100 asiaa

Minulla on selkeästikin inspiraatiopula bloggaamisen suhteen. Nappasin siis Mamãen blogista hauskan "100 asiaa minusta" -meemin. Elämän suolahan on omasta navastaan puhuminen.

1. Minulla on käsittämätön fiksaatio lampaisiin. En tiedä sen alkuperää.
2. Osaan piirtää ainoastaan lampaita, mikä on sääli, sillä isäni on vallan lahjakas piirtäjä.
3. Toivon, että lapseni saisivat yllämainitun taiteilijageenin, sillä se on hypännyt minun ylitseni.
4. Olen lukenut koulussa pitkää ranskaa. Se oli tuskaisin aine lukiossa ja kirjoitin B:n.
5. Siitä huolimatta päädyin pariksi vuodeksi lukemaan ranskaa yliopistoon.
6. Opiskelin myös liikuntapsykologiaa. Perusopinnoista puuttuu kaksi opintoviikkoa.
7. Olen ollut uintivalmentaja. Pidin siitä kovasti, ja toisinaan harmittaa etten ole ehtinyt soluttautua altaan laidalle Ranskassa.
8. Mietin valmennusta jopa ammatikseni, onneksi en päässyt Liikunnalle sisään.
9. Demitän. Jo vuodesta 2000. Silloin kuuluin kohderyhmään. Olen ihan aikuisten oikeasti oppinut ison osan argumentointitaidoistani Demissä.
10. Inhoan suolakurkkuja.

11. Asun ulkomailla, mutta en ole koskaan matkustanut Euroopan ulkopuolella.
12. Puhun sujuvasti kahta kieltä, englannilla tulen toimeen, ruotsi on erittäin kankeaa, espanjaksi pärjäisin lomalla.
13. En ole koskaan käynyt Espanjassa (jos Kanariansaaria ei lasketa).
14. "Tuhannesta paikasta jotka kuuluu nähdä elämän aikana" minä olen nähnyt 15. Vielä taitaa riittää näkemistä.
15. Lempikirjailijani on Ken Follett. Minulla on uusinta kirjaa ja yhtä muuta lukuunottamatta koko Follettin tuotanto kirjahyllyssäni.
16. En ole kovinkaan järjestelmällinen tai siivousintoinen ihminen.
17. En tanssinut Vanhojen Tansseissa. Sen sijaan kuvasin ne videolle kahtena vuotena.
18. Näyttelin ekana lukiovuonnani West Side Storyssa.
19. Minulla on ollut locksit, joita rastoiksikin kutsutaan, pian seitsemän vuotta.
20. Aikana ennen takkuja tukkani on ollut mm. kirkkaanoranssi ja käynyt läpi kaikki punaisen sävyt.

21. Olen ollut leaderina kielimatkalla Englannissa. En tiedä millä kielitaidolla hommaan pääsin.
22. Olen käynyt rippikoulun, mutta eronnut sittemmin kirkosta.
23. Olen asunut kaiken kaikkiaan seitsemän ihmisen kanssa. Luvussa eivät ole mukana satunnaiset kämppisten kesäalivuokralaiset.
24. Seuraava ja kahdeksas "kämppis" onkin sitten toivottavasti se viimeinen. Kyllä me vielä syyskuussa muutetaan.
25. Olen liian kärsimätön katsoakseni usein taide-elokuvia tai lukeakseni klassikoita.
26. Disneyn piirretyistä ehdoton lempparini on Aladdin.
27. Paras kirpputorilöytöni oli uudenuutukainen Suomen kielen perussanakirja -sarja 7 eurolla.
28. Olen aina ollut melko hyvä koulussa, olematta koskaan luokan paras.
29. Jos syitä edelliseen pitää etsiä, niin mainittakoon laiskuuteni läksyjen teossa.
30. Pidän brittikomedioista.

31. Kuten myös musikaaleista.
32. Aion rakentaa kompostisysteemin seuraavaan asuntoomme.
33. Kierrätän kaiken mahdollisen.
34. Nukkuminen on ehkä paras ajanviete maailmassa. Kykenen nukkumaan kellon ympäri ja vähän enemmänkin.
35. Pelasin joskus salibandya, maalivahtina.
36. Silitän lähes kaiken, jopa lakanat.
37. ...silloin kun en laiskuuttani luista operaatiosta, sillä en vieläkään omista kunnon silityslautaa.
38. Olen muuttanut kahdeksan kertaa viimeisten kuuden vuoden aikana. Ensi kuussa yhdeksäs kerta.
39. Inhoan siis muuttamista, vaikka pidänkin paikanvaihdosta.
40. Asun kaupungissa jossa on Euroopan korkein katedraali.

41. Jossa minä en vieläkään ole käynyt sisällä.
42. En pääse eroon Kanaalista (Canal de la Marne au Rhin). Näen sen täällä joka päivä, näen sen viikonloppuisin L:n kotikotona ja Nancyssa muutamme ihan kanaalin varrelle.
43. Käytän liikaa aikaa tietokoneen ääressä.
44. En kuitenkaan ole koskaan ollut innostunut pelaamisesta : ainoat pelit jotka olen pelannut läpi, ovat Super Mario 3 (tietokoneella) ja Yoshi's Island (lainatulla Super Nintendolla).
45. Minulla on vaaleanpunainen Nintendo DS lite jonka sain lahjaksi.
46. Se on ensimmäinen omistamani pelikonsoli.
47. Rupesin meikkaamaan kesällä ennen seiskaluokkaa.
48. Minulla on hyvät kynnet, varsin pitkät vaikken niitä tietoisesti kasvatakaan.
49. Selkäni prakaa tällä hetkellä, todennäköisesti vuosia sitten hankitun nikamansiirtymän takia.
50. Olen ollut au pairina Angers'ssa, Länsi-Ranskassa.

51. Sain sen vuoden aikana tarpeekseni lastenvahtimisesta.
52. Minulla on Ranskassa kaksi pankkitiliä, joista toinen pitäisi sulkea, sillä en käytä sitä koskaan.
53. Minulla on myös shekkivihko!
54. Opin juomaan olutta ja punaviiniä vasta Jyväskylän vuosina. Ruojat humanistit!
55. En ole erityisen lahjakas ruoanlaittaja.
56. En kuitenkaan kuole nälkään jääkaapin ja hellan välille.
57. Olen, harmikseni, allerginen omenoille ja liudalle muita hedelmiä.
58. Pidän perunoista, mutta olen ihmeen laiska laittamaan niitä ruoakseni.
59. Laulan mielelläni, mutta varsin väärin. En siis julkisesti.
60. Kuuntelen olemattoman vähän musiikkia.

61. Lempilaulajani on kuitenkin Shirley Bassey.
62. Olen perheeni ainoa lapsi. En ole tietääkseni koskaan kärsinyt asiasta.
63. Opin lukemaan 4 tai 5 -vuotiaana.
64. Kirjoitan runoja, mutta hyvin satunnaisesti.
65. En aio jäädä Ranskaan loppuiäkseni.
66. En kuitenkaan tiedä mihin tästä seuraavaksi suuntaisi.
67. Inhoan puhelimessa puhumista, etenkin ranskaksi.
68. Minulla on ajokortti muttei autoa.
69. Liikun lähinnä polkupyörällä.
70. ...tai raitiovaunulla, lähes poikkeuksetta pummilla. Olen saanut kaksi sakkoa siitä ilosta.

71. Tiedän myös millä väleillä kulkea ilman lippua junassa ja kuinka uudelleenkäyttää lähijunalippuja.
72. Omistan ainoastaan kaksi paria korkokenkiä.
73. Pidän kovin suklaasta. Liikaakin.
74. Kykenen syömään ranskalaismallisen makean aamiaisen. En kuitenkaan sentään joka päivä.
75. Olin lukioaikoinani Suomen Lukiolaisten Liiton paikallisjärjestön hallituksessa.
76. Ja Jyväskylässä vuoden verran ainejärjestömme puheenjohtaja.
77. Joka kevät minulla on ikävä haalarivappuja.
78. Tämän syksyn vakaa päätös on Savate-tunti kerran viikossa. Älkää säikkykö, en todellakaan ole kiinnostunut ottelemisesta tai turpiini ottamisesta.
79. Omistan rullaluistimet. Harmikseni en ole luistellut koko kesänä selkäni takia.
80. Näin joskus televisiosta dokumentin häkkikanaloista. Se järkytti minua niin, etten ole sen koommin ostanut häkkikanojen munia.

81. Ostan myös maitoni poikkeuksetta luomuna.
82. Osaan käytännössä ulkoa F.H. Burnettin Pikku prinsessan
83. Inhoan kimppakämppäaamuja, sillä olen kykenemätön kommunikoimaan ensimmäiseen tuntiin heräämiseni jälkeen.
84. Inhoan myös tiskaamista ja haaveilen siis tiskikoneesta.
85. Koska inhoan tiskaamista, jäljiltäni löytyy tee- ja kahvikuppeja ympäri asuntoa.
86. Jos osaisin piirtää, olisin ehkä teollinen muotoilija. Olen myös haaveillut mm. toimittajan ammatista.
87. Vanhin kaapissani oleva vaate on viisikymmentäluvulta peräisin oleva musta villakankainen jakku, joka on käynyt jopa Presidentin linnan juhlissa.
88. Elän sujuvasti ilman saunaa, vaikka tokihan siellä on kiva lomalla käydä.
89. Sen sijaan, kylpisin ammeessa useammin jos se ei olisi niin karmeaa vedentuhlausta. Kynttilät ja naistenlehti, you know.
90. Mummu nimitti minut lapsena "Rantaruipiksi", sillä olin jatkuvasti kesämökillämme.

91. Inhoan kaikenlaista ylimääräistä meteliä, kiljumista, musiikkia kovalla...
92. Vaadin, että vessanpöntön kansi on pidettävä kiinni.
93. Seuraavalla lomallani haluan nähdä vuoristoa. Tuosta Alpeilta voisi aloittaa kun saisi aikaiseksi.
94. Minulla on aina laukussa purukumia ja nenäliinoja. Useimmiten myös rasvaa, käsidesi ja kamera.
95. Minä ihan oikeasti puhun Porolle ja Hemmingille.
96. Poron nimi on Poro, sillä "Hirvi" oli mahdoton äännettävä ranskalaiselle.
97. En pelkää hammaslääkäriä.
98. Sen sijaan pelkään korkeita paikkoja jos jalkani eivät ole maanpinnalla. Voin siis nousta kalliolle mutten Eiffel-torniin.
99. Pelkäsin lapsena myös hissejä, enkä nykyäänkään ole aivan sinut kyseisten koppien kanssa.
100. Minun pitäisi aivan vakavissani harkita joogaamista. Mahtaisi tehdä melko hyvää yleistilalle, stressille ja illoille joina en saa unta.


Ainiin, muistattehan vielä mitä sanoin Herra Murphysta viime sunnuntaina? Eilen, tullessani töistä kuulin oudon flop, flop, flop -äänen takarenkaastani. Asiaa tarkastellessa kävi ilmi, että renkaaseen oli uponnut pienen pieni, mutta erittäinkin terävä ruuvintapainen.
Talutin pyörän kotiin.
Paikkasin renkaan.

