nyt herranjesta päästäisi jonkun missin ministeriksi??

Sarkozy teki taktisen vedon ministerivalinnoissan, ja nimitti rinnalleen kaksi etnistaustaista naista. Huomioikaa molemmat sanat: "etnistaustaista", eli juuriltaan jotain-muuta-kuin-ranskalaisia, ja "naista", ei siis miehiä.

Aloitetaan vaikkapa ulko- ja ihmisoikeusasiain ministeristä Rama Yade:sta. Naisen koko nimi on Ramatoulaye Yade-Zimet, joten lyhennys noin ääntämisen kannalta on saattanut olla ihan fiksu ratkaisu. Ilmeisesti hän kykenee yksin peittoamaan Hillary Clintonin ja Barak Obaman... Hillary kun on vain nainen ja Barak on vain musta. Senegalilaissyntyinen Rama yhdistää molemmat ominaisuudet.

Tyyliä on luonnehdittu nuorekkaaksi ja jopa uskaliaaksi. Hmmh. Emmää ny tiedä onko tuo sininen mekko niiiin uskalias...




Rachida Dati taas kuuluu siihen aiemmissa kirjoituksissani sivuttuun joukkoon ihmisiä, jotka ovat maahanmuuttajataustastaan huolimalla ranskassa syntyneitä. Nykyinen titteli oikeusministeri. Ilmeisesti ensimmäinen maghrebilaistaustainen ministeri tässä maassa.

Minähän en tiedä oikeusministerin poliittisista saavutuksista mitään.
Sen tiedän kuitenkin, että madame pystyy 14 000 euron kuukausituloilla pukeutumaan 15 000 euron Diorin mekkoon. Dior tarjoaa. "Mme Dati bénéficie d’un vestiaire permanent."
Joskus on melkein parempi olla mukana politiikassa kuin elokuvissa.
Näyttelijäntaitoja tosin tarvitaan ihan yhtä paljon.
(ylempi kuvista se viidentoistatonnin mekko...)




Viimeiseksi se vähiten poliittinen nainen joka meinasi aiheuttaa poliittisen skandaalin.
Eipä vaan olekaan joka maalla Ensimmäistä Ladya, joka olisi jakanut saman sängyn (ja varman vähän sylkeäkin) esim. Mick Jaggerin kanssa!

Emmää nyt oikein tiedä onko Carla Bruni enemmän malli vai laulaja, mutta ei kai sillä edes ole niin väliä, kun vaan osaa pukeutua Englannin kuningattaren tapaamista varten 60-lukuhenkisiin hepeneisiin, ja siitä hyvästä pääsee jopa Voguen Viikon Parhaiten Pukeutuneitten listalle...



Hmph, pitää kai jo ruveta tulevan uran kannalta miettimään, että minkä couturierin haluaisin sponssaavan itseäni...

Kärsittyä vai valittua?

Ranskassa ei enää nykyään ole maahanmuuttajia tai siirtolaisuutta. On vain kärsittyä siirtolaisuutta tai valittua siirtolaisuutta. (Immigration subie / immigration choisie)
Käsitteet tulivat tutuiksi ranskalaisille viimeistään vuoden takaisten presidentivaalien aikaan, jolloin monsieur Sarkozy niitä varsin taajaan viljeli vaalipropagandassaan. Ranskassahan on maahanmuuttajaongelma, ja sille on tehtävä jotakin...

Nykyhallituksen ratkaisu on kaksijakoinen. Toisaalta "paperittomilla", les sans-papiers (eli laittomilla siirtolaisilla joilla ei ole henkilöpapereita tai oleskelulupia) on mahdollisuus hakea tilanteensa laillistamista, toisin sanoen oleskelulupaa maahan. Siihen vain tarvitsee luonnollisesti kaikennäköistä: työpaikkaa, lapset kouluun, asuntoa, avioliittoa, vakiintunutta elämää...
Toisaalta, ne joiden hakemusta ei hyväksytä, kuljetetaan rajalle ja lähetetään takaisin kotiin.

Ja siitähän se ongelma sitten syntyykin. On äärimmäisen vaikeaa valita ne perheet/ ihmiset jotka lähetetään takaisin kotimaahan. Joillakin saattaa olla takana kymmenen vuotta Ranskassa, ammatti ja perhe. Joillakin tilanne kotimaassa on sietämätön ja henkeä uhkaava, toisilla taas kyseessä on lähinnä "ekonominen siirtolaisuus" (josta Sirokko mainiosti kirjoitti pari päivää sitten.)

