maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Lasten ja lukutaidottomien kirjoja

Sarjakuva on Ranskassa instituutio, jollaiseksi suomalainen ei voi sitä ollenkaan käsittää. Suomessa sana sarjakuva sisältää konnotaatioita lähinnä Aku Ankkaan, Hesarin viimeisen aukeaman kolmen ruudun strippeihin tai nykyään Japanin Mangaan. Ranskassa sarjakuva on kaikkea tätä, mutta myös paljon enemmän... Sanoisin, että kokonainen maailma. Jokainen ranskalainen omistaa ainakin muutaman albumin, tunnista useampia s-kuvailijoita nimeltä, ja on jossain vaiheessa nuoruuttaan istunut kirjakaupan käytävällä syventyen enemmän tai vähemmän värillisiin ruutuihin.

Sarjakuva ei ole myöskään mikään yksinomaan lapsille lapsille varattu taidemuoto, vaan hyvinkin vakavasti otettava tapa elättää itsensä... ainakin jos lahjoja riittää. Kertovathan paikallisen (tai ainakin miltei paikallisen) sarjakuvan tasosta ja suosiosta jotain esim. sellaiset nimet kuin Astérix ja Tintti. Ne tunnetaan Suomessakin monessa ikäluokassa. Jostakin olin lukevinani (oi mikä lähdeviittaus), että lasten ja lukutaidottomien kirjat muodostavat nykyään noin 20% Ranskan kirjamyynnistä. Joten ehkä siellä joku lukutaitoinenkin aikuinen on kirjakauppiaan pakeilla käynyt...


Tämän kaiken johdatuksen tarkoituksena on puhua uutisesta, johon joku arvoisista lukijoistani lienee jo törmännytkin, eli Muumien viimeaikaiseen hienoon pärjäämiseen Ranskassa. Angoulêmessa järjestetään joka vuosi sarjakuvafestivaalit, joiden painoarvoa voi kuvailla esim. sillä, että kävijämäärä on noin kolme kertaa suurempi kuin Helsingin kirjamessuilla. Ja Helsingin messuilla käy vuosittain noin 70 000 henkeä.

Tänä vuonna Muumien ranskankielinen käännöskokoelma Moomin et les brigands voitti Angoulêmessa Essentiel Patrimoine -palkinnon. (Essentiel = oleellinen, tärkeä. Partimoine = kansallisomaisuus, kulttuuriperintö) Kirjasta ollaan myös julkaisemassa toista ranskankielistä painosta, ensimmäiset 4000 myivät jo loppuun.

Näin ne onnistuvat suom(enruots)alaiset korruptoimaan pienten ranskalaistenkin mielet. Ehkä minun ei enää kymmenen vuoden päästä tarvitse selittää erikseen, että mitä ne kummat valkoiset hahmot siinä mukini kyljessä ovat...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti