keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Paljon melua...

Mitä saadaan kun laitetaan reilu puolentusinaa nuorta ranskalaista teatteri-ihmistä syömään illallista keskenään?
Hirveä meteli.

Joies de la colocation. Kimppa-asumisen iloja.

Minä en vain jaksa millään käsittää, että mikä hirveä tarve ranskalaisilla on pitää aina niin karmeaa meteliä... Siis, kyllähän joukossa äänentaso aina kohoaa, mutta kun nämä paikalliset alkavat kiljahtelemaan karjahtelemaan tai muuten vain huudahtelemaan. Kotibileissa on usein hengenlähtö lähellä (joko minulta tai syylliseltä), kun joku yhtäkkiä korvan juuressa päästää jonkin mystisen
IIIIIIHHHH, c'est si MIG-NON! -kiljahduksen. Arrêtez de gueuler, mrd...

Onneksi minulla on laadukkaita korvatulppia ja olin väsynyt eilisiltana. Muuten nukkumisen kanssa olisi voinut tulla ongelmia. Edes ne korvatulpat eivät peittäneet kaikkea.

Päivän parasta aikaa ovatkin asunnossa usein aamut. Ei sillä, että erityisesti rakastaisin sitä hetkeä, kun HerätysKelloradioni rupeaa syytämään jalkapallotuloksia. Mutta useina aamuina olen ensimmäinen joka herää, joten saan syödä aamiaiseni ihan yksin, rauhassa hiljaisessa keittiössä. Ei tarvetta olla sosiaalinen muiden kuin teekupin kanssa. Ainoat äänet jääkaapin hurina ja seinällä raksuttava kello.



Labrassa ei sitten juuri olekaan hiljaisuutta.
Ei uskoisi, kuinka kovaa meteliä pitäviä koneita tarvitaan muutamien verisolujen tutkimiseen. Puhumattakaan sitten oven kilkattavasta kellosta ja soivasta puhelimesta. Tai tulostimesta joka pyörii lähes taukoamatta pöytäni vieressä.
Näköjään siihenkin kuitenkin tottuu, tiettyä naksutusta ei kuule nykyään juuri ollenkaan. Valitettavasti....

Ranskassa pidettiin 13. maaliskuuta journée nationale d'audition, kansallinen kuulopäivä. Päivän kunniaksi julkaisivat raportin meluhaitoista työpaikoilla, ja sen mukaan puolet työntekijöistä kärsii melusta. Ei liene yllättävää, että suurimmaksi osaksi kärsijät olivat teollisuudessa työskenteleviä, mutta kolmasosa vastaajista mainitsi myös musiikin ja puhelimet.

Joies de la communication. Viestinnän iloja.

Melu aiheuttaa ensisijassa muutoksia käytöksessä: hermostuneisuutta, lyhytjänteisyyttä... ja sittemmin hermostuneisuutta, univaikeuksia, pääkipua. Teollisuudessa melu jo tiedostetaan, ja sen estämiseksi löytyy keinoja, korvatulppia ja kuulosuojaimia. Sen sijaan toimistotyöntekijöiden meluhaitat ovat lapsipuolen asemassa: ei ymmärretä, että myös puhe- ja puhelinmelu on melua.

Joten, hysssss siellä tietokoneen takana....

7 kommenttia:

  1. Samoja melu - asioita minakin miettinyt.

    Onko suomalaiset parempikuuloista kansaa ranskalaisiin verrattuina...? Luontokin niin paljon lahempana kulttuurissa, ehka se auttaa oppimaan hiljaisuudesta jotain.

    Nim. Samoja asioita pohtinut.

    VastaaPoista
  2. tarkoitin siis tuolla sita ( jai ajatus kesken kahden molyapinani kera), etta ehka me vain kuulemme (ironisesti) paremmin ja esim. yleisissa tiloissa kulkeminen onnistuu hiljaisemmin. Melutaso alenee ja ottaa itseensa sen eli meluaa, aantelehtii vahemmin.

    Se on niit aasioita joita joskus on ikava SuomestA. Hiljaisuus. Hiljaiset ihmiset.
    Osaavat esim. suomalaiset avata ja sulkea ovia ottaen toiset huomioon. ;o)(tama oli vain yksi esimerkki)

    VastaaPoista
  3. Joku kulttuurillinen juttu se on. Suomessa ei yleensä tarvitse huutaa muita kovempaa jotta saisi puheenvuoron. Monissa tilanteissa liiallinen äänenkäyttö tulkitaan suorastaan huonoksi käytökseksi.

    Ranskalaiset eivät vissiin kaipaa samalla tapaa sitä hiljaisuutta.

    Itsellä on vielä taustamelun kanssa se ongelma, että kun täällä puhutaan ranskaa, niin en saa selvää, jos en kuule kunnolla. Selän takana (fyysisesti, ei siis kuvainnollisesti ;) ) puhuminen on ihan pahinta.
    Ehkä mulla on valikoiva kuulo...

    VastaaPoista
  4. Hihi, olinkin jo melkein unohtanut lättypitsapaikassa siinä vieressä/takana istuneen, kohtalaisen äänekkään seurueen :)

    Tuossa vieraskielisessä puheensorinassa on kyllä puolensa -ei tarvi ymmärtää, jos ei halua. Suomenkielisiä juttuja taas pakostakin unohtuu kuuntelemaan (ainaski mää). Toki ne yliopiston ravintolassa kuullut "mitä teit viime viikonloppuna" -keskustelut on välistä ihan mielenkiintoisia... :D

    VastaaPoista
  5. Tirkistelijän vikaa sinussa!

    Joo, se 3B:ssä takana istunu parukka oli esimerkki pahimmasta päästä, ei meinannu edes suomea kuulla saati ymmärtää...

    VastaaPoista
  6. Heips, tulin katsastamaan, että minkälaisesta blogista tonne omaani törmättiin ja pakko sanoa, että mielenkiintoiselle vaikuttaa, vierailen siis varmasti jatkossakin.

    Aamut, ne on parasta aikaa juuri tuon vuoksi mitä kirjoitit, vaikkakin täällä eri syistä. Mikään ei ole ihanempaa kuin olla rauhassa keskellä hiljaisuutta aamukupposensa kanssa :)

    Iloista pääsiäistä !

    VastaaPoista