Kierrätyssisustusta ja tuettavia assosiaatiota

(Jeps, ulkoasu on ihan uuden värinen.)

Kirpputorit ovat nyt vissiin suuressa huudossa.
Tosin, en tiedä milloin eivät olisi olleet. Viiskytluvun lipastot ja antiikki tuntuvat menevän kaupaksi, ja tant mieux, säästyypähän luonnonvaroja muuhun kuin ikeakalusteiden tuottamiseen. (Ja ihankuin minulla ei olisi puolet kalustuksesta IKEAsta... Puolustuksekseni kerron, etten ollut vielä löytänyt Emmausta.)

Viime viikkoina netissä surffaillessa on sattunut silmiin pari kierrätyssisustusvinkkiä, ja aion jakaa ne kanssa silläkin uhalla, että vaikutan Tee Se Itse -lehdeltä.

Mites olisi huivi (tai vaikka sukka) -säilö säilykepurkeista? Vaatii tietysti tiskaamista, hieman jotain sopivaa askartelumaalia ja, etenkin, purkinavaajan jolla saa sileät reunat. Ympärille vain kangaspala, ja kaappiin roikkumaan.



Kaapittomille keski-eurooppalaisille, ja niille joita vain muuten on purrut matkakärpänen, suosittelisin reissua antiikkiliikkeisiin etsimään muutamaa vanhaa matkalaukkua. Vilhakkaimmat maalaavat ne uusiksi, laiskemmat ihan vain puhdistavat ja pinoavat johonkin nurkkaan. Paitsi sisustuselementti, niin onhan siinä myös säilytystilaa. Joskaan varmaan ei kannata alimpiin säilöä ihan päivittäin tarvittavia tavaroita...



---

Ja lopuksi meinaan vielä viitata otsikon tahalliseen käännösvirheeseen.

Kemikaalikocktailin Noora kirjoitti taannoin siitä, kuinka paljon googlettaminen kuluttaa energiaa.
Energiankulutuksen uhallakin haluan esitellä Patonkimaassa hengaaville (tai muuten kieltä taitaville) uuden hakukoneen, HooSeekin. Lähteenäänhän tämäkin laite käyttää Googlea tai Yahoota, valinnan mukaan, mutta poikkeuksena on se, että hakujaan tekemällä tukee valitsemiensa yhdistysten toimintaa.
"Chaque recherche génère combien en gros ?
En moyenne, chaque recherche web génère environ 0,2 centime (soit 0,002 euro) qui sont divisés par autant d'associations que vous avez sélectionné.
Donc si vous soutenez 4 associations, il faut faire environ 20 recherches pour que leurs compteurs affichent 0,1 centime."

Kiva idea, ja jopa kohtuullisen toimiva koje. Harmi vain, että yhdistyksiä on kiljoona, niistä on vaikea valita neljä "omaansa". Pitäisi ehkä suuntautua luontoa säästävään suuntaan googlettamistaan kompensoidakseen...


[kuva] ja [kuva]

Laadukasta matkailua

Home sweet home.

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen viikosta?
Kuumuus. Maksimissaan kuuden tunnin yöunet. Pitämättömät aikataulut. Tuntikaupalla bussissa istumista. Karmeat hotellit. Kuumuus. Paaaljon ruokaa.

Ja silti oli hirveän kivaa. Matkustaminen seurueessa, jossa ainakin muutamasta ihmisestä on hyvää seuraa on oikeastaa melko antoisaa.

Mutta aloitetaanpa kronologisessa järjestyksessä, eli viime lauantaista ja L:n synttäreistä. Illasta minulla on tasan yksi kuva, mutta sitten lauantaiaamuna juhannus oli meillä herttainen, kirkas taivas vallan sininen. Ja kuumuus pakotti teltasta ulos varjoon nukkumaan jo kahdeksan aikaan aamulla. (Kuten totuttua, kuvat saa klikkamalla suuremmiksi)

-----

Ja sitten siihen matkakertomukseen.
Tai siis oikeastaan kuvakertomukseen, sillä en taida kyllästyttää teitä yksityiskohdilla siitä, kuinka paljon istuimme bussissa. Tai siitä, miten kuuma oli jatkuvasti. Tai siitä, että halppishotellin minihuoneissa oli seinillä hometta ja kylppärissä vessanpöntönkansi irti. Eh.

Joka tapauksessa, kävimme katsastamassa viiden päivän aikana kaiken kaikkiaan seitsemän eri alan yritystä, Lyonista Arlesin kautta Aix-en-Provencen nurkille ja siitä takaisin Lyoniin. Turismiin oli aikaa tasan yksi iltapäivä ja yksi ilta, joten melkein tätä voisi työmatkailuksi kutsua.

Valtaisa hotellihuone ja käNppikset.

Turvakengät.

Pienet eläimet Arles'n roomalaisteatterin varjossa.

Jäätelöä illalla Arles'ssa.
Huomaattehan kuinka viileää on kymmenen aikaan...

Laakeri Oleanteri kukassa...

...kuten myös yksi Etelä-Ranskaa kansoittavista
monituisista laventeleista. Melkoisen huumaava tuoksu.

Lähdössä kiertämään vanhaa Lyonia sähköpolkupyörillä.
Opas oli vallan mignonne ja tietäväinen.

Salamatkustajat.

Taustalla Lyon koko komeudessaan.

Joku tuntematon bloggari kirkon edessä.

Torstai-illan ravintola oli kotimaahinkuiselle
nostalgisesti sijoitettu.

Melkein koko konkkaronkka viimeisenä iltana
hotellin patiolla.

Että, sujuihan se. Kyllä siellä varmaan jotain opinkin. Sen, kuinka ilkeää on siirtyä +30 asteen helteestä -23 asteiseen pakastetilaan. Ja sen, kuinka tehdään créme brulée. Ilman munan valkuaisia.

Käyttökatkos

Tämä lapsi on tosiaan vielä melkein hengissä ja lähtee reissuun. Eikä todellakaan tietokoneen kanssa...
Jonkinlaista taantuvaa raporttia tulee kunhan selviän takaisin etelästä viikon päästä: silloin luvassa L:n synttäreitä melkein juhannusfiilingein, fête de la musique ja meitin luokkaretki.

Lammas kuittaa.




Siihen saakka voitte viihdyttää itseänne maanmainion matkablogin, Trippinballs:n seurassa...

Melkeinjuhannus

Juhannus on yliarvostettu.
Täällä sentään juhlitaan L:n synttäreitä.
(Ja sitä että mä selvisin hengissä tenttiurakasta.)

Joskin hyvin samalla kaavalla. Vai mitä sanoisitte laumasta nuorisohenkilöitä, viunaksista, teltoista ja nuotiosta? Järveä tosin ei ole, ja kanaalin varren jätimme väliin: joku sinne olisi kuitenkin tipahtanut, ja kanaali ei ole sorttia "asteittain syvenevä". Lisäksi, halusimme välttää nurkille asettautuneiden saksalaisveneilijöiden pahat katseet.

Joten suunta on ylös. 548 metriä merenpinnasta, ja tarpeeksi kaukana lähimmän kylän taloista. Eivätpähän tule valittamaan metelistä.

Niin, jotain sentään puuttuu: sade, ja etenkin se yötön yö. (snif)


Viimeisimpiin leireilysynttäreihin osallistuin huhtikuussa. Seuraava aamu näytti hieman tältä:


Toivottavasti tällä kertaa olisi edes vihreämpää.

Korjattuja rivejä ja tuote-esittelyä

Tänään lähdin toista kertaa peräjälkeen ensimmäisenä tentistä pois. En suorastaan aikaisin, mutta ennen muita. Vertausryhmäni tosin on naurettavat 16 kappaletta, joten mitään kovin suuria tilastollisia "olen muita nopeampi" -johtopäätöksiä tästä ei voi vetää.

Silti. En saa rauhaa. Mietin, että johtuuko se siitä, että olen
a) muita fiksumpi ja nopeammin reagoiva vai
b) siitä, että täytän paperini hutiloiden..?

Joka tapauksessa, tämä ei ole mitenkään uutta. Olen aina kuolussa lähtenyt kokeesta pois ensimmäisten joukossa. En koskaan oppinut sitä yläasteella ja lukiossa syötettyä toimintamallia, jonka mukaan pitäisi tehdä hirviät suunnitelmat ja mind-mapit paperille, jäsennellä asiansa ja kirjoittaa vasta sitten. Johdanto, asia, konkluusio. Minä laitan muutaman päässäni pyörivän oleellisimman sanan paperin nurkkaan, ja sitten kirjoitan. Suoraan. Takeltelematta ja katumatta.

Okei, välillä tulee tehtyä virheitä, unohdettua asioita välistä. Sen voisi varmaan välttää huolellisemmalla etukäteisellä jäsentelyllä. Tenteissä ei ole edes mahdollisuutta lisätä kappaleita väliin, kuten koneella kirjoittaessa on. Mutta se on pieni harmi se, verrattuna siihen, jos minun pitäisi toimia ihan oman luontoni vastaisesti.

Ainiin, ja täällä Ranskassa tutustuin asiaan, joka on pelastanut minut monelta sotketulta riviltä. Joidenkin kanssasuomalaisten mielestä kyseessä on turhake, mutta tämähän on aivan loistava keksintö:
Pyyhittävä muste.

Kaikilla ranskalaisilla on mustekynä. Kaikilla ranskalaisilla on myös korjauskynä. Avot, vähemmän stressiä, minä kun en kykene kolmea sanaa kirjoittamaan tekemättä pientä virhettä...

Minun kynässäni on yllättäen lampaita. Ja yksi susi lammasten vaatteissa. Kynässä on myöskin perinteinen "sulkakärki", jolla on vallan mukava kirjoittaa jos se on hyvin tehty eikä tukkeudu. Tuo oli muuten ihan syntisen kallis kynä, jonkun 10 euroa. On toisaalta palvellutkin jo pari vuotta kitisemättä.


Kynän kavereina toimivat mustepatruunat (useimmiten sinisiä, saa muissakin väreissä) ja korjauskynä (useimmiten sininen, saa muissakin väreissä), jonka toinen pää siis pyyhkii ja toinen korjauskirjoittaa (pyyhityn kohdan päälle ei enää muste tartu). Tuolla korjaajalla vieläpä pompöösi nimi: super magic.


Ja toimiiko se sitten? Joo-o, todetkaa seuraavasta:

Väliaikainen katoamisilmoitus ja muita kohokohtia

Yksi kolmesta ohi.

En oikein osaa päättää kumpi on ollut tähän mennessä päivän kohokohta:
a) neljä tuntia tenttiä vai
b) se kun vetäisee henkeen linssikeittoa, joka jo alunperinkin oli aivan liian tulista.
(Mitenniin ois kannattanu laittaa vaan puolikas siitä chilipalosta..?)

Joka tapauksessa, tulin vain siis ilmoittamaan (kun kaikkia kiinnostaa), että olen stressaantunut, poissaoleva ja opiskeleva nyt loppuviikon.

Sitten se olisi ohi.

Viikonloppuna luvassa L:n synttärit leireilyperiaatteella, ja sunnuntaina lähtö "luokkaretkelle", Lyonin ja Marseillen suuntaan. Että varmaan jää blogin päivittäminen melko vähäiseksi näiden puolentoista viikon aikana.
(Kuvassa hailakka Lyon parin vuoden takaa.)


Mullekin tulee jo vieroitusoireita, joten mitenkähän te pärjäätte ilman minua...?

Lounatuuli tuo pienen laulun

Kenelle tuuli kertoo sen?
Niille joilla on nauravat korvat
ja joilla silmät on lapsien.

Selässä lounatuulen ajaa
viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa
sylissään hilpeät sävelet.

Mitä se lounatuuli nauraa?
Se nauraa jos joku on iloinen.
Se nauraa kun hyvän kaverin löytää
lohikäärme tai ihminen.


En kylläkään ymmärrä, että mitä tuo lohikäärme yhtäkkiä tekee tuolla laulun keskellä, viiriäisten ja ihmisten seassa...

Lounatuuli on soinut minulla päässä ärsyttävästi jo kaksi päivää. Vaivan laukaisi vähän viiveellä Juutuubbi, ja siellä nähdyt Tenavatähtipätkät, etenkin siis *tämä*. Noiden katsominen aiheuttaa sekavan nostalgia-aallon: "Tämän minä muistan, ja tämänkin.. ja tuon... ja vielä muuten tuonkin". Toivottavasti en ole ainoa, joka noita lapsuudestaan muistaa... Onks Tiina kotona, mullois vähän asiaa, niin niin niin vähän asiaa...
Samalla mielessä kummittelee lievä myötähäpeä ysikytluvun vaatteista ja lavastuksista. Mutta se oli kai muotia silloin.

Silloin kun Tenavatähti muuttui Karuselliksi, hommasta meni jotenkin maku, tai sitten minä olin jo liian iso.

Eipä tainnut tuostakaan ohjelmasta kovin montaa tulevaisuuden tähteä tulla?

Tai ehkä sieltä vielä joku ponnistaa pinnalle jälkikäteen, vähän niinkuin Jonna Tervomaa, jonka läpimurtorallatus minut syvästi traumatisoi lapsuudessani. En edes valehtele, jos kerron että pystyin kuuntelemaan tuon laulun läpi viime viikolla ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen... ja vieläkin aiheuttaa puistatuksia.

Toinen jokavuotinen pakkokatsottava lapsuudessa oli se Bolognan lastenlaulukilpailu (Lapset laulavat lapsille). Mieleen on kummasti syöpynyt Mariele Ventren johtama ylienerginen pikkolo-kuoro, jossa samat lapset lauloivat vuodesta toiseen, senttien lisääntyessä vain siirryttiin edestä takariviin.
Aika pitkälti samaa henkeä noissa näyttää vieläkin olevan, ja ihan samalta tuo italia kuulostaa lasten suusta nytkin :D Tämän vuoden marraskuussa käydään 51. kisa. Ensimmäisten kuorojen lapsukaiset siirtyvät jo eläkkeelle...

Tässäpä teille 50-vuotiaan Zecchino d'Oro:n voittaja syksyltä 2007. Virgilia Siddi - "Ma che mondo l'acquario"

Iso Fooding

Minä en oikeasti vieläkään tiedä mitä "fooding" tarkoittaa. Jos joku armaista lukijoistani kykenee ilmaisun ymmärrettävästi suomentamaan, olen kiitollinen.

Joka tapauksessa, tänään oli Sannan, Ollin ja Ollin isoveljen seurassa vuorossa le grand fooding d'été. Käytännössä siis iiiso piknik, jonka tuotto meni nälän vastaiseen hyväntekeväisyyteen, ja jossa ruoan tekivät melkein-Michelinkokit. Ei ehkä ihan tähtiä, mutta laadukasta silti, viidellä eurolla. Ruoka oli hyvää, mutta sitä ei ollut tarpeeksi. Juomaa sen sijaan oli. Anjoun viinit ja Ricard sponsoreina. Sadettakin nähtiin vain yhden varttitunnin verran.

Ensi vuonna hyökätään portille heti kun se aukeaa, nyt aikaa meni turhaan standeille jonottamisessa, ja lopussa oltiin paikalla jopa vähän liian myöhään. Loistava idea, liian vähän henkilökuntaa. Nuudelikana oli ehdottomasti päivän paras annos.

Mutta cadre oli mainio, Strasbourgin taidekoulu, école des arts décoratifs. Kuvista voitte myös bongata toisen tuntemattoman suomalaisbloggarin (se blondi)...




Arvatkaa tympäiseekö jatkaa opiskelemista tämän päälle...

PS: Miksi oi miksi melkein kaikilla viime viikkoina HelLooksiin kuvatuilla tytöillä on legginsit jalassa? Vähän mielikuvitusta nyt ihmiset hei! Ja jos mielikuvituksettomuus ei riitä syyksi, niin sanottakoon, että se ei ole enää muotia Ranskassa. Nih.

...ja vielä luomuakin

Ylävasemmalta alkaen:
1) Yleiseurooppalainen luomumerkki
2) Ranskan virallinen Agriculture biologique -merkki
3) Suomen virallinen luomumerkki
4) Luomu-liiton leppäkerttumerkki
5) Biodynaamisen maatalouden Demeter -merkki
6) Ruotsin virallinen Krav -luomumerkki
7) Saksan virallinen luomumerkki

Jatketaan nyt sitten kun kerran sertifiointiasiaan päästiin. Ohesa muutamia, ja vain muutamia, Euroopassa käytettyjä luomumerkkejä, niitä joita useimmin Suomessa tai Ranskassa näkee. Jossakin EU-maassa valvottu ja hyväksytty luomutuote voidaan myydä luomutuotteena myös muissa EU-maissa, mutta silti eri merkkien vaatimukset saattavat hieman vaihdella.

Onko joku siis luomumpi kuin toinen, ja mitä sitä oikein uskaltaa ostaa?

1) EU:n tähkämerkki voidaan myöntää EU-maista peräisin oleville elintarvikkeille. 95% tuotteen aineksista tulee olla luonnonmukaisesti tuotettuja. Tämä merkki noudattaa EU:n luomuasetuksen määräyksiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että tähkämerkki on sallivampi esim. tuholaismyrkkyjen ja muuntogeenien suhteen kuin monet kansalliset merkit. GM-ainesosia sallitaan 0,9%, kun monien maiden merkit eivät salli niitä käytännössä ollenkaan.

2) Agriculture biologique. Yksityisten, hommaan akkreditoitujen organismien myöntämä merkki, joka on Ranskassa se virallinen luomumerkki. 95% aineksista pitää olla peräisin luomutuotannosta, ja esim. eläimet on ruokittu vähintään 90%:sesti luomulla.

3) Suomen virallinen luomumerkki on aurinkomerkki. Tässäkin 95% aineksista pitää tulla luomutuotannosta, ja merkki voidaan myöntää niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin elintarvikkeille. Suomessa valvontaorganisaatio on maa- ja metsätalousministeriö.

4) Suomen luomu-liiton (mmmikä yhdysviiva?) leppäkerttumerkki noudattaa omia "leppäkerttuehtojaan", jotka ovat osin tiukemmat kuin virallisen luomumerkin. Tuotteen kotimaisuusasteen tulee olla 100 % (alkutuotteissa) tai 75 % (jalosteissa).

5) Demeter-merkki on kansainvälinen biodynaamisten tuotteiden laatumerkki. Kussakin maassa merkin käyttöä valvoo maan kansallinen Demeter-organisaatio. Tuotteen aineksista 90% tulee olla biodynaamisesti viljeltyjä.

6) Ruotsalainen Krav-merkki voidaan myöntää elintarvikkeiden lisäksi myös esim. ravintoloille, kaupoille tai tekstiileille. Tuotantoehdot eroavat eurooppalaisista ehdoista lähinnä kotieläintuotteiden osalta.

7) Saksan virallista luomumerkkiä (Bio-Siegel) näkee paljon etenkin täällä melkein rajalla, jossa sekä kaupungin luomukaupoissa, että sitten tietenkin rajan toisella puolella myydään paljon kuusikulmiolla varustettuja tuotteita. Bio-Siegelin vaatimukset perustuvat isolta osin EU:n luomuvaatimuksiin.

Taitaa tämä merkkeihin ja sertifikaatteihin huomion kiinnittäminen muodostua vähitellen ihan ammattitaudiksi...

Niin, ja miksi luomua kannattaisi harkita (kilkkaamalla suuremmaksi):



[lähteet: luomu.fi, Bio-Siegel, AgricultureBio.org]

Merkittyjä tuotteita

Viime vuosien aikana kuluttajat ovat (onneksi) alkaneet kiinnittää huomiota ostamiensa tuotteiden kylkiin painettuihin pieniin merkkeihin. Tavoitteena on usein kuluttaa hieman vastuullisemmin, syödä luomua, välttää sademetsien tuhoutumista tai delfiinien tappamista. Vastustaa lapsityövoimaa ja yrittää olla myrkyttämättä itseään.

Näitä labeleja ja sertifikaatteja on joka lähtöön, ja taustalla sellainen viidakko, että kuluttajan on oikeasti varsin vaikea tietää mitä mikin kuva tai lyhenne tarkoittaa...

Heitetäänpä siis silmäys erinäisiin tuotteiden kylkiin painettuihin merkkeihin, niin Suomessa kuin Ranskassa (Huom! ISO-logot vaihtelevat maasta ja sertifioineesta tahosta riippuen, lyhenne pysyy samana):


ISO 9001

ISO 9000 -sarjan normit ovat laatunormeja. Suomeksi se siis tarkoittaa, että yrityksen tuotanto on suunniteltu asiakasta ja mahdollisimman suurinta asiakastyytyväisyyttä ajatellen. Uusin ISO 9001 -normi pyrkii myös ottamaan huomioon muiden kuin asiakkaiden tarpeet; henkilökunnan, alihankkijoiden, jne.
ISO 9001 on kuitenkin vain "miniminormi". Se ei tarkoita että tuote tai yritys olisi täydellinen, se on vain minimilähtökohta yleismaailmalliselle vertailulle.


ISO 14001

ISO 14001 on hengeltään hyvin samankaltainen kuin edellämainittu ysitonninen, mutta tällä kertaa ympäristönormi. ISO 14001 -sertifioidun yrityksen on pitänyt tehdä ympäristöriskianalyysi ja suunnitella mitä asioille voisi tehdä. Suunta on hyvä, mutta tälläkin kertaa kannattaa huomata, että kyseessä on vain miniminormi. Vakavamieliseen luonnonsuojeluun on vielä pitkä matka.


CE-merkintä

Varmasti melkein jokainen on kuullut "ostathan vain CE-merkittyjä sähkölaitteita" -mantran. Mutta mikä sitten on CE-merkintä?
Jos useimmat sertifikaatit ovat vapaaehtoisia, CE-merkintä on Euroopan Unionin direktiivien määräämä merkintä tietyille riskiryhmiin kuuluville tuotteille. Näiden tuotteiden pitää täyttää turvallisuuskriteerit ja käydä läpi laboratoriotestit. CE-merkinnällä varustettuja tuotteita saa vapaasti myydä unionin alueella, mutta ne on siis voitu valmistaa missä päin maailmaa hyvänsä.
CE-direktiivin tuotteisiin kuuluvat mm. lelut, sähkölaitteet, suojavarusteet, hissit, veneet, jne.

Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä on autosertifiointi. Tuotetta ei siis välttämättä tarkista mikään ulkopuolinen taho, vaan CE-merkinnällä valmistaja sitoutuu noudattamaan vaatimuksia.

CE-merkintöjä on kahta tyyppiä, kuten kuvista näkyy. Toinen on se varsinainen autosertifikaatti, pelkkä "CE", toisessa taas on perässä numerosarja.
Numerosarjalliset ovat noin pääosin käyneet läpi hieman tiheämmän syynin ja tyyppitestit kolmannen osapuolen laboratorioissa kuin ne tuotteet, joissa on pelkkä "CE". Esimerkiksi lelut kuuluvat niihin tuotteisiin, joissa pelkkä valmistajan vakuutus riittää merkitsemiseen...


