tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Asuntovisiteerausta, vol. II

Eräs L:n kaveri muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen männäviikolla. Asiassa minua ei niinkään huvittanut se, että he ovat seurustelleet vasta puolisen vuotta, vaan se, että kuulin tytön nimen ensimmäistä keraa vasta viikko takaperin. Se tosin kertonee enemmän minusta kuin tyttöystävästä.

Joka tapauksessa, juhlimme perjantai-iltana tupareita, ja pikkukissa Darwin löysi lämpimän ja rapsuttavan sijan Tuntemattoman Bloggarin sylistä.


Aamulla pariskunta M&L heräsikin sitten kello kuusi, ja suuntasi täysissä hengen ja ruumiin voimissa Nancyyn katsastamaan itselleen asuntoa. *Haaaaukotus*

Ensimmäiseen kämppään ihastuimme heti molemmat. Vanha talo, mutta vasta pari vuotta sitten rakennettu asunto, tilava keittiö jossa vaaleanvihreä kaasuliesi ja tilaa pesukoneelle, vähän pieni mutta asuttava olohuone. Hiljaistakin hiljaisempi pikkukatu, jolla koko visiitin aikana liikkui tasan kaksi kissaa. Mainiota. ”Käydään nyt vielä katsomassa ne kaksi muutakin.”

Toinen asunto oli hieman suurempi, ulko-ovi avautui suoraan olohuoneeseen, ja lattiassa kaakelit. En ole oikein koskaan tajunnut kaakeloituja lattioita kettiön tai kylppärin ulkopuolella. Keittokomeron ja olohuoneen ikkunat antoivat rauhaisalle sisäpihalle, mutta makkarin ikkunan ulkopuolella olikin sitten vilkas katu. Bof.

Kolmas asunto olikin sitten korttelissa, jossa L. on tähänkin saakka asunut. Odottelimme talon edessä Omistajatarta saapuvaksi, vaan emme yksin. Paikalla oli myös vähän-päälle-nelikymppinen hyvinpukeutunut pariskunta. Tiedättehän, keskiluokkaisia ranskalaisia. Totesin siinä, että kaksi nuorta rastatukkaa, joista toinen on vieläpä tummaihoinen ja toinen epäilyttävä ulkomaalainen, eivät oikein taida pärjätä vertailussa.
Omistajatar saapui, sanoi bonjourit pariskunnalle ja hädintuskin tervehti meitä. Kiipesimme kaikki yhdes koos asuntoon, jossa tällä hetkellä vuokralla oleva nuoripari näytti paikkoja. Iso asunto, ihmeen pieni keittiö, naurettavan pieni kylppäri. Valtava makuuhuone, jossa punaiset seinät. Pieni vierashuone jopa.

Omistajatar viihdytti ranskalaista pariskuntaa (joka itseasiassa katsasti asuntoa pojalleen), ja kun olimme suunnilleen asunnon nähneet, lykkäsi meille käteen aanelosen, johon oli kirjoittanut yhteystietonsa. "Täytätte tämän sitten ja lähetätte minulle jos kiinnostaa. Nyt kiitos käynnistä, voittekin jättää meidät kolminkesken, näkemiin.." KLOMPS.
...ja niin ulko-ovi sulkeutui perässämme.

Siinä sitten seisoimme hetken rappukäytävässä tuijottaen toisiamme: "Kuvittelenko minä, vai heitettiinkö meidät juuri ulos tuosta asunnosta?"
Se tummaihoinen rastatukka kiersi kätensä hartioideni ympärille, ja totesi, että: "Jos Omistajatar on tuollainen connasse, ei me oltaisi sitä asuntoa haluttukaan..."

Paluumatkalla soitimme ensimmäisen asunnon omistajalle, joka oli sitä mieltä, että jos olemme oikeasti kiinnostuneita asunnosta, se on sitten meidän. Varausshekki vaan postiin, vuokrasopimus kirjoitetaan kunhan palaamme Suomesta elokuussa.

Sissus, tässähän pitäisi avopariutua.
Joko saa alkaa suunnittelemaan sisustusta, joko?

9 kommenttia:

  1. Oi, ihanaa!! Kerrassaan mahtavaa! :)) Ensimmäinen asunto kuulostaa aivan unelmaiselta, ja mikä kivointa, hiljaisella seudulla. Kerrothan sitten, miten tarina taas etenee :)

    Mitä siihen omistajattareen tulee, meillä on siihen sopiva termi tarjolla: ignorante.

    Paljon paljon lämpöisiä terkkuja!!! Voi, että mä olen niin onnellinen teidän puolesta :)

    VastaaPoista
  2. Onnea asunnon johdosta! Uhkaan tulla visiitille heti lomalta selvittyani.

    VastaaPoista
  3. Onnea yhteiseen koloon, vaaleanvihreä liesikin kuulostaa tarpeeksi romanttiselta avopariutuville.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille. :)
    Minä varmaan huokaisen helpotuksesta vasta kun nimet on vuokrasopparissa alla, mutta ihan hyvältä tää näyttää.

    VastaaPoista
  5. L:n asenne oikea, en minäkään haluaisi tuollaista kämppää. Jo voit ruveta suunnittelemaan, jo toki. Onnea.

    VastaaPoista
  6. Kiitos,
    tosin päätin jättää kaiken muuttamiseen liittyvän vasta loman jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Onnea uuteen kotiin =)

    Toivottavasti siita tulee joskus kuvia - ainakin siita vaaleanvihreasta kaasuhellasta! =D (Meilla on musta/tummanvihrea)

    VastaaPoista
  8. onneeee kummallekin rastatukalle! (kuvia odotellessa...)

    kannattaa sitten varata suomen-vierailua varten sadekamppeet mukaan. ei oo meitä (ainakaan täällä oulussa) hellitty kovinkaan hienoilla kesäsäillä. paitsi nyt kyllä paistaa aurinko!

    VastaaPoista
  9. Nina,
    joo, se turkisvuorattu kelluntapuku on lähdössä mukaan.

    Stello,
    Kuvia tulee kyllä, etenkin vaaleanvihreästä liedestä. Oli muuten hupaisaa todeta, että se semmoinen tummemman vihreä liesiväri on nimeltään vert anglais, englanninvihreä.
    Ilmeisesti enemmän kuin tyypillinen Kanaalin toisella puolen.

    VastaaPoista