Opiskelija ei ole opiskelija

Alkuun kaksi pientä kommenttia aikaisempiin kirjoituksiini:
~ Osuin ihan vahingossa blogiin, jonka pitäjä oli kasvattanut rämemajavia lemmikkeinä. Ok, se oli vuonna -75, mutta silti... Niin ruma kuin Vesipyyseli onkin aikuisena, niin täytyy myöntää, että tuo vauvaversio on ihan söpö.

~ Shaun the Sheep on oikeasti melkoisen koomillisen oloinen sarja. Mulle deeveedee kans!


Ja sitten päivän tapaukseen.
Joko teinien kanssa työskentely katkeroittaa, tai sitten muutamat ihmiset ovat vaan ihan käsittämättömiä kusjpäitä. Törmäsin taas tänään tapaukseen, joka taitaa olla varsinainen työyhteisön ilostuttaja.

Selitän ensin taustoja: Minähän tosiaan teen kandia, mutta opetuksemme on lähinnä lukion tiloissa, ja osa lehtoreista on lukion henkilökuntaa. Syön myös satunnaisesti lukion kanttiinissa, johon pitää olla kortti. Kerrottakoon vielä myös, että ranskalaisen systeemin mukaan lukiolainen ei ole opiskelija.

Koulu- eiku akateeminen vuosi alkaa olla lopuillaan, ja menin tänään palauttamaan kanttiinikorttiani ja kysymään, saisiko siitä jäljelläolevat kolmekymppiä takaisin. Marssin hiljaiseen kansliaan, ja kansliatäti pyytää asiaa udellessani lappua jossa olisi tilitietoni. Annan kyseisen lappusen (RIB), ja hetken sitä katsottuaan täti toteaa, että "Niin, tämä summahan palautetaan vain vanhemmille."

Ihmettelen pari sekuntia suu auki, ja selitän sitten, että "Niin kun minä sitä kandia teen täällä, vanhemmat ovat 3000 kilometrin päässä, ja näin 25-vuotiaana olen tottunut hoitamaan raha-asiani ihan itse, ja niin edespäin..."

Sillä hetkellä jostain selkäni takaa ilmestyy miesihminen, joka ärähtää, että "Ne kortit korvataan vain vanhemmille!"
Noh, minähän oletan ettei mies ole kuullut selitystäni ja aloitan alusta, jolloin saan vastaani uskomattoman huutoryöpyn:
"Mademoiselle, minulle ei merkitse mitään minkä ikäinen te olette tai missä teidän vanhempanne asuvat!! Te olette lukiolainen! Olettekos te niinkuin näitä tässä asuntolassa asuvia? * "

Johon minä sitten aloitan vielä kerran, että "Eei, ku minä teen sitä kandia täällä, olen yliopiston opis..." VIRHE.

"Mademoiselle EI OLE MIKÄÄN OPISKELIJA, OLETTE LUKIOLAINEN, MINÄ TIEDÄN MIKÄ TE OLETTE, LUKIOLAINEN!! TEILLÄ EI OLE OPISKELIJASTATUSTA!"

Siinä vaiheessa kun minulle huudetaan päin naamaa, niin en millään malta olla puolustautumatta, vaikkei idioottien kanssa pitäisikään väitellä. "Kyllä minä ihan olen kirjoilla yliopistossa enkä suinkaan täällä, että opiskelijastatus löytyy."

"TE OLETTE LUKIOLAINEN, TÄÄLLÄ ON VAIN LUKIOLAISIA, MINÄ TIEDÄN!!"
Tässä vaiheessa päätin jättää asian sikseen, ja mies poistui paikalta mutisten jotain siitä, kuinka pitäisi kirjoitaa kirje koulun johtokunnalle ja pyytää sieltä erikoislupaa ja ties mitä muuta...

Kansliatäti seisoo vieressä korvat punaisina ja toteaa minulle kuiskaten, että saan tokikin ne rahani, mutta vasta siinä menee vielä kuukausi -pari.

Ulos päästessäni en voinut kuin nauraa ääneen.
Mukavia tällaiset miesihmiset, jotka tietävät kaiken mahdollisen minun elämästäni, opiskelijastatuksestani ja oman työpaikkansa toiminnasta ja ovat vielä vallan väärässä.

Jos lukion tiloissa opiskelemalla muuttuu automaagisesti lukiolaiseksi, niin voi niitä lukiolaisparkoja, jotka remontin takia joutuvat alakoulun tiloihin opiskelemaan...



*EDIT: Niin, koska vanhempani ovat 3000 kilometrin päässä, minun aivan loogisesti pitää asua lukion (sisäoppilaitos-muotoisessa) asuntolassa. Eihän nyt herranjesta aikuista ihmistä uskalla päästää omilleen asumaan.

Miksi minä en...

Niin. Elämässä on asioita joita pitää osata välttää. Myös vaatteista puhuttaessa.

Eli, Miksi minä en...

...pukeudu slim-farkkuihin?
Ok, voidaan aloittaa esimerkiksi siitä tosiasiasta, että minun mielestäni slim-farkut ovat rumin yleiskäytössä nähtävä vaate, jonka muodinluojat ovat onnistuneet markkinoille tuomaan viimeiseen kymmeneen vuoteen. Ja minä en pidä vaattei(s)ta jotka ovat rumia. Sen lisäksi, olen varsin tietoinen siitä mikä ei minulle sovi: tulos olisi lähinnä yhdistelmä britneyspearsia ja lihavaa kissaa.

...pukeudu nahkalegginseihin?
Älkää ymmärtäkö väärin, minä rakastan Greasea. Paljon. Etenkin nuorta John Travoltaa ja kaikkia niitä leffan tanssiaismekkoja. Sen sijaan en halua näyttää Olivia Newton Johnilta elokuvan loppukohtauksessa. Eh.

...käytä gladiaattorisandaaleja?
Tuota, IMHO, ihan sama mitä muotilehdet sanovat, ne nyt vain ovat rumat. Olivat sitten pitkät tai lyhyet. Gladiaattorisandaalit olivat todennäköisesti muotia vuonna 12 JKr. Olette varmaankin kuulleet puhuttavan miehistä joita kutsuttiin apostoleiksi. Pitkiä matkoja jalan, kuumuus, hiekkaa varpaiden väleissä... silloin kyseiset sandaalit olivat todennäköisesti melko kätevät. Mutta kun nyt ollaan vuodessa 2008.

...osta enää ikinä tuulihousuja?
Tässä maassa on karmea nuorisomuoti-ilmiö: Yhdistetään vaaleat (vaaleanpunaiset, -siniset tai valkoiset) tuulipuvun housut nahkatakkiin tai vastaavaan pusakkaan, pikkulaukkuun ja isoihin kultaisiin korviksiin. Hrrrrrh... Minä en ilmeisesti ole vielä sisäistänyt ranskalaisen tyylin perusteita, mutta minusta yhdistelmä on vain ja yksinkertaisesti karmea. Joka kerta kun törmää näin pukeutuneisiin lukiolaisiin tramissa, tekee mieli kysyä, että "Teillä on vissiin urheilupäivä tänään?" Mikään muu ei voi selittää moista.

Vesipyyseli on aina vesipyyseli

Olen lukenut mm. Jennin ja Fifin blogeista siitä, kuinka Etelä-Ranskassa koko toukokuu on ollut masentavan sateinen ja viileä. Vaikea uskoa, kun täällä Melkein Rajalla elellään tänäänkin pitkälti +25 Celciusta ylittävissä lämpötiloissa. Harminsa kullakin.

Mutta sitten varsinaiseen asiaan.
Joudun tekemään oikaisun, ja tunnustamaan, että tämän blogin toimittajakunta ei loista eläintuntemuksellaan. Taannoisella Ste-Croixn eläinpuistoreissulla minulle selvisi, että aiemmin esittelemäni monsieur Vesipyyseli ei suinkaan ole rat musqué (eli ondatra zibethica, eli piisami).

Kyseessä on sen sijaan otus nimeltä ragondin (eli Myocastor coypus, eli rämemajava, eli nutria).
"Il se distingue du rat musqué par sa taille plus importante et par la section de sa queue, ronde chez le ragondin alors qu'elle est ovale chez le rat musqué." (wikipedia)

Etelä-Amerikasta peräisin oleva rämemajava on tuotu Ranskaan turkkinsa takia metsästettäväksi. En kyllä ole vielä kenenkään nähnyt ottavan haulikkoa ja ampuilevan noita naapurin vesipyyseleitä. Samoin, ainakin minun huonon eläintietoni mukaan, täältä puuttuvat otuksen luonnolliset viholliset puuma ja kaimaani.

Rauhassa saa eleskellä, ruma vesipyyseli.

Tämän oikaisun myötä pahoittelen myös kaikille mahdollisille piisamibongareille aiheuttamaani vaivaa.

Uusi look ja sukkahousujen ostamisen sietämätön keveys

On hieman kenkkua yrittää tehdä kunnianhimoista muotiblogipostausta kun unohtaa kameransa labraan. Ette siis pääse ihastelemaan minun päivänasuani, raukat. Joskaan en tiedä olisitteko päässeet muutenkaan.

Joka tapauksessa, viikonlopun aloittajaisiksi päätin assumoida sen materialistisen puoleni ja lähdin eilissäiltana töiden jälkeen shoppailemaan. Tavoitteena ITT (ihan tavallinen t-paita), sukkahousut turkoosin koltun seuraksi ja polvisukat. Halleilla oli ihanan tyhjää: kaikki kaupat ovat kahdeksaan saakka auki, mutta kunnon ihmiset ovat jo seitsemän pintaan siirtymässä ruokapöytään. Sain rauhassa vaellella rekkien välissä eikä kassoillekaan tarvinnut juuri jonottaa. Tämän ratkaisun teen seuraavankin kerran.

