torstaina, toukokuuta 15, 2008

Kärsittyä vai valittua?

Ranskassa ei enää nykyään ole maahanmuuttajia tai siirtolaisuutta. On vain kärsittyä siirtolaisuutta tai valittua siirtolaisuutta. (Immigration subie / immigration choisie)
Käsitteet tulivat tutuiksi ranskalaisille viimeistään vuoden takaisten presidentivaalien aikaan, jolloin monsieur Sarkozy niitä varsin taajaan viljeli vaalipropagandassaan. Ranskassahan on maahanmuuttajaongelma, ja sille on tehtävä jotakin...

Nykyhallituksen ratkaisu on kaksijakoinen. Toisaalta "paperittomilla", les sans-papiers (eli laittomilla siirtolaisilla joilla ei ole henkilöpapereita tai oleskelulupia) on mahdollisuus hakea tilanteensa laillistamista, toisin sanoen oleskelulupaa maahan. Siihen vain tarvitsee luonnollisesti kaikennäköistä: työpaikkaa, lapset kouluun, asuntoa, avioliittoa, vakiintunutta elämää...
Toisaalta, ne joiden hakemusta ei hyväksytä, kuljetetaan rajalle ja lähetetään takaisin kotiin.

Ja siitähän se ongelma sitten syntyykin. On äärimmäisen vaikeaa valita ne perheet/ ihmiset jotka lähetetään takaisin kotimaahan. Joillakin saattaa olla takana kymmenen vuotta Ranskassa, ammatti ja perhe. Joillakin tilanne kotimaassa on sietämätön ja henkeä uhkaava, toisilla taas kyseessä on lähinnä "ekonominen siirtolaisuus" (josta Sirokko mainiosti kirjoitti pari päivää sitten.)

Rajallekuljetukset ja pidätykset sitten johtavat tilanteisiin, jotka ovat lähinnä traagisia. Useimmat "paperittomat" perheet pistävät lapsensa kouluun, sillä Ranskassa on onneksi lupa (ja velvollisuus) käydä koulua niilläkin lapsilla, joilla ei oleskelulupaa ole. Lasten koulunkäynti myös vaikuttaa positiivisesti perheen integroitumiseen maahan, kielitaitoon ja sitä myöten näyttää hyvältä oleskelulupahakemuksessa. Koulun portilta vain on turhan helppo bongata pidätysmääräyksen alainen perhe, tai ainakin perheen lapset... ja sitten päästään niihin ikäviin tilanteisiin, joissa vanhemmat pidätetään lasten (ja koko koulun) silmien edessä. Rikoksena oleskeluluvattomuus. Koulutovereiden vanhemmat tulevat tilanteeseen väliin, koulun johtajatar viedään kuulusteltavaksi koska on vastustanut poliiseja... Aina ei normaalikansalaisen oikeustaju pysy perässä.

Yksi näkyvimmistä laittomien siirtolaisten suojelun puolesta puhuvista tahoista on Réseau Education sans Frontières. Järjestö on keskittynyt erityisesti rajallekuljetusvaarassa olevien lasten tukemiseen, perheitä unohtamatta, ja keinot ovat välillä jopa radikaaleja. RESF:n paikallisjarjestöt mm. etsivät (ranskalaisia) perheitä, jotka ovat valmiita piilottamaan karkoitusuhan alla olevan perheen kotiinsa. Laittoman siirtolaisen piilottaminen on rikos, josta voi saada vankeutta, mutta aina toisinaan siihen joku on valmis...


7 kommenttia:

  1. Kiitoksia kun päivitit minunkin 'human rights' postaukseni ja kirjoitit sen toisen rannan tilanteen.
    Ihan ymmärrettävä ongelma siellä päässä, mutta keinot eivät välttämättä ole hyviä. Kiihkoissa on sitten palautettu tänne niitäkin , jotka ovat syntyneet ja eläneet koko ikänsä siellä (paperittomat vanhemmat)ja joilla ei enää ole mitään yhteyksiä täkäläiseen yhteiskuntaan.Ikäviä tapauksia on paljon, valitettavasti.
    Vaikea löytää keskitietä ja sitä oikeaa ratkaisua ongelmaan, varsinkin kun tuo yhteinen historiallinen pohja on mitä on,

    VastaaPoista
  2. Kultaisen keskitien löytäminen on toki vaikeaa, mutta nyt tuntuu siltä, että ongelmaa ratkaistaan väärästä päästä, eli silloin kun se on jo syntynyt. Ennaltaehkäiseviä toimia ei juuri ole (vaikkapa juuri entisissä siirtomaissa) ja kun rajat nyt Schengenin myötä ovat ennalta enemmän auki, niin halukkaita "tunkee joka luukusta".
    Eldoradopa Eldorado.

    VastaaPoista
  3. Niin no, ongelmahan alkoi syntymisensä jo paljon ennen siirtomaiden itsenäistymistä, nyt on sitten menty jo toiseen äärimmäisyyteen.

    Schengen avasi rajat vain eu:n sisällä mutta sulki muut ulkopuolelle, viisumeitahan sinne ei juuri enää saa, paatilla oikaistaan sekin puute. Tosin laillisilla viisumeillakin matkustavista sitten varmaan osa häipyisi kuitenkin matkalla kuin pieru Saharaan.

    Rajavartiointiin on täällä lisätty koko ajan väkeä ja materiaalia,
    tällä hetkellä kesää ajatellen oikein rutkasti, mutta ainahan jotkut onnistuu.
    Ainoa toimiva ennaltaehkäisy olisi, että nämä maat muuttuisivat hetkessä vauraiksi ja vapaisksi eurooppalaisiksi, mikä tietty on mahdotonta sekin, ja Eldorado on jo iskostunut pysyvästi aivoihin.

    Keksin blogista luin, että Italiassa merihätään joutuneiden pelastamisesta saa jopa sakkoja. Kohta ei auta muu kuin rakentaa uusia muureja entisten alas revittyjen tilalle.

    VastaaPoista
  4. Joo, mä luin tuon saman uutisen. Kyllä mennään taas äärimmäisyyksiin.
    Ihme, etteivät rakenna ihan oikeaa muuria EU-alueen ympärille...

    VastaaPoista
  5. Vähän aiheen vierestä, mutta taisi olla juuri viime viikon Journal de 20 heures:issä, kun kerrottiin että ihmeellinen paritusketju oli saatu paljastettua, jossa naiset menivät rahaa vasten naimisiin maahanmuuttajamiesten kanssa, jotta nämä saisivat joko kansalaisuuden tai oleskeluluvan. Uskomattominta oli, että naisia oli rekrytoitu esimerkiksi kuurojen ja sokeiden asuntoloista.
    Luin pari vuotta sitten "Ni putes, ni soumises"- j'rjestön perustajan kirjasen, joka kertoi tämän hetkisen maahanmuuton suuresta ongelmasta: maahanmuuttajien lapset ovat syntyneet ja eläneet aina Ranskassa. He eivät tunne alkuperämaataan, eivätkä näe syytä Ranskassa olemiselleen (esim. poliittinen epävakaus, yms.). He eivät ole ranskalaisten silmissä ranskalaisia, eivätkä alkuperämaan kansalaistensa silmissä alkuperämaan kansalaisia. Kun nämä nuoret asuvat lähiökeskittymissä kouluttautuminen on lähimahdotonta. Ja siis töiden saaminen ja integroituminen. Tästä on syntynyt "la police des grands frères", eli perheen vanhimmat pojat ovat ottaneet vartijan roolin. Ja isoveljet kommunikoivat keskenään perheenjäsenten, etenkin siskojen tekemisistä. Tilanne on ymmärtääkseni rauhoittunut, tai sitten siitä vain raportoidaan vähemmän.

    VastaaPoista
  6. Olisko Sirokolla jotain uutismatskua/linkkiä tuosta aiheesta, että Ranskasta on karkotettu "takaisin" paperittomia, joilla ei ole mitään siteitä "alkuperämaahan"? Teen gradua aiheen lähettyviltä ja tuo olisi mielenkiintoinen tieto lisätä. Saa olla mielellään ranskankielinen lähde. Itse en netin syövereistä löytänyt. Vaikea valita oikeat hakusanat, kun sans-papiers-tietoa on aika valtavasti.

    VastaaPoista
  7. Tuuli,

    Mielenkiintoinen kommentti. Tuo kirja pitäisi varmaan itse kunkin lukea. Vähän aihetta sivuten, ensi viikolla (?) on ensi-ilta semmoisella leffalla kuin "Française", joka kertoo Marokkoon paluumuuttajaksi joutuvan nuoren tytön sopeutumisvaikauksista uuteen kotimaahan.

    Em,
    Kannattaisi varmaan käydä kysymässä asiaa ihan Sirokon blogista. Lukee varmemmin :)

    VastaaPoista