Keltaisia pyöräilijöitä

On yllättävän vaikeaa päivittää blogia kun kaikki kallisarvoinen aika netissä (silloin kun werkkoon yhdistetyn tietokoneen ääreen pääsee) menee tärkeämpien asioiden parissa.

Lisäksi minua vaivaa kulttuurishokki!
Olen selkeästikin siirtynyt poies patonginpurijoiden Pohjanmaalta, täällä on mäkiä! Se tekee pyöräilystä hieman rassaavampaa. Lisäksi pyöräilyinfrastruktuurit ovat... noh, kehnoja. Kaupunki yrittää edistää ekologista liikkuvuutta, mm. tiputtamalla ydinkeskustan ajonopeudet kolmeenkymppiin ja nyt ihan viimeiseksi lanseeraamalla VélOstan'lib:in. Kyseessä on siis Pariisin Vélib'in tyyliin "automaateista" vuokrattavia polkupyöriä.

Kaikki nämä kuitenkin tuntuvat varsin pseudoparannuksilta, kun katuja ei ole mitoitettu millään tasolla kuin autoille ja jalankulkijoille. Pyöräväyliä on olemattoman vähän, ja lisäksi ne on ripoteltu outoihin paikkoihin. Vai millä logiikalla keskustasta päin tultaessa pyöräväylä loppuu 500 metriä ennen kaupungin suurinta kampusta??

Asiasta hieman kukkaruukkuun, samassa aiheessa pysyen. Tavan puolelle postasin joskus tämän:


Lain mukaan Ranskassa liikkuvista autoista pitää löytyä keltainen liivi sisätiloista ja varoituskolmio takakontista. Oikeastaan niin on pitänyt olla jo kesäkuusta lähtein, mutta kaupat eivät olleet valmistautuneet lakiehdotukseen, ja liivit loppuivat. Nyt ha(r/n)inta-aika kuitenkin päättyy, ja poliisit saavat ruveta jaeskelemaan sakkoja huolimattomille.

Eilen opin sen vähemmän yleisessä tiedossa olevan faktan, että pyöräilijödenkin kannattaisi moinen Ruma Keltainen hankkia. Samainen laki nimittäin velvoittaa myös taajama-alueiden ulkopuolella pimeän aikaan liikkuvat pyöräiljät pukeutumaan liiviin. Sakkouhka 35 euroa.

Tästähän saattaa tulla ihan muoti-ilmiö.

EDIT: Mut hei! Mulla on töitä! Ok, vain kuudeksi viikoksi, mutta pelastaa jo paljon.

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2

Kiersimme puoli päivää kaupunkia ottamassa selvää siitä, kuinka 45 neliöön saisi nettiliittymän.

Ja totesimme, että internet-palveluntarjoajien tarjoukset ovat pelkkää huuhaata. Käytännössä on pakko ottaa koko paketti; internet, puhelin ja TV, jos haluaa selvitä siedettävällä summalla. Siitä ilosta maksetaan kolmekymppiä kuussa. Firmat tarjoavat toki myös pelkkää internetiä, noin 15 € kuussa, mutta siihen päälle pitää sitten maksaa Historiallisen Operaattorin* puhelinlinja (16 euroa) ja adsl-modeemin vuokra (noin 5 euroa).
Tehkää yhteenlasku.

Ainoastaan kolmenkympin paketilla palveluntarjoajat ostavat puhelinlinjan Historialliselta Operaattorilta.

Mietimme myös kaapelin kautta toimivaa nettiä. "Iloksemme" ainoa sen sortin operaattori vaatii vähintään vuoden sitoutumista, ja lisäksi kanaalin tällä puolen ei vielä toimi moinen systeemi. Ei, vaikka asumme noin 400 metrin päässä Numéricablen putiikista.

Kävelimme siis pääkadulla sijaitsevaan pienenpieneen putiikkiin, jossa lyhyttukkainen naisihminen myi Neuf télécomin nettiliittymiä. Nainen lähetti meidät ensisuoraan avaamaan puhelinlinjaa, ja istuksimme puoli tuntia Historiallisen Operaattorin liikkeessä odottamassa, josko joku vaikka haluaisi meille moisen tehdä. Historiallinen Operaattori on nykyään pakotettu avaamaan puhelinlinjan, vaikka useat asiakkaat vallan muualle loikkaavatkin aivan suoriltaan... mutta silti meille yritettiin sitkeästi myydä internetiä. Kilpailu on kovaa, täälläkin.

Linja on siis aktivoitavana. Katsellaan nyt, vielä ehtii mennä monessa paikassa pieleen...

Tavan puolelta voitte käydä toteamassa omin silmin porraskäytävän kapeuden. Ei, se satakuuskytsenttinen runkopatja ei noussut portaita pitkin.



* France Télécom:iin (vrt. Tele) viitataan internet-palveluntarjoajien käyttöehdoissa aina nimikkeellä operateur historique. Ilmeisesti suoraan nimeäminen on kiellettyä, vaikka France Télécom onkin vieläkin ainoa, joka käytännössä pystyy puhelinlinjoja avaamaan.
Vähän kuin puhuisi takapuolesta nimellä "kaksi lihasta joiden päällä istutaan".

Stazzy etsii itseään (rumien verhojen ja nettikatkoksen seasta)

Ompelin verhoja pari iltaa sitten. Olohuoneen verhot.. noh, en ole vielä osannut päättää ovatko ne koomisen kitch vai yksinkertaisesti hirveät. Katsellaan nyt, miltä ne näyttävät ikkunassa.

Tämä postaus on itseasiassa koomaantumisilmoitus. 22, rue Menthe talvehtii hetken tästä illasta lähtien, sillä suuntaan Nancyyn, ja meillä ei vielä ole internetyhteyttä... ja tämän maan tuntien hommassa menee muutama viikko. Älkää nyt kuitenkaan peljästykö ja hyljätkö minua täysin, palajan vielä linjoille!

Tänään on myös viimeinen työharjoittelupäivä, eli pian en ole enää laiska laboratoriotyöläinen. Laiska kyllä, se ei mihinkään muutu. Viikon päästä en ole enää opiskelijakaan, joten mitenkähän sitä oikein oppii uuden sosiaalistatuksensa kantajaksi? Mikä minä olen? Työtön? Vuokratyöläinen? Susjparin naispuoleinen osa? Nancéienne?


Tänä aamuna ulkoviimassa pähkäilin small talkin tarpeellisuutta. Tai siis, joku lienee jollakin tutkimuksella todistanut kohteliaisuushöpöttelun terveellisyyden, mutta tänään suomalaisjuntti epäili moisia tuloksia.

Olin pihalla vaihtamassa pyöräni rengasta, kun eräs naapurisnainen pöhähtää siihen paikalle:
"Bonjour, onko sinulla ongelmia pyöräsi kanssa?"
(Eeeei, kun ihan vain huvikseni tässä riehun...)
"Harmillista, mutta minä en nyt voi auttaa."
(En kyllä olisi tarvinnutkaan tähän soppaan enää enempää käsipareja, mutta kiitos silti siitä, että päätit informoida minua asiasta.)
"Että hyvää päivänjatkoa vaan."

Kohteliasta, mutta niin... turhaa.

---
Palaillaan astialle satunnaisesti, ja viimeistään sitten kun saan tietokoneeni kaapelin jatkeeksi. Siihen saakka etsin itseäni.


EDIT: Aww, sain työkavereilta ehkä parhaan läksiäislahjan ikinä: ompelukoneen! Nyt vaan sitten arvaillaan kuinka selviän tänä iltana hengissä junalla Nancyyn: polkupyörä, rinkka, tietokone, ompelukone, käsilaukku + ruokakassi ja satunnaisia nyssyköitä. Osa taitaa vieläkin jäädä tyhjään huoneeseen (palaan tänne vielä yhdeksi yöksi ensi viikon lopulla.)

EDIT2: Strassin S:lle, joka edellisen kirjoituksen kommenttilaatikossa kyseli sairausvakuutuksesta, annan neuvon. Sama neuvo toki myös muille Ranskaan vaihtareiksi tulleille, jos tätä joku semmoinen lukee. Mene heti suoraan käymään CPAM:lla sen eurooppalaisen sairaanhoitokorttisi (ja passisi ja opiskelijakorttisi ja rib:n ja kaikkien mahdollisten papereiden) kanssa. Pyydät niitä jo rekisteröimään sinut listoilleen, jotta sen kerran kun käyt lääkärissä, homma hoituu nopeammin, koska olet jo saanut "rekisteröintinumeron". Muuten numeron saannissa voi kestää pari-kolme kuukauttakin.

[kuva: Mewzii, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Henkilörekisteri, mikä henkilörekisteri?

Suomessa on eräs asia, jota Ranskassa asuessa kaipaan tasaisin väliajoin.
Keskitetty henkilötietorekisteri, johon esim. osoitetiedot päivittyisivät yhdellä ilmoituksella. Estäisi ikäviä tilanteita, jollaiselta minä näytän nipin napin säästyneen jonkin hyvän haltijan toimesta.


Käväisin ensiavussa eräänä sunnuntai-iltana viime vuoden elokuussa. Sieltä sitten läheteltiin perään poliklinikka- ja laboratoriomaksua ja ties mitä, moneen otteeseen ja ainakin kolmessa eri osassa. Papereiden moninaisuuden takia ilmeisesti unohdin yhden osan maksamatta (eikä asiasta tietenkään huomautettu silloin, kun muita maksoin), ja Hôpitaux universitaires on sitten lähetellyt karhuja perään. Osoitteeseen, jossa en ole asunut enää sitten viime joulukuun.

Homma toimii.

Nyt sitten kävin kyseisellä asunnolla hakemassa aivan muuta, ja kämppikset olivat onneksi säästäneet viimeisimmän kirjeen; sen jossa uhataan huonekalujen (ja ties minkä) ulosotolla, jos en maksa ennen ensi lauantaita. Olin tosiaan autuaasti siinä uskossa, että kaikki oli maksettu, mutta nähtävästi siellä pitää vielä huomenissa pistäytyä.

Mietin vain pienessä mielessäni, että mitenkähän se huissier olisi aikonut minut (ja huonekaluni) tavoittaa, kun osoite tosiaan muuttuu jo toiseen kertaan..?

Isoveli valvoo, mutta täällä saisi joskus valvoa paremminkin.



---

Aiempaan kirjoitukseeni viitaten: Afges on tehnyt Strasbougissa tutkimuksen kolmannen asteen opiskelijoiden elinoloista. Sen mukaan 39% ranskalaisista opiskelijoista asuu vielä kotona, Strasbourgin alueella 23%, mikä tekee kuitenkin noin 12 000 henkeä. Suurin ongelma ovat korkeat vuokrat... Rahanpulan ja yleisen tietämättömyyden takia myös noin 5%:lla opiskelijoista (noin 2600 henkilöä) ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa.

20minutes, joka tutkimuksesta raportoi, jätti kertomatta, ovatko sosiaaliturvattomat opiskelijat ranskalaisia vai kenties ulkomaalaisia...

---

Vielä yksi lisäys: tänään on se päivä, jolloin pitäisi sammuttaa kaikki elektroniset laitteet ja valot kymmeneksi minuutiksi. Ranskaksi asiasta kertoo mm. eco-sapiens tai Tunisian babnet.