Max Havelaar

Max Havelaarin logon tuntenevat jo lähes kaikki, ja hyvä niin. Se on tällä hetkellä ymmärtääkseni ainoa järjestö, jolla on lupa sertifioida reilun kaupan tuotteita. Merkin kriteerit asettaa Saksassa majaansa pitävä Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Reilun kaupan merkillä varustetuista tuotteita on maksettu tuottajille minimihinta joka on korkeampi kuin yleinen markkinahinta, ja yhä useammin tuotteet ovat myös luomua. Max Havelaarin logo ei kuitenkaan takaa tuotteen luomuutta, siihen on joka maassa omat merkintänsä.


Rainforest Alliance

Tähän merkkiin tutustuin aivan vasta äskettäin, kun näin teepaketin kyljessä vihreän sammakkologon, ja tottahan alan ihmisen oli uteliaisuuttaan päästävä nettiin tutkimaan. Kyseessä on yhdysvaltalaisen järjestön merkintä, jota Suomessa näkyy ainakin Chiquita-banaaneissa ja Ranskassa Twiningsin teessä. Järjestöllä on kriteerit banaaneille, kahville, teelle, sitruksille, kaakaolle, kukille ja puulle. Rainforest Alliance pyrkii tukemaan kestävää maataloutta, nimensä mukaisesti sademetsäalueilla, mutta kyseessä ei ole reilun kaupan tai luomumerkki; myyjä ja ostaja neuvottelevat hintansa. Rainforest Alliancen sertifiointikriteerit ottavat kuitenkin huomioon tuotanto-olojen organisoinnin. Näin pyritään työntekijöille järjestämään paremmat elinolot.


UTZ -serifikaatti

Suomessa ainakin Pauligin Mondo-kahvin kyljessä on UTZ certified -logo. Mikä UTZ?
UTZ -järjestö takaa kahvilleen paremman jäljitettävyyden ja järkevän tuholaismyrkkyjen käytön (sic!) "UTZ CERTIFIED coffee growers monitor their business processes for traceability purposes and keep records of fertilizers and agricultural chemicals used. [---] UTZ requires certified producers to train its employees on health and safety procedures and the correct use of pesticides."
UTZ -kahvi ei siis ole luomukahvia nähnytkään, eikä edes reilun kaupan kahvia siinä mielessä, että mitään minimitakuuhintaa ei ole. Tuottajille tosin maksetaan hieman markkinahintaa enemmän, ja sertifikaatilla pyritään rajoittamaan kahvinviljelyn ympäristövaikutuksia.


Suojattu alkuperänimitys (SAN) / Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Appellation d'origine protégée (AOP) / Indication géographique protégée (IGP)

Vieressä olevat logot ovat nykyään ihan yleiseurooppalaisia, ja niillä pyritään suojaamaan paikallisia ruokaerikoisuuksia.
Suomessa SAN-merkintä on tälla hetkellä vain Lapin puikuloilla, mutta muualta Euroopasta ja etenkin Ranskasta lötyy runsaasti tuotteita, joiden nimitys on merkillä suojattu.
Kyseistä nimeä ei siis saa käyttää kuin tietyn alueen tuotteista:
esimerkiksi SAN (AOP) -juustoja löytyy Euroopasta yli 150, yksi kuuluisimmista lienee Feta.


...ja sitten vielä perään pari ranskismerkkiä.

Label rouge

Label rouge on ehkä Ranskan tunnetuin maataloustuotemerkki. Kyseessä on puhtaasti laatumerkintä: maun pitää olla kohdallaan, elukoitten ranskalaisia ja ylipäätään tuotannon tulee vastata l'Institut national de l'origine et de la qualité:n vaatimuksia. Jos on huolissaan lintuinfluenssasta, kannattaa etsiä punamerkkiä. Jos taas kaipaa luomua, niin se vihreä AB on varmempi vaihtoehto...


Saveur de l'année

Tämän yleensä varsin näkyville painetun logon kohdalla suositelisin kriittisyyteen. Kyseessä ei ole minkäänlainen laatutae, vaan yksinkertaisesti kuluttajien maistelupaneelin perusteella jaettu palkinto. Le saveur de l'année -kisaan pitää osallistua, ja osallistuminen maksaa (maltaita?), joten keltapunaisen logon kylkeensä saaneet tuotteet ovat usein isojen monikansallisten firmojen tuotteita. Hyvä että maistuu, mutta kannattaakohan makua pitää ainoana kriteerinä...


Haute Qualité Environnementale

HQE on varsin mielenkiintoinen initiative Ranskassa. Kyseessä on siis rakentamiseen liittyvä sertifikaatti, jolla pyritään kannustamaan rakentajia tai remontoijia kestävään kehitykseen.
Sertifikaattia on tosin vielä kritisoitu liian löyhäksi, sillä rakentaja saa osin valita listasta se tavoitteet, joita noudattaa. Kuitenkin, eteenpäin menoa tämäkin: rakennuksessa pitää ottaa huomioon mm. päivänvalon käyttö, energiataloudellisuus, myrkyttömien materiaalien kayttö, akustinen ja visuaalinen mukavuus... ja niinkin erikoinen asia kuin esimerkiksi vesivahinkojen ennaltaehkäisy. Home ilmeisesti ymmärretään pikkuhiljaa vaaralliseksi asiaksi.
Esimerkkinä HQE-rakentamisesta vaikkapa Ecole Nicolas Hulot.(Mikä yllättävä nimi...)

Olihan noita. Kuinkahan monta tärkeää vielä jäi puuttumaan..?

EDIT: Varmaan muuten ainoa aihe, josta minä olisin oikeasti pystynyt helpommin kirjoittamaan ranskaksi. On "pikkuisen" hakusessa suomenkielinen sanasto.

EDIT 2: CE-merkinnän lisäys. Unohtui alkuperäisestä.

Asuntohaaveilua

Se on vissiin se aika vuodesta.

Ainakin Bisquits-neiti ja Gemma ovat viime aikoina haaveilleet täydellisestä asunnosta, oli se sitten oma tai vuokralla.

Itsellä alkaa olla vähän sama tilanne, kun ensi syyskuussa pitäisi lähteä pois rajalta (harmi), ja siirtyä takaisin Nancyyn. Ja muuttua aikuiseksi. Avovaimoksi, quoi. Eli, olen taas vähän samassa tilanteessa kuin vajaa vuosi takaperin: etsimässä asuntoa. Nyt tosin pienemmällä stressillä, sillä etsin kämppää vähän sopivampaan aikaan, halvemmasta kaupungista... ja ihan vain proosallista kaksiota kimppakämpän sijaan.

Silti, tässä maassa suomalaisittain asumiskelvollisen asunnon löytäminen ei välttämättä ole se yksinkertaisin asia. Edullinen hinta näkyy hyvin nopeasti asunnon kunnossa ja varustelussa.
- Keittiö on tyhjä, tai siis siellä on Keski-Euroopan tyyliin vain lavuaari.
- Kylppäri pieni ja kulunut.
- Ikkunat mitä sattuu. (Tästä kirjoitin aiemminkin)
- Se kirotun kirottu kokolattiamatto.
- Mystinen vessa ilman käsienpesumahdollisuutta.
- Puhumattakaan asuntola-asumisen iloista...



Minä siis haluaisin asunnon, josta "puuttuisi" kaikki tuo... Kriteerejä on, kriteerejä:
- Kunnon keittiö. Ei kiinnosta alkaa ostamaan kaikkia tarvittavia kodinkoneita, joku pesukone maksaa jo aivan tarpeeksi.
- Kunnon keittiössä olisi ideaalitapauksessa hyvä kaasuhella, sähköuuni ja jopa keskikokoinen pakastin. Sekä tiskipöydän päällä tilaa asentaa astiankuivauskaappi.
- Parveke. Ei ehdoton, mutta olisihan se kiva. Sinne saisi pienen matokompostinkin.
- Siisti kämppä: normaali ääneneristys, ei näkyviä kosteusvaurioita (eikä tietenkään mielellään näkymättömiäkään), ei kokolattiamattoa. Asunto joka on remontoitu edes jossain vaiheessa elämäänsä.
- Tarpeeksi tilaa. Jotenkin en vain miellä, että 30 neliötä voisi olla kahden ihmisen asuttava kaksio.
- Ne tuplaikkunat.
- Ei sähkölämmitystä, ainakaan jos kyse ei ole jostain modernista varaavasta systeemistä. Maksaa omaisuuden eikä liene kovin ympäristöystävällinenkään.
- Kaappitila olisi enemmän kuin ihme, mutta saahan sitä haaveilla.
- Ja sitten kun ei vielä olisi naapureita yläkerrassa... ei ainakaan lapsiperhettä :-D

Yhden tarjolla olevan löysin jo netistä, saa nähdä tarttuuko verkkoon ja millainen on sitten ihan oikeasti... Ilmoitus oli melkein liian hyvä ollakseen totta "double vitrage, cuisine équipée, chauffage individuel gaz, parfait état, trés lumineux, plein sud, vue dégagé..." Ja kuvatkin söpöjä.

Maanpinnalle putoamista odotellessa olisi kiva kuulla lukijoiden omia karmeimpia asuntokokemuksia...

Koin

Aamulla koin
löysin
metsästin
nitistin

Syömästä sukkaani.

Illalla koin
ilon
unelmoin
näin

Elämän laihassa keitossa.
Sattumia.

(Runotorstai)

Polkupyöränkuljetusongelma (ja muita yli pitkiä yhdys sanoja)

(Klikkaamalla suuremmaksi.) Wagner kiteyttää melko hyvin sen, miksi minä yleensä juon olutta puarhuoneissa.

Nyt kyllä tekisi mieleni olutta muutenkin. Polkupyörän kuljet(ut)taminen pisteestä A (Suomi) pisteeseen B (Ranska) tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.
- Lüfthansa ei halua hepoistani lennolleen, sillä matkan jälkimmäinen osuus kuljetaan bussilla, ja siihen ei kuulemma mahdu polkupyörää.
- Posti (vai mikä Itella se on) ei myöskään liene kovin innoissaan, sillä paketin kokonaiskoko olisi liian suuri.
- Ulkomaanmuutto ei tule kysymykseen, sillä vaikka minulla onkin muutakin tavaraa jonka Suomesta mukaani haluaisin, en todellakaan ala maksamaan muutamasta kuutiosta tonniviittäsataa plus aa-äl-vee.
- Tällä kertaa en myöskään ole innostunut lähtemään resuamaan junalla, siinä menisi päivätolkulla aikaa.. ja sitäpaitsi lentoliput on jo hankittu.

Oi siis armas lukijani, jos koet ahaa-elämyksen ja keksit keinon saada yksi vaivainen polkupyörä maasta toiseen, jaa toki ideasi kanssani. Myös kaikki vinkit pakettimatkailuautolla Eurooppaan reissaavista naapureista/ sukulaisista/ kummeista/ takapiruista otetaan vastaan.

Ei tämä oikeasti voi olla näin vaikeaa.

Tai sitten voi.


---

Lopuksi vielä totean, että käykääpä Lumpuissa ja Lureksissa lukaisemassa kuinka pukeutua vuoden tanssitapahtumaan, ja miten tuoda lisää pysyvyyttä elämään...

---
EDIT klo 15.40.
Jos eilen kuolin, niin en tätäkään nähnyt.
Ensimmäistä kertaa eläissäni minulle soitettiin ja pyydettiin kesätöihin, sinne viimekesäiseen Yksinkertaiseen Markettiin. Ja nyt sitten jouduin kieltäytymään. Tasan ei käy ja niin edespäin.

Toiset osaavat valokuvata

Ooh. 10 000. Blogini kymmenestuhannes kävijä oli Hämeenlinnasta, mikäli oikein Sitemeteria tulkitsin. Virtuaalinen ruusu sinne. @-->---

Niin, en ole koskaan ollut kuvablogi-ihminen. Blogissa pitää olla tekstiä, ja mieluiten vielä hyvää tekstiä, jotta jaksan käydä siellä paria kertaa useammin. Nyt kuitenkin viime aikoina olen törmännyt muutamiin kuvablogeihin, jotka saattaisivat muutamia lukijoitani (katselijoitani?) kiinnostaa.

Eli, linkkejä linkkejä...

~ Jos kärsit hääkuumeesta, sen parantamiseen ei ainakaan tehoa häitä ja muita tapahtumia kuvaavan Mary Tellezin Fresh Focus -blogi. Persoonallinen ote ja kauniita kuvia ihan tavallisista ihmisistä.


~ Javier Carralin Los Lugares Hablan on aivan tuore blogi täynnä ympäri maailmaa otettuja kuvia. Iloa ja kurjuutta, pysäyttävää mustavalkoisuutta ja hämmentävää värikkyyttä.


~ City Daily Photo -projekti on mielenkiintoinen. Sivuilta löytyy linkkejä blogeihin telluksen joka kolkalle. Osallistujat esittelevät kotikaupunkiaan yhden kuvan verran päivässä: Oulu, New York, Saigon, Auckland... Strasbourgia ei listassa ollut, mutta kelpaisiko entinen (ja tuleva) kotikaupunkini Nancy?


~ Jacques Maladroit kuvaa Suomessa, ilmeisestikin ranskalaisen linssin läpi. Tekstittömät kuvat jättävät tilaa katsojan tulkinnoille.

Tuntematon siirtolaisdirektiivi

13 artikla. 1. Jokaisella henkilöllä on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa valtion piirissä.
2. Jokaisella on oikeus jättää maa, myös oma maansa, ja palata maahansa.

14 artikla. 1. Jokaisella henkilöllä on vainottaessa oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
2. Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys syytteestä, joka todella perustuu yleisen lain rikkomiseen tai tekoihin, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.
YK:n ihmisoikeuksien julistus.

Olen parin viimeisen päivän aikana oppinut uusia asioita.

Valitettavasti.

Olen suurimman osan aikaani autuaan tietämätön mistään politiikkaan liittyvästä. Pienessä kuplassa on hyvä asustaa ja olla turvassa. Silti, välillä ei voi olla kuulematta asioita, jotka suorastaan huolestuttavat. Ritviecav kirjoitti eilen blogiinsa Maria Kirbasovan karkoitusuhasta. Moiset uutiset ovat täällä patonkimaassa arkipäivää, ja olen asiasta jo aiemminkin raapustellut.

Mutta tiedättekö te, mikä on "mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia" ?

Minä opin sen eilen. Kyseessä on direktiiviehdotus, jota ranskassa kutsutaan ei-niin-ystävällismielisesti nimellä diréctive de la honte. Eli, Europarlamentissa äänestetään 17. kesäkuuta EU:n yhteisestä maahanmuuttajapolitiikasta.

Ehdotuksen eniten kritisoidut kohdat:
- EU-maasta karkoitettu laiton maahanmuuttaja voidaan asettaa koko unionin kattavaan viiden vuoden paluukieltoon.
- "Väliaikainen säilöönotto" voidaan pidentää jopa 18 (?*) kuukauden mittaiseksi.

"Säilöönottolaitos" on myös vallan mielenkiintoinen termi. "Pidätetyt sijoitetaan tarkoitusta varten perustettuihin laitoksiin. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää pidätetyn henkilön majoitusta erityislaitoksessa vaan joutuu turvautumaan vankilamajoitukseen, koska erityislaitoksissa ei ole tilaa, jäsenvaltion on varmistettava, että pidätetyt kolmannen maan kansalaiset pidetään jatkuvasti erillään vankilaan sijoitetuista vangeista."

Olisipa mukavaa viettää jopa 18 kuukautta vankilassa, rikoksena oleskeluluvattomuus...

Mutta, mikä olikaan direktiivin perustavoite ja tarkoitus? Kaunis, mutta hieman ontuva:
"Direktiivissä tehdään selväksi, että laittomasti oleskelevien on lähdettävä Euroopasta. Direktiivillä ei pyritä laittomuuden todentamiseen vaan pelkästään varmistamaan, että palauttamisprosessi on avoin. Toisaalta palauttamismenettelylle asetetaan ensimmäistä kertaa vähimmäisstandardit, jotta voidaan varmistaa ihmisarvoinen kohtelu. Kansallisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä parannetaan palauttamisprosessin kaikilla tasoilla. Muun muassa näillä keinoilla luodaan eurooppalaista lisäarvoa. Henkilö voidaan asettaa koko Euroopan kattavaan maahanpaluukieltoon. Tämä tuottaa lisäarvoa vahvalle ja yhtenäisenä esiintyvälle Euroopalle. Toimien keskeinen tekijä on kuitenkin vapaaehtoisen palaamisen periaate. Jäsenvaltioiden on kehitettävä vapaaehtoista palaamista tukevia rakenteita."

EU on tämän päivän Eldorado. Vaurautta, rauhaa, töitä ja tulevaisuutta.
Minä kiitän onneani siitä, mitä minulla on. Antaako se minulle oikeuden arvostella niitä, jotka haluaisivat samoja asioita..?

*En ihan ymmärtänyt tekstistä mikä on nyt se viimeinen ehdotus säilöönottoajan maksimiksi...

[lainatut mietintötekstit: europarlamentin sivuilta]

100% frissons

En taas ihan ymmärrä ihmisiä.

Istuin tänään tramissa rinkka selässä, eli käytännössä vieden kaksi paikkaa, sillä tilaa oli. Yhden naisihmisen oli kuitenkin pakko päästä istumaan siihen minun viereeni, vaikka herranjesta hyvin näki, että olin jo muutenkin hankalassa asennossa. Nopealla vilkaisulla laskin, että valittavana olisi ollut ihan vieressä kuusi (6) muutakin aivan samanlaista, ja tyhjää istumapaikkaa. Kaksi jopa nenä menosuuntaan. Ärfm.

Mutta joo, jottei menisi ihan kitisemiseksi, niin todettakoon, että 100% Finlande -vuosi jatkaa suomalaisen tietotaidon tuontia patonginpurijoiden silmien alle. Tällä kertaa vuorossa oli suomalainen Desing Forum Finlandin järjestämä Frisson -muotinäytös, joka toi lavalle ainakin Hanna Sarénia, Nansoa, Minna Parikkaa ja ketä niitä muita olikaan. Harmi että kuvia löytyy nihkästi, mutta seuraavassa vähän antia:




Ja ei, en ollut itse paikalla. Kerpeleet järjestävät kaiken kivan Pariisissa. Mikä desentralisaatio häh?

[kuvat: Jean-Philippe Baltel]

Sieneytyneenä

Olen muutamaan kertaan ihmetellyt kämppiksieni kummallista taipumusta kiljahdella. Taisin kirjoittaa asiasta joskus aiemminkin, mutta minä en vain tajua sitä hyvin periranskalaista taipumusta alkaa huutamaan heti kun pikkuisenkaan innostutaan/ keskustellaan/ juodaan alkoholia/ [insert sopiva tilanne]. Eihän siinä muuten mitään olisi, mutta kun se kiljahtelu saattaa alkaa aamuseitsemältä, ja meillä on onneton ääneneristys.

Tai sitten tämä on vain jonkin korkeamman tahon keino valmistella minua (vielä kaukaisen) tulevaisuuden lapsiperheelliseen elämään.

On toinenkin asia jota en kämppiksissäni ymmärrä:
Joku jättää aina se tiskaussienen lavuaarin pohjalle likaisena ja märkänä.
Hyi helekatti. Tiskaussienet ovat jo ylipäätään yksi ällöttävimpiä asioita tässä maassa, ja sitten sitä ei edes nosteta altaan reunalle kuivumaan, vaan se jätetään sinne lavuaarin pohjalle kahvin ja riisinjämien sekaan hautumaan. Yyyyyyh...
Arvatkaa onko minulla Ihan Oma Tiskiharja? Pitäisiköhän minun varastaa labrasta jotain desinfiointiainetta ja laittaa altaan reunalle kulho, jossa olisi desinfiontivettä pari senttiä.
Ylle lappu: "Sienet TÄHÄN."


Lisäisiköhän tehoa, jos laittaisi lappuun myös listan kaikista bakteereista jotka siinä sienessä mahdollisesti majailevat? E. coli, Klebsiella pneumonia, Streptococcus, Salmonella, Staphyloccus aureus... Parikymmentätuhatta kappaletta per sieni.

---
Reilun viikon päästä lopputentit, tosin kandi olen vasta ensi syyskuun lopulla, kunhan työharjoitteluraporttini esittelen ja "väittelen". Asia on olennainen mainita siksi, että ensi viikolla harrastan tavallista enemmän opiskelua, mikä tarkoittanee vähemmän blogia. Tai sitten välttelen opiskelua bloggaamalla. Saa nähdä.

(Kuva myhouseiskillingme.com -sivulta)

Got Carried away...

Minä oikeasti epäilen, että joku korkeampi taho oli estämässä meitä menemästä katsomaan Sinkkuelämää. Päätimme vakaasti mennä viikko sitten ensi-iltaan, ja unohdimme sen pienen asian, että Sanna ei ollut kaupungissa. Sitten välissä oli vierailevia vanhempia, kavereiden läksiäisiä, ja kun tiistaina vihdoin suuntasimme leffateatteria kohden... olimme myöhässä ja näytös oli alkanut ilmoitettua aiemmin. Noh, ei sit. Olin pukeutunutkin ja kaikkea, mutta koska kamerani on edelleen labrassa, saatte nauttia mekostani vasta kun Sanna suvaitsee lähettää kuvansa minulle.

Eilen sitten vihdoin ja viimein onnistuttiin.
Leffa oli positiivinen yllätys. Tahdiltaan hieman hitaampi kuin sarja, mutta kesti vallan hyvin koossa sen kaksi tuntia. Eikä edes ihan niin ennelta-arvattava kuin olisin kuvitellut. Välillä sai nauraa ääneen, mutta minä paatunut leffanyyhkyttäjä olin myös ison osan aikaa tippa linssissä (jos sinulla on taipumuksia samaan, suosittelen nenäliinan mukaan ottamista).
Alkuosa meni logoja ja nimiä kankaalta bongatessa: laskekaa kuinka monta löydätte siitä kohtauksesta, jossa Carrie esiintyy useammassa hääpuvussa.

Luulen että miellyttää ihan sarjan fanejakin :)

Mutta nyt, gone with the rain. Ilma on surkea, supply chain management ei kiinnosta, mutta pakko se kai olisi lähteä liikkeelle. Onneksi tätä ei enää ole paljoa jäljellä. Nyt minulla onkin sitten onni siirtyä kertaamaan loppukokeita varten...

EDIT 06.06.: niin, se mekko, vihdoin ja viimein. Minikokoinen Carrie-kukka on varastettu naapurin ruusupuskasta. En sentään iljennyt kiivetä hakemaan suurempia.