Uusi asukas

Se saapui.

Ensin lappu keittiönpöydällä. 149 euroa.
Sitten toinen lappu keittiönpöydällä. 149 euroa jaettuna viidellä.

Loppujen lopuksi odotettiin, katseltiin kuka mahtaa olla kotona tiistaiaamuna.
Siivottiin kylppäriä, siirrettiin kalusteita. Tehtiin tilaa Sitä varten.

Tänään sitten mies tai pari huristelivat pakettiautolla matalan majamme eteen ja kantoivat Sen kolmanteen kerrokseen, sisään kapeasta eteisestä. Asettivat sievästi kaakeleille ja kiinnittivät tarvittavat johdot ja putket paikoilleen.

Siinä Se nyt sitten on. Hiukan vanhana ja kuluneena, mutta ilmeisen toimivana ja 12 kuukauden takuulla. Pesukone.

Nyt minun täytyy keksiä uusi tekosyy Sannan ja Ollin luona käymiseen.


---

Pesukoneen odottamisen lisäksi olen lukenut.
Viimeisimmäksi joululahjaksi saamani Amélie Nothombin kirjan Acide sulfurique, joka näennäisestä helppoudestaan huolimatta oli melkoisen ahdistava. Amélie Nothomb on belgialainen, Japanissa syntynyt kirjailija, jonka tausta nousevan auringon maassa näkyy myös kirjoitusten pohjalla. Jotain sievää, jotain vähän kieroa.

Acide sulfurique -teoksen perusasetelmasta tulevat ensimmäisinä mieleen japanilaiset Battle Royal -elokuvat. Sama, ihmisten julmuutta ja tirkistelynahalua alleviivaava tosi-tv -periaate. Kirjassa jonnekin päin maata perustetaan keskitysleiri, jossa erona toisen maailmansodan vastaaviin ovat vain 24 tuntia vuorokaudesa kuvaavat kamerat. Leirille kidnapataan naisia miehiä lapsia vanhuksia, ja palkataan muutama Kapo. Ja televisiovastaanotinten toisella puolen katsellaan suorana väkivaltaa ja kuolemaa. Kirja on tarina julmuudesta, mutta myös rakkaudesta, pakkomielteestä ja henkisestä kasvamisesta.

Acide sulfurique:a ei ole vielä käännetty suomeksi, mutta kolme muuta Nothombin kirjaa pitäisi lähikirjastosta löytyä. Selkeästi junalukemista, mutta en välttämättä suosittele unilääkkeeksi, saattaa häiritä sisäisen television katselua.

---

Jos taas mieluummin viettää aikaa englanninkielisten klassikoiden parissa, mutta on liian laiska käymään kirjastossa, voi tutustua Dailylit.com -sivustoon, joka tarjoaa kirjallisuutta luettavaksi pieninä päiväannoksina, mailitse tai RSS-lukijalla. Useimmat klassikot ovat ilmaisia, uudemmasta kirjallisuudesta pitää maksaa muutama dollari.

Minä olen niinkin mielikuvituksellinen, että kahlaan sivutoiminani läpi Ylpeyttä ja ennakkoluuloa.
Noh, pakottaapahan lukemaan englanniksi.