torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Asuntohaaveilua

Se on vissiin se aika vuodesta.

Ainakin Bisquits-neiti ja Gemma ovat viime aikoina haaveilleet täydellisestä asunnosta, oli se sitten oma tai vuokralla.

Itsellä alkaa olla vähän sama tilanne, kun ensi syyskuussa pitäisi lähteä pois rajalta (harmi), ja siirtyä takaisin Nancyyn. Ja muuttua aikuiseksi. Avovaimoksi, quoi. Eli, olen taas vähän samassa tilanteessa kuin vajaa vuosi takaperin: etsimässä asuntoa. Nyt tosin pienemmällä stressillä, sillä etsin kämppää vähän sopivampaan aikaan, halvemmasta kaupungista... ja ihan vain proosallista kaksiota kimppakämpän sijaan.

Silti, tässä maassa suomalaisittain asumiskelvollisen asunnon löytäminen ei välttämättä ole se yksinkertaisin asia. Edullinen hinta näkyy hyvin nopeasti asunnon kunnossa ja varustelussa.
- Keittiö on tyhjä, tai siis siellä on Keski-Euroopan tyyliin vain lavuaari.
- Kylppäri pieni ja kulunut.
- Ikkunat mitä sattuu. (Tästä kirjoitin aiemminkin)
- Se kirotun kirottu kokolattiamatto.
- Mystinen vessa ilman käsienpesumahdollisuutta.
- Puhumattakaan asuntola-asumisen iloista...



Minä siis haluaisin asunnon, josta "puuttuisi" kaikki tuo... Kriteerejä on, kriteerejä:
- Kunnon keittiö. Ei kiinnosta alkaa ostamaan kaikkia tarvittavia kodinkoneita, joku pesukone maksaa jo aivan tarpeeksi.
- Kunnon keittiössä olisi ideaalitapauksessa hyvä kaasuhella, sähköuuni ja jopa keskikokoinen pakastin. Sekä tiskipöydän päällä tilaa asentaa astiankuivauskaappi.
- Parveke. Ei ehdoton, mutta olisihan se kiva. Sinne saisi pienen matokompostinkin.
- Siisti kämppä: normaali ääneneristys, ei näkyviä kosteusvaurioita (eikä tietenkään mielellään näkymättömiäkään), ei kokolattiamattoa. Asunto joka on remontoitu edes jossain vaiheessa elämäänsä.
- Tarpeeksi tilaa. Jotenkin en vain miellä, että 30 neliötä voisi olla kahden ihmisen asuttava kaksio.
- Ne tuplaikkunat.
- Ei sähkölämmitystä, ainakaan jos kyse ei ole jostain modernista varaavasta systeemistä. Maksaa omaisuuden eikä liene kovin ympäristöystävällinenkään.
- Kaappitila olisi enemmän kuin ihme, mutta saahan sitä haaveilla.
- Ja sitten kun ei vielä olisi naapureita yläkerrassa... ei ainakaan lapsiperhettä :-D

Yhden tarjolla olevan löysin jo netistä, saa nähdä tarttuuko verkkoon ja millainen on sitten ihan oikeasti... Ilmoitus oli melkein liian hyvä ollakseen totta "double vitrage, cuisine équipée, chauffage individuel gaz, parfait état, trés lumineux, plein sud, vue dégagé..." Ja kuvatkin söpöjä.

Maanpinnalle putoamista odotellessa olisi kiva kuulla lukijoiden omia karmeimpia asuntokokemuksia...

9 kommenttia:

  1. No meillä kävi sellainen tsägä, että nykyinen kämppä täyttää seuraavat vaatimukset järkevässä listassasi:

    - keittiössä on kaasuhella, sähköuuni ja pakastin (pieni), ei toki kuitenkaan tilaa astiakaapille
    - ei parveketta, mutta pieni yhteiskäytöllinen piha
    - siisti
    - neliöitä ainakin 60, tosin en tiedä minkä verran oikeasti, kun ei kukaan ole koskaan mitannut
    - tuplaikkunat
    - kaasulämmitys
    - ei naapureita yläkerrassa, ylin kämppä siis.

    Tätä etsiessämme törmäsimme kyllä sellaisiin hävityksenkauhistuksiin ettei ole tosikaan. Yhdessä kanavanrantalukaalissa iski heti eteisessä sellainen homeenhaju vastaan, että alkoi aivastuttaa. Toisessa piti olla remppa "ihan vähän kesken" ja kämppää katsastaessa siellä ei ollutkaan mitään; vain betoniset seinät ja tasoittamaton lattia, ei sähköjä, ei pintoja, ei mitään. Yhdessä kämpässä oli nerokkaasti 38 neliötä jaettu kolmeen huoneeseen ja kahteen kerrokseen - suurimman osan neliöistä näyttivät vievän keskellä kämppää tököttäneet rappuset.

    On tässä nykyisessäkin kuitenkin kurjia puolia. Ei kaappitilaa, yhdessä huoneessa kokolattiamatto, vetoinen. Mutta silti ehdottomasti kelvollisin katsastamamme.

    VastaaPoista
  2. Tuuli,
    Etenkin tuo vetoisuus on välillä tosi ilkeää. Miten eristäminen voi olla niin vaikeaa..?
    Mut teidän kämppä tuntuu kyllä muuten varsin asuttavalle :)

    VastaaPoista
  3. En tiedä, voiko asuntoamme Aixissa kutsua karmeaksi, mutta ainakin sieltä löytyvät lähes kaikki listaamasi ei-toivotut ominaisuudet...

    Jääkaappi, pakastin, pesukone ja kaasuhella meillä toki on, koska E. on asunut asunnossa jo yli 20 vuotta, mutta kaappitilasta voi vain haaveilla. Koko 37 neliön kaksiossamme on yksi ainoa rakennettu kaappi, joka sijaitsee eteisessä. Kaikki muut vaate- ja keittiökaapit on pitänyt itse hankkia. Koska asunto tosiaan on pieni, meillä on vain yksi pöytä, jolla mahtuu samaan aikaan joko syömään tai kirjoittamaan/lukemaan lehteä/laittamaan ruokaa/suorittamaan muita askareita, joihin tarvitaan pöytää.

    Koska kämppään ei mahdu esim. kirjahyllyä, minun pitää joko lähettää ostamani kirjat Suomeen heti lukemisen jälkeen, myydä ne divariin tai säilöä ne muovikasseissa E:n isän autotalliin. Omaa autotallia meillä ei ole. Samoin ainoa vaatekaappi on täynnä E:n vaatteita, joten minun vaatteeni ovat kahdessa pinossa sohvan käsinojalla, josta ne nostetaan sängylle silloin, kun halutaan istua sohvalla.

    Koska asunnossa ei ole juuri minkäänlaista lasku- tai säilytystilaa, ennen jokaista hankintaa pitää ensin miettiä, minne tavara sijoitetaan. Taannoin halusin ostaa E:lle lahjaksi espressokeittimen, mutta en voinut, koska emme löytäneet sille kotoa paikkaa. Ainoalla pöydällä se olisi vienyt liikaa tilaa.

    Mitähän vielä keksisin valittaa? :D Ai niin, makuuhuoneessa on kokolattiamatto, jota ei voi imuroida sängyn alta, koska imurin vartta ei mahdu kääntämään seinän ja sängynlaidan välissä. Kämpässä ei myöskään ole varsinaisia ikkunoita, vaan kaksi lasiovea, joiden edessä on rautakaide ranskalaisen parvekkeen tyyliin.

    VastaaPoista
  4. Mä keksin siitä vetoisuudesta yhden hyvän puolen: ei Hollannin kosteudessakaan ehdi silleen kämppä homehtua, kun tuulee läpi... :-p

    VastaaPoista
  5. Tuuli, toivot vaan :D

    Fifi,
    teillähän tuntuu olevan mukavasti tilaa.
    Ja tietenkin vielä seinät sellaista materiaalia, että edes mitään seinähyllyjä ei pysty kiinnittämään?

    VastaaPoista
  6. No mitenkä olisi kämppä jonka vesiputki halkeaa lattian alla ja valuttaa järven kokoisen lammikon huoneiston alle (alimman kerroksen asunto). Seinät homeessa katonrajaan saakka ja asunnonvälitystoimisto lähettää maalarit peittelemään pahimmat homeet. Muutenhan asunto on vielä ihan asumiskelpoinen...

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa mainiolle.
    Missähän maassa mahtoi tapahtua?

    VastaaPoista
  8. Mulla ei varsinaisesti ole mitaan kauhukokemuksia, mutta Galwayn asuntooni kehittyi ajan mittaan homeongelma. Kun muutin sinne, se oli vasta remontoitu (ts. koko ylakerta oli tuoreeltaan jaettu asunnoiksi, eli olin asunnon ensimmainen asukas, vaikka talolla itsellaan olikin jo ikaa) ja taysin varustettu (kuten Irlannissa on tapana - sis. myos huonekalut, telkkarin, perusastiat, yms.). Asuin siella reilut pari vuotta, ja siina ajassa varsinkin makuuhuoneiden ikkunanpuoleisille seinille kertyi aika runsaasti hometta.. Remppa oli tehty pikavauhtia, asunnossa ei vaihtunut ilma kunnolla, ja koko kolmen huoneen asunnon ainoa patteri oli olohuoneessa (varaava sahkosellainen), mika selittaakin makuuhuoneiden hometilanteen. Koska makuuhuoneiden vaatekaappien takaseinana oli huoneen seina, sinnekin muodostui hometta, ja vaatteet oli pidettava visusti irrallaan seinasta, ellei halunnut pysyvia hometahroja. Onneksi vain yksi marimekon kassi meni pilalle. Muuten se oli kylla tosi viihtyisa paikka.

    VastaaPoista
  9. Homeasiat ovat kyllä muualla maailmassa ihan eri tavalla ajateltuja kuin Suomessa. Suomessa riittää, että jostain välikatosta löytyy hiukan kosteutta ja luvassa on iso remontti.
    Täällä tuntuu, että pienet vesivahingot eivät merkkaa mitään, ja homehan on lähinnä kosmeettinen haitta...

    Meillä nähtävästi vuotaa kylpyammeen alla oleva putki. Alakerran naapuri tuli mainitsemaan asiasta, joten kosteutta on vissiin melko paljon... Inhointa on, että se amme on "seinään muurattu", eli ympärillä on laatat. Kaikki on purettava että pääsee alle.

    Eipä se meidän pussista mene vaan vuokranantajan, mutta silti :(

    VastaaPoista