C'est la même chose

Maurelitan viimeisin postaus kuvaa vallan hyvin tämänpäiväsiä fiiliksiäni. On se hemmetti, että jonkun legoinsinöörin pitää suunnitella ohjelmisto, jonka käyttöä varten tarvitaan suunnilleen yliopistokoulutus.

Ja sitten minun pitää tehdä sille ohjelmistolle peruskäyttäjän opas, jotta kesällä töihin tuleva uusi sihteeri osaisi tehdä niinkin vaikean asian kuin rekisteröidä potilaan koneelle. Suklaata ja kahvia kuluu.

Lisäksi on tosi kiva tehdä opasta ohjelmalle jota ei itsekään osaa käyttää, ja jota ei tule koskaan käyttämään. Toivottavasti siitä on joskus hyötyä jollekulle, tämä kuuluu niihin hommiin, että jos teen turhan takia, niin jollakin on henki helpossa.

Eilen join Guinnessia ensimmïstä kertaa sitten Irlannin. Sen lisäksi törmäsin baarineitiin, joka joko oli typerä tai piti minua typeränä ulkomaalaisena. Tai molempia. Kävimme Irkkupubissa seuraavan mielenkiintoisen sananvaihdon:

Mnää: - Saisinko kaksi Beamishia?
Oluenkaatajaneiti: - Selvä.
[Neiti alkaa laskea olutta, jolloin huomaan hanassa lukevan "Guinness"]
M: - Niin, Beamishia, ei Guinnessia.
O: - Tää on sama asia (sic!)
M: - ??? ...mutta se on Guinnessin hana. Eikö teillä ole Beamishia?
O: - Ei.
[Tässä vaiheessa lienee hyvä selvittää, että Beamishin logoja näkyi ympäri pubia.]

M: - Jaa... Noh mitäs teillä sitten on hanassa?
O: - Guinnessia, Kilkennya, Kronenbourgia [enmuistaenäämitä]...
M: - Noh, anna sitten yksi Kilkenny.

Öäh?? Mistä lähtien baarimikoille on opetettu, että jos sitä olutta mitä asiakas pyytää ei ole, niin kaadetaan jotain muuta, kysymättä? Jos minä pyydän kahvia ja saan teetä, niin eikai se hilskatti soikoon ole sama asia?

Eikö oluenkaatajaneidin olisi ollut helpompi sanoa heti suoraan "ei ole", ja sitten olisi päästy suoraan siihen mitä on.

Hölmistyin vallan.