Valojen ja aparaattien sammuttaminen tapahtuu Ranskassa klo 21:50 - 22:00. Vaikka jutussa puhutaankin maailmanlaajuisesta operaatiosta, tämän maan ulkopuolella taidetaan elää enemmän Earth Hour -aikaa. Noh, ranskalaiset ovatkin aina halunneet tehdä kaiken toisin.

[Kuvat: Donald Duck's pics, Creative Commons Attribution-Noncommercial-No Derivative Works 2.0 Generic -lisenssillä ja Thomas Hawk, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Runkopatja, mikä runkopatja?

Kahdeksankyt kertaa kakssataa! Ei yhdeksänkyt kertaa sataysikyt, vaan kahdeksankyt kertaa kakssataa...

Kulttuurishokki iski taas kerran.
Aiemmassa postauksessa mainitsin, että jouduimme luopumaan sängystä.
Nyt onkin sitten ongelman nimi "uusi sänky".

Kertokaa, oi rakkaat Ranskassa asustelevat lukijani, kuka myisi edullisia runkopatjasänkyjä? On vain sommier à lattes ja sommier ties-mitä-tapissier mutta se sommier à ressorts jopa kahden metrin pituisena ja järkevän levyisenä (80 cm) on mahdoton tehtävä.



Tämä oli oikeastaan ainoa fiksu löytämäni, mutta että muka ostaisin sängyn kokeilematta..?

(Toim.huom; Nojoo, ostinhan minä edellisenkin...)

Kosteita pahvilaatikoita

Eräs ranskalaissuomalainen pariskunta valitsi loistavan päivän muutto-operaatiolleen:


Mmmikä pluie faible? Ei se kyllä ollut heikkoa sadetta nähnytkään.
Koko päivän satoi. Ja satoi. Ja satoi.
Tuntematon bloggari oli aivan varma sairastuvansa keuhkotautiin kantaessaan laatikoita ensin kolmannesta kerroksesta alas ja sitten kolmanteen kerrokseen ylös.

Hermoromahduksen vaara oli välitön viimeistään kahdeksan maissa illalla (yhä vielä satoi), kun autossa (joka blokkasi koko puoli metriä leveän kadun) oli enää sänky. Minun kahden hengen runkopatjasänkyni. Alakerrassa kävi ilmi, että sänky ei millään ilveellä nouse rappuja pitkin, mutkaisten rappujen leveys on hädintuskin metrin. Ikkunasta oli ihan turha miettiä nostavansa, sillä rautakaide peittää puolet ikkunatilasta (ja aina vaan satoi).
Hylkäsimme sängyn suosiolla ala-aulaan

Sunnuntaiaamuna heräsimme kaaoksen keskeltä, makuuhuoneeseen levitetyiltä patjoilta, kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Veimme sängyn Emmaukselle. Käytimme reissun matkailuhyödyksi ja pysähdyimme ihmettelemään Château de Stanislas'ia.

Illasta asunto alkoi jo muistuttaa asuntoa.

Olohuoneessa on kirjahyllyn lisäksi sohva jolla voi istua katselemassa televisiovastaanotinta. Kuvaa siitä ei näy, sillä meillä ei ole antennikaapelia, saati juuri tuon telkkarin ja dvd-soittimen väliin sopivaa härpäkettä.


Keittiön ikkunasta näkyy ylivalottunut kattokasvi.


Viimeistään kadulle katsoessa voi todeta, että enää ei olla hienostokaupunginosassa.


EDIT: Mystillisesti kadonneen kaasusähkömiehen arvoitus ratkesi. Kukaan ei vaivaantunut informoimaan minua siitä tosiasiasta, että kaasumittarit ovat ala-aulassa, asunnossa on vain sähkö- ja vesimittarit.

Lempeä jaettavana

Lukijoidensa harhauttamiseksi viekas Tuntematon Bloggari on ajastanut tämän postauksen.
Itsehän olen tähän aikaan lauantaina todennäköisesti jossakin päin Koillis-Ranskaa pakettiauton puikoissa.
Tai piällysmiehenä kirjahyllyn siirtäjille.
Tai kantamassa jääkaappia.
Tai hermoromahduksen partaalla.
Tai.. well, you got the idea.

Maurelitalta tipahti tällainen sievä viestintapainen, jossa lukee selkeällä enklannilla, jotta I love your blog. Ha, voiko tuon selkeämpi olla? Kiitän kauniisti, ja laitan eteenpäin uskollisille kommentoijilleni ja muutamalle muulle inspiroijalle. Moni jää vielä poiskin listasta, mutta älkää ahdistuko, sivupalkki kertoo lisää.

Voilà, napatkaa omanne: Karkki, Ginger, Sari, Kettu, Nei, Terkut täältä ja Idhren.

Näh, vaikeaa valita tällaisia, kun Blogilistalla on montakymmentä suosikkia ja muuten luettavinakin ties minkälainen kasa...

Cherche JF pour colocation

Onks tää ny niitä asioita joissa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa?

DNA:ssa oli juuri pari päivää sitten juttua siitä, kuinka kaaauhean vaikeaa opiskelijoiden on löytää asuntoa tähän aikaan vuodesta. Kun ei ole tarjolla tai sitten on tarjolla vain kaukana keskustasta ja plaa plaa. Minun kämppikseni etsivät jotakuta tilalleni; ihan ok asunto vaikka parempikuntoisiakin on nähty, lähellä keskustaa ja kampusta, vuokra enemmän kuin kohtuullinen. Ja ei kelpaa.

Mitähän ne asunnottomat opiskelijat oikein kaipaavat?
Tiedänhän minäkin miten kettumaista asunnon etsintä voi olla, mutta jos sen kämpän haluaa vain kuudeksi kuukaudeksi, niin saa olla varma etteivät vuokraisännät suorastaan riemusta kilju... tahi ne kämppikset, jotka joutuvat sen kuuden kuukauden jälkeen taas etsimään jonkun jakamaan vuokran. Täällä kun kimppakämpässä on useimmiten vain yksi vuokrasopimus, kaikki ovat yhdessä vuokravastuussa. Eli kun yksi lähtee, hänenkin osuutensa on maksettava.

Lisäksi, Ranskassa kommuuniasuminen on vieläkin melkoisen uusi juttu, jotain sellaista joka on tullut pinnalle ja lehtien sivuille vasta ihan viime vuosien aikana, kun vuokrahinnat nousevat nousemistaan. Opiskelijat ovat aina asuneet joko asuntolassa tai kotonaan... tai yksiössä jos kykenevät sellaisen maksamaan. Melkoisen moni muuttaa kotoa vasta työelämää aloitellessaan. (Ei nyt pidä kuitenkaan liioitellla, asuvat monet itsellisestikin, mutta kyllä minulla tänäkin vuonna oli useampi luokkakaveri joka ihan kotopedissä nukkui.) Eli asunnon ja elämän jakamisen ihan vieraiden ihmisten kanssa on paljon harvinaisempaa kuin Suomessa. Meillä pohjoisessahan sitä piti olla kulttuuri jossa arvostetaan omaa tilaa ja rauhaa ja niin edes päin.

Mutta, jospa tuohon huoneeseen joku innokas löytyisi. Eihän se suuri ole, mutta siinä on sentään jotain ranskalaisittain hyvin eksoottista: kaksi seinään upotettua vaatekaappia.



[Kuvat: Dimmerswitch, Creative Commons Attribution-Noncommercial-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä ja Bandita, Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.0 Generic -lisenssillä]

Veitsenterällä

Uusi banneri jotta vähitellen siirtyilisin henkisesti täältä Melkein Rajalta lännempään.

Tuossa aamulla soitettiin tuntemattomasta numerosta. EDF bonjour, minä olisin tässä teidän alaovella, miten tästä pääsee sisään? Toista soittoa ei ole kuulunut, joten kai siellä sitten oli joku asuntoon päästämässä.
EDIT: Arvakaa vaan, selvisikö se kaasusähkömies alaovelta ylös saakka? Ei. Kuulemma kukaan ei ole käynyt, ja nyt tässä sitten selvitellään, että mitä helevettiä on tapahtunut.

- - -

Tiedättekö, toisinaan tulee niitä hetkiä, joina kristallinkirkkaasti tajuaa, että minun kimppakämppäelämälleni on viimeinkin tultava loppu. Eilen oli niistä yksi.

Minulla on yksi kunnollinen keittiöveitsi. Fiskarsin huipputerä ja minun silmäteräni. Säilytän sitä veitsitelineessä, pesen suoraan käytön jälkeen... olen joskus jopa miettinyt sen viemistä omaan huoneeseeni, ettei kukaan muu koskisi. Kuitenkin, koska Veitsi on saanut jäädä rauhaan, olen antanut sen olla keittiössä.

Eilen tulin töistä, pyörin keittiössä ja yhtäkkiä silmäni nauliintuvat johonkin:
Minun Veitseni on tökätty terä edellä pystyyn ruokailuvälineiden kuivausastiaan muiden sekaan!
Sellaista ei tehdä!
Se on rikos veitsisyyttä vastaan!

Nappasin Veitsen nopealla ranneliikkeellä pois kärsimästä.

Onneksi yksikään kämppis ei osunut keittiöön juuri sillä hetkellä kun Tuntematon Bloggari seisoi siellä hullunkiilto silmissään ja kokoelmansa terävin veitsi kädessään.



[Kuva: Mylor, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]

Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 1

Saako vielä avautua muuttamisesta Ranskasta? Saako?
Jeps, teen sen piakkoin, ensin kommentoin lievää pettymystäni: se liesi ei ollutkaan vaaleanvihreä. Minulla oli hahmotushärö, joka muutti valkoisen, vaaleanvihreässä keittiössä olevan lieden värin.

Muuten asunto on suunnilleen kuten muistinkin. Pieni mutta rempattu, varsin valoisa.. ja, kröhöm, en taida enää asua hienostokaupunginosassa. Keittiön ikkunasta näkyy muuri jonka päällä kasvaa puu ja katu on juuri ja juuri niin leveä, että kun varteen on pysäköity ihmisen parhaita ystäviä (ei niitä karvaisia), ohi mahtuu henkilöautolla.

Niin mutta, päivän "innostuksen" aihe on tänään EDF-GDF.
Hauska kirjainyhdistelmä tulee nimestä Electricité de France - Gaz de France. Eli se pulju, joka suurimpana tarjoaa sähkö- ja kaasupalveluja immeisille. En jaksanut ainakaan vielä lähteä etsimään sen kauempaa, sillä ajattelin, että periaatteessa sopimuksen muuttamisen minun nimiini entiseltä vuokralaiselta pitäisi hoitua puhelinsoitolla.

Niin, periaatteessa.

Homma lähti menemään mutkille siinä vaiheessa, kun la Propriétaire totesi eilen, että "Niin, entinen vuokralainen on tosiaan jo irtisanonut sen kaasusopimuksensa. Teidän pitää tehdä uusi ennen 11. päivää, tai kaasun tulo katkeaa." (Siis lämmin vesi ja hellan toiminta.)

Oookei, mitäpä sitä mainitsemaan asiasta aiemmin. Minäpä kuitenkin reippaana tyttönä valmistaudun kaikin mahdollisin paperein ja jonotushermoin soittamaan tänään ruokatunnilla. Pääsen läpi alle kahdessa minuutissa, kaikki sujuu kuin unelma, toisessa päässä oleva mies artikuloi selvemmin kuin ala-asteen opettaja.

Ja sitten, naps.

"Olisikos teillä mahdollisuutta tulla käymään tänään tai huomenna Nancyn EDF:n toimistolla allekirjoittamassa nämä paperit? Kun jos minä lähetän nämä postissa, ne eivät ole takaisin ennen 11. päivää, ja sitten se kaasu katkotaan. Sitten teidän pitää sopia tapaaminen kaasun uudelleenaktivoimiseksi."

"Noh tuota ei ole, monsieur, en ole Nancyssa."

"Minä sitten laitan nämä postissa, ja paperit palautettuanne sovitte tapaamisen kaasun avaamiseksi."

Öäh? Yhden hemmetin kaasuhanan aktivoimiseksi pitää henkilökohtaisesti saapastella jonkun henkilön X eteen, jotta hän voi sopia napin painamisesta. Ja firma ei edes vaihdu. Mitään oleellista ei muutu. Mutta silti pitäisi itse ja ihan omakohtaisesti ehtiä käymään toimistolla ihmettelemässä uudelleenaktivointipaperia. Hankalia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Hieman myöhemmin yksi työkaveri vinkkaisi, että voisin pyytää öödeeäffää faksaamaan sopimuksen tänne labraan, ja niin teinkin. Eli jonotin taas ja muuta kivaa. Nyt paperit ovat allekirjoitettuina valmiina lähtöön. Ratkaistakoon vielä viimeinen ongelma: ketä naapuria uskaltaisi pyytää avaamaan oven, kun kaasusähkömittarinlukija torstaiaamuna ilmaantuu työvelvoitteidensa myötä? (joo, torstaiaamuna, klo 8 ja 11 välillä. Ei mihinkään muuhun aikaan, ei minään muuna päivänä, pas possible, ja ei me voida sanoa tarkkaa aikaa.)


"Ranskassa muuttamisen byrokratiasta, osa 2" ilmestyy ruuduillenne todennäköisesti siinä vaiheessa, kun kokeilemme avata nettiliittymää asuntoon jossa ei ole aktiivista puhelinlinjaa. Tiedättepähän miksi blogi saattaa olla koomassa muutaman päivän viikon.


[kuva: Brad&Sabrina, Creative Commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä.]

Näitä aamuja

Argh.
Nyt minä ymmärrän mistä se agressiivisuus liikenteessä johtuu.
Esimerkiksi siitä, että joutuu tulemaan töihin autolla* ja toteaa, että matkaan kuluu ainakin viisi minuuttia enemmän kuin polkupyörän selässä. Helposti kuvittelisi toisin. Miten ihmiset sietävät moista päivästä toiseen?

Lisä-ärsytystä saattaa aiheuttaa sekin, kun aamulla kiireessä huomaa kämppikseen harrastaneen siivoamista. Eli siis raikonneen jotakin oleellista omisuuttani ilmeisesti alakerran kellarikomeroon, jonne minulla ei ole avaimia.

Riemuitsen kaikesta sydämestäni kimppakämppäilyn loppumisesta, vaikka muuton riemut ovatkin vielä edessäpäin.

Kaikki tämähän tapahtuu samana päivänä, jona minulla on työhaastattelu, asunnon kuntotarkistuksen tekeminen, työharjoitteluraportin palauttaminen... ja vieläkin ellottava olo viikonloppuna kärsityn ruokamyrkytyksen takia. Loistava päivä edustamiseen.

Pitäisiköhän kokeilla sitä joogaa?


* Lainatulla autolla. En minä sentään vielä niin porvariksi ole ryhtynyt, että oman auton omistaisin.

Onks tää ny sitä kuluttajan harhaanjohtamista?

Olen jo jonkin aikaa katsellut kylppärissämme hämmentävää aurinkorasvapurkkia, jonka joku kämppis on hankkinut ilmeisesti Italiasta tai Espanjasta.


Rasvan nimi, Bioetyc, sai minut katsomaan purkkia lähemmin.
Ensinnäkin, Total protection on melkoinen lupaus, toimiikohan se myös sukupuolitauteja ja varkauksia vastaan?

Toisekseen, takana oleva teksti on... epäilyttävä:

Treehold protection (UVA/UVB/IR) and a 100% natural "bio" active ingredient to prevent aging and protect sensitive skin from sunburn, heat rash and freckling. Recommended for children's delicate skin. Hypoallergenic, dermatologically tested.

Mikä ihmeen "bio"? Mitä tarkoittaa "bio" lainausmerkeissä? Ei ainakaan luomua, se olisi labeloitu.

100% natural active ingredient? Eli siis vain yksi aktiivinen ainesosa on 100% luonnollinen? Ei suinkaan koko rasva? Jaa-a, mitähän asiasta sanoo INCI-lista?

