sunnuntaina, elokuuta 24, 2008

Purukumilla me paikkasimme sen

On hetkiä joina minä toivoisin omistavani jonkinlaisen kannettavan musiikkisoittimen.
Musiikin kuuntelu saattaisi kummasti rauhoittaa esim. siinä tilanteessa, kun polkupyörän takarengas taas hajoaa, ja sitä taistelee uuteen. Seuraavan kerran siirryn tämännäköisen vempeleen käyttöön:


Nii-in, Vapriikissa Tampereella oli polkupöränäyttely, ja siellä sai kiiveä tuollaisen laitteen selkään jos uskalsi. Seurueen pienimmillä ei päätä huimannut.

Se on muuten niin tasan Murphyn laki, että kun yhdellä renkaalla on hajoamistaipumuksia, se on aina se sama rengas joka pettää. Tällä kertaa vaihtaminen kävi suhteellisen sujuvasti, mutta ensimmäinen kerta olisi sopinut oivaksi oppitunniksi suomalaisista kirosanoista. Silloinkin aurinko paahtoi niin ettei paremmasta väliä.


Samalla esittelen myös sunnuntaipäivän muotia ja upeaa pihaamme, joka tosin taitaa hieman hävitä Maurelitan pihalle... Syytän siitä sitä tosiasiaa, että kyseessä on ihan kerrostalopiha. Tosin, yläkerran naapurit saisivat siitä huolimatta laittaa lapsensa juoksemaan vaikka sitten siihen betonille, eilen sitä ravaamista kesti vain seitsemän tuntia.
Noh, onneksi en enää pitkään ole tämän katon alla.

EDIT: Bloggerkin aiheuttaa kiroilua. Kuvat häviävät, ensin yhdestä banneri ja sitten täältä minun rakas lampaani ja kiljoona muuta kuvaa. Ei hyvä, ei.

2 kommenttia:

  1. Teilläkin aurinko pilkahti siis todistetusti. Tänään meillä on niin masentavaa, mutta käytiin silti fillaroimassa ja saatiin sadekuuro niskaan. Tosin kyllä kerjättiin sitä, kun hullut lähdimme vielä ilman sadetakkeja - sen verran utopisteja olemme. =D

    VastaaPoista
  2. Oikeastaan koko päivän on paistanut, sada on vissiin vasta tulossa tänne nyt yön aikana..

    VastaaPoista