Rajallekuljetukset ja pidätykset sitten johtavat tilanteisiin, jotka ovat lähinnä traagisia. Useimmat "paperittomat" perheet pistävät lapsensa kouluun, sillä Ranskassa on onneksi lupa (ja velvollisuus) käydä koulua niilläkin lapsilla, joilla ei oleskelulupaa ole. Lasten koulunkäynti myös vaikuttaa positiivisesti perheen integroitumiseen maahan, kielitaitoon ja sitä myöten näyttää hyvältä oleskelulupahakemuksessa. Koulun portilta vain on turhan helppo bongata pidätysmääräyksen alainen perhe, tai ainakin perheen lapset... ja sitten päästään niihin ikäviin tilanteisiin, joissa vanhemmat pidätetään lasten (ja koko koulun) silmien edessä. Rikoksena oleskeluluvattomuus. Koulutovereiden vanhemmat tulevat tilanteeseen väliin, koulun johtajatar viedään kuulusteltavaksi koska on vastustanut poliiseja... Aina ei normaalikansalaisen oikeustaju pysy perässä.

Yksi näkyvimmistä laittomien siirtolaisten suojelun puolesta puhuvista tahoista on Réseau Education sans Frontières. Järjestö on keskittynyt erityisesti rajallekuljetusvaarassa olevien lasten tukemiseen, perheitä unohtamatta, ja keinot ovat välillä jopa radikaaleja. RESF:n paikallisjarjestöt mm. etsivät (ranskalaisia) perheitä, jotka ovat valmiita piilottamaan karkoitusuhan alla olevan perheen kotiinsa. Laittoman siirtolaisen piilottaminen on rikos, josta voi saada vankeutta, mutta aina toisinaan siihen joku on valmis...

Joskus on parempi muistuttaa...

Nyt olen kyllä vallan aiheeseen jumiutunut, mutta vielä viimeinen. Ensi kerralla lupaan sitten kirjoittaa jostakin muusta.

Eli, aiemmat havaintoni Elsässerditsch:n outoudesta ranskalaisille saivat yhtymäkohdan viime viikkoiseen vuoden 1945 vapautuksen juhlimiseen, kun aamuisella lueskelin paikallista sotamuistomerkkeihin keskittynyttä turistibrosyyriä* ja silmiini osui jostain kylästä peräisin oleva plakaatti jossa luki suunnilleen että:

The inhabitants of this village are Frenchmen but they often speak a germanlike local language.
---
Nos habitants sont français, mais ils ne parlent souvent qu'un dialecte voisin de l'allemand.

Kyseisellä plakaatilla siis muistutettiin liittoutuneiden vapautusarmeijoita ja ties mistä tulevia periranskalaisia siitä, että kaikki jotka kuulostavat saksalaisilta eivät ole saksalaisia. Vuoden -45 vapautusmarssien aikoihin mahtoi olla vallan tarpeellinen muistutus.
Siinä olisi ranskantaidottomalla solkottajalla saattanut olla päänahka tulessa nopeasti. Ja lähes ranskantaidottomia löytyy peräkylistä vieläkin. Vanhemmasta sukupolvesta siis, nuoret nyt sentään käyvät koulunsa ranskaksi.

---

Sitten mainostusosuuteen:
Käykää lukemassa Lumpuista ja lureksista mitä Kissamakunne Kertoo Sisäisestä Tyylistänne!

* Asunnossamme on sotamuistomerkkeihin keskittyneitä turistibrosyyrejä siitä yksinkertaisesta syystä, että kämppikseni tekee gradututkimustaan niinkin kepoisesta aiheesta kuin "Teatteri-ilmaisu toisen maailmansodan keskitysleireillä", ja toteuttaa siinä sivussa näytelmätrilogiaa, jonka ensimmäinen osa käsitteli vuosia 1914-1918. Very gay indeed

Solidaarista lomailua

Huomatkaa edellistä tekstiä illustroivan kuvan viimeinen lause: "Tu cherches la bagarre man?", "Haluutsä kuonoos äijä?". Kyllä, viimeinen sana on ihan suoraan englannista. Nuorison ja mun välillä on vissiin jonkinasteinen kielimuuri.

Mutta kesä on kiva. Aurinko paistaa, kärpäset tulevat joukkokuolemaan sisälle ikkunan alle (nimimerkillä 'imuroin viikonloppuna kolmesti') ja blondit polttavat itsensä.

Kesä on kiva etenkin toukokuussa, kun Ranskassa on kiljoona erilaista pyhäpäivää. Ensin tietenkin vappupäivä 1. toukokuuta. Sitten 8. toukokuuta juhlitaan.. öö.. niin, vuoden 1945 voittoa. Tänään oli vuorossa la pentecôte. Onkohan tämä nyt niinkuin helatorstai, maanantaina?? (Hyvin ovat tällä bloggarilla hallussa uskonnolliset pyhäpäivät.) Ei kun ei se taida ollakaan, tänään juhlistetaan sitä, kun Kristuksen henki laskeutui apostolien ylle.

Joka tapauksessa, normaalille työläiselle se tarkoittaa pitkiä viikonloppuja. Paitsi että minä olisin mennyt töihin tänään, jos joku ei olisi varoittanut etukäteen. "Mitä sinä siellä, laboratorio lienee kiinni?" Jouduin sitten lauantaina ihan soittamaan ja kysymään mahtako asia olla näin. tämä pentecôte on nimittäin siitä erikoinen juhlapäivä, että muutama vuosi sitten se menetti virallisen pyhäpäivän statuksensa. Koska osa yrityksistä kuitenkin piti ovensa kiinni, kukaan ei oikein tiennyt pitäisikö työskennellä, paljonko ja minkä verran siitä ilosta maksetaan. Työskentelevät eivät saaneet kiinni asiakasyrityksiään ja homma toimi kuin hidastetussa filmissä... ja oma ilonsa nuoremmille ihmisille aiheutui toki siitä, että koulut olivat kiinni ja jonkun piti vahtia lapsia.


Tämän vuoden alusta lundi de pentecôte sai takaisin pyhäpäivän roolinsa... paitsi ettei ihan täysin. Olisihan se nyt ollut aivan liian helppoa. Kun näinä muutamina vuosina pentecôte-maanantai oli journée de la solidarité (selitän myöhemmin), tänä vuonna yritys saa neuvotella keskenään, miten solidaarisuuspäivänsä sijoittaa. Että pysy siinä sitten perässä pinenä maahanmuuttajana...

Niin, se solidaarisuuspäivä. Vuoden 2003 huippuhelteiden aiheuttaman hengenheittoaallon jälkeen Ranskaan julistettiin joka vuodelle "solidaarisuuspäivä". Eli käytännössä, työntekijöiden pitää työskennellä 7 tuntia palkatta vuoden aikana, ja yritys maksaa palkkakulut... yyyymmm.. valtiolle. Kyllä, valtiolle, kaikenlaiseen ennaltaehkäisevään työhön, etenkin vanhusten eristäytymisen ehkäisemiseen, noin niinkuin uuden kuumuusaallon varalta. Viime vuonna kerättiin noin 2,2 miljardia euroa.

Arvatkaa menikö ensimmäisen vuoden solidaarisuuspäivä läpi lakkoilematta... ;-D

I 'ate 'unting, I'm a vegetarian.

On asia, joka jaksaa minua hämmästyttää aina uudelleen vielä muutaman täällä asutun vuodenkin jälkeen. Nimittäin ranskalaisten englannintaidottomuus. Tai ehkä ennemminkin tämän maan koulujen englanninopetuksen taso(ttomuus).

Itsehän en ole koskaan ollut peruskoulussa tahi lukiossa täällä seuraamassa englannintunteja, mutta silti tuntuu melko karmealta. Minä en todellakaan ole mikään lahjakkuus englannissa, kaukana siitä, mutta kykenen itseäni sillä kielellä ymmärrettävästi ilmaisemaan. Samaa ei ole voinut sanoa esimerkiksi suurimmasta osasta viime vuosien luokkakavereitani. Siinä joukossa minä, joka sain Suomessa tasaista kasia lukion englanninkursseista, olen jatkuvasti ollut luokan paras. Ja turhautunein.

Tämänviikkoisen englannintunnin helmiin kuuluu muunmuassa tajuta se, ettei osa luokkakavereistani ole varmaan koskaan kuullutkaan genetiivistä. "Madame, mitä toi heittomerkki tuossa ässän edessä/ perässä tarkoittaa..?"
Tai sitten ne lähes eksistentiaaliset välähdykset: "Ai toi THE on niinku määräinen artikkeli."

That's right, my dear.

Ja kysehän on aikuisista ihmisistä, joilla on kaikilla takanaan lukio ja vähintään pari vuotta amk-tason opintoja...

Sitten minua katsotaan suu auki kun erehdyn aikani kuluksi lukemaan englanninkielistä kirjaa. "Miten sinä ymmärrät tuosta mitään?" Mitä siihen voi sanoa? Englanti on minulle vieras kieli siinä missä ranskakin, eikä kukaan ihmettele kuinka osaan lukea ranskankielisiä kirjoja... Toinen jatkuva ärsytyksen aihe on se, kun minua käytetään sanakirjana englannintunneilla. Jos minulla on tarvetta kääntää lukemaani tekstiä päässäni jollekin kielelle, käännän suomeksi. Sylkäise siitä sitten ranskankielinen sana hetkessä ulos.

Paikallisten aksentista englantia puhuessa ei välillä ota sammakkokaan selvää. Suomalaisten mikahäkkinen on oikeinkin selkeää siinä rinnalla.

Jossain on menty, ja mennään pahasti pieleen koulujen englanninopetuksessa, sillä minä en jaksa uskoa, että ranskalaiset olisivat keskimäärin selkeästi suomalaisia tyhmempiä. Vai pitäisikö siinä sivussa syyttää dubattua televisiota ja elokuvia joita ei mennä katsomaan jos "pitää lukea". Eihän siinä ehdi elokuvaa seuraamaan, kun aika kuluu tekstejä lukiessa.

Niin.
Minä onneksi sain L.:n käännytettyä jo ennen suhteiluamme. Ilmoitin tyynesti, että minähän en elokuvaa ranskaksi katso jos toinenkin vaihtoehto on olemassa. Nykyään seuraa englanninkielisiä leffoja mukisematta. Ha, jotain hyötyä minustakin :-)

Katedraali otti kylvyn ilta-auringossa eilen.

Rahavirtoja

Viime aikoina olen ollut vallan positiivinen, aurinkoinen, grillannut ja bongannut lintuja.

Saisinko nyt sitten sanoa, että on asioita jotka eivät vaan toimi?

Eli: Puhutaan rahasta.

Ei niinkään sen jatkuvasta puutteesta, vaikka se tosielämää onkin, mutta yksinkertaisesti siitä, miten vaikeaa tässä maassa on siirtää rahaa suunnasta toiseen.
Haluatteko esimerkkejä? Ai ette varsinaisesti... Saatte kuitenkin kun kerran jo aloititte lukemaan.

Palkka.

Suomessa:
Palkka on joidenkin lakien mukaisesti tilillä palkkapäivänä pankin aukeamisaikaan, tahi raha kädessä.

Ranskassa:
Palkka maksetaan palkkapäivänä. Parhaassa tapauksessa kyseisenä päivänä tehdään tilisiirto, joka sitten pankkien välisistä sopimuksista ja tielle osuvista pyhäpäivistä riippuen päätyy työntekijän tilille kahta - neljää päivää myöhemmin.

Huonommassa tapauksessa palkka maksetaan shekillä. Jos shekin saa käteensä perjantaina, on helposti maanantai ennen kuin ehtii sen viemään pankkiin ja siitä sitten kestää vielä kolmesta päivästä viikkoon ennenkuin rahasumma tilille tupsahtaa. Ei parane olla tiukkapipoista vuokranantajaa...


Laskujen maksaminen:

Suomessa:
Teknisesti edistyneemmät yksilöt klikkaavat itsensä intterweppiin, ainakin jos eivät ole Sampo-pankin asiakkaita. Naputellaan vastaanottajan tilinro, viitenumero ja pikku viesti. Hyväksytään ja avot.
Teknisesti eivät-vielä-niin-edistyneet tekevät saman asian laskunmaksuautomaatilla.

Ranska:
Laskunmaksumetodeja on kaksi. Joko voit maksaa laskusi shekillä (nii-in, pistetään se kirjekuoreen ja lähetetään) tai sitten suoraveloituksella. Esim. puhelinliittymää on melkein mahdoton saada, jos ei ole antaa tiliä jolta se kuukausittain veloitetaan...
Aina välillä tulee tilanteita, joissa shekillä maksaminen on se ainoa mahdollinen muoto.. ja mitenkäs maksat jos ei ole shekkivihkoa.

