maanantaina, kesäkuuta 16, 2008

Lounatuuli tuo pienen laulun

Kenelle tuuli kertoo sen?
Niille joilla on nauravat korvat
ja joilla silmät on lapsien.

Selässä lounatuulen ajaa
viiriäiset ja varpuset,
kun tuuli ylittää tuhat rajaa
sylissään hilpeät sävelet.

Mitä se lounatuuli nauraa?
Se nauraa jos joku on iloinen.
Se nauraa kun hyvän kaverin löytää
lohikäärme tai ihminen.



En kylläkään ymmärrä, että mitä tuo lohikäärme yhtäkkiä tekee tuolla laulun keskellä, viiriäisten ja ihmisten seassa...

Lounatuuli on soinut minulla päässä ärsyttävästi jo kaksi päivää. Vaivan laukaisi vähän viiveellä Juutuubbi, ja siellä nähdyt Tenavatähtipätkät, etenkin siis *tämä*. Noiden katsominen aiheuttaa sekavan nostalgia-aallon: "Tämän minä muistan, ja tämänkin.. ja tuon... ja vielä muuten tuonkin". Toivottavasti en ole ainoa, joka noita lapsuudestaan muistaa... Onks Tiina kotona, mullois vähän asiaa, niin niin niin vähän asiaa...
Samalla mielessä kummittelee lievä myötähäpeä ysikytluvun vaatteista ja lavastuksista. Mutta se oli kai muotia silloin.

Silloin kun Tenavatähti muuttui Karuselliksi, hommasta meni jotenkin maku, tai sitten minä olin jo liian iso.

Eipä tainnut tuostakaan ohjelmasta kovin montaa tulevaisuuden tähteä tulla?

Tai ehkä sieltä vielä joku ponnistaa pinnalle jälkikäteen, vähän niinkuin Jonna Tervomaa, jonka läpimurtorallatus minut syvästi traumatisoi lapsuudessani. En edes valehtele, jos kerron että pystyin kuuntelemaan tuon laulun läpi viime viikolla ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen... ja vieläkin aiheuttaa puistatuksia.

Toinen jokavuotinen pakkokatsottava lapsuudessa oli se Bolognan lastenlaulukilpailu (Lapset laulavat lapsille). Mieleen on kummasti syöpynyt Mariele Ventren johtama ylienerginen pikkolo-kuoro, jossa samat lapset lauloivat vuodesta toiseen, senttien lisääntyessä vain siirryttiin edestä takariviin.
Aika pitkälti samaa henkeä noissa näyttää vieläkin olevan, ja ihan samalta tuo italia kuulostaa lasten suusta nytkin :D Tämän vuoden marraskuussa käydään 51. kisa. Ensimmäisten kuorojen lapsukaiset siirtyvät jo eläkkeelle...

Tässäpä teille 50-vuotiaan Zecchino d'Oro:n voittaja syksyltä 2007. Virgilia Siddi - "Ma che mondo l'acquario"

8 kommenttia:

  1. Uuuh! Minttu&Ville sai mun karvat oikeesti pystyyn. Huuh. Kauheeta. Silti oli pakko kuunnella. Ma kylla muistan etta hoilottelin sita sillon ennen muinoin. Meilla oli Jonna-kasetti, jota kuunneltiin aina joskus automatkoilla...

    VastaaPoista
  2. Ma en ikina voinut sietaa Tenavatahtia (ja Minttu&Ville, hyi s****na..), mutta tuo italialaisversio menisi varmaan vielakin, tosin pienina annoksina, koska niilla lapsilla on jotenkin liikaa energiaa esiintymisessaan.. :o

    VastaaPoista
  3. Joo, italialaislaulua voi katsella just sen finaalin vuodessa :D

    VastaaPoista
  4. oon aina vihannu tuota lounatuuli-laulua. hyi. selkäpiitä karmii kun piti mennä kattoon tuo video!

    mutta miten nuo lapset osaa esiintyä noin? onko niillä ollu joku harjotusleiri ennen esiintymistä? "näin pidetään kiinni mikistä, otetaan askelia ja napsutellaan sormia."

    VastaaPoista
  5. mutta antti pääkkönen oli ihan paras!
    http://www.youtube.com/watch?
    v=AAlLCXHA-TI

    tää aihe sai mut nyt ihan liekkeihin.

    VastaaPoista
  6. Siis häh! Mullakin soi toi Lounatuuli päässä koko viikonlopun - niin että mistä se oikein tuli??

    VastaaPoista
  7. Ginger,
    jos lounatuuli toi pienen laulun?

    Nina,
    Antti Pääkkönen oli mustakin parempi :D

    VastaaPoista