Aqua, Octyl methoxycinnamate, Dimethicone, Octyl dimethyl paba, Glyceryl stearate, PEG-100 stearate, Titanium dioxide, Propylene glycol, Hydrogenated palm kernel oil, Butyrospermum parkii, Cetearyl alcohol, Dimethiconol, Vitis vinifera, Aloe barbadensis, Glycoproteins, Oryzanol, Palmitic acid, Caprylic glycerids, Almina, Methylparaben, Triethanolamine, Mica, Imidazolinyl urea, Silica, Parfum, Benzophenone-3, Sodium polyacrylate, Sodium dehydroacetate, Tetrasodium EDTA, Diazolidinyl urea, Glyceryl distearate, Ascorbyl palmitate, Citric acid, Propylparaben, BHT, CI 77891

Hrrrh, näyttääpä tosi luonnolliselta.
Jos verrataan INCIa vaikkapa tähän Iskuryhmän Elämäsi tärkeimpään listaan, niin sieltähän löytyy näppärästi niin parabeeneja, silikonia, alkoholia kuin hajusteitakin. Propylene Glycol taas tämän sivun mukaan "is a petroleum derivative. It penetrates the skin and can weaken protein and cellular structure. Commonly used to make extracts from herbs. PG is strong enough to remove barnacles from boats!" Kivaa, mä olenkin aina tykännyt petroolijohdannaisista ihollani!

Valitettavasti kyseinen aurinkorasva ei suinkaan ole ainoa "biona" mainostettava joka ei sitten yhtään naturelli todellisuudessa olekaan. Ja sitten ihmiset ostavat, kun "tää sopii lastenkin iholle!" Jättäisin väliin.

Ympäristöystävällisempi tietokone?

Jogurtti- / vanukas- / härpäkehyllyn edessä supermarketissa ahdistuu poikkeuksetta.

Kaikki kivan näköiset purkit ovat joko Nestléa tai Danonea. Etenkin ensimmäistä boikotoin kategorisesti. Joskus tulee otettua paketti Kahden lehmän luomumustikkajogurttia, kun se vaan on niiiin hyvää, mutta sekin pulju sai taannoin omistajakseen Danonen. Vaikeaa olla luomu ja eettinen yhtä aikaa.

Olen periaatteessa myös ilmaisjakelulehtiä vastaan. Karmeaa paperintuhlausta.
Nyt kuitenkin mukaan tarttui veljessarjan uusin keksintö. Ranskassa lanseerattiin taannoin kiiltäväpintainen aikakauslehti, jota jaellaan ilmaiseksi, ja jonka nimi on:


Joo-o, PiliPili.

Aiheuttaa minussa suunnatonta huvittuneisuutta.

Samaisesta lehdestä kävi ilmi, että Asus on juuri tuonut markkinoille "ekologisen tietokoneen". Kyseessä olisi siis kannettava, jonka kuori tehdään bambusta ja sisäosat ovat tavallista kierrätettävämpiä. Lisäinfoa löytyy esim. *täältä*. Asus noin muutenkin markkinoi itseään "vihreänä", joten bambuläppäriin sijoittaminen tuntuu loogiselta.


Hinnasta en tiedä mitään sanoa, mutta harmi että kone on toistaiseksi myynnissä vain 12 ja 11 tuuman näytöillä. Minä kun en tarvitse ultrakannettavaa vaan ihan raahattavan pöytäkoneen korvaajan...

EDIT: Voi jumalavita taas bloggerin kanssa. Ainakin kymmenkunta kuvaa kadoksissa, kaikki pitää ladata uudelleen. Alan prkl linkittämään suoraan Flickrista.

Tämän viikon bongauksia

Bioklimaattisia koulukkaita

Ranskassa lähdettiin syksyn koulutielle pari päivää sitten. Tämä vuosi on täynnä ranskalaisten lempisanaa, reformeja. Opetusta lisätään ranskan kielessä ja matematiikassa, ja alakoululaiset pääsevät vihdoinkin eroon agraarisesta jäänteestä: lauantain koulupäivistä. Ei silti kannata kuvitella että lapset olisivat koulussa keskiviikkoisin, eihän toki. Mitä sitä turhaan tekemään vanhempien elämästä helppoa?

Heiligensteinissa (joo, se on jossain päin Elsassia) yläkoululaiset aloittivat vuotensa uudenuutukaisessa bioklimaattisessa koulurakennuksessa. Bio-missä? Pieni googlettaminen selvensi asiaa. Kyseessä on yksinkertaisesti ympäristön ja maalaisjärjen mukainen tapa rakentaa: luonnolliset, hengittävät ja myrkyttömät materiaalit, maalämpö, kunnon eristys... kaikkea tällaista vallan vallankumouksellista. Ilmeisesti se niksi on siinä, että yritetään ilmastoida ja lämmittää rakennus mahdollisimman vähän energiaa käyttäen.

Joka tapauksessa, asiasta innostuneet heiligensteinilaiset suunnittelevat vaihtoprojektia jonkin suomalaisen yläkoulun kanssa. Koska Suomi on metsien maa.
No se.

[Kuva : DNA Obernai]



Hulluja nuo roomalaiset!

"Asfaltilla lipsumme kuin lehmät jäällä."
Joukko saksalaisia (vai pitäisikö sanoa baijerilaisia?) historianopiskelijoita otti ja päätti taivaltaa 500 kilometriä jalan roomalaisten sotilaiden varusteissa. Tiedättehän, Astérix ja niin edespäin. Nahkatossujen metallikuulilla varustetut pohjat eivät kuulemma oikein pidä asfaltilla, joten reissu sujuu mukavammin peltojen poikki.

Rekonstruktoitu matka myötäilee Gallenuksen sotilaiden marssia 200-luvulta j.a.a., Itävallan Petronellista Saksan Regensburgiin. Paitsi nahkatossuihin, nuoret miehet ovat sonnustautuneet myös noin 35 kiloa painaviin sotilasvermeisiin ja syövät ajalle tyypillistä ruokaa.

Lopputavoitteena on paitsi päästä hengissä perille, myös tehdä tutkimus roomalaislegioonioiden psyykkisistä ja fyysistä olosuhteista.

Aihe sekin. "Ad majorem scientiae gloriam!"

