Mystizen zen

Uskollisimmat lukijani muistanevat taannoisen pullantekokatastrofin.
Eilen jouduin toteamaan, että leipäkonekin voi olla yllättävän hankala vehje.

Tiedättehän, koneessa on sen astian pohjalla sellainen "siiveke", joka hoitaa taikinan vaivaamisen. Siivekkeen saa toki irti, pitäähän se käytön jälkeen pestä. Eilen sitten laitoin kiltisti kaikki mahdolliset aineet astiaan, astian koneeseen, napista ohjelma päälle. Nnrunn, nnrunn, nnrunn... Ääni kuulosti siltä miltä pitikin, mutta taikina ei liikkunut yhtään. Hetken ihmettelyn jälkeen silmäni osuivat pöydällä lojuvaan siivekkeeseen. Ei auttanut kuin keplotella se vesijauhoseoksen läpi paikalleen astian pohjalle. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä siivekkeessä oleva reikä tukkiintuu hetkessä siitä liisteristä.

Mutta, lopulta leivästä tuli vallan syötävä. Mitään muuta ei sitten asunnossa juuri olekaan syötäväksi, pitäisi varmaan käydä kaupan puolella.


Alan vissiin viimeinkin oppia tähän ranskalaiseen aina-sinne-jotenkin-selviää -mentaliteettiin. Muutenhan minun pitäisi olla hirveän huolissani siitä, ettei meillä ole vieläkään vuokrasopimusta siihen luvattuun asuntoon (mutta Madame la propriétaire on kyllä sitä vieläkin meille luovuttamassa. Enkä todellakaan suostu näkemään piruja pöydänkulmalla, mehän saadaan se! Nih!). Madame ei nimittäin tiedä milloin nykyiset vuokralaiset pääsevät muuttamaan siitä pois.
Oletettavasti ennen 22. syyskuuta.
Oletettavasti.
Höhö.

Sitten saatte kuvia vaaleanvihreästä liedestä.


Päivän "mitähän tästäkin nyt ajattelisi" -osio:
Prioriteetit kohdillaan.