Muutamat palvelut on pakko maksaa (etenkin posti- tai nettitilatessa) etukäteen visakortilla.

Tilisiirto... mikä se on?


Nettipankit:

Suomessa:
Kirjaudut nettipankkiin, konsultoit tilisi saldoa, maksat laskusi, teet lainahakemuksen.. kirjaudut samoilla tunnuksilla myös Kelan asiointipalveluun. Niin, teet euromääräisen ulkomaan tilisiirron parilla klikkauksella, suunnilleen samaan hintaan kuin suomalaisenkin.

Ranskassa:
Nettipankista näkee tilin saldon... noin kolmen päivän viiveellä.
Nettipankissa voi tehdä tilisiirtoja... jos on ensin lisännyt siirron vastaanottajan luetteloon, jossa se pitää aktivoida tekstarilla tulevalla koodilla. Jos et omista matkapuhelinta, odottelet, että aktivointikoodi tulee postissa.
Mistäs muuta... ainiin, siinähän se olikin.

Ulkomaan tilisiirron voit tehdä käymällä oman pankkisi konttorissa, jossa täytät lappusen, joka faksataan omalle pankkineidillesi (jos siis olet jossain eri konttorissa kuin missä tilisi on), joka käsittelee sen faksin ja tekee tilisiirron jossain vaiheessa. En edes uskalla arvata kuinka paljon tästä ilosta veloitetaan.

Todettakoon, että varsinkin nettipankkia koskeva osuus on omia kokemuksiani. Olen kuullut huhun, jonka mukaan jollakin pankilla olisi mahdollisuus tehdä ulkomaanmaksukäskyjä netissä.
Mutta se voi olla vain huhukin.

Mutta sain sentään (luotottoman) Visa-kortin.

Edit:, klo 20:00.
Jaanpas vielä teidän kanssanne episodin tilinavausneuvotteluista eräässä nimeltä mainitsemattomassa pankissa, joka päätöikseen hoitaa kirjeiden kuljetusta.

- Niin, mehän emme voi myöntää teille tätä Visa-korttia*, sillä teillä ei ole palkkaa jonka voisitte kotiuttaa** meille. Mutta minä ehdottaisin tätä Visa electron korttia. Se on kätevä... plaa plaa plaa, hyvä, jne... plaa plaa plaa. Siinä on 300 euron viikkokäyttöraja.

-MMITÄ? 300 euroa viikossa? Voisiko sitä...

- Ei.

- ...käyttörajaa nostaa?

- EI.

Noh, tästä tulevasta palkansaajasta ei tullut sen pankin asiakasta. Koska olen opiskelija, minulla ei voi olla milloinkaan tarvetta maksaa kortilla 300 euroa viikon sisällä. Esimerkiksi ostaa lentolippuja... muuttaa... mitä nyt keksittekin.

*Kyse oli siis luotottomasta Visa-debit kortista. En mää luottoa sentään opintotuilla yritä.
**"Kotiuttaa", Domicilier un salaire. Eli määrätä palkka tulemaan tietylle tilille, jolloin pankki on varma siitä, että tilille tippuu säännöllisesti rahaa.

Toukokuu villitsee opiskelijat?

Täällä(kin) siirrytään vähitellen toukokuuhun 08.
Kuun myötä lienee luvassa monennäköistä muisteloa, tuleehan kuluneeksi 40 vuotta kuuluisasta vallakumouksellisesta toukokuusta 68.

En käynyt katsomassa vappukulkuetta, ja eilinenkin meni noin niinkuin vapun puolesta vähän ohi. Pistäydyimme toki terassilla, mutta lämpimät säät hellivat jotakuta muuta kuin meitä (eli Suomea). Sitkeimmät sissit vetivät ylleen toista villapaitaa ja jatkoivat oluen juontia.

Mutta niin, se muistelo-osio. Tai siis jonkun muun muistelo, omakohtaisesti en ollut kevään 68 mielenosoituksia katselemassa. Tahi, mistä sitä tietää, ehkä edellisessä elämässäni... (joskaan en usko, luulen ennemminkin olleeni lammas.)

1. toukokuuta 1968 kului rauhallisissa merkeissä melkein rajalla. Opiskelijamielenosoitukset saapuivat Strasbourgiin vasta vajaata viikkoa myöhemmin, 6. toukokuuta.
Opiskelijoiden liikkeet alkoivat toki Pariisista, ja kun Nanterren yliopisto suljetaan 3. toukokuuta, opiskelijajärjestö UNEF (yhä vielä hengissä, toim.huom.) kutsuu opiskelijat yleislakkoilemaan... ja kutsuun vastataan innolla, intohimolla, pitkän aikaa.


Mielenosoitus Stasbourgissa 7. toukokuuta 1968

Herran vuonna 2008 on nähtävissä tietynasteista analogiaa neljäkymmentä vuotta aikaisempiin tapahtumiin. Lukiolaiset lakkoilevat ja osoittavat mieltään, sillä opettajien määriä aiotaan karsia rajusti. Ihan vuoden 68 tasolle ei tokikaan päästä, mutta mielenilmaus on kestänyt jo useita viikkoja, ja säilynyt hengissä jopa loma-aikojen yli: Kun yhdellä alueella ollaan oltu kevätlomalla, viestikapula on luovutettu toisaalle.

Eivätkä lukiolaiset vielä näytä luovuttamisen merkkejä. Julkisen sektorin mielenosoitus on suunniteltu 15. päivälle... ja eivätköhän tuota vielä keksine paljon muutakin.

Tapa se on tämäkin "juhlia" nelikymppisiä.

Mielenosoitus Stasbourgissa huhtikuussa 2008

Pantitta

Niin, viikonlopun jäljiltä voisin kysyä, että mitä saadaan kun sekoitetaan jokavuotiset synttärijuhlat metsän keskellä grillipaikalla, suuri joukko nuorisoa* ja sade, joka ei onneksi pilannut iltaa, mutta oli kestänyt pari viikkoa ennen kyseistä päivämäärää.

Kuvasta voi todeta, että tuloksena on suuri määrä mutaisia olutpulloja:


Sitten voimmekin ihmetellä, että miksi ihmeessäkummassa Ranskassa ei ole palautuspullosysteemiä?** Tuostakin kasasta juhlien järjestäjä olisi kerännyt useamman euron. Poishan ne on sieltä metsästä joka tapauksessa vietävä, mieluummin sitten pullokoneeseen kuin lasinkeräykseen. Yleisen pullonpalautuksen puuttuminen on suoranainen ympäristöongelma, sillä se kymmenen-viisitoista-kaksiymmentä senttiä toimii kummasti motivoivana potkuna, kun pullot pitäisi illan jälkeen pois kerätä. Lisäksi, jokainen suomalainen on viettänyt vappupiknikkejä puistoissa, joiden reunuksia kiertää joukku pikkupoikia muovipussien kanssa. Taskurahan toivossa. Pullonpalautus olisi varmasti helpompi keino "tienata" muutama euro kuin kerjääminen... ja täällä kerjäläisiä näkee selkeästi Suomea enemmän.

Muutama pullokone ratkaisisi siis paitsi ympäristönsuojelullisen, myös yhteiskunnallisen ongelman. Tai ainakin melkein.

Miksi Ranskassa ei sitten ole moista systeemiä?
Ekopedia kertoi minulle seuraavaa: Ranskassa kerättiin muutamia vuosikymmeniä sitten lasipullot talteen, mutta systeemi törmäsi taloudellisiin ongelmiin. Esim. viinipullon malli riippuu siitä, mitä viiniä se sisältää, ja siten esimerkiksi Etelä-Ranskasta lähtöisin oleva viinipullo voitaisiin tuoda pullonpalautukseen pohjoisessa, josta se tyhjänä pitäisi taas kuljettaa takaisin etelään. Ekopedia syyttää myös jälleenmyyjiä laiskuudesta: ei haluta varata varastoista tilaa pullokoneille ja palautettujen pullojen säilytykseen.

Kyse onkin täysin laiskuudesta ja haluttomuudesta systeemin (uudelleen)rakentamiseen. Vai miten muuten selitäisitte sen, että heti tuossa rajan toisella puolen germaanit ovat kykeneväisiä pantittamaan myös muovipullonsa, ja Belgiassa toimii ainakin olutpullojen palautus..?

Maalaisjärki ei aina Ranskaa ymmärrä.


* Saan puhua nuorisosta kun 25:n ikävuoden korkeudeltani olin varmasti joukon vanhin.
** Tällä alueella paikallisten panimoiden 75cl:n olutpullot (ja vain ne) ovat panttipulloja. Yksi syy paikallisten suosimiseen.