[Kuva DNA 03/09/2008]

Ottakaa oppia!

Idhren kirjoitti taannoin huuto.net -ahdistuksesta. Tai siis tarkemmin ottaen siitä, kuinka kauhein tavoin äidinkieltämme voidaan runnella moisissa ilmoituksissa.

Asiasta tuli vallan mieleeni, että osaavat ne muutkin kuin suomalaiset. Ebay on aivan karmeaa luettavaa jokaiselle, jolla on pieninkin käsitys ranskan oikeinkirjoituksesta ja/tai kieliopista.

Jaan kanssanne muutaman esimerkin. Jos olette helposti järkyttyvää sorttia, suosittelen jättämään väliin.

"LOT DE 16 Femme Vetements (36 ~ 38) + 1 Chaussure (37)"
(Kuudentoista vaatenaisen paketti (36 - 38) + yksi kenkä (37))

Tuota, kukahan oikeasti haluaa ostaa jotakin ihmiseltä joka ei kykene laittamaan kenkää monikkoon ja myy naiset paketissa?


"Jean le Temps des cerises Curb Red F Del Rags4 T 25"
(Farkut "Temps des cerises" Curb Red F Del Rags4 T 25)

Curb Red F Del Rags4 T 25 ????
Kommunikoiko myyjä Saturnuksen kanssa vai olenko minä se ymmartämätön?


"Très sympa le loock de cette robe CACHE COEUR actuelle"
(Tosi symppis loock tällä nykyaikaisella cache-coeur -mekolla)

Noh, hauskaa että tiedät mikä on minun mielestäni symppistä, ja osaat jopa melkein kirjoittaa lauseen ainoan englanninkielisen sanan oikein.


"JOUET A TIRER JEUX D'EVEIL ROUL'ESCARGOT DE VTECH TBE"
(Vedettävä lelu opetuslelu Vtechin "Roul'esgargot" TBE)

TBE on niinku Très Bon Etat, eli erittäin hyvässä kunnossa. Mutta mitäpä sitä turhaan opettelemaan välimerkkien tai pienten kirjainten käyttöä. Eihän sekään, jolle lelu on tarkoitettu, vielä osaa. Eikä kyllä opikaan tuossa perheessä.


"WooW SEXY GLAMOUR SHIRT AVEC FACE PRINT NOIR T: 40/12"

"#511 HOT DIRTY Shirt OPEN rückenfrei [schwarz]"

Jaa-a, mitä noihinkaan voi enää sanoa. Onks nää vähän niinku Glamour Dollsseille tarkoitettuja vai? Myyjä puolustautukoon sillä että on saksalainen.


"SAC A MAIN SOCO COLLECTION HIVER 2008!!!!!!!!!!!!!"
(Käsilaukku Soco, talven 2008 mallisto)

Jaa!!!!!!!!!!! Talvi tulee!!!!!!!!!!! Vähemmällä emme olisikaan ymmärtäneet. Haluaisitko myydä muutaman välimerkin sille tyypille joka kauppaa opetuslelua?


"JE VEND LE MANTEAU DE MON FILS QU IL N A PAS EU LE TEMP DE PORTER BLOUSON DOUDOUNE DE COULEUR BLEU FONCE, la doublure et bleu plus clair, logo adidas sur poitrine,a capuche valeur magasin 45e"

Tämä on ihan eräästä ilmoituksesta. Eikä suinkaan valitettavasti ainoa esimerkki lajissaan.
Paitsi, että välimerkit puuttuvat, löydän myös nopealla vilkaisulla kuusi (6) oikeinkirjoitusvirhettä. [tähän kohtaan sellainen silmiään pyörittelevä hymiö]


Olen... sanaton.

MusiikilLista

Olen hyvin epämusiikillinen ihminen. Laulan mielelläni, mutta hieman nuotin vasemmalta puolen. En jaksa kuunnella musiikkia kuin hyvin harvoin, ylipäätään ylimääräiset äänet ärsyttävät. Siitä huolimatta joskus on joku laulu joka ihan oikeasti iskee, ja aloinkin tässä iltana eräänä pähkäilemään, millaisen listan saisin tehtyä, jos minun pitäisi valita kolme lempibiisiäni ikinä.
Donc, voilà, kurkistus Stazzyn satunnaisesti käytettävälle levylautaselle Youtube-linkkien muodossa.

Numero kolome.
Midge Ure : Breathe.
Breathe tuli vastaan ekaa kertaa vuosia sitten jollakin saksalaisella musiikkikanavalla (kyllä, Suomessa on näkynyt sellaisiakin). Kadotin biisin pitkäksi ajaksi, ja uudelleentutustuminen oli ilo. Muusta Uren tuotannosta en tiedä tuon taivaallista, 80-luvun tähdet eivät kuulu minun erikoisalaani.


Numero Kaksj.
Angie Stone : Wish I didn't Miss You.
Tää nyt vaan on toimiva, etenkin kertosäe tuo kylmät väreet. Suurempi syy siihen että pidän biisistä niin kovin lienee kuitenkin se mistä se muistuttaa. Eka kesä ajokortillisena, auton kasettimankassa radiosta nauhoitettu Angie Stone, sade ulkona ja Wish I didn't Miss You vähän liian kovaa sisällä. Muistan jopa tuoksun.


Ja se ykkönen.
Shirley Bassey : Killing me Softly (With his Song).
Tätä ei ollut vaikea valita. Ainakin kymmenen vuotta takaperin tapahtunut ensikohtaaminen tämän Killing Me Softlyn version kanssa oli rakkautta ensi kuulemalla. Vaikka sittemmin olenkin hankkinut omistukseeni ison osan Dame Basseyn levytuotannosta, kyseinen biisi pysyy ehdottomana johtotähtenä. Mutta on siellä muutakin hienoa, suosittelen tutustumaan.


Nih. Koska top 3 -listan teko ei ole helppoa, extramaininnan ja hymytyttöpatsaan saavat Jeanne Cherhal (Rondes larmes), Aretha Franklin (I say a little prayer) ja Ultra Bra (Minä suojelen sinua kaikelta)

Sänkyjen iloja

Niin, enkös minä sanonutkin olevani mystizen zen?
Olenhan minä toki joskus muuttanut neljänkin päivän varoajalla.

Madame la Propriétaire soitti viimein ja ilmoitti haluavansa tehdä "asuntotarkastuksen" (ja nähdä meidät silmästä silmään, I guess) ensi maanantaina.
"Maanantai, madame, on pikkuisen hankala päivä, minä kun olen ja työskentelen Strasbourgissa." Olokoot, vaihdan vapaan iltapäiväni torstaista maanantaille, turhapa tuosta on ongelmaa tehdä.

Puolentoista viikon päästä pitäisi kai sitten muuttaa. Siitä se riemu syntyykin.

Kerrottakoon, että minulla on parvisänky. Semmoinen Ikean metallinen parvisänky, joka ei itseasiassa ole minun vaan L:n. Se on minulla vain lainassa. Kun viime joulukuussa muutin, purimme ja uudelleenkokosimme sen L:n kanssa. Ilman ohjeita, illasta jo äärimmäisen väsyneinä.
Tällä kertaa L. kieltäytyi kategorisesti koskemasta sänkyyn. "Pyydät Ollin tai jonkun auttamaan. En halua aloittaa yhteiselämäämme avokriisillä."

Muuttaminen on muutenkin huiman kivaa. Niinkuin silloin kun muutin Strasbourgiin. En tuntenut juuri ketään, joten muuttoapuna oli L. ja yksi kaveripoika. Minä olin kuumetaudissa ja siis miltei kykenemätön mihinkään raskaampaan... niin ja muutin viidenteen kerrokseen hissittömään taloon. Siinä vaiheessa kun minun parisänkyäni raahattiin ylös, paikalle osui onneksi asunnosta poismuuttava nuorisohenkilö kavereidensa kanssa. Muuten olisi saattanut sänky jäädä kadulle "viekää pois!" -lapun kanssa.


Jyväskylän aikoihin tein muuton neljän päivän varoajalla. Kämppikseni soitti maanantai-iltana, jotta meille olisi uusi asunto tarjolla nyt. Koska kämppis oli kesätöissä toisaalla, minä haalin muuttoporukan (lähinnä silloisista naapureistani ja yhdestä kaverista) ja tosiaan hoidettiin operaatio saman viikon torstaina.
Silloinkin sängynruoja aiheutti ongelmia. Pojat kantoivat sängyn rappusia kuudenteen kerrokseen, sillä se ei kuulemma mahtunut hissiin.
Oudosti, vuotta myöhemmin poismuuttaessani, sama sänky mahtui kyseiseen hissiin. Aina ei voi onnistua.

Nancyssa ensimmäinen asuntoni oli tosiaan suuresti rakastamani (not) asuntolahuone, ja toisena oli tarjolla 18 neliötä. Yksiö. Pieni kuin koirankoppi, mutta ah, oma rauha, oma kylppäri, oma "keittiö". Aerobiccaava naapuri. Oi niitä aikoja.

Nyt odotan innolla sitä vaihetta kun pitää kantaa pesukone kolmanteen kerrokseen.
Ja pesukoneen asennusta. Arvatkaa kuka ei ehkä anna poikaystävänsä ryhtyä siihen hommaan... Minä olen meistä se jolla pysyy vasara kädessä!

Eräänä syksynä

Vuonna noin 2008 jälkeen ajanlaskumme alun, kesän muuttuessa kesästä syksyksi ja lasten lähtiessä kouluteille, koillis-ranskalaisessa pikkukylässä eräs tuntematon ulkosuomalaisbloggari ahdistuu työharjoitteluraporttinsa kanssa.

Moisesta taidonnäytteestä puuttuu noin kaksi sivua tekstiä. Kaksi vaatimatonta, mutta ah niin vaikeaa sivua. Bloggarin tekee mieli käskeä ulkona leikkiviä lapsia lopettamaan kiljuntansa. Bloggari tekee itselleen sikuri-pikakahvia, merkiltään Summa. Liekö vaarallistakin ainetta, pohtii hän, sillä turhien pohdinta onnistuu tehokkaammin kuin älyllisen tekstin kirjoittaminen. Vaarallista. "Vänrikkimme Summaan kuoli, vääpeli on jalkapuoli, soittoniekka sokea ja minä onneton".

Bloggarin henkilökohtainen oikolukija-sanakirja-henkinen-tuki ilkeää jopa tehdä kommentteja tekstistä. Lause "Ce « Mini-projet 5S » a été le fruit de ma propre proposition et résulte, non seulement d'un état relativement désordonné de réserve, mais aussi du fait que l'ordinateur sur lequel je travaille a passé plusieurs jours en réparation..." on kuulemma "varsin ammattimainen tapa sanoa 'ei ollut mitään tekemistä niin siivosin varaston'."
Noh, niinhän sen on tarkoituskin... Liioitella voi, valehdella ei parane.
Synonyymisanakirja on bloggarin paras kaveri.

Teksti etenee noin kahdeksan rivin tuntivauhtia. Siinä välissä bloggari ehtii ihmetellä kanaalilla kelluvia saksalaisveneitä ja juoda vielä toisenkin kupillisen vaarallista pikakahvia.