Alkuun pistäydyin tänne pari viikkoa sitten avatussa New Lookissa. Ihania mekkoja ja vallan sieviä korkokenkiä. Sopivan koon puuttuminen kuitenkin pelasti harkitsemattomalta hankinnalta. Ihan ilman heräteostoksia en kuitenkaan päässyt ulos. Jotenkin se vain tarttui lahkeesta kiinni, nimittäin pari Shaun-lampaalla varustettuja pikkuhousuja (anna mun kaikki kestää) :

Mussa on selkeästi villainen heikko kohta. I'm a sheep trapped in a human body.

Sitten jouduin toteamaan todeksi jo pitkään epäilemäni asian: joidenkin-muiden-kuin-ihan-tavallisten-mustien sukkahousujen hankita Ranskassa on enemmän kuin työn ja tuskan takana. Helskatti, sukkahousujen. Ei auta vaikka kuinka kiertää nyyluukkia, hooetämmää ja jopa ihan erikoisliikkeita, aina niitä samoja mustia ja puuterinvärisiä (tai hirviän kalliita).

Pelastajani saapui uloskäynnin vierestä, ja oli nimeltään C&A. Oli sukkahousua ja tuplapareja polvisukkaa... ja parantelin jopa halpakauppaan eksynyttä omatuntoani ostamalla luomupuuvillaisen limenvihreän t-paidan. Siinä on semmoinen kummallinen kaulan ympärille solmittava (?) asia, joten kai tää on nyt sitä kuuluisaa sailori-lookkia. Olenkohan mä jo vähän myöhässä?

Lopuksi voisi jopa muistuttaa, että tänään on se vuoden odotetuin juhlapäivä, ja jos et ole vieläkään keksinyt valmistujaislahjaa, suosittelen pistäytymään Lumpuissa ja tekemään vuosikerran tilauksen.
Edullinen, toivottu ja etenkin tyylikäs lahja.

Noidan taikapussi oli piilossa kynnysalla

Il a fait beau ces derniers jours
Il a fait chaud, il a fait lourd
Mais c'est bizarre depuis hier
C'est le cagnard, c'est le calvaire

Jeanne Cherhalin Canicule on näihin muutamaan viimeiseen päivään loistavasti sopiva biisi. Voisin vaikka yrittää etsiä sen juutuubista ja liittää tuohon loppuun. Ei täällä ihan canicule* ole, mutta maanantaista asti ilma on ollut tukkoinen, kuuma ja ahdistava. Eilen se sitten purkautui, ja voi sissus, en ole ihan muutamaan vuoteen sellaista ukkosta nähnyt. Ei siinä mitään, että se alkoi aivan yhtäkkiä, tai että sade piiskasi vaakatasossa. Mutta se jatkuva salamointi ja jyrinä. Olisi voinut istuskella ulkona (katosalla** jopa) lukemassa laatukirjallisuutta siinä valossa.

Tänäänkin on kuuma, mutta vihdoin ja viimein positiivisesti kuuma.
Pystyy hengittämään. Arvatkaa kaksi kertaa, houkuttelisivatko enemmän järvi ja rantasauna kuin sisäinen auditointi ja lievän päänsäryn paranteleminen...
Istuimme nimittäin eilen iltaa Sannan, Ollin ja Sannan suloisen pikkusiskon seurassa. Minäkin sain suomentuliaisia. Jenkkiä :)


Jotain mun piti vielä tähan sillisalaattiin lisätä... Ainiin, Pariisin nurkilla hengaavat, käykäähän Musée Arts Décossa kuljeskelemassa metsässä. Minä ainakin käyn, jos ikuna onnistun tänä kesänä cityyn saakka itseni raahaamaan.

* Olen tainnut joskus aiemminkin selittää tämän sanan alkuperän: Canicule tulee latinan sanasta canicula, pieni koira. Se on myös Sirius-tähden toinen nimi, ja sanaa onkin alunperin käytetty lämpöaalloista ainoastaan 24.7. ja 24.8. välisenä aikana.

** "Taivasalla muodostuu sanoista taivas ja alla, ja se on monien kielitajussa läpinäkyvä, selvä yhdyssana. Samanhahmoisia, kansanomaisen sävyisiä, sanoja on jokusia muitakin: "Vaatteet kuivattiin katosalla (= katoksen alla)", "Halkopino on räystäsalla (= räystään alla, alapuolella)." Sanan kynnysalla merkitys on 'kynnyksen alla' ("Noidan taikapussi oli piilossa kynnysalla"), 'kynnyksen edessä tai vieressä' ("Koira makaa kynnysalla").

Sanat taivasalla, katosalla, räystäsalla ja kynnysalla ovat rakenteeltaan poikkeuksellisia. Yleensä ilmaus on taivaan alla, räystään alla jne., substantiivin genetiivimuodon ja alla-postposition muodostama sanaliitto. Tätä harvinaista yhdyssanatyyppiä edustavat myös pohjalaismurteiden porrasedessä (= portaiden edessä) sekä semmoiset murresanat kuin aatosalla (= "aatosten alla", ajatuksissaan) ja arvelusalla (= arvellen, epäröiden)." (lähde: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus)

(Näiden muotoilijoiden satoa)

En päivääkään antaisi pois

Bisquits-neiti avasi blogissaan kaappiensa ovet, ja jakoi lukijoidensa kanssa kymmenen tavaraa tahi asiaa, joista ei haluaisi luopua. Päätin tarttua haasteeseen minäkin. Katsellaan mihin numeroon asti saan listaa aikaiseksi. Aiemminhan luettelin viimeisen vuoden parhaita ostoksiani.


1) Pienet eläimet
Tätä ei varmaan tarvitse edes sen kummemmin perustella. Hemminki ja Poro ovat siirtyneet pehmoeläinten kastista lemmikkien sarjaan. Ja lemmikkihän on yhtä kuin perheenjäsen...
Pienten eläinten matkagalleria sai muuten täydennystä eläinpuistoreissun myötä.


2) Tietokone
Ihan jo itse tietokonekin on varsin oleellinen asia, mutta kai sitä on myönnettävä, että internetistä luopuminen se tiukempaa tekisi. Tosin, ei minulla nettiä ollut kotona puoleentoista vuoteen Nancyssa asuessani, viikon vieroitusoireiden jälkeen pärjäsi kummasti. Silloin en kylläkään blogannut :)

Minun bébéni on itseasiassa jo vanhus ja joutuu joskus lähitulevaisuudessa antamaan tilaa nuoremmalle. Mutta kun toistaiseksi toimii kohtuullisen kiltisti, niin ei tee mieli tehdä lovea opintolainaan...


3) Fotoaparaatti
Ranskalaiset ovat vaikeita. Kun sanoo jotta caméra, niin oletetaan että puhutaan videokamerasta. Valokuvaukseen tarkoitettu härpäke on appareil photo, fotoaparaatti. En ole missään tapauksessa lahjakas kuvaaja enkä edes laske valokuvausta harrastuksekseni, mutta olen mieltynyt digikameran helppouteen.

Oma kamera on lähes yhtä wanha kuin tietokone, eli melkoinen möhkäle. Mutta toisaalta kuljetan laukussani niin paljon kaikkea muutakin, että nätistihän möhkis sinne mahtuu. Maailman kirjavimmassa kameralaukussa (joka muistaakseni on alkuperältään Hennesin kempparipussi).


3) Polkupyörä
En omista autoa, eikä minulla ole sellaista tarkoituskaan hankkia ennen kuin on pakko. Kuvittelen pitäväni ekologisen jalanjälkeni pienempänä. Mutta en myöskään tykkää kävellä, joten jäljelle jää vain yksi vaihtoehto: polkupyörä. Nykyinen heponi on jo kolmas (!) näiden Ranskanvuosieni aikana. Ensimmäisen myin pois, sillä tarvitsin monivaihteisen pyörän noustakseni päivittäin tappomäkeä töihin leirintäalueelle. Numero kakkonen olikin sitten Décathlonin maastopyörä, jonka joku viime kesänä päätti varastaa vaivoikseen. Nykyponi on näistä kolmesta lempparini: ei liikoja venkutuksia ja toimii kuin junan vessa.

Silti haaveilen, että saisin tuotua rakkaan Nopsani Suomesta tänne...


4) Lammasmuki
Lammasmuki vetäisee sisäänsä puoli litraa. Pääosin teetä, mutta ei tuo vielä ole kahvinkaan kohdalla ruvennut riitelemään. Baaaah vaan teillekin.



5) Kunnon sänky
Jos ihmiset luokiteltaisiin nukkumistapojensa mukaan, minä saisin otsaani lapun "vaikea" (kysykää vaikka vanhemmiltani). Meteliä oli aina liikaa siihen saakka kunnes löysin korvatulpat. Sänky on aina liian kova tai liian pehmä tai muuten vain kumma. Nyt minulla on oikeasti hyvä sänky, joka tosin tällä hetkellä majailee tilanpuutteen takia Lutzelbourgissa autotallissa. Ensi syksyä odotellessa...


6) Takut
Jos minä kutsun näitä rastoiksi, tulee joku puristi paikalle inahtelemaan, että "rasta(farius) on elämäntapa, sitä tukkaa sanotaan lockseiksi". Oli oikea ilmaus sitten mikä tahansa, nämä takut ovat kuin vanha kaveri. Välillä ärsyttävät, mutta eipä noista eroonkaan osaisi hankkiutua. Ehkä joskus tulee se hetki kun pitää ottaa sakset käteen (nyyh), mutta toistaiseksi roikkuvat kiltisti mukana hamaan tulevaisuuteen.

Koska minä noin muuten olen vallan konservatiivinen pukeutuja, eivät nämä edes ole työnsaantia estäneet. Rastafari jakkupuvussa. Höhö.


7) Aurinkolasit
Vaikka minulla muuten onkin erinomainen näkö, olen suunnilleen sokea auringossa ja saan pääni kipeaksi hetkessä, joten puolet vuodesta kuljen sitkeästi aurinkolasit silmillä.
Lunettes de star.
Tulevaisuus häikäsee.


8) Suklaa
Niin. Tätäkään ei oikein voi perustella millään muulla kuin sillä, että suklaa on varmastikin ollut paras ihmisen tekemä keksintö. Muistakaa kierrätys ja luontoa säästävät elämäntavat: maapallo on ainoa planeetta jolta löytyy suklaata.

...jahas. Kahdeksan sain sujuvasti kokoon, melkein kaikesta muusta materiasta voisin tiukan paikan tullen luopua.
Mitähä, pitäisikö mun vielä haastaakin joku? Nooh, jos vaikka osoittaisi virtuaalisella sormella Nooraa, Gemmaa, Sannaa, Piccolinaa, Turrea häähumun keskellä ja itseään Tampereen kirjeenvaihtajaa.

"Varrella virran viiniä" ja viikon muita outouksia

Hienoa. Meillä on koita. (Onko tuo oikeallinen monikon partitiivi?) Noh, joka tapauksessa niitä lentäviä koi-eläimiä, jotka syövät villapaidat ja jauhot. Lisäksi olen todennut, että asunnossa lentelee jättikokoisia hormonihyttysiä. Wiii-iiii-ii-iii. Eläinrakkaudellanikin on rajansa.

Nyt sitten pitäisi vissiin lähteä metsästämään laventelia tahi seetripuukuulia. En halua kenenkään syövän villasukkiani tai sitä nenäliinan kokoista Vuittoniani.

~ Kuluneella viikolla ranskikset ovat taas kunnostautuneet outouksissa. Sitä jopa Hesarin sivuille päässyttä sankaria, joka sitkeästi haluaisi laskuvarjohypätä 40 kilometristä, en edes kummemmin kommentoi. Raukalla on vielä nimi, joka eroaa vain parilla kirjaimella tänään tuomittavasta sarjamurhaajasta (Michel Fournier - Michel Fourniret), joten välillä ihan hämmentyy otsikoita lukiessaan. Fourniret'n tapaus onkin melkoisen uskomaton: niinhän sitä sanotaan, että sairaimmat sarjamurhaajaleffat saavat inspiraationsa tosielämästä, mutta silti lehtiä selatessa pitää aivan muistuttaa itseään, että "Tämä ei ole fiktiota".

~ Kevyempiin outouksiin voisi laskea sen tilallisen, joka selkeästikin on päättänyt muuttaa veden viiniksi... eiku siis.

276 pullollista Arbois'n viinejä upotettiin pari päivää takaperin erään tekojärven pohjaan ihan tarkoituksella. Kokeen takana olevan viininviljelijän on tarkoitus nostaa aina kahdenkymmenen vuoden välein 24 kappaleen laatikollinen ylös, ja verrata vedenalaisen viinin kehittymistä tavallisessa kellarissa lojuneeseen viiniin.
Siinä on urakkaa vielä jälkipolvillekin.

~ Tänä iltana olisi Sex and the Cityn ensi-ilta, mutta minä taidan raahautua paikalle vasta perjantaina, kunhan Sanna kotiutuu Pariisista. Kaikki tilaisuudet ylipukeutua pitää käyttää hyväksi. Toisaalta, minä ja minun merkkituoteinhoni... Libération kirjoitti taannoin artikkelin elokuvassa näkyvistä kiljoonista tuotemerkeistä. Muistan Tom Cruisen puhuneen joskus Nokian communicatoriin, mutta SATC kuuntelee muutakin kuin Tomppaa: elokuvassa nähdään 163 tuotemerkkiä, joista kahdeksan on virallisia partnereita (esim. Mercedes ja Swarovski).

Sa-ta-kuus-kyt-kol-me.

Sissus.

When a blind sensory-impaired badger picks my clothes out for me

Näitäkin päiviä on.

Viime aikoina olen pukeutunut hameeseen enemmän kuin noin keskimäärin, ja jopa vilkaissut kahdesti peiliin ennen kotoa poistumistani (se toinen kerta on ihan hyödyllinen jos haluaa hiustensa muistuttavan muutakin kuin valtaisaa haikaranpesää).

Silti on päiviä, jolloin puolessavälissä tajuaa, että kukallisiin farkkuihin voisi yhdistää jotain muuta kuin kukallisen keltaisen t-paidan. Molemmat ovat ihania erikseen, mutta yhdessä vaikutus on lähinnä se, että vastaantulijoille iskee sietämätön halu lähteä polttelemaan pilveä. Joko tointuakseen tai sitten kukkaloiston vaikutusta vahvistaakseen... motiivinsa kullakin.

Minä en sentään luojan kiitos patsastele moisessa yhdistelmässä punaisella matolla. Tai ehkä pitäisi. Löysin nimittäin muutaman ehdokkaan vuoden muoti-ikoneiksi. Pitäisikin varmaan järjestää Lumppujen puolella Miss Lumppuja ja Lureksia 2008 -kisa. Oheiset neitoset olisivat todennäköisesti kärkikaartissa.


Tämä herättää minussa vastustamattoman halun esittää kysymyksiä, joihin en koskaan saa vastausta:
Leopardia ja hukkunut hameenhelma? Kuinka monta riikinkukkoa kärsi karmean kohtalon rintavarustuksen takia? Korsetti ja Legolas-tossut? Isän villatakki? Mmmitkä ihmeen tennarit ja mitä mekolle tapahtui? Miksi siniset rintaliivit? Miksi?

[Kuvat täältä, täältä ja täältä]

Lampaiden rapsutusta ja vaarallisia eläimiä

Höh, olisi taas ihan liikaa ideoita ja asioita joista voisi kirjoittaa. Pitää kai vain tallettaa pieneen mieleen ja tonkia sieltä esille kunhan aika koettaa inspiraatiopuutteen. (Sanajärjestykseni varsin erikoinen on.)

Mutta tärkeimmät ensin. Tai siis, siirryn kuvablogeilemaan.

Oltiin L:n kanssa eilissäpäivänä Sainte-Croix'n eläinpuistossa. Kyseessä ei siis ole varsinainen eläintarha, vaan suuri metsän keskellä sijaitseva puisto, jossa elää lähinnä tämän leveysasteen eläimiä puolivapaudessa. Ja, mikä tärkeintä, siellä oli myös lampaita. Paljon lampaita. Silitettäviä lampaita.

Utelias karitsa löysi tiensä tuntemattoman bloggarin rapsutettavaksi. Huomatkaa myös kainalosta kurkistava Hemminki.


Noh, oli siellä vuohiakin. Etenkin pieniä silkkisiä vuohia, jotka yrittivät syödä kaiken eteen osuvan.

Puiston eläväisimmät eläimet olivat sellaisia alle metrin mittaisia, juoksivat ympäriinsä ja pitivät kovaa meteliä. Jotkut saattaisivat nimittää ihmislapsiksi. Onneksi météo oli ollut meidän puolellamme ja luvannut sadetta, joten suuret lapsiperhemassat olivat jääneet kotiin. Kuvista voi todeta kuinka paljon lopulta satoi: ainakin seitsemän pisaraa.

Niin, oli siellä siis muitakin eläimiä kuin lampaita ja vuohia. Biisoneita, susia, poroja, ja ilmiselvästi äärimmäisen vaarallisia oravia ja kaloja:

Niin noh. Vapaaksi päässyt orava voi olla hengelle yhtä suuri uhka kuin esim. susi... ja eipä lammikossa kannata paljoa jalkojaan uitella, ajatelkaa jos särki puraisee!

Ympyröissä

Minähän olen kykenemätön analysoimaan laulutekstejä, mutta muut näköjään kykenevät.
Tunnustettakoon, että hörähdin ääneen Teräsbetonitulkinnoille.

*Tästä* osoitteesta löytyi seuraava geograafinen oletus:


Saman voi todeta myös tietokoneemmin, mutta aivan yhtäläisellä logiikalla:

Ranska ei voita tänäkään vuonna. Piisi on pliisu. Tai ainakin jakaa mielipiteitä liikaa. Viimevuotinen Fatal Picardsin L'amour à la française oli mielestäni aivan loistava, mutta minä nyt tykkään bändistä muutenkin. Oikeasti, on melko vaikeaa olla pitämättä, kun sanoitukset menevät melkein Juicesti: "Mon père était tellement de gauche, on a eu tout pleins d’accident / Il refusait la priorité à droite systématiquement." Isäni oli niin vasemmalta (vasemmistolainen), että jouduimme jatkuvasti onnettomuuksiin. / Hän ei millään hyväksynyt oikealta tulevan etuajo-oikeutta...

Mut mä oon sentään ollu hyvä kakkonen Juuroviisuissa! Vuonna 2005.
Eiks ollakin söpöjä?

Kolttuja ja veroja

Vaikeaa on tämä veroilmoituksen teko.
Vaativin osa oli löytää netistä sopiva kaavake ja osoite johon ilmoitus pitää lähettää.
Sen sijaan lappusten täytössä ja tulostamisessa meni ainakin 10 minuuttia. Mutta minä deklaroinkin ainoastaan ne hurjat 2213 euroa jotka viime kesänä verotettavaa nettosin. Ja saan jopa kuusi (!) euroa hyvityksiä, kun menin lahjoittamaan kympin yleishyödylliseen hyväintekeväisyyteen.

Sen lisäksi selitin sujuvasti, että kämppis maksaa asumisveron, multa sitä on turha erikseen vaatia (totta). Ruksin myös kohdan "asumuksessani ei ole televisiota" (valhetta). Mutta tuosta laitteesta näkyy kaksi kanavaa, en aio maksaa lupamaksuja.

Mahtaa verokarhu paljonkin hyötyä minusta.

Miksi sitten edes vaivauduin tekemään ilmoituksen? Ihan siitä hyvästä, että toisinaan on mukava olla mustaa valkoisella verotus (tai verottamattomuus) -tiedoistaan.

Sitten lyhyempää, eli Ebayattuja tunikamekkoja.
Yritin etsiä kolttua ensi kesän hääjuhliin, johon varmaan pitäisi ihan pukeutua ja laittautua. Löysin kaksi ehdokasta, joten en sitten osannut päättää kumpi olisi kivempi, eli olin nainen ja otin molemmat. Nyt pitäisi vain sitten onnistua tekemään päätös.

Oikeanpuoleinen on ovelampi, mutta minulle nykylihoissa ehkä hieman liian makkarankuori, ainakin kuvan perusteella. Eli vähän sopimaton juhla-asuksi. Menee paremmin ihan perustunikana. Naah, onhan minulla elokuuhun aikaa päättää ja vaihtaa mieltä säännöllisesti. Pysyypähän puhtaampana.

(Sissus miten likainen peili tässä huoneessa.)

Odottavan aika on pitkä

Joskus neljä kuvaa sanovat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa.

Viikolla

Viikon kivat:

• Taidan lauantaina ehtiä Emmaukselle. Second hand -hortoilijan taivas. Vaatetta siellä ei niin paljoa ole, mutta kaikkea muuta. Jos minulla olisi auto, sijoittaisin suoraan 15 euroa johonkin niistä upeista lipastoista... Haavetta, haavetta, haavetta on, kaikki laulut maan. Miksipä lipaston lasisen tänään muistinkaan...
  
• Sunnuntaina menemme näillä näkymin L:n kanssa St-Croix'n eläinpuistoon. Minä pääsen silittämään karitsoja! Olenkohan ainoa yli metrin mittainen lampaanhellimisjonossa?
• Saksassa on hirveästi hienoja kenkiä. Tulee runsaudenpula kun ihminen yrittää valita joukosta itselleen niitä yksiä hyviä juhlasandaaleja.
• Viime viikonloppuna kävimme tiirailemassa Nancyn Parc de Pepinière'n lammaseläimiä. Ne ihan pienet olivat vallan craquants:

Viikon ei-kivat:

• Polkupyörä. Tai ei siinä pyörässä mitään vikaa ole, mutta se saa**nallinen ranskalainen venttiili. On äärimmäisen kätevää, kun renkaasta saa ilman ulos, muttei puolen tunnin taistelun aikana mitään sisään. Tram vei minut hypermarkettiin hyperventiloimaan (ok, vain kuvainnollisesti, mut kun en tykkää ihmismassoista) ja ostamaan uuden sisärenkaan. Nyt rengas on jo vaihdettu, mutta vaatii vielä ojennusta, vähän ollaan vinossa.
  
• Tiistai. Voiko olla mitään tuskaisempaa kuin tunnin mittainen tentti ja sitten kolme tuntia englantia? Turhautumisen huippu.
• Olemme kaksi viikkoa suunnitellaan ylipukeutuvamme Sex and the Cityn ensi-iltaan (28.5.). Mutta Sanna onkin ensi keskiviikkona Pariisissa. Pöh. En tosin tiedä onko minulla oikeus harmiintua siitä, että joku on SATC:n ensi-illan aikaan Pariisissa, joten menemme ilmeisesti katsomaan pätkän perjantaina. Ehdin vieläkin ennen Suomea \o/ (Mikä muukaan mulla olisi ollut motiivina kyseiseen leffan tunkemiseen...)
  

Jotta ei nyt kuitenkaan menisi ihan kitisemiseksi, muutama kukkakuva. Olisin niin kovin halunnut maastoutua tuonne sekaan, mutta en ehkä sittenkään ole tarpeeksi punainen...

Kolttuja ja koipia

Muotiblogivaroitus. Postauksellinen kolttuja ja koipia.

Aloitetaan koltuista.
Mussa on varmaan jotain vikaa, kun en näe missä on niiden niin kovin hehkutettujen kynähameiden hienous. Ne näyttävät siltä, kuin tyynyliina ja korsetti olisivat päättäneet lisääntyä keskenään, eivätkä imartele, tuota, yhtään ketään. Ainakaan rintojen alta alkavina. Tai sit kuuskytluku meni jo.


Mutjoo, tyylinsä kullakin. Asiana oli varsinaisesti saada hehkuttaa viimeisimpiä ostoksiani, kun muutkin.

Siirrytään koipiin. On ehkä fiksuin valinta ostaa paksut puuvillaiset sukkahousut juuri helteiden alla, kun niitähän on sitten ihan pakko päästä käyttämään. Onneksi labrassa saa päälle ilmastoinnin ja kouluviikoilla luokkamme on muuten vain kellarilämpötiloissa.
Noi on muuten vallan mainiot shortsienkin kanssa. En olisi ikinä uskonut, että pistän vielä joskus päälleni shortsi-sukkahousuyhdistelmän, mutta näköjään en sittenkään ole immuuni muotivirtauksille.


Tein taannoin inventaariota kenkävarastossani, ja totesin omistavani tasan yhdet mustat ballerinat. Tulin samalla siihen tulokseen, että yhdet (1) siistit kesäkengät = hieman liian vähän valinnanvaraa työaamuina. Tallustelin siis paikallisen halppiskenkäkaupan alennusosastolle etsimään ihan tavallisia mustia tossuja. Kuvasta voi todeta mikä oli tulos: eivät ole mustat. Mutta en minä hirveästi köyhtynyt. Sovittelin myös juhlasandaaleja: korkeissa koroissa näytin vallan hupaisalta ja kävelin kuin kihtinen lehmä, ja matalammat olivat rumia tai liian kalliita. Lopulta liikkeen sulkeutumiskuulutus kuitenkin pelasti harkitsemattomalta ostokselta.



Harrastin myös Ebay-tunikashoppailua, sen tulokset, jos päälle mahtuvat, näette kunhan postipoika tuo kotiin. Tai kunhan postipoika käy turhaan koputtamassa ovella, koska eihän täällä ketään ole keskellä arkipäivää. Sitten kämppis tyhjentää postilaatikon joskus... pari päivää myöhemmin, jotta saan saapumisilmoituslappuni.

Nyt olen sitten kesäshoppailuni shoppaillut, ainakin kenkien ja tunikoiden osalta.


---
Edit: Designer's visions -blogissa näyttää olevan kilpailussa jaossa Guccin Sevigny -korkokenkiä (toukokuun 11. päivän postaus). Ei sillä, että minä 11 sentin koroille edes uskaltaisin, mutta kilpailu on näköjään vain Suomessa asustaville.

Naisia pukeissa

Ranskassa on kolme naista, joiden pukeutuminen on puhuttanut hieman tavallista enemmän viime aikoina.
Ei niinkään siksi, että he pukeutuisivat maatakaatavan erikoisesti, vaikka yksi on Voguen palstoille päässytkin. Vaan ennemminkin sen takia, että he ovat -haluten tai haluamattaan- sotkeutuneet politiikkaan. Ja kaikkihan tietävät, ettei poliitikko voi pukeutua hyvin. Minkälainen maa sitä nyt herranjesta päästäisi jonkun missin ministeriksi??

Sarkozy teki taktisen vedon ministerivalinnoissan, ja nimitti rinnalleen kaksi etnistaustaista naista. Huomioikaa molemmat sanat: "etnistaustaista", eli juuriltaan jotain-muuta-kuin-ranskalaisia, ja "naista", ei siis miehiä.

Aloitetaan vaikkapa ulko- ja ihmisoikeusasiain ministeristä Rama Yade:sta. Naisen koko nimi on Ramatoulaye Yade-Zimet, joten lyhennys noin ääntämisen kannalta on saattanut olla ihan fiksu ratkaisu. Ilmeisesti hän kykenee yksin peittoamaan Hillary Clintonin ja Barak Obaman... Hillary kun on vain nainen ja Barak on vain musta. Senegalilaissyntyinen Rama yhdistää molemmat ominaisuudet.

Tyyliä on luonnehdittu nuorekkaaksi ja jopa uskaliaaksi. Hmmh. Emmää ny tiedä onko tuo sininen mekko niiiin uskalias...




Rachida Dati taas kuuluu siihen aiemmissa kirjoituksissani sivuttuun joukkoon ihmisiä, jotka ovat maahanmuuttajataustastaan huolimalla ranskassa syntyneitä. Nykyinen titteli oikeusministeri. Ilmeisesti ensimmäinen maghrebilaistaustainen ministeri tässä maassa.

Minähän en tiedä oikeusministerin poliittisista saavutuksista mitään.
Sen tiedän kuitenkin, että madame pystyy 14 000 euron kuukausituloilla pukeutumaan 15 000 euron Diorin mekkoon. Dior tarjoaa. "Mme Dati bénéficie d’un vestiaire permanent."
Joskus on melkein parempi olla mukana politiikassa kuin elokuvissa.
Näyttelijäntaitoja tosin tarvitaan ihan yhtä paljon.
(ylempi kuvista se viidentoistatonnin mekko...)




Viimeiseksi se vähiten poliittinen nainen joka meinasi aiheuttaa poliittisen skandaalin.
Eipä vaan olekaan joka maalla Ensimmäistä Ladya, joka olisi jakanut saman sängyn (ja varman vähän sylkeäkin) esim. Mick Jaggerin kanssa!

Emmää nyt oikein tiedä onko Carla Bruni enemmän malli vai laulaja, mutta ei kai sillä edes ole niin väliä, kun vaan osaa pukeutua Englannin kuningattaren tapaamista varten 60-lukuhenkisiin hepeneisiin, ja siitä hyvästä pääsee jopa Voguen Viikon Parhaiten Pukeutuneitten listalle...



Hmph, pitää kai jo ruveta tulevan uran kannalta miettimään, että minkä couturierin haluaisin sponssaavan itseäni...