Seuraavaa odotellessa.

Mitä muistoja sinulla on minusta?

Tähän menneiden muisteluun sopii hyvin jatkoksi Maurelitalta tullut meemihaasteentapainen.
"Mitä muistoja sinulla on minusta?"

Maurelitan blogi oli tokikin hyvin pitkälti niitä, jotka minua motivoivat aloittamaan bloggauksen, joten ensimmäinen muisto on ihan siinä.

Mutta jos etsitään kouriintuntuvampia kommenttimuisteloja, niin laitetaanpa vaikka seuraavat:

Torstai 30/08/2007

Hello ! Hauska tutustua, tulin oitis vastavierailulle.

Maurelita Pligaa
http://www.u-blog.net/maurelita

(Kommentti aivan minun blogini alkuajoilta.)


Tiistai 04/09/2007

Lohduttaisko tieto että se on ammattilaisten tekele ?!

Et ihmetellyt että mimmi väittää olleensa Ranskassa 3v mutta puhuu täydellistä KOROSTUKSETONTA ranskaa ? Ja oletko kuullut sen suusta sanaakaan suomea ?!

Podcastit taas ovat ammattimaisempia kuin Pariisin ykkösblogittajan DeeDeen joka sentään haastattelee PPDA-uutisankkuria ym. Ja blogin koodi on puhdasta ammattilaisen käsialaa - pelkästään koska se on lemon buzz -toimiston tilaustyö arvaas kelle ?! Paljastuu kun yritât voittaa sen palkintomatkan ja luet säännöt. Heh.

Lukijat alkavat vihdoin tajuta sen olevan silkka markkinointituote, mutta monta kuukautta se ehti hurmata ranskalaisMIEHIÄ. =D

Maurelita Pligaa
même pas jalouse !
http://www.ublog.com/maurelita

P.S. Kirjotin juuri piiiiiiiiitkän jutun ranskalaisesta koulusysteemistä mutta se tuhoutui kun blogipalvelin reistaili - vaikka tallensinkin joka 2. min. Olen raivoissani mutta yritän tehdä se uudestaan huomenna rauhoituttuani. Mutten unohda sua ! ;-)

(Ja kysehän oli Briser la Glace -blogista, jota ei taida enää olla olemassakaan. Suomen matkailun markkinointitemppu, "Suomalainen Pariisissa". Meni minuun täydestä ensilukemalta. Nykyään olisin fiksumpi.)


Perjantai 19/10/2007

Hei minuakin kiinnostaa jos kehität lämmittävät ämpärikuulokeläpät ! Jos niistä sais lämmön pois / sâädettäväksi metromatkan ajaksi se olisi top luxe...

Jotain muodikasta kuosia, etnistä tai seepraa tai kustomoitava ?! Tilaan heti ! =)

(Viitaten edellisessäkin postauksessa esiteltyihin kuulokekorvaläppiin...)


Ja hieman tuoreempaa...
Lauantai 31/05/2008

Shaun ze Sheep rocks ! Pojat saivat dvd:n juuri lahjaksi Suomesta jossa se kuulemma on telkassa. HERVOTON !!!!!!!!!!!

=D
KS tunnari : http://pligaa.vox.com/

(Niin, ja kyse tosiaan oli Shaun the Sheepista, joka suomalaisittain näkyy olevan Late Lammas.)


Mitä armaat lukijani minusta muistavat?
Kertokaa ihmeessä kommenttilaatikkoon. Meemiä saa myös ottaa eteenpäin omaan blogiinsa se urhea joka intoutuu.


[kuva]

27. elokuuta 2007

Olen onneton muistamaan syntymäpäiviä.
Ihme, että muistin tämänkään. Vuosi takaperin kuitenkin rekisteröidyin livejournaliin, ja kirjoitin sen Ensimmäisen Blogitekstin. Pienen hassun esittelyn itsestäni. Annoin pikkusormen ja se rutale vei koko käden. Vuodenvaihteessa kaipasin enemmän muunneltavuutta, ja siirryin Melkein rajalta tänne bloggeriin. Blogin nimi vaihtui saman tien sellaiseksi, joka ei ole niin sidottu asuinpaikkaan.

Koska blogiseni täyttää tänään kunnioitettavan yhden vuoden, teen pienen retrospektiivisen katsauksen kuluneisiin 52 viikkoon. Tällä kerralla ei tökitä silmään ketään, joka kanssani vanhoja muistelee!

* Vuoden lempilaulu on ehdottomasti Suomen murheellisin joululaulu. Tuosta melankolisemmaksi ei pääse!

* Vuoden oudoin ruoka on arvattavasti lättypizza, alias tarte flambée. Kannattaa silti kokeilla, se ei maistu suolelta tai näädältä.

* Vuoden muotikeksintö on vieläkin lanseeraamatta. Mutta kuulokekorvaläppien aika koettaa vielä!

* Vuoden kannanotto sai 48 kommenttia ja kaksinkertaisti kävijämääräni pariksi päiväksi.

* Vuoden tragikoomisimmat tekstiviestit tulivat juuri silloin kun en voinut katsella puhelintani.

* Vuoden yritys olla fiksu kattoi kasan kaikenlaisia merkintöjä. Ja moni vielä unohtuikin. Olen silti melkein ylpeä itsestäni.

* Vuoden eläin on ehdottomasti monsieur Vesipyyseli! (Hemminki ja Poro tosin lienevät kuuluisampia ja vuoden valokuvatuimpia eläimiä.)

* Vuoden typerimmästä baarireissusta en ole muistanut avautua, mutta toiseksi tai kolmanneksi typerin tehtiin Pyhän Patrickin päivän aikoihin.

* Vuoden "Piru kun en osannut sanoa mitään nasevaa" -tilanne melkein teki minusta lukiolaisen.

Alla vielä henkilökohtainen lempparini vuoden valokuvista. Kerrankin osuivat värit ja kontrasti kukkien ja aidan välillä kohdilleen:


Olkoon se myös synttärikimppu Minttutielle.
Tästä on hyvä lähteä uusien aluevaltausten kimppuun, omaa varsinaista kotia unohtamatta.



[kynttilä]

Maissia, tomaattia vai maissia?

Nyt kun kännyköiden säteilystä on puhuttu niin paljon, niin *tämä video* on melkoisen pelottava.
Ainakin jos ei ole lavastettu. Minkälaisia mahtavat ollakaan pitkän ajan vaikutukset elimistölle, jos kännyä esim. kuljetetaan koko ajan samassa taskussa...

Mutta, siitä en varsinaisesti aikonut puhua.

Voisin vaikka siirtyä eteenpäin ja lainata Kemikaalicocktailin Nooraa:

Kuitenkin kannattaa muistaa, että mikäli laitat suuhusi suomalaista possua, syöt eläintä, joka on ruokittu gmo-rehulla. Muista se ja puntaroi, haluatko oikeasti tehdä niin. Possumme syövät gmo-rehua, kakkivat pelloillemme gmo-rehukakkaa ja me ihmiset syömme gmo-rehulla ruokittua lihaa - ja se on ihan laillista. Aika huolestuttava suunta.

Yh, eipä tee juuri mieli possua syödä. Eikä kyllä myöskään niitä samassa jutussa mainittuja tomaatteja joihin on istutettu kampelan kylmänsietogeeni. Mitä kauhistuttavia muutoksia pitää tapahtua tomaatissa, jotta siihen saadaan kiinni kampelan kylmänsietogeeni?! Juu kiitos ei.

Ostan vastakin tomaattini luomuna.


Noora totesi samassa kirjoituksessaan, että onneksi Suomessa ei kuitenkaan vielä tarvitse olla hirveän huolissaan geenimanipuloidusta ruoasta. Täällä en olisi ihan yhtä varma...
Le Monden sivuilla uutisoitiin viikko takaperin siitä, kuinka joukko aktivisteja on tuhonnut peltopalstan OGM MON810 -maissia* Ranskassa.

Une centaine de faucheurs volontaires emmenés par José Bové ont détruit vendredi 15 août dans la Vienne deux parcelles de maïs OGM MON810, dont la culture est interdite en France. Cette opération s'est déroulée sans incident en milieu de journée à proximité de la centrale nucléaire de Civaux, à une trentaine de kilomètres au sud-est de Poitiers, sous la surveillance d'une dizaine de gendarmes, qui ne sont pas intervenus, se bornant à prendre des photos.

Jos ylläoleva lainaus ei olisi huolestuttava, se olisi suorastaan koominen. Tuhosivat palstan maissia jonka viljely on kielletty Ranskassa. Pellot sijaitsivat ydinvoimalan vieressä, ja valvomassa oli joukko poliiseja jotka eivät puuttuneet operaatioon vaan ottivat valokuvia.

Taidan ostaa maissinikin luomuna.


* MON810 viitannee suoraan Monsantoon

Näitä aamuja

Tänään oli jokseenkin... hmm... surrealistinen aamu.

Meillä talon edessä tehdään jonkinlaisia katutöitä. Kun aamulla herää ja luopuu korvatulpista, joutuu heti suoraan sulkemaan ikkunan. Tänä aamuna en kuullut edes puolen metrin päässä korvastani olevaa radioselostusta. totesin, että ovat levittäneet työt talon edestä myös sen taakse. Hienoa loistavaa. Pidetään sitten kiinni keittiön ja kylppärinkin ikkunat.

Lisää melusaastetta oli luvassa kun kylmiä väreitä tuntien totesin, että lemppariaamuradio-ohjelmani (lemppari + aamu + radio + ohjelma) on palkannut jotakin päivittäisreportaasia tekemään Michel Druckerin. Yyyh, jos voi ihmisellä olla antipatioita jotain juontajaa kohtaan. Onneksi ohjelma kuitenkin taitaa tulla sen verran myöhään aamulla, etten joudu kuuntelemaan. Mutta silti, mikä osoitus huonosta mausta Europe 1:ltä.

Druckerhan on siis se ihminen, joka juonsi Ranskan Euroviisilähetyksen vuonna 2006. "Nuo joutaisivat Pariisin eläintarhaan. Suomi ei ole koskaan voittanut, eikä voita ainakaan näiden pellejen esityksellä. Miten tuollainen pääsee Euroviisuihin?" Kaikkihan varmaan arvaavat/muistavat ketkä olivat lavalla. Eipä silti, ei se minun Drucker-inhoni Euroviisuista johdu, vaan siitä että miehen asenne tuntuu olevan jokseenkin samanlainen omahyväinen koko ajan...

Vaan, ei siitä sen enempää.
Lähdin tänään sen korjatun takarenkaan voimin töihin pyörällä ekaa kertaa loman jälkeen.
Muistattehan kun kerroin siitä kevyen liikenteen sillasta, joka aiheutti minulle epämääräisiä kiertoteitä koska oli ensin korjattavana ja sitten blokattu koska mösjöö Sarkozy?
Tänään ajelen rauhassa oikeaan suuntaan, ja mitä näenkään!
Tai siis, en näe:


Tuossa piti olla silta.
Joutuu varmaan etsimään jonkin fiksun kiertoreitin, polkupyöräni ei vielä osaa levitoida.

Tramissa mustaan pukuun ja Picasso-kravattiin pukeutunut liikemies kuunteli Shakiraa.

Purukumilla me paikkasimme sen

On hetkiä joina minä toivoisin omistavani jonkinlaisen kannettavan musiikkisoittimen.
Musiikin kuuntelu saattaisi kummasti rauhoittaa esim. siinä tilanteessa, kun polkupyörän takarengas taas hajoaa, ja sitä taistelee uuteen. Seuraavan kerran siirryn tämännäköisen vempeleen käyttöön:


Nii-in, Vapriikissa Tampereella oli polkupöränäyttely, ja siellä sai kiiveä tuollaisen laitteen selkään jos uskalsi. Seurueen pienimmillä ei päätä huimannut.

Se on muuten niin tasan Murphyn laki, että kun yhdellä renkaalla on hajoamistaipumuksia, se on aina se sama rengas joka pettää. Tällä kertaa vaihtaminen kävi suhteellisen sujuvasti, mutta ensimmäinen kerta olisi sopinut oivaksi oppitunniksi suomalaisista kirosanoista. Silloinkin aurinko paahtoi niin ettei paremmasta väliä.


Samalla esittelen myös sunnuntaipäivän muotia ja upeaa pihaamme, joka tosin taitaa hieman hävitä Maurelitan pihalle... Syytän siitä sitä tosiasiaa, että kyseessä on ihan kerrostalopiha. Tosin, yläkerran naapurit saisivat siitä huolimatta laittaa lapsensa juoksemaan vaikka sitten siihen betonille, eilen sitä ravaamista kesti vain seitsemän tuntia.
Noh, onneksi en enää pitkään ole tämän katon alla.

EDIT: Bloggerkin aiheuttaa kiroilua. Kuvat häviävät, ensin yhdestä banneri ja sitten täältä minun rakas lampaani ja kiljoona muuta kuvaa. Ei hyvä, ei.

Tie parempaan elämään käy suolen kautta

Vessameditointi on vallan oivallinen ajanviete ja saattaa jopa aiheuttaa reissujen pitkittymistä. Sen sijaan herra ei ole vielä minulle puhunut, vaikka lapussa niin luvataankin. Pitäisiköhän uhrialttarilla olla esim. vihreää hajustettua vessapaperia?

Savonlinnan sataman eräässä yleisövessassa käyneellä sen sijaan olivat arvot paikallaan. Mutta toisaalta, vessa ei nyt ehkä kuitenkaan ole se otollisin paikka ohjeistaa kasvispitoiseen ruokavalioon.
Tai, ehkäpä tofu on todettu oivalliseksi ummetuksen poistajaksi?

I believe I can fly

Yyh. Tiedänhän minä, että tilastollisesti minulla on selkeästi suurempi todennäköisuus heretä hengittämästä kotonani tai autobaanalla kuin lentokoneessa. Silti nuo Madridin turman kaltaiset uutiset eivät suorastaan ilahduta. Minä olin jo kauhuissani paluumatkalla viikko takaperin, kun koko matkan oli melkoisen reipasta turbulenssia: "Jos minä keskityn oikein huolellisesti tähän kahvikupilliseeni, saatan saada sen juoduksi läikyttämättä päälleni, ja lisäksi saan jotain muuta ajateltavaa kuin 'Tää tippuu, tää tippuu'..."

Niinkuin Gad Elmaleh sketsissään totesi: "Jos kerran lentomatkustaminen on niin turvallista, niin minkä pirun takia liikkeelle lähdetään terminaalista?" (Sivumennen sanoen, Gad kuuluu niihin harvoihin stand up -koomikkoihin jotka ovat mielestäni oikeasti hauskoja.)


Oikeastaan voisikin ottaa ekologista itseään niskasta kiinni, ja mennä seuraavan kerran Suomeen jollain junalla tai auto-lautta-yhsitelmällä. On vain vallan harmillista, että moiset keinot on tehty kovin vaikeiksi ja kalliiksi. Interraillippu maksaisi kolmanneksen enemmän kuin lentolippu. Myöskään bensa ei ole ilmaista, lauttamatkasta tai auton vuokraamisesta puhumattakaan.

Ja sitäpaitsi, olisin kauhuissani myös siitä tiedosta, että allani on kymmeniä metrejä Itämerta.

Eli, jos kerran haluttaisiin ratkoa ympäristöongelmia, junamatkustuksesta pitäisi tehdä puoli-ilmaista. Köyhä opiskelija tekee usein matkustus- (ja muut) ratkaisunsa lompakon perusteella, ja valitettavasti lentäminen tulee vallan monesti halvimmaksi näin Euroopan mittakaavassa.


Ihmisillä on monesti se käsitys, että bussi- ja junamatkailu tulee selkeästi lentomatkailua halvemmaksi. Ehkä näin onkin, jos matkustaa lomallaan useamman välin, esim. reilatessa. Yksittäisillä parin-kolmentuhannen kilometrin matkoilla ei pidä ollenkaan paikkaansa. Muistan katselleeni, että Eurolinesin bussi, joka kulkisi Saksan Karlsruhesta Tallinnaan puolitoista vuorokautta, maksaisi nuorisohinnalla siinä 170 euroa per suunta. Sitten vielä Tallinnasta lammikon yli Suomeen. Minun bussi-lentokoneyhdistelmäni Frankfurtin kautta maksoi 230 euroa menopaluu.

Löydä siitä sitten porkkana lentomatkailun vähentämiseen...

Mutta ehkä ensi kerralla. Jos on loma-aikaa ja innostusta, reilaaminen Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen on ehdottomasti toteutuskelpoinen idea. Vielä ei edes ole lapsia joita pitäisi raahata mukana.

[kuva]

Muillakin on aksenttia

Minulla on aksenttia kun puhun ranskaa. Melko paksultikin, oletan.
Ihmiset kuitenkin yleensä ymmärtävät (jo nykyään) mitä haluan... ainakin henk.koht. asiakaspalvelussa.

Puhelin onkin sitten asia erikseen.
Minä en aina ihan ymmärrä, eikä toisessa päässä oleva ihan ymmärrä minua.
Jos sanelen nimeni toistamatta kahteen kertaan, että "V comme Vache", sukunimeni keskellä on B.

Mutta en selkeästikään ole pahimmasta päästä.
Jos olet jo lukenut läpi aasiakas.netin tarinat, käy katsomassa sen englanninkielistä kumppania, (the customer is) not always right -sivustoa. Menee taas tovi ääneen hekotellen, ja tulee muutama kuukausi lisää elinaikaa. Vahingonilo se paras ilo.

*Tämä* on ihan minun ehdoton suosikkini. :-D


Niin, ja toisaalta voisi kehitellä jotain *tämän* kaltaista niille hetkille, kun se seuraava vatipää tulee ääneen ihmettelemään, että: "Kylmä, eihän sinulla voi olla kylmä, sinähän olet Suomesta..."

Ja minä kun luulin olevani "liikkuva"...

Etsin töitä.

Kaiken muun olennaisen ohella:
työharjoittelu,
raportin teko (siis työharjoitteluraportin teko),
pyörän renkaan vaihtaminen (savolainen projekti *),
New Super Mario Bros,
blogin ulkoasun säätäminen,
nukkuminen,
ostoslistan kirjoittaminen seuraavalle Saksanreissulle...

Tiedän, että työpaikan hankkiminen nykymaailmassa (ja maassa jossa työttömyysprosentti hipoo kahdeksaa) tarkoittaa pitkäjänteistä etsimistä, valmistautumista, kirjeitä ja puhelinsoittoja. En ole kuin vasta aloittanut. Muut ovat samassa jamassa jo paljon pidemmältä ajalta.

Silti vähän tympii.
Ei kukaan minulle väittänytkään että se helppoa olisi, mutta eikö se siltikin voisi olla, jooko?

"Kiitos mutta ei kiitos, toivotamme teille onnea etsintöihinne" tulee lähes aina ihan oikeana kirjeenä. Kaikkeen käyttävätkin paperia, olisin minä meilinikin lukenut. Mutta onneksi silti ilmoittavat. Yhteen paikkaan oli laitettu Monster-sivustolle ilmoitus perjantaina. Maanantaina laitoin s-postia ja vastauksena oli "On jo löydetty joku". Mitvit? Viikonloppuna? Ja se ilmoitus on siellä vieläkin...
Ei tainnut minun naamavärkkini tai yläreunan "Finlandaise" miellyttää rekrytoijaa.


[Grup michlään]** etsii laatuassistenttia ulkomaille. 24 kuukauden koulutusjakso Euroopan tehtaissa, ja siitä sitten expatrioimaan jonnekin Kiinaanthaimaahan. Tuollaisten, varsin houkuttavien, tarjousten edessä joutuu miettimään omia prioriteettejaan ja motiivejaan. Me ollaan hei vasta muuttamassa yhteen L:n kanssa:
Olenko minä huono nuorisohenkilö, jos en (vielä tänä vuonna) tartukaan kansainvälisyystarjoukseen?
Eikö liikkuvuus olekin nykyään työmarkkinoiden avainsana?

On melkein hupaisaa, että paasataan liikkuvuudesta ja sen tärkeydestä uran kannalta, kun kuitenkin tosiasiassa niin vallan harva ilman hammastenkiristystä lähtee kovin kauas töihin ilman kumppaniaan... ja siihen taas tarvitaan kumppani jolla on mahdollisuus seurata.

Taidan hyvällä omallatunnolla jättää ex-ranska-patrioinnit väliin ja olla pari seuraavaa vuotta ihan nancéienne. Kyllä sielläkin varmaan joku minut vielä laatuassistentikseen haluaa...

* Savolainen projekti = aloittamista vaille valmis.
** Groupe Michelin

Estetiikkaa taitamattomalle

Joka kerta, kun ihmettelen muotiblogien valokuvia, sellaista-ja-sellaista vaatetyyliä, muotilehdistä skannattuja otoksia, tunnen itseni vallan ei-esteetikoksi. En vain jaksa kiinnostua kuvasta jollei se ole todella pysäyttävä, ja sittenkään harvemmin useaan kertaan. Jollei blogissa ole (hyvää) tekstiä, kyllästyn. (Aiemmin mainitsinkin, että ruotsalaiset muotiblogit ovat käsittämättömiä juuri tuon takia.)

On kuitenkin yksi pieni asia, joka saa nukuksissa olevan sisäisen esteetikkoni
heräämään satunnaisesti: blogin itsensä ulkoasu. Itseäni eniten miellyttävistä poimin ideoita melkoisen häpeämättömästi, vaikka etenkään kuvankäsittelytaitoni eivät aivan riitäkään Sen Täydellisen Ulkoasun rakentamiseen.

Onneksi on ihmisiä jotka osaavat auttaa taidottomia ja/tai laiskoja...
Tässä muutamia inspiroijiani tai muuten vain kivoja ulkoasuja, voilà.
(Screenshotit aukenevat suurempina kun klikkaa, totutusti.)

* Heijastuspinnassa on kaikkea kivaa pikkuhilpettä, selkeä pohja ja kivat boordit. Pohja on muokattu täältä löytyvästä Hobitista.


* Quisiera ser una mosca:n banneri nyt vaan on ihana ja sinisen sävy juuri oikea valkealla pohjalla. Miellyttää minimalistista minua. Ja tämähän siis on alkujaan Agua...


* Waterfalls and Honey Days -blogin pohjana on vallan viehättävä Colibri. Ei tosin mahda olla kovinkaan helppo viritellä toimimaan. Sitkeille ja niille joiden kotoa löytyy tietotekniikkaihme, latausosoite on täällä. Lue kommentit kunnolla, niistä löytyy vihjeitä.


* Aspire -pohjan "revitty paperi" -idea on hauska, vaikkeivat värit minua viehätäkään. En ole ruskea ihminen. Kuten moni muukin, Aspire löytyy halukkaille Eblog templates -sivulta.


* Artica on jotenkin hirveän kiva kanssa, etenkin koska se on yksinkertainen ja siinä on vihreää... Joskaan en ole nähnyt ihan käytössä. Halukkaille tarjolla tässä osoitteessa.



Toisaalta voisi tietenkin kysyä, missä ovat ne kivathauskat ulkoasut, jotka eivät perustu johonkin jo netissä tarjolla olevaan pohjaan? Pitääkö olla ihan kerrassaan ohjelmoija ja graafinen suunnittelija yhdessä paketissa kyetäkseen tekemään jotain omaperäistä ja sievää?

Mystizen zen

Uskollisimmat lukijani muistanevat taannoisen pullantekokatastrofin.
Eilen jouduin toteamaan, että leipäkonekin voi olla yllättävän hankala vehje.

Tiedättehän, koneessa on sen astian pohjalla sellainen "siiveke", joka hoitaa taikinan vaivaamisen. Siivekkeen saa toki irti, pitäähän se käytön jälkeen pestä. Eilen sitten laitoin kiltisti kaikki mahdolliset aineet astiaan, astian koneeseen, napista ohjelma päälle. Nnrunn, nnrunn, nnrunn... Ääni kuulosti siltä miltä pitikin, mutta taikina ei liikkunut yhtään. Hetken ihmettelyn jälkeen silmäni osuivat pöydällä lojuvaan siivekkeeseen. Ei auttanut kuin keplotella se vesijauhoseoksen läpi paikalleen astian pohjalle. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä siivekkeessä oleva reikä tukkiintuu hetkessä siitä liisteristä.

Mutta, lopulta leivästä tuli vallan syötävä. Mitään muuta ei sitten asunnossa juuri olekaan syötäväksi, pitäisi varmaan käydä kaupan puolella.


Alan vissiin viimeinkin oppia tähän ranskalaiseen aina-sinne-jotenkin-selviää -mentaliteettiin. Muutenhan minun pitäisi olla hirveän huolissani siitä, ettei meillä ole vieläkään vuokrasopimusta siihen luvattuun asuntoon (mutta Madame la propriétaire on kyllä sitä vieläkin meille luovuttamassa. Enkä todellakaan suostu näkemään piruja pöydänkulmalla, mehän saadaan se! Nih!). Madame ei nimittäin tiedä milloin nykyiset vuokralaiset pääsevät muuttamaan siitä pois.
Oletettavasti ennen 22. syyskuuta.
Oletettavasti.
Höhö.

Sitten saatte kuvia vaaleanvihreästä liedestä.


Päivän "mitähän tästäkin nyt ajattelisi" -osio:
Prioriteetit kohdillaan.

Se, jota ei osattu otsikoida

Olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jonkin "vielä on kesää jäljellä", mutta olisin inhonnut itseäni synkeästi kliseen takia, joten jätin väliin. Sitä kuitenkin näyttää olevan jäljellä vielä täällä Ranskanmaalla, jossa julkismittari näytti +31 astetta kun eilen Strasbourgiin saavuimme.

Nukuin sujuvasti miltei koko bussimatkan Frankfurtista, mutta ehdin kuitenkin loppumatkasta katselemaan maissipeltojen takana häämöttäviä pikkukyliä, rautateitä ja autoliikkeitä.
"Kah, taidan olla kotona."
Joskaan tunne ei ollut ihan sama kuin neljä viikkoa sitten, kun maissipeltojen tilalla ihmettelin järveä toisensa jälkeen.

Selvisin kotiin, käsimatkatavaroissa rontatut viinilasit olivat ehjiä, nukuimme koko lauantain.

Perjantaina nimittäin toimimme kuten vakavastiotettavan nuorisohenkilön pitääkin: Rahtasimme kamat Helsingin keskustan kupeessa asustelevan kaverin luokse ja lähdimme baariin. Kuka sitä nyt nukkua viitsii, jos lento lähtee jos seitsemän aikaan? Olimme melkein ajoissa kentällä, lähtöselvitys oli tukossa, ja taisimme olla viimeiset koneeseen chekatut matkustajat. Esittelimme passeja kahdesti. Eli, kun menomatkalla ei esitelty ollenkaan, siitähän tulee mukava "kerta per suunta" -keskiarvo.

Unettoman yön lisäksi loppulomaan mahtui Särkänniemeä (Ei edes satanut!), maaseutua ja Korkeasaarta.

Pienet eläimet ja iso Näsinneula

Pienet eläimet ja hyvin iso itkevä patsas Retretin seisakkeella

Tuntematon bloggari piilottelee lasiaan ja

esittelee tyttökenkiään Baker'sin "terassilla"

Tästä onkin sitten hyvä palata arkeen, stressaamaan töittenhausta-koulusta-muutosta. Elämä on.

Tieto on valtaa. Luottokorttitiedot ylivaltaa.

Tampereella sataa.
Ainakin tänään ja koko hemmetin päivän. En edes selvinnyt torille ihmettelmään Tiiaa, sillä erehdyin torista. Jonkun olisi pitänyt varoittaa siitä, että "tori" voi merkitä muutakin kuin Keskustoria! Mutta olkoot.

Kävimme museoissa. Vapriikin Tiibet-näyttely oli näkemisen arvoinen ja vallan värikäs, ja Finlaysonin rakennuksissa sijaitseva Vakoojamuseo ihan hupaisa.

Jälkimmäsessä totesin myös, että kun Visa-korttinsa lätkii ultraviolettivalon alle, Visa-logon keskelle ilmestyy violetti V-kirjain. Haa, jännää! Mistä saadaankin vallan mainio tulviva aasinsilta...

Tähän prenikkaan. Tai siis korttiin.



Kiitän kauniisti ja kerron mistä on kyse. Hmmh:

1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award.

1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2. …joista neljä seuraa blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri puolella maailmaa.
4. Linkitä siihen blogiin, josta sait tämän tunnustuksen.

Toi blogging friends forever on jotenkin tosi lutuinen. Onks tää ny tarkotus niinku antaa luottoblogeille vai hä? Sitten pitäisi vielä päättää keille tuon antaisi, ja arvuutella ketkä mahtavat blogiani seurata... Aloitetaas siis.

Ekaksi Sirokolle, jota kohtaan tunnen suurta sympatiaa. Ehkä etenkin sen takia, että molemmat päivitämme blogiamme outoihin aikoihin. Sitten Sannalle, blogging friends forever.
Seuraavaksi Idhrenille, jonka "tyyliblogista" löytyy paljon muitakin kiinnostavia asioita kuin muotia. Neljäs luottokortti lähtee Brysseliin, ja se viides menköön sitten kirjaimellisesti toiselle puolen maailmaa Mrs Morbidille.

Voilà. Tiedättepähän olevanne luettuja!

---

Lopuksi pelastan hämeenlinnalaisten ja lähistöllä asuvien viikonlopun! Menkää katsomaan upeaamahtavaa kesäteatteria! Edes sadetta ei tarvitse pelätä, ladossa on katto pään päällä ja lämmittävää viiniä tarjolla baarissa.
Aulangon kesäteatteri esittää tältä kesältä viimeiset näytökset Nummisuutareista tänä viikonloppuna. (Lauantaina klo 21 ja sunnuntaina klo 15)

Tiedättehän, että ihmisen pitäisi nauraa varttitunti päivässä? Tässä saa viikon annoksen kerralla. Sinne, hus!

Hämeen Sanomat: "Esitys on riemukasta ja raikasta kesäteatteria.
Klassikkotarinasta saadaan irti uusia tehoja.
Tulos on sydämeenkäyvä ja hulvaton"

...ja niin he saivat toisensa

Jahas, nyt on sitten selvitty häistä, ja minun turkoosi mekkoni ja tyttökenkäni olivat oikein oiva yhdistelmä. Niissä korkkareissa olin sitkeästi pitkälle iltaan saakka, todistivatpahan ainakin olevansa hyvät jalassa.

Häissä riitti juomaa ja musiikkia. Jos ei viini virrannut, niin olut ja booli (maitotonkasta) senkin edestä. Morsio oli kaunis kuten asiaan kuuluu, mutta taidan yksityisyyden suojaamiseksi jättää kuvan julkaisematta. Kadehtisitte kuitenkin.

Oikealla kaksi morsiamelle kuuluvaa jalkaa (tosin ei enää häämekossa).
Vasemman jalkaparin omistaja sanokoot 'hep' jos tunnistaa itsensä.

Minä siirryin nukkumatin maille kello kahdeksan aamulla, kuin paraskin nuorisohenkilö. Olin kuulemma istunut sängyn laidalla selittäen, jotta: "J'sais pas ce qu'elle essaie de dire, donc j'peux pas traduire en une langue difficile quelque chose que je ne comprends pas en finnois..." Ymmärrys oli selkeästi hakusessa joka suunnassa.
Jahas, nyt on sitten täynnä kuukauden kiintiö ylipitkiä öitä.

Ompa tietty tietyssäis,
Mesi marja mielessäis,
Leppälintu liitossais,
Sinisorsa suojassais,
Joka on mieltynyt minuhun,
Minä mieltynyt hänehen!

Kesähittibongausta

Olen näiden puolentoista viikon aikana huomannut, että Ranskassa olen varsin vieroittunut populäärikulttuurista. Ei auta vaikka kuinka on intterwebbi; kun ei lue kylddyyrilehtiä eikä katso telkkaria, sivuuttaa autuaasti kasan Kaikelle Nuorisolle ™ olennaisia tietoja.
Kuten vaikkapa sen, että tämä vallan sievä naisihminen on myös Brittien listaykkönen. Tai sen, miltä kuulostaa vuoden 2006 kesähitti 'Mikä kesä?'.
Todettakoon, että se kuulostaa käsittämättömän huonosti artikuloidulta rallatukselta.

Lisäksi Mikä kesä? tuo erehtymättömästi mieleeni ainakin pari muuta hyvin samantapaista rallatusta. Niistä saisi kasaan jotain tällaista:
Tästä kesä voi alkaa,
nostakaatten jalkaa,
elämä on iisii
ja mankka jauhaa biisii...

Kokeilkaa vaikka, se sopii mainiosti säveleen.

Tai jos ette halua kiusata naapureita jollotuksella, voitte mainiosti syventyä ihastelemaan Brita Koivusen pikkuvanhaa kampausta vuodelta 58 ja suorastaan häkellyttäviä miesnaamoja jotka yhtäkkiä ilmestyvät porraskaiteen takaa. Onkohan tämä nyt komediaa vai kauhua?