sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Se, jota ei osattu otsikoida

Olisi tehnyt mieli laittaa otsikoksi jonkin "vielä on kesää jäljellä", mutta olisin inhonnut itseäni synkeästi kliseen takia, joten jätin väliin. Sitä kuitenkin näyttää olevan jäljellä vielä täällä Ranskanmaalla, jossa julkismittari näytti +31 astetta kun eilen Strasbourgiin saavuimme.

Nukuin sujuvasti miltei koko bussimatkan Frankfurtista, mutta ehdin kuitenkin loppumatkasta katselemaan maissipeltojen takana häämöttäviä pikkukyliä, rautateitä ja autoliikkeitä.
"Kah, taidan olla kotona."
Joskaan tunne ei ollut ihan sama kuin neljä viikkoa sitten, kun maissipeltojen tilalla ihmettelin järveä toisensa jälkeen.

Selvisin kotiin, käsimatkatavaroissa rontatut viinilasit olivat ehjiä, nukuimme koko lauantain.

Perjantaina nimittäin toimimme kuten vakavastiotettavan nuorisohenkilön pitääkin: Rahtasimme kamat Helsingin keskustan kupeessa asustelevan kaverin luokse ja lähdimme baariin. Kuka sitä nyt nukkua viitsii, jos lento lähtee jos seitsemän aikaan? Olimme melkein ajoissa kentällä, lähtöselvitys oli tukossa, ja taisimme olla viimeiset koneeseen chekatut matkustajat. Esittelimme passeja kahdesti. Eli, kun menomatkalla ei esitelty ollenkaan, siitähän tulee mukava "kerta per suunta" -keskiarvo.

Unettoman yön lisäksi loppulomaan mahtui Särkänniemeä (Ei edes satanut!), maaseutua ja Korkeasaarta.

Pienet eläimet ja iso Näsinneula


Pienet eläimet ja hyvin iso itkevä patsas Retretin seisakkeella


Tuntematon bloggari piilottelee lasiaan ja
esittelee tyttökenkiään Baker'sin "terassilla"


Tästä onkin sitten hyvä palata arkeen, stressaamaan töittenhausta-koulusta-muutosta. Elämä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti