Stazzy etsii itseään (rumien verhojen ja nettikatkoksen seasta)

Ompelin verhoja pari iltaa sitten. Olohuoneen verhot.. noh, en ole vielä osannut päättää ovatko ne koomisen kitch vai yksinkertaisesti hirveät. Katsellaan nyt, miltä ne näyttävät ikkunassa.

Tämä postaus on itseasiassa koomaantumisilmoitus. 22, rue Menthe talvehtii hetken tästä illasta lähtien, sillä suuntaan Nancyyn, ja meillä ei vielä ole internetyhteyttä... ja tämän maan tuntien hommassa menee muutama viikko. Älkää nyt kuitenkaan peljästykö ja hyljätkö minua täysin, palajan vielä linjoille!

Tänään on myös viimeinen työharjoittelupäivä, eli pian en ole enää laiska laboratoriotyöläinen. Laiska kyllä, se ei mihinkään muutu. Viikon päästä en ole enää opiskelijakaan, joten mitenkähän sitä oikein oppii uuden sosiaalistatuksensa kantajaksi? Mikä minä olen? Työtön? Vuokratyöläinen? Susjparin naispuoleinen osa? Nancéienne?


Tänä aamuna ulkoviimassa pähkäilin small talkin tarpeellisuutta. Tai siis, joku lienee jollakin tutkimuksella todistanut kohteliaisuushöpöttelun terveellisyyden, mutta tänään suomalaisjuntti epäili moisia tuloksia.

Olin pihalla vaihtamassa pyöräni rengasta, kun eräs naapurisnainen pöhähtää siihen paikalle:
"Bonjour, onko sinulla ongelmia pyöräsi kanssa?"
(Eeeei, kun ihan vain huvikseni tässä riehun...)
"Harmillista, mutta minä en nyt voi auttaa."
(En kyllä olisi tarvinnutkaan tähän soppaan enää enempää käsipareja, mutta kiitos silti siitä, että päätit informoida minua asiasta.)
"Että hyvää päivänjatkoa vaan."

Kohteliasta, mutta niin... turhaa.

---
Palaillaan astialle satunnaisesti, ja viimeistään sitten kun saan tietokoneeni kaapelin jatkeeksi. Siihen saakka etsin itseäni.


EDIT: Aww, sain työkavereilta ehkä parhaan läksiäislahjan ikinä: ompelukoneen! Nyt vaan sitten arvaillaan kuinka selviän tänä iltana hengissä junalla Nancyyn: polkupyörä, rinkka, tietokone, ompelukone, käsilaukku + ruokakassi ja satunnaisia nyssyköitä. Osa taitaa vieläkin jäädä tyhjään huoneeseen (palaan tänne vielä yhdeksi yöksi ensi viikon lopulla.)

EDIT2: Strassin S:lle, joka edellisen kirjoituksen kommenttilaatikossa kyseli sairausvakuutuksesta, annan neuvon. Sama neuvo toki myös muille Ranskaan vaihtareiksi tulleille, jos tätä joku semmoinen lukee. Mene heti suoraan käymään CPAM:lla sen eurooppalaisen sairaanhoitokorttisi (ja passisi ja opiskelijakorttisi ja rib:n ja kaikkien mahdollisten papereiden) kanssa. Pyydät niitä jo rekisteröimään sinut listoilleen, jotta sen kerran kun käyt lääkärissä, homma hoituu nopeammin, koska olet jo saanut "rekisteröintinumeron". Muuten numeron saannissa voi kestää pari-kolme kuukauttakin.

[kuva: Mewzii, Creative Commons Attribution-Noncommercial 2.0 Generic -